Euroopan rauhanunioni EU jatkaa päivittäistä liikettään kohti sotaunionia. EU-parlamentti äänesti muutama päivä sitten sen puolesta, että Ukraina saa hyökätä ”laillisiin sotilaskohteisiin Venäjällä” parlamentin lehdistötiedotteen mukaan.
Päätöslauselman teksti (17.7.2024) hyväksyttiin äänin 495 puolesta, 137 vastaan ja 47 tyhjää. Aihe kiinnostaa. Uusi parlamentti keskusteli sotimisesta myös heti eurooppavaalien jälkeen.
Ei siinä mitään. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu. Mutta sääntöperäisen tarkastelun mukaan EU-parlamentilla ei ole aloiteoikeutta lainsäädännön osalta. Se tarkoittaa, ettei parlamentti voi tehdä lakialoitteita Ukrainan sotimisen hyväksymiseksi tai rahoittamiseksi. Tämä oikeus kuuluu Euroopan komissiolle. Parlamentti voi kuitenkin pyytää komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia. Sillä on rooli lainsäädäntöprosessissa, kuten lakien hyväksymisessä ja muuttamisessa. Nyt siis huudettiin muutoin vain, meppinä olemisen riemusta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu toki EU:n toimivaltaan, mutta se on erityisellä tavalla järjestetty. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on pääasiassa jäsenvaltioiden hallitusten käsissä, ja päätökset tehdään Eurooppa-neuvostossa, johon kuuluvat jäsenmaiden valtion- tai hallitusten päämiehet. Euroopan parlamentilla on vaikutusvaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivojen määrittelyssä ja se osallistuu aktiivisesti keskusteluihin ja päätöksentekoon. Nimihuutoaktiviteetti komission suuntaan painotti nyt sotaa, vaikka EU:lla ylikansallisena toimijana olisi diplomatian kentällä paljonkin tekemistä.
Euroopan Unioni on osiensa summaa pienempi. Mutta se toimii, kuin olisi suurempi. Komissio käsittelee suuria rahoja, jotka se kerää jäsenmailta tai lainaa rahamarkkinoilta. Se käyttää rahoja tarkoituksiin, jotka usein ovat omituisia. Vuonna 2020 hyväksytyn jättihankkeen eli EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) kokonaisarvo on noin 800 miljardia euroa. Se on suunniteltu auttamaan jäsenmaita toipumaan COVID-19-pandemian taloudellisista vaikutuksista. Riippumaton tarkkailija voisi huomauttaa, että myös kansantalouden prosessit ovat yksisuuntaisia. Mennyttä ei ehjäksi saa, vaikka joitakin toimijoita rahalla voidaan pelastaa.
Osa varoista on jo jaettu tai varattu jäsenmaille, mutta osa rahoituksesta on edelleen jakamatta mielikuvituksen puutteen takia. Jäsenmaiden on esitettävä hyväksyttävät kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat (RRP) saadakseen rahoitusta. Kuuluisuutta on saanut Italian juhlava tukisumma. Sen käsikirjoitusta oli laatimassa alansa valio eli BlackRock Inc. Maa saikin EU:n elpymispaketista (Next Generation EU) yhteensä noin 192 miljardia euroa. Tästä summasta noin 69 miljardia euroa on suoraa tukea ja noin 123 miljardia euroa lainoja. Rahalla Italia pani Colosseumin kuntoon ja tiivisti ikkunat. Jotain pitää vielä keksiä.
Suomi sai EU:n elpymispaketista noin 2,1 miljardia euroa suoraa tukea. Suomen maksuosuuden paketista on arvioitu olevan noin 6,6 miljardia euroa. Rahan käytöstä ei ole tarkkaa tietoa. Mutta ainakin Nokia, Fortum, St1, Solar Foods, Suomen Hyötytuuli ja Neste saavat suuret potit. Ennakkotiedon mukaan saattaa käydä niin, ettei kunnollisia käyttökohteita löydetä ja osa tukirahoista jää hakematta. Monimutkaista ja kallista. Mutta Suomi onkin kokoaan suurempi.
Suuruus ilmenee täydessä loistossaan maan puolustusmenoista. Tämän vuoden määrärahat puolustusvoimille olivat virallisesti hieman yli 6 mrd euroa. Mutta puolustuksen hyvässä tarkoituksessa on tuettu Ukrainaa noin 3 mrd eurolla, rakennettu kiitoratoja ja varalaskupaikkoja konesuojineen, tehty NATO:n tarpeisiin asumis- ja varastointiloja ja uutta infraa sekä pantu Yhdysvalloille varattuja viittätoista asemapaikkaa vieraiden tahtomaan kuntoon rahasummalla, jonka vain aniharva tietää. Rahat otetaan sellaisista valtionbudjetin kohdista, joilla normaalisti tuotetaan kotimaisia palveluita. Siksipä kotimaisia palveluita joudutaankin leikkaamaan.
Maanpuolustus ja sitä tukevat taloudelliset satsaukset ovat kuin parooni von Münchausenin seikkailuja. Lukemattomat tukiaiset, innovaatiotuet ja konsulttipalvelut maksaa valtio, joka tämän vuoden leikkauksista huolimatta leikkaa myös tulevalla hallituskaudella. Jos on leikattavaa.
Maalla on puolustusministeri, mutta nimike johtaa harhaan. Ei Häkkänen maanpuolustusta hoida, vaan vieraiden joukkojen isännöintiä ja majoitusta. Ministeri siunaa ja varjelee tekonsa toistamalla kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mantran tavoin: ”Jos meille hyökätään, koko liittokunta tulee avuksi”. Häkkänen tarkoittaa NATO-liittokuntaa, mutta on vääräsä. Ei NATO niin vain hätiin riennä, kun jossakin paukkuu.
NATO:n perustamissopimuksen 5. artikla käsittelee kollektiivista puolustusta. Se määrittää, että aseellinen hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan. Tällaisessa tilanteessa jokainen jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata ryhtymällä tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Artikla 5 on aktivoitu vain kerran NATO:n historiassa, syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen. Suomennettuna tuo teksti tarkoittaa, että reaalipolitiikka määrää, miten mikäkin jäsenmaa missäkin tilanteessa apuansa antaa.
Yhdysvaltojen DCA-sopimus on toista maata. Se on räätälöity palvelemaan sopijapuolia kunkin geopoliittisen sijainnin mukaisesti. Mutta huomaa: Se ei ole puolustussopimus, vaan sopimus, jonka avulla Yhdysvallat turvaa asemamaassa omat geopoliittiset etunsa.
Häkkäsen aktiivisuutta ei häiritse millään tavalla Suomen puolustusoimien komentajan taannoinen toteamus, jonka mukaan Venäjän taholta ei Suomi ole sotilaallisesti uhattuna. Epäilemättä tilanne voi muuttua.
Jo siitäkin syystä, että Suomi haluaa olla kokoaan suurempi maa.
8 kommenttia julkaisuun “Päivittäinen hulluutemme”
Vastaa Peruuta vastaus
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valtio ja kunnat kustantavat mielenterveyspotilaiden ja muiden hullujen hoitolaitokset veroeuroilla. Niinistö, Stubbi, Orpo, Häkkänen, Valtonen, Purra pitäisi taluttaa riittävän pitkäksi aikaa hoitoon, eikä päästää edes välillä höpöttämään hulluja. Muuten tältä osin veroeurot menevät hukkaan. Kiinassa on hyvä ja toimiva alan hoito, pitäisi ottaa mallia.
Toinen kaenaen mainitsemat hörhöt on valtuutettu kymmenillä miljoonilla euroilla maksajia nyysimään. Että sellaista demokratian irvikuvaa kansalaiset haluavat!!!
Tuo oli muuten hyvä ja asiallinen kysymys. Kuka määrittää onko kyseessä hyökkäys ja kuka on se hyökkääjä?
Tämä kysymyshän on Ukrainassakin se pääasia. Olen monelta ihmiseltä kysynyt, mutta koskaan en ole saanut vastausta, että alkoiko suomen sisällissota siitä, kun saksa hyökkäsi Helsinkiin?
Kyllä suomen itärajalla osataan tehdä vastustajasta hyökkääjä. Ja luulenpa, että se eskaloituu pian.
Sodan tai konfliktin voittanut osapuoli määrittelee usein sen, miten tapahtumat esitetään ja ketkä nähdään oikeutettuina tai syyllisinä.
Ylivaltiolliset demokratuuriset vaikuttajat luulevat olevansa voittajia koska tiedävät sen, että Venäjä ei tule käyttämääb ydinaseita.
Venäjä toivoi Suomelta ja Ukrainalta vain ystävyyttä, kaupankäyntiä ja turvallisuutta.
Kokonaisuus huomioiden on päivänselvää, että jos Suomi joutuu tai pääsee sotimaan Venäjää vastaan, syypää sodan puhkeamiseen on USA-Nato suomalaisten hännystelijöidensä tukemana.
Syntyisi mielenkiintoinen tilanne meidän näkökulmasta, jotka tunnemme niin Ukrainan kriisin syyt, taustat ja motiivit kuin myös sen disinformaation ja propagandan, jota meille on vuosien ajan syötetty. Tietäisimme, että ”Suomi” kävisi kaikkea muuta kuin oikeutettua sotaa. Vaikka olisimme Suomen isänmaallisimmat ihmiset, tuota sotaa olisi hyvin vaikea tukea millään tavalla. Itse vastustan kaikkea sotimista eikä mahdollinen sota minua muutenkaan ihan sotimismielessä koskisi, mutta tulipahan pohdittua.
5. artikla käsittelee kollektiivista puolustusta. Mutta voi olla, että Nato-maat voivat kieltäytyä antamasta apua siinä tapauksessa, että Nato-maa on hyökkääjänä (ja kuka määrittelee, onko kyseessä puolustus/hyökkäys?)
Artiklassa sanotaan täysin selkeästi, että kukin jäsenmaa päättää itse osallistumisestaan yhteisiin ponnisteluihin eli se apu voi olla vaikka konsultointia tai yksi pistooli ja luoti.
Stubb, Sanna Marin, Antti Häkkänen ovat sitä sukupolvea, joille oma ura ja kiilto ovat tärkeämpiä, kuin Suomen rauha ja talous. Ei uskalla kertoa tästä suoraan, koska uraansa heti törmää karjalan koivuun. Ai niin, myös Ukrainan presidentti tapattaa maansa rahvasta yrittämällä aiheuttaa Venäjälle haittaa ja epävakautta. Onko tämä vastuullista toimintaa henkilöltä, jonka presidentti kautensa päättyi toukokuussa? Tai onko näin, että sodan jatkuminen on aina tapa pysyä vallassa? Ovatko Stubb ja Häkkänen tekemässä samaa päätöstä tulevaisuudessa demokratuurin nimissä?