Päivälleen 10 vuotta sitten, eli 26.07.2014 vietettiin Hangossa historiallisen Riilahden meritaistelun 300-vuotisjuhlaa taistelunäytöksellä.
Historia- ja perinneasiantuntijat Venäjältä, Suomesta, Ruotsista, Eestistä, Liettuasta ja Tanskasta olivat tuoneet paikalle 20 alusta, joissa oli miehistönä noin 200 vapaaehtoista pukeutuneina historiallisiin asuihin.
Asuimme tuolloin Hangossa. Koko kaupunki kuhisi ulkomaisia vieraita. Kaduilla ja kallioilla kannettiin ruutiarkkuja, ja historiallisia aseita. Mereltä kuului tykkien jyskettä ja näkyi pöllähtäviä ruutipilviä.
Tätä kirjoittaessa ylläni on Pietarissa valmistettu pehmeä pitkähihainen sinivalkoraidallinen puuvillapaita, joita myytiin yleisölle. Vieraiden pukeutuminen merimiespaitoihin yhdisti jo muutenkin lämpimän iloista kansainvälistä joukkoa.
***
Venäjän ja Ruotsin välinen meritaistelu oli Ruotsin suurvalta-aseman päätösnäytös. Sitä edeltäneessä maasodassa Ruotsi oli menettänyt Suomen. Ruotsi oli yrittänyt estää Venäjän merikuljetukset Helsingistä Turkuun. Tavoitteena oli ollut, että Venäjä ei pääsisi lähestymään Ruotsin rannikkoa.
Riilahdella Hangon edustalla ruotsalaiset laivat olivat heikon tuulen vuoksi lähes toimintakyvyttömiä. Venäläisillä oli Pietari Suuren sodanjohdon ansiosta pääasiassa käytössään kaleereja, joihin tyyni sää ei vaikuttanut.
Venäläiset pääsivät kiipeämään Ruotsin laivoihin ja mm. miesylivoiman perusteella saivat yliotteen.
***
Venäläisten puolella taistelua johtivat Pietari Suuri, Fyodor Apraksin ja Matija Zmajevic. Ruotsin merilaivasto komentajia olivat Gustav Wattrang ja Nils Ehrenskiöld.
Amiraali Ehrenskiöld otettiin sotavangiksi hänen oman komentoaluksensa Elefantenin kannella.
***
Riilahden taistelun seurauksena Ruotsin suorittama merisaarto purkautui ja Venäjän laivasto lähestyi Ahvenanmaata, josta ruotsalaiset vetäytyivät suojellakseen manner-Ruotsia. Venäläisten kulku Helsingistä Turkuun meritse tuli jälleen mahdolliseksi.
***
Tuosta historiallisesta meritaistelunäytöksestä on nyt siis vuosikymmen.
Muutamaa viikkoa näytöksen jälkeen Suomi solmi Isäntämaasopimuksen Naton kanssa. Samana keväänä Yhdysvallat oli natsiryhmien kanssa kaapannut vallan Ukrainassa karkottaen laillisesti valitun presidentin maanpakoon.
Vuotta myöhemmin Yhdysvaltojen presidentti Obama julisti Venäjän Yhdysvaltojen viholliseksi ja kongressi antoi presidentille valtuudet aloittaa sota Venäjää vastaan tarvitsematta ennen sitä enää kääntyä kongressin puoleen.
***
Viimeksi näkemässäni professori Jeffrey Sachsin luennossa hän kuvaa sitä, kuinka Yhdysvallat on 1990-luvun presidenteistä lähtien purkanut kaikki aserajoitussopimukset, joita se on tehnyt Venäjän kanssa.
USA on luopunut noudattamasta kansainvälisiä lakeja ja edellyttää liittolaistensa noudattavan USAn itse keksimää sopimusvaraista demokratiaa.
Mielivalta tiedonvälityksessä ja kansainvälisten lakien kunnioittamisessa on johtanut miljoonien ihmisten kuolemaan USA:n ja sen johtaman NATO:n pommituksissa.
Rikollisesta käyttäytymisestään huolimatta Yhdysvallat syyttää Venäjää itse Ukrainassa aloittamastaan sodasta ja Ukrainan demokraattisten rakenteiden muuttamisesta lähinnä natsismia muistuttavaksi hirmuvallaksi.
USA:n terroriteot kuten Venäjän ja Saksan välillä kulkevan Nordstream kaasuputken räjäyttäminen USA:n hallinnon, CIA:n ja Norjan armeijan yhteistyönä, sivuutetaan vaieten.
***
Jotta Yhdysvaltojen ja sille alisteisen EU:n toiminta ei hahmottuisi kansalaisille, tarvitaan voimakasta hybridivaikuttamista. Suomessa NATO:n hybridikeskus huolehtii tiedotusvälineiden paimentamisesta kuvaamaan Venäjä syylliseksi lähes kaikkeen missä todelliset syylliset ovat USA liittolaisineen.
Kun muistelen tuota heinäkuun päivää v. 2014 Hangossa – ystävyyttä iloa, historian siipien havinaa ja Suomen, Venäjän, Baltian maiden, Tanskan ja Ruotsin kykyä jakaa sama todellisuus, tunnen surua pahuuden ja valheiden voimasta erityisesti meillä täällä Suomessa.
Suomalaisilla olisi mahdollisuus olla ylpeitä siitä ajasta, jonka olimme paitsi osa Venäjää, mutta myös Venäjän ystäviä. Venäjä antoi meille identiteetin, suomenkielen, eduskunnan, rautatien, naisten äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa, upeat historialliset rakennukset keskellä Helsinkiä, joita ei pahimmatkaan hybridivaikuttamisen uhrit pysty siirtämään pois, kuten sotilashautojen muistomerkit tai Leninin patsaat ja museot on jo siirretty.
Pahuuden omaksuminen osaksi ihmisen identiteettiä on tragedia. Tämän tragedian keskellä nyt elämme ystävyyden ja rakkauden lämmön sijaan.
Valokuvat Mauno Saari
13 kommenttia julkaisuun “RIILAHDEN MERITAISTELU – RUOTSIN SUURVALLAN LOPPU”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Juuri radiouutisissa Ranskan junaliikenteen sabotaaseista. Euroopan päättäjät ovat olleet varovaisia spekuloimaan iskujen tekijöistä, mutta Ylen toimittaja ei kursaillut esittää Venäjää mahdolliseksi syylliseksi. Mitä helvetin uustivälitystä tuollainen on? Tällaista tämä on ollut vuosikausia. Ei ole väliä onko Venäjä syypää johonkin vai ei, pääasia että Venäjä saadaan mainituksi missä tahansa kielteisessä yhteydessä.
Kävin tänään kaupoilla, ja eikös kassalla jonkun Iltamoskan etusivu julistanut Venäjän hävittäjien lähestyneen Suomen ilmatilaa. Ai kauheeta! Onneksi kassalle asteli nuori hyvävartinen neitokainen, jonka timmit istumalihakset saivat ajatukseni aivan toisaalle.
Jenkkibombereiden lennot Venäjän rajan läheisyydessä ovat sen sijaan ihan ok. Kuten idiootti-Häkkänen asian ilmaisi: on hyvä hiukka esitellä pelotekomponentteja Venäjän suuntaan. Jessus, mikä dorka.
Olen miettinyt, viittaako nimitys ”keltainen lehdistö” heidän toimittajiensa aineenvaihdunnan häiriöön, jonka seurauksena urea ei normaalisti suodatu heidän veltoista kehoistaan, vaan kellertävä neste kihoaa nuppiin aiheuttaen kusipäistä kirjoittelua.
Eihän noita YLEn ja muun valtamedian ”toimittajia” enää toimittajiksi voi kutsua, koska rikkovat kaikkia toimittajien työlle asetettuja periaatteita. Prapagandisti on oikea nimitys.
Pahimpia on tämä sotilaskarkuri Aaltola muiden suuntautuneiden kanssa!!
Tuokiokuva tämänhetkisestä maailmantilanteesta saatiin eilen kahden eri tapaamisen muodossa. Yhdysvaltain kongressissa Israelin pääministeri Netanjahu piti sotapuheensa kongressin raikuvien suosionosoitusten saattelemana. Eräiden uutisten mukaan kongressi antoi raikuvat aplodit kerrassaan viisikymmentä kertaa, aina välillä seisaalleen nousten.
Samaan aikaan muualla, ”vastuullisen median” kääntäessä selkänsä, ASEAN-maat kokoontuivat Laosin pääkaupungissa Vientianessa. Heidän lisäkseen mukana olivat maailman kolme johtavaa diplomaattia, Intian Shankar, Kiinan Wang Yi ja Venäjän Lavrov. Tunnelma oli silmiinpistävän hyväntuulinen ja -tahtoinen.
Toisaalla kaavaillaan uusia sotia, toisaalla taloudellisen yhteistyön tuoman rauhan vakiinnuttamista. ASEAN- maat käsittävät lähes kaikki Kaakkois-Aasian maat ja ovat singaporelaisen diplomaatin ja historioitsijan Kishore Mahbubanin mukaan oivallinen osoitus siitä kuinka valtiollisilta toiminnoiltaan erilaiset maat ovat voineet tulla yhteen edistämään keskinäistä yhteistyötään. Länsimaisten konfliktiteoreetikkojen mukaan näin erilaisten maiden pitäisi sotia keskenään mutta aasialainen kulttuuri osoittaa tässäkin yhdistävät kykynsä.
USA:n kongressin aplodikäytäntö muistuttaa näköjään Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluekokousten aplodikäytäntöä. Se sisältää sen, että toisin mielessään ajattelevakaan ei voi jättää aplodeeraamatta, kun kaikki ympärillä sitä tekevät.
Tulee mieleen vuoden? takainen tapaus Kanadan parlamentissa, kun kaikki taputtivat sinne kutsutulle entiselle ukrainalaiselle bandera-natsille. Kun tapaus sitten sai julkista kritiikkiä osakseen, parlamentin puhemistä rankaistiin (taidettiin erottaa?). Mitä tekopyhimyksiä nuo Trudeaun vasikat!
Muuttikohan Kanadaan paljonkin entisiä natseja, kun siellähän on julkaistu tämän ukrainalaisen nationalistivaikuttajan Kubijovyčin laaja teos ”Encyclopedia of Ukraine”, joka sisältää muun muassa hämäriä rotuteorioita. En ole tutkinut itse asiaa, luin sen Wikipedian Ukrainan natseja käsitelleestä artikkelista, jossa tämä teos ja tämä Kubijovyč mainittiin.
Teos on alkuaan julkaistu v. 1949 ja kanadalainen uusintapainos englanniksi vuosina 1984-2001. Sivuja 4000. Rahaa on noin pitkään hankkeeseen palanut jonkin verran.
Julkaisija on Albertan yliopiston alaisuuteen kuuluva Canadian Institute of Ukrainian studies. Koko teos löytyy näköjään myös verkosta, eli se tosiaan halutaan ihmisten saataville.
Sen mukaan mitä olen lukenut aiheesta sodan jälkeen bandera-natsit pakenivat tuhansittain (en muista tarkkoja lukuja) pääasiassa Englantiin, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Myös muualle ”länteen” näitä sotarikollisia meni.
Yhdysvallat ei pahemmin piitannut siitä, että kyseessä olivat rikolliset, jotka olivat tehneet kammottavia tekoja Saksan natsien aseveljinä. Yhdysvallat koulutti näitä natseja ja lähetti heidät sitten takaisin Ukrainaan käymään sissi- ja terroristisotaa. Riesa ei Neuvostoliitolle ollut ylivoimainen, mutta piinallisen pitkä. Vasta 50-luvun puolivälissä nämä terroristit saatiin kaikki joko vangittua tai muuten eliminoitua.
Nikita H teki 2 virhettä (joita hän ei varmaankaan tarkoittanut). Hän liitti Venäjän hallussa aina Katariina II ajoista lähtien olleen Krimin Ukrainaan ja armahti nuo vankiloissa vielä olevat bandera-natsit. Molemmista oli jatkossa paljon riesaa muillekin kuin Neuvostoliitolle/Venäjälle kuten tiedämme.
Suomi on koko historiansa ajan ollut kuin räkyttävä rakkikoira, johon venäjä on suhtautunut suurella ymmärryksellä. Totta puhuen ei USA taatusti olisi vastaavaa käytöstä hyväksynyt pikku naapuriltaan. Olin joskus jopa ylpeä siitä, että olen suomalainen, mutta se on haihtunut tämän nykyisen hallinnon aikana. Kaikki hyvä mitä saimme vuosikausia idästä on nyt katsottu naurettavaksi suomettumiseksi. Henkilökohtaisesti olen suunnattoman häpeissäni siitä, että on laitettu asiaa täysin tuntematon henkilö Jari Tervo julistamaan miten paha suomessa oli olla silloin, kun hänkin nautti siitä mitä yhteistyö venäjän kanssa antoi.
Tuo raja tilanne on lienee jotenkin määrätty ylempää, kun totuushan on se, että sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä. Tokihan se rajoittaa itäsuomen hyvinvointia.
Tuli kyllä haikea olo, kun luki tämän kuvauksen. Hieno tapahtuma varmaan ollut.
Miten paljon olemme menettäneetkään Euroopassa, kulttuurisestikin. Myös tieteelliset yhteydet on katkaistu Venäjälle, ja Itämeren tehokas suojelu on mahdotonta ilman yhteyksiä Venäjälle. Eurooppa vahingoittaa itseään vakavasti liittoutumalla merentakaisen USA:n kanssa.
Aika iso mielipiteenmuokkaaja tällä kulmalla maailmaa on ollut Viron nykypoliitikkojen myrkynkylvö, ja muidenkin Baltian ”traumavaltioiden”. Liettua taitaa olla vähintään yhtä kostohenkinen kuin Viro.
”Jotta Yhdysvaltojen ja sille alisteisen EU:n toiminta ei hahmottuisi kansalaisille, tarvitaan voimakasta hybridivaikuttamista.”
Sehän tässä on pahinta. Kansa on saatu luulemaan, että se on totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolella vihatessaan ja pelätessään Venäjää. Siitä taas seuraa se, että päättäjiksemme äänestetyt ovat rasistisia russofobeja. Yleinen mielipide on manipuloitu tukemaan lännen Venäjä-vastaista narratiivia. Ne jotka tietävät, miten asiat oikeasti ovat, ovat enimmäkseen hiljaa pelätessään sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa menettämistä.
Jetsulleen noin!