Naapuriseuran Sanomat julkaisee toimitettuna tietokirjailija Pentti Sainion kirjoittaman yhteenvedon hypernopeista aseista, joita toistaiseksi on vain Venäjällä ja Kiinalla.
Asia on ajankohtainen juuri nyt, koska Venäjä käytti viime viikolla uutta ohjusta ensimmäistä kertaa sodassa vastatoimena presidentti Joe Bidenin päätökselle sallia Ukrainan iskut amerikkalaisilla ohjuksilla syvälle Venäjälle.
Kirjoitus perustuu vuoden 2021 joulukuussa julkaistustuun Sainion kirjaan Kansakunta kenraalien käsissä. Sainio kuoli vaikeaan sairauteen keväällä 2022.
Yhdysvaltalaisen CSIS-tutkimuslaitoksen (Center for Strategic and International Studies) mukaan Venäjällä on maailman suurin ohjusvalikoima, jota se voi käyttää moneen tarkoitukseen. Ohjukset voidaan varustaa joko tavallisella tai ydinkärjellä.
Uusimmat Venäjän ohjukset ovat ns. hypersoonisia eli hypernopeita ohjuksia, joita toistaiseksi ei pystytä torjumaan. Hyperisooninen ase tarkoittaa moninkertaisella äänennopeudella lentävää ohjusta, joka myös osuu kohteeseensa todennäköisemmin kuin perinteiset ohjukset. Uudet ohjukset osuvat nykyään viiden metrin tarkkuudella ja osalla niistä on myös väistökykyä.
Sainio arvioi kirjassaan Kansakunta kenraalien käsissä, miten uudet ohjusaseet vaikuttavat Suomen puolustukseen nyt ja tulevaisuudessa.
Uudet ohjukset pudottavat Sainion mukaan pohjan Hornetien korvaajan yhdeltä hankintaperusteelta eli ohjusten torjuntakyvyltä.
”Minkään maan hävittäjät eivät pysty torjumaan hypernopeita ohjuksia, jotka lentävät vähintään viisinkertaisella äänennopeudella. Venäjän useat erityyppiset ohjukset voivat lentää jopa 7 – 20 kertaa ääntä nopeammin”.
Sainio huomauttaa, että Venäjän nykyohjuksien tekniikka synnyttää Suomen puolustukselle uhan, jota ei voi torjua läntisillä ilmatorjuntaohjuksilla. Myöskään Venäjä ja Kiina eivät ole toistaiseksi pystyneet itse kehittämään järjestelmää, joka voisi torjua hypersooniset ohjukset.
F-35 -hävittäjät hankittiin torjumaan ohjuksia – Sainio pitää perustelua tekaistuna
Sainio arvostelee ilmavoimien edustajien puheita amerikkalaisten F-35 -hävittäjien hankkimisesta ohjustorjuntaan. Hänen mukaansa puheet ovat vilpillinen peruste hävittäjien uusimiseen.
Venäjän uudet ohjukset ovat Sainion mukaan vakava uhka Yhdysvaltojen ja sotilasliitto Naton kyvylle antaa sota-apua Pohjolaan.
”Norjan, Ruotsin ja Suomen Natolta saama läntinen sotilasapu perustuisi Yhdysvaltojen merivoimien iskuosastojen tuomaan tukeen Norjan rannikolle. Nyt tuo tuki on uhanalainen venäläisten ohjusten vuoksi”.
Myös kiinalaiset ohjukset pystyvät samaan.
”Yhdysvalloilla on yksitoista lentotukialusten ympärille koottua iskuosastoa, joissa on kaikkiaan noin 1 200 lentokonetta. Iso-Britannialla on yksi samanlainen iskuosasto. Esimerkiksi lentotukialus USS Theodore Rooseveltin iskuosasto on jatkuvassa taisteluvalmiudessa tukeakseen Yhdysvaltojen etuja vaikkapa Pohjolan arktisella alueella. Osastossa on 60 laivaa ja sukellusvenettä, 140 lentokonetta ja 20 000 sotilasta. Se edistää, virallisen tiedotteen mukaan, vakautta 35 valtion ja kumppanin kanssa”, kirjoittaa Sainio.
Sainion mukaan Yhdysvaltojen maailmanvallan ja voiman tukipilareita ovat olleet lentotukialukset.
”Ne mahdollistavat nopeat pommi- ja ohjushyökkäykset eri puolilla maailmaa. Lentotukialukset ovat voimannäytön ykkösnyrkki. Mukana olevat muut alukset pystyvät tuomaan laajaa sotilaallista apua: taistelijoita ja sotatarvikkeita”.
Ovatko lentotukialukset enää käyttökelpoisia hypernopeiden ohjusten myötä?
Sainio toteaa, että nyt maailman merillä seilaavien lentotukikohtien mahdollisuudet tehokkaisiin sotatoimiin ovat heikkenemässä Venäjän ja myös Kiinan ohjusten lisääntyvän tehon ja määrän vuoksi.
”Asiantuntijat tietävät, että halvalla ohjuksella pystytään upottamaan miljardien arvoinen kelluva sotilastukikohta”.
Sainio toteaa, että eri maiden sotilasasiantuntijoiden mukaan kaikilla valtamerillä toimiva venäläinen Zircon-torjuntaohjus on tehnyt Yhdysvaltojen laivastosta hyvin haavoittuvaisen.
Jopa suuri nykyaikainen lentotukialus kuten USS Gerald Ford voidaan upottaa parilla Zirconilla. Ihmisen reagointiaika tuskin riittää, vaikka ohjus hetkeksi siepattaisiin tutkakuvaan omien aseiden kantaman sisällä. Venäjällä on jo käytössä Avangard- ja Kinzhal-ohjukset.
Tulossa on Sainion mukaan myös pienempiä hypernopeita ohjuksia, jotka voidaan laukaista monitoimihävittäjästä.
Lentotukialusten hävittäjäkoneet eivät pysty lentämään kelluvalta kiitoradaltaan torjuakseen esimerkiksi MiG-31-hävittäjää, joka laukaisee Kinzhal-ohjuksen yli tuhannen ja jopa kahden tuhannen kilometrin päästä.
Vuodesta 2022 alkaen Venäjä on aseistanut uusia laivojaan ja Yasen-luokan ydinsukellusveneitä aletaan aseistaa yhdeksänkertaisen äänennopeuden saavuttavien uuden sukupolven Zircon-ohjusten lisäksi 4 500 kilometrin kantamaan yltävillä Kalibr-risteilyohjuksilla.
Sainion mukaan hypernopeiden ohjusten uhka on rampauttanut lentotukialukset Kiinaa ja Venäjää vastaan.
”Ne ovat toki edelleen voimakas pelote ja tehokas sotakoneisto muita maita vastaan – varsinkin Afrikan kehitysmaita vastaan”.
Yhdysvalloissa arvostellaan Sainion mukaan tukialusten rakentamista ja ylläpitoa. Jättimäisiä kelluvia kaupunkeja pidetään aikansa eläneinä jäänteinä, joita ylläpidetään poliittisilla perusteilla lähinnä aseteollisuuden työllistäjänä.
”Lentotukialus, siis pelkkä alus, maksaa reilut kymmenen miljardia euroa ja sitä rakennetaan noin kymmenen vuotta. Kustannusten päälle tulevat noin sata lentokonetta, aluksen suojausaseistus ja muu sodankäyntitekniikka sekä noin kolmen tuhannen hengen miehistö”.
”Koko valtava työ, kalusto ja ihmiset voidaan tuhota muutamassa minuutissa hypernopealla ohjuksella”, kirjoittaa Sainio.
Länsi ei uskonut aluksi Venäjän puheita hypernopeista ohjuksista
Venäjän presidentti Vladimir Putin mainitsi uudet aseet maaliskuussa 2018 puhuessaan kansalle.
”Länsilehdistö leimasi Putinin puheet venäläiseksi toiveuneksi”, toteaa Sainio.
Nato nosti Venäjän ”ihmeohjusten” aiheuttaman uhan julkisuuteen heinäkuussa 2021, vaikka sotilasliitto kuittasi ohjukset vielä pari kolme vuotta sitten Venäjän perusteettomana kehuskeluna.
”Myös Yhdysvaltojen media otti ohjukset aluksi vastaan pilkallisella naurulla. Nyt ohjusten suorituskyky otetaan vakavasti”, kirjoittaa Sainio.
Sainio kirjoittaa myös dronien merkityksestä uudessa sodankäynnissä. Hän arvioi, että ohjaajaa vaativan sotilaskoneen aika on ennen pitkää tulossa tiensä päähän.
”Osin näin on jo käynyt ohjusten suorituskyvyn kasvaessa. Vanhan ajan ilmataistelutkin lentäjien välillä ovat jo pääosin historiaa. Kyse on vain siitä, kumpi laukaisee ja miltä etäisyydeltä tehokkaamman ohjuksen kohti vastustajaa, jonka näkee vain tutkassa”.
Sainio ihmettelee kirjassaan sitä, että Suomi tukeutuu väistyvään aseteknolgiaan eikä näytä ymmärtävän dronien nopeaa kehitystä.
”Tiedustelutehtävissäkin miehittämättömät tekoälyllä käytettävät lennokit ovat halvempia ja usein myös tehokkaampia kuin ohjaajan varassa lentävät koneet”.
Sainio muistutti myös, että lennokit ovat osoittautuneet myös ylivoimaisen tehokkaiksi hyökkäysaseiksi. Sen todisti Jemenin huthi-kapinallisten vuoden 2019 syyskuussa öljynjalostamoon Saudi-Arabiassa tekemä lennokki-isku, joka lamautti tuotannosta noin puolet.
”Halpalennokit” pystyivät läpäisemään vaivatta maailman kalleimman Patriot-ilmapuolustuksen, jossa yksi ohjus maksaa reilut kolme miljoonaa euroa.
Yhdysvalloilla ei ole kykyä torjua hypernopeita ohjuksia
Näillä näkymin hypernopeaa ohjusta ei saada helposti torjutuksi ainakaan lähitulevaisuudessa.
Sainio toteaa yksiselitteisesti, ettei esimerkiksi Yhdysvaltojen asevoimilla ole keinoa torjua hypernopeita ohjusaseita, eikä sillä enää ole merivoimien aikaisemmin takaamaa suorituskykyä auttaa Eurooppaa suurvaltakonfliktissa, jos vastassa on Venäjä tai Kiina tai molemmat.
”Samanlaisia hypernopeita ohjuksia voidaan ampua myös maa- tai ilmakohteisiin. Niitä voidaan laukaista maalta, mereltä, meren pinnan alta, ilmasta ja avaruudesta. Kaikissa näissä aseissa Venäjä on nykyisin edelläkävijä”.
”USA:n omien ohjusten kokeet hypersoonisilla nopeuksilla eivät ole tuottaneet tulosta, vaikka niitä on tehty jo 12 vuotta. Esimerkiksi Lockheed-Martinin AGM183-ohjuksen ensimmäisessä lentotestissä huhtikuussa 2021 sen rakettiosaa ei saatu vapautettua B-52-koneen siivestä”, kirjoittaa Sainio.
Toisella kerralla heinäkuussa 2021 raketti irtosi, mutta ei käynnistynyt. Näissä alkukokeissa testattiin vain rakettia, jossa oli kärkenä harjoituskappale, joka irtoaisi raketista kuuden Machin nopeudessa ja ohjautuisi liitämällä maaliin.
Hypernopeiden aseiden kehittämisessä Yhdysvallat ei ole toistaiseksi saavuttanut kaipaamiaan tuloksia.
Puolustusministeri Sergei Shoigu korosti helmikuussa 2021, että hypernopeat aseet tulevat olemaan pääjärjestelmiä Venäjän tavanomaisissa peloteaseissa.
Venäjän hypernopeasta Zircon-risteilyohjuksesta Washington Post kirjoitti 11.7.2021 todeten Venäjän ”uusien hypersonisten ohjusten aiheuttavan epävakautta ja merkittävää riskiä turvallisuudelle koko euroatlanttisella alueella”.
Lokakuun alussa 2021 presidentti Joe Bidenin hallinnon aseteknologian asiantuntija, Geneven aseriisunnan pääneuvottelija Robert Wood ilmaisi huolensa Kiinan ja Venäjän hypernopeista ohjuksista: Yhdysvalloilla ei ole kykyä torjua hypersonisia ohjuksia.
”Emme tiedä, kuinka puolustaudumme tällaista teknologiaa vastaan”, sanoi Wood The Guardian-lehden mukaan ja korosti, ettei torjuntatekniikasta ole tietoa myöskään Kiinalla tai Venäjällä.
Millaisia hypernopeat aseet ovat?
Millaisia siis ovat suurvaltojen huomion kohteeksi nousseet hypernopeat aseet, kysyy Sainio.
Tietokirjailija muistuttaa, että mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM) kulkee noin kuusi kilometriä sekunnissa, mikä vastaa noin 25 Machia. Se lentää samanlaisella radalla kuin kiväärin luoti eikä voi muuttaa kurssiaan. Kiväärin luoti kulkee 1,2 kilometriä sekunnissa. Se on vain viidesosa ballistisen ohjuksen taistelukärjen nopeudesta.
Eli ICBM-ohjus lentää 25 kertaisella äänennopeudella.
”Teoriassa tutka löytää ohjuksen lentoradan ja sitä kohti voidaan ampua torjuntaohjus, mutta sen osuminen on käytännössä äärimmäisen vaikeaa. Jos kohdetta, vaikkapa laivaa, ammutaan useilla hypernopeilla ohjuksilla eri suunnista, on torjunnan onnistuminen käytännössä mahdotonta – joku varmasti saavuttaa kohteensa”, kirjoittaa Sainio.
Ballististen ohjusten torjuntaan erikoistuneet Yhdysvaltojen alukset eivät ole edes yrittäneet ampua alas Pohjois-Korean ohjuskokeissa laukaisemia ohjuksia, vaikka alukset ovat olleet niiden lentoradan alapuolella.
Sainion mukaan torjunnan vaikeutta lisää se, että esimerkiksi Zircon-ohjuksen suuri nopeus kerää ohjuksen kärkeen plasmaa, joka häivyttää sen näkyvyyttä tutkassa.
Venäjän uudet ohjusteknologiat vaikuttavat vahvasti globaaliin asetasapainoon, sanoo Sainio.
”Venäjän uusilla aseilla on myös amerikkalaisia horjuttava psykologinen vaikutus: He ovat aina uskoneet, että Yhdysvalloilla on maailman parhaat insinöörit, jotka tekevät maailman parhaat aseet”.
♣ ♣ ♣
15 kommenttia julkaisuun “Hypernopeita ohjuksia ei toistaiseksi pystytä torjumaan”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kovasti hehkutettiin, että venäjä ei usko muuta, kuin voimaa. Muiden muassa Stubb oli sitä mieltä, että voimalla lyödään venäjä polvilleen vrt. (savijaloilla seisova jättiläinen). Tätä lausetta käytettiin ennen hyökkäystä itärajan yli -41.
Mielenkiinnolla odottelen milloin viimeinkin saavutetaan realismi ja aloitetaan neuvottelut hattu kourassa idän suuntaan. Delegaatio Stubb, Häkkänen ja Valtonen lähtee Putinin juttusille. Tokihan olisi mukava nähdä Toveri, Aaltola ja Anderson mukana, mutta he taitavat olla ulkoistaneet itsensä vastuusta.
https://www.nyhetsbanken.se/2024/11/generalernas-kupp-i-finland.html
Tietokirjailija, kääntäjä Stefan Lindgren kyseli jokin aika sitten minulta Suomen kuulumisia. Kirjoitin hänelle artikkelin Pentti Sainion kirjasta, joka löytyy linkistä. Kiitos myös Sinikka Tyynelälle jonka blogilta oli löytynyt viittauksia kirjaan. Varsågod.
Sainio tekee erinomaisen tiivistyksen matkasta Natoon ja imperiumin syliin. Kaikki alkoi Hornet-hankinnoista v. 1992, jolloin Suomi päätti hankkia asejärjestelmän joka vastasi enemmän myyjän tarpeita kuin ostajan ja lisäksi vielä tuplasti sen minkä ilmavoimat itse oli katsonut tarpelliseksi. Käsi kädessä kenraalit ja suurten puolueiden puheenjohtajat aloittivat puolueettomuuspolitiikan purkamisen, pitkään sammutetuin lyhdyin, kunnes lopulta Ukrainan sota tarjosi tekosyyn loppurynnistykselle. Tämä tapahtui jo Sainion jälkeen. Artikkelini on kirjoitettu ruotsalaista yleisöä varten jonka vuoksi sieltä puuttuu paljon nimiä jotka kirjassa mainitaan mutta Ruotsissa ovat tuntemattomia.
Jos Wikipediasta katsoo Sainion tiedot löytyy tyypillinen vähättelevä ja kieroileva juttu. Tämä on maailmallakin jokaisen kriittisen jounalistin palkinto hyvästä työstä. Wikipedian sylkykupiksi joutuminen.
Jep, kun toimittaja kirjoittaa Putinin trolleista, tulee moninkertaisesti palkituksi. Jos kirjoittaa, kuten kirjoitti YLE:n toimittaja Jaana Kivi, kriittisesti kaavaillusta TTIP-sopimuksesta ja Monsantosta, jotuu Monsanton lobbareiden hyökkäyksen kohteeksi, ulkoministeri Stubbin puhutteluun, työnantajan puhutteluun ja lopulta etsimään itselleen uutta työpaikkaa.(sananvapauteen.fi)
Jos joku ei tiedä, niin TTIP on eräänlainen ”vapaakauppasopimus”, jolla suuret globaalit korporaatiot saavat laillisen oikeuden sopimusvaltioiden yli omistuksiinsa niissä. Vastaava Amerikkaa koskeva sopimus NAFTA on ollut voimassa jo vuosia. Sen perusteella suurfirmat ovat voineet mm. saastuttaa Kanadaa jo vuosikausia Kanadan valtion voimatta sitä estää (Trudeaun aikana se ei toki sitä muutenkaan tekisi). YLE:kin informoi tuosta vuosia sitten jossain ajankohtaisohjelmassa, kun se ei vielä ollut ”lännen” käskyvallassa.
Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi 2016 pani TTIP aikeen (eli USA:n ja EU:n välisen ”vapaakauppasopimuksen”) jäihin toistaiseksi. Jäädytys jatkunee vielä ainakin 4 vuotta. Sinänsä tuollaiset ”vapaus-sopimukset” eivät yllätä. EU:kin myytiin Suomen kansalle vapaakauppasopimuksena (vaikka olimme jo tullivapaassa kaupassa sen kanssa ETA:n eli Euroopan talousalueen kautta). Liittymällä EU:iin jouduimme kuitenkin EU-nimisen liittovaltion osaksi ja menetimme sille suuren osan itsenäistä päätäntävaltaamme (myös sisäpolitiikasta). Loputkin Suomen ulkopoliittisesta päätäntävallasta menivät Nato-liitoksen ja DCA-sopimuksen kautta.
WW 2 loppui Hiroshimaan ja Nagasakiin. Voisi hyvin kuvitella että WW 3 loppuu Venäjän/Kiinan kahteentoista hypernopeaan ohjukseen joiden seurauksena usa:n lentotukialukset ovat savuavia raunioita. On ihan pakko kiittää korkeampia voimia että Suomella on hyvät suhteet Venäjään ja Kiinaan… eiku prkle!
Suomen Israelista hankkima ohjustorjunta järjestelmä Daavidin linko on siis kyvytön torjumaan Venäjän uusia hypersonisia ohjuksia.Nykyajan sodat ratkaistaan ilmasta käsin ohjuksilla ja droneilla yms, lentokoneet ja laivat ovat mennyttä aikaa, kuten myös kenttätykistöt ja tankit.Tosiasia ja fakta on, että kukaan lännessä ei tiedä kuinka paljon venäjällä on varastoissaan tavaraa ja mikä on uusimpien esim ohjusten toimintakyky, kuten tuli täysin yllätyksenä Orsenik ohjuksen laukaisussa, jonka laukaisusta Venäjä jopa varoitti etukäteen.Asiantuntijan arvio/todennäköisesti kommentit valtalehdistössä ovat nyt joutuneet lopullisesti naurunalaisiksi ollessaan täydellisesti hakoteillä.Mikkelin tuleva Nato-tukikohta on Venäjän ilmoituksen mukaan kohteiden listalla nr 1, jos länsi jatkaa eskaloimistaan.Ihmeen hiljaista on ollut lännessä ja Suomessa Orsenik hypersonisen ohjuksen laukaisun jälkeen, Venäjähän lännen ja Suomenkin median mukaan taisteli 1,5 v takaperin vain lapiot aseinaan. Suurin virhe on jo lähtökohtaisesti aliarvioida varsinkin kun tiedetään historian tapahtumat.
Kuten jo aikaisemmin san… kirjoitin Davidin lingon ainoa tavoite (siis se joka toteutuu) on lingota Suomesta valtavasti euroja terroristivaltio Israeliin, jotta ne auttaisivat kansanmurhan jatkumista.
Kaikesta aseisiin liittyvästä riippumatta esimerkiksi minulle on itsestään selvää, että paras turvallisuuden tae on
hyvä diplomatia eli hyvät ja asialliset suhteet varsinkin naapurimaihin.
Suomen nykyjohto on lähtenyt kuitenkin uhkailun ja aseellisen turvallisuuden tielle. Ilmeisesti se uskoo Naton ylivoimaan. Onko päättäjiemme tavoitteena murskata Venäjä, en tiedä. Tyhmäähän se olisi ja häikäilemätöntä eli vaikea uskoa, vaikka siltä kaikin puolin näyttää. Melkein vieläkin ikävämpää on mielestäni se, että tätä kaikkea perustellaan valheellisin argumentein (ja vieläpä arvatenkin rasistisessa hengessä).
Suomen päättäjien tavoitteena on selkeästi murskata Suomi (niinhän siinä väistämättä käy, jos Suomen ja Venäjän välille syttyy sota) vaikka he eivät sitä näytä itse tiedostavankaan.
Taitaa olla melko rajoitettua, mitä suurlähettiläs voi pikkujoulussa puhua, mutta jos ei olisi niin kahteen toisiinsa liittyvään kysymykseen olisi mielenkiintoista saada vastaus.
Ensinnäkin millaisen ja kuinka suuren sotilaallisen uhkan Venäjä voi vielä sietää Suomesta käsin. Missä menee raja, jonka ylittämisen jälkeen Venäjä vaatii tuon uhkan poistamista tai vähentämistä vai onko sellaista rajaa. Onko Venäjällä edes keinoja tietää, onko Suomessa vaikkapa ydinaseita. Entä jos Venäjää saa tietää, että on. Tai epäilee olevan.
Toinen kysymys liittyen mahdolliseen rauhansopimukseen Ukrainassa. Onko Venäjä harkinnut sitä mahdollisuutta, että sen yhteydessä sovittaisiin USA-Naton tai USA:n kanssa myös laajemmasta turvallisuuspoliittisesta järjestelystä. Jos Suomi ei halua olla Venäjän kanssa missään tekemisissä, niin olisi silti niin Suomen kuin Venäjänkin etu, ettei Venäjään kohdistuisi Suomesta käsin vakavaa sotilaallista uhkaa.
Russofobia on elänyt ja tulee elämään ikuisesti valtiomuodosta riippumatta. Media aivopesee tätä ja kansalaiset ottavat ilmaisen aivopesun huumaantuneena vastaan. Eivätkä lue Naapuriseuran Sanomia valitettavasti!!
En ole ohjustekniikan asiantuntija, mutta kiinnittäisin huomiota Sainion havaintojen ja johtopäätösten esitysvuoteen 2021. Aseteknologinen kehitys on nopeaa ja on ollut sitä varsinkin aivan toisella suunnalla kuin ohjusten nopeuden ja osumatarkkuuden parantamisessa. Erilaiset miehittämättömät lentävät pommit ovat monissa eri kokoluokissa osoittautuneet tehokkaaksi aseeksi ennen muuta tarkan etäohjauksensa ansiosta. Hypernopeiden ohjusten ohjaaminen lienee merkittävästi vaikeampaa, vaikka niiden yksikkökohtainen tuhovoima voikin olla suuri. Vaikuttaa siltä, että Yhdysvallat on satsannut enemmän näihin kauko-ohjattaviin, suhteellisen hitaisiin, mutta myös halvempiin ohjuksiin. Amatöörin on vaikea vertailla suuren nopeuden ja vaikean torjuttavuuden etuja, jos vaihtoehtona on hyvin tarkasti maaliinsa ohjattavissa oleva pommi. Ainakin Israelin lukuisat onnistuneet vastustajan johtajien salamurhat viittaavat siihen, että se tekniikka yhdistettynä hyvään tiedustelutietoon soveltuu ihmisten tuhoamiseen erinomaisesti.
Venäjä ei vaikuta käyttäneen hypernopeita ohjuksiaan Ukrainassa kuin näytösluonteisesti. Onko syynä ohjusten pieni määrä ja hinta vai jokin sotilasstrateginen syy, sitä on vaikea tietää. En itse ole havainnut merkkejä siitä, että Venäjä olisi pyrkinyt hypernopeilla ohjuksilla saavuttamaan sotilaallisia voittoja. Se voi olla harkittua sotateknisen eskaloitumisen estämistä. Bidenin hallinnon viimeisinä hetkinään eskaloima länsimaiden ohjuskaluston asettaminen Ukrainan armeijan käyttöön syvälle Venäjän maaperällä ulottuviin iskuihin viittaa kuitenkin siihen, ettei Pentagonissa olla huolissaan Venäjän hypernopeista ohjuksista. Ehkä Yhdysvallat luottaa siihen, että Venäjän johdossa ei olla halukkaita ottamaan ydinsodan riskiä, oli vallitseva sotilasdoktriini mikä hyvänsä.
Sekä Venäjä ja Kiina ovat olleet vuosikaudet hämmästyttävän pidättyväisiä sotilaallisesti. Kiinakin käyttää rahaa mieluummin luotijunien kuin aseiden kehittelyyn. Minusta se on järkevää politiikkaa. Ehkä Venäjänkin pidättyvyys hypernopeiden ohjusten käytössä perustuu enemmän psykologiaan kuin ohjusten lukumäärään. Sekin olisi järkevää politiikkaa. Sotimista eskaloivat tekniikat vaarantavat koko maailman tulevaisuuden.
”Bidenin hallinnon viimeisinä hetkinään eskaloima länsimaiden ohjuskaluston asettaminen Ukrainan armeijan käyttöön syvälle Venäjän maaperällä ulottuviin iskuihin viittaa kuitenkin siihen, ettei Pentagonissa olla huolissaan Venäjän hypernopeista ohjuksista.” Tai sitten Pentagon ohitettiin. Ei Bidenin taustajoukot Ukrainasta välitä, vaan Trumpin presidenttiyden tuhoamisesta sen alkumetreillä. Yritetään saada aikaa sen kokoluokan selkkaus, että Trump joutuu mahdottoman tilanteen eteen. Ja sellainen saadaan takuuvarmasti, jos ns. lännen (tällä hetkellä USA, Britannia ja isotteleva Ranska) nykymeno saa jatkoa.
Nyt jos koskaan Venäjän hallinnolta vaaditaan itsehillintää ja kärsivällisyyttä. On oltava vastaamatta provosointiin vielä 2 kuukautta ennen kuin Trump astuu virkaansa.
Oletettavasti suurimmat paineet Putinille &co tulevat omien kansalaistensa taholta. He haluavat puheiden sijasta toimintaa. Onneksi Venäjän hallinto tiedottaa totuudenmukaisesti kansalaisilleen SMO:n tilasta (täsmälleen päinvastoin kuin ”länsi” omilleen eli meille lähinnä valehdellaan).
Myös ”lännen” kansalaisten sodanvastaisuus kasvaa kasvamistaan. Mielenosoituksia pidetään yhtenään. Poikkeuksen tekevät Suomi ja Baltian maat, joista ei poikkinaista sanaa kuulu mielenosoituksista puhumattakaan. Aivopesty lammaskatras odottaa teuraalle viemistään (III maailmansotaa) .
Se on siinä sitten nyt. Nyt jos koskaan Suomen pitäisi perua uudet Hornet kaupat ja vähentää puolustusmenot minimiin. Sen jälkeen tämän hetken poliittinen johto pihalle Stubidoa myöten. Uudet vaalit ja uusi tiimi neuvottelemaan Venäjälle kaikista asioista. Jos ei tätä älyä, niin on vähä-älyinen pölvästi. Tämä prosessi käyntiin VÄLITTÖMÄSTI.