Euroopan kasvuongelmat ovat kansallisvaltiota suurempia. Siksi tarvitaan EU-tason ratkaisuja, mittavampia, kuin esimerkiksi sodanjälkeinen Yhdysvaltojen Marshall-apu Euroopalle. Näin sanoi Mario Draghi talouselämän suurtapahtumassa Nordic Business Forumissa Helsingissä.
Draghi ei ole mikä tahansa konsultti. Entinen Italian pääministeri toimi Euroopan keskuspankin johtajana vuosina 2011-2019. Silloin elettiin vakavaa euroalueen talouskriisiä. Draghi tuli kuuluisaksi kahdesta kirjaimesta, QE. Niiden takana on sanapari ”quantitative easing”, joka meidän taloustieteilijoitten puheessa tarkoittaa määrällistä elvytystä.
Se toteutui siten, että keskuspankki osti allekirjoituksilla jalostettua paperia eli velkakirjoja, joita vastaan pankki työnsi paperin tarjoajille painotuoretta rahaa tai ainakin numeroita pankkitileille. Näin talousguru Draghi pisti kasvua liikkeelle. Minulla ei ole tietoa siitä, miten paljon kukakin näitä velkakirjoja kirjoittaneista tahoista on velkaansa maksanut. En usko että monikaan. Mutta rahaa oli.
Sivutyönään puheistaan huolimatta syvästi isänmaallinen ja kansallismielinen Draghi pelasti konkurssilta maailman vanhimman pankin. Pankin nimi on Monte dei Paschi di Siena. Pankki joutui vaikeuksiin 2010-luvulla. Vuonna 1472 perustettu rahalaitos oli pelaillut finanssipelejä huonolla menestyksellä ja ajautunut korviaan myöten velkoihin. Isänmaallisena miehenä Draghi keskuspankkiirin ominaisuudessa järjestelytti pankin velat uusiksi ja varmaankin sai myös korkeimmalta taholta koko joukon anteeksiantoja. Niinpä pankki toimii edelleen ja on edelleen maailman vanhin.
Draghi on Ursula von der Leyenin luottomies. Luottomies teki Ursulan pyynnöstä laajan selvityksen EU:n talouden pärjäämisongelmista. Kenenkään ei pitäisi hämmästyä siitä, että Draghin ratkaisu talousongelmiin edelleen on QE. Tällä kertaa sitä ei toteuttaisi Euroopan keskuspankki, koska se ei oikeastaan ole enää pankki lainkaan, vaan komissio.
Komission tulisi tehdä jättimäinen velka, jonka avulla se nostaisi EU-maiden talouden iskuun. Me taloustieteilijät kohottelemme hillitysti kulmakarvojamme Draghin rohkeuden edessä. Mutta kun muistamme, miten EU sorvasi koronan jälkeisen 800 miljardin tukipaketin komission jaettavaksi, emme lainkaan ihmettelisi, jos vaikka kansallisvaltioiden kyvyt ja mahdollisuudet ylittävä paketti olisi kohta käytettävissä asiantuntijoiden suosittelemiin kohteisiin. EU on osiensa summaa pienempi, mutta suurempi kuin yksittäiset jäsenvaltiot.
Pääministeri Petteri Orpolla ei ole käytettävissä Mario Draghia. Eikä Björn Wahlrooskaan ole käytettävissä kiistattomasta osaamisestaan huolimatta Suomen valtiontaloutta ohjaamaan. Siksi talousongelmien taikurin tehtävään valittiin Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto. Murto tunnetaan asiantuntevana ja arvioissaan tasapainoisena ekonomistina ja eläkevarojen vartijana.
Häneltä työryhmineen ei kuitenkaan ole ihmeitä odotettavissa. Hän on tilastoistaan nähnyt, miten yritysten työeläkemaksujen rahavirta ohenee samaan aikaan, kun valtion taholta esitetään epäsuoria toiveita eläkerahastojen hyödyntämisestä valtion talouskriisin helpottamiseen. Hallituksen odotukset ovat piilossa. Mutta niitä on. Käytännössä valtio maksaa laikisääteisesti työeläkejärjestelmään nettona vain noin neljä miljardia. Työeläkejärjestelmä ei menisi polvilleen, jos tuota lakisääteistä osuutta valtion säästöjen merkeissä leikattaisiinkin. Miljardi tai pari näyttäisivät hyvältä Purran listalla.
Mutta talouskasvu on vaikea juttu myös meille taloustieteilijöille. Kaksikymmentä vuotta se on ollut poissa. Poissa ovat myös Helsingin pörssistä uudet mittavat kasvuyritykset. Eivät siellä esiintyvät ole huonoja, päin vastoin. Mutta tavaksi on Suomessa tullut, että loistavan tulevaisuuden omaava innovatiivinen kasvuyritys vauhtiin päästyään nousee siivilleen ja saa ulkomaisen omistajan. Se on syvästi inhimillistä. Kerran sitä vain eletään. Ja kun kunnolla eletään, niin se tapahtuu usein muualla, sellaisissa maissa, missä sää on aina suotuisa eikä kaunainen kansa kadehdi varakkaan luksusta.
Risto Murto tietää, että suomalainen kasvuyritys ei saa rahoitusta, jos se haluaisi laajentaa Suomeen. Murto on kohtelias ja lojaali. Hän ei sano ääneen sitä, minkä me taloustieteilijät tiedämme: Suomi on Euroopan periferia, takamaa. Se on hankkiutunut rikkaan itänaapurin viholliseksi ja ryhtynyt NATOn ja Yhdysvaltojen vasalliksi, etulinjan maaksi. Lisäksi täällä vallitsee vierasmaalaisia vieroksuva henkinen ilmapiiri olettaen, että tulijoiden ihonväri on väriltään tummempi kuin meillä suomalaisilla ja ukrainalaisilla.
Ennustaminen on vaikeaa, myös meille taloustieteilijöille. On hyvin vaikea ennakoida, miten esimerkiksi Risto Murto, kunniallinen ekonomisti, suhtautuisi tilanteeseen, jossa epätoivoinen hallitus alkaa vakavasti pohtia eläkerahastojen suoraa tai epäsuoraa käyttöä suurinvestointien vakuutena.
Työeläkejärjestelmämme on tällä hetkellä luja ja hyvissä käsissä. Mutta se on puolivaltiollinen. Sopivassa tilanteessa työeläkejärjestelmääkin voidaan lainsäädännöllä muuttaa. Siinä ei auta vanhan kansan viisaus, joka sanoo: Älä korjaa, se on kunnossa.
On todennäköistä, että toteutuisi draghilainen QE-temppu kaikkinen mausteineen. Lait ovat niinkuin ne luetaan ja tehdään.
7 kommenttia julkaisuun “QE, sanoi hän”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Lisäksi täällä vallitsee vierasmaalaisia vieroksuva henkinen ilmapiiri olettaen, että tulijoiden ihonväri on väriltään tummempi kuin meillä suomalaisilla ja ukrainalaisilla.”
Ainakin noihin ihonväriltään tummempiin on uponnut rahaa jo kymmeniä miljardeja. Täysin hullua.
Jos tarkoitat, että Suomessa, niin pienet ”lähdeviitteet” lienee paikallaan.
Rahaa on kyllä uponnut turhaan miljardeja, mutta ei suinkaan tummempi-ihoisiin vaan Euroopan Unioniin sekä Ukrainan sodan ”mustaan aukkoon” (mm. Zelenskyin eläkerahastoon).
Suomen pankit saaneet paperisia panttikirjoja vastaan lainaa EKP:lta. Panttikirjoja kahdennettu sähköiseen muotoon, Laki: HE8/2016 maakaaren muutos. Video:https://youtu.be/nrKDYj3NG5k
Kannattaa katsoa, etenkin jos ei ole enää velkaa pankille.
Kuuluneeko Mario Draghin ”työkalupakkiin” Venäjä-pakotteiden purku Nord Stream-putkien korjauksineen, jotka olisivat hyvä alku EU:n/Euroopan talousongelmien ratkaisemiseksi. Katselin YLE:ltä Risto Murron haastattelun. Hän ei viitannut sanallakaan Venäjä-pakotteiden vaikutuksiin Suomen taloustilanteen parantamiseksi, vaikka se mielestäni on välillinen tekijä Suomen vientimarkkinamaitten kautta.
Kun Yhdysvalloissa vuoden 2008 laman yhteydessä suuri Lehman Brothers-pankki kaatui, monet (en uskalla edes arvailla todellista määrää) kymmeniä vuosia pankkiin eläkerahojaan säästäneet menettivät kaikki säästönsä. Pankin vastuuton toiminta oli syynä konkurssiin. Muistaakseni yhtään vastuullista pankin henkilökunnasta ei kuitenkaan tuomittu oikeudessa. Päinvastoin he olivat jo ennen kriisiä ja sen osasyynä hoitaneet itselleen satojen miljoonien dollareiden bonukset. Siis eräänlaista laillista varastamista.
Suomen ”puolivaltiollisen” eläkejärjestelmän puitteissa sama voisi tapahtua poliitikkojen toteuttamana eikä taaskaan ketään tietenkään tuomittaisi vastuuseen. Niin – vanha sanonta ”ei korppi korpin silmää noki” pitää edelleen paikkansa.
Tuosta Yhdysvaltain vuoden 2008 pankkikriisistä ja siihen johtaneista syistä saa hyvän kuvan (vaikka ei omaisikaan mitään ekonomistin taitoja) lukemalla Jarkko Sipilän ja Scott Stevensonin yhdessä kirjoittaman mainion dekkarimaisen kirjan ”Rahan Metsästäjät”. Stevenson oli kriisiä edeltävällä ajalla sijoitusmeklarina eräässä yhdysvaltalaisessa pankissa (ei lehman Brothersissa), joten hän tietää mistä kirjoittaa.
Talousasiaa, vaikka ei eläkejärjestelmään liittyvää, herätti miettimään eilinen Hs:n otsikko ”Suomenkin taloudessa leikkaussakset voivat vaihtua raivaussahaan, jos Javier Milei onnistuu suunnitelmassaan”, jota en päässyt lukemaan koska sanoma-tili on poistettu noin 2,5 vuotta sitten vihan vimmassa. Ja todella Milei on toteuttanut samanlaista talouskuripolitiikkaa kuin Orpon hallitus. Argentiinassa, kuten meillä, armeija on saanut lisärahaa. Nyt sitten kieli pitkällään odotellaan, että Argentiinassa talouden tunnusluvut antaisivat luvan ja päästäisiin todella purkamaan hyvinvointivaltiota. Uskon kyllä, että valtion taloutta voidaan tasapainottaa pienentämällä menoja ja talouskasvua vauhdittaa sääntelyä purkamalla. Erityisesti työmarkkinoiden sääntelyn vahentäminen työntekijän asemaa heikentämällä voi luoda työpaikkoja. Kaikella on hintansa, tässäkin asiassa, ja sen maksavat ei-rikkaat elämän epävarmuuden lisääntymisenä ja köyhyytenä. Tuli mieleen poliittisista lakoista lakkoiltaessa, että hallituksen peräänantamattomuudelle siinä asiassa täytyi olla aivan erityinen syy. Suomen viiteryhmä on vaihtunut ja Suomi voidaan nähdä Etelä-Amerikan valtioiden joukossa, jotka usein ovat olleet jotenkin USA:n peukalon alla. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on tuottanut maailman ’vähiten epäonnistuneet’ valtiot, mutta silti osa ihmisistä, tahtoo sanoa taloudellisen vallan haltijat, haluavat siitä eroon. Edullisen rahan laskeminen markkinoille on jonkinlaista käänteistä sosialisointia ja tekee rikkaista entistä rikkaampia.