Saksan ennenaikaiset parlamenttivaalit 23.2.2025 eivät avanneet poliittista ratkaisua maan moniin sisä- ja ulkopoliittiisiin ongelmiin.
Voittajaksi nousi ennakko-odotusten mukaan kristillisdemokraattien CDU/CSU – unioni 28,5 prosentin kannatuksellaan. Suurin häviäjä oli SPD, jonka kannatus romahti alimmilleen koko liittotasavallan olemassaolon aikana, 16,4 prosenttiin.
Toinen suuri voittaja oli AfD, vaihtoehto Saksalle 20,8 prosentillaan. Itä-Saksan monilla äänestysalueilla puolueen kannatus kohosi yli 30 prosentin. Myös vasemmistopuolue Die Linke lisäsi selvästi kannatustaan nuoriin aikuisiin osuneella vaalityöllään. AfD:n vastustamisesta tehtiin keskeinen vaaliteema. Tunnus kuului: Me olemme palomuuri!
Demareista apupuolue
Kristillisdemokraattien Friedrich Merz joutuu hallitusneuvotteluissaan kääntymään tähänastisen vastustajansa, sosialidemokraattien Olaf Scholzin puoleen. Kun pieni liberaalinen FPD putosi parlamentista ja Wagenknechtin vuoden vanha puolue hiuksenhienosti jäi ilman liittopäiväpaikkaa 4,9 prosentin tuloksellaan, Merz on pakotettu jakamaan valtaa sosialidemokraattien kanssa. Yhteistyötä vihreiden kanssa ei tarvita, eikä sellaiseen Baijerin CSU:n johtaja, pääministeri Markus Söder olisi suostunutkaan.
Vaalit käytiin Scholzin hallituksen raunioilla. Käytännössä Scholzin hallitus jatkaa kuitenkin kiperässä tilanteessa vielä kenties kuukausien ajan. Yhdysvaltojen ja EU:n ristiriidat, sekä Ukrainan sodan kääntyminen Venäjän ehdottoman voiton suuntaan ovat yhdessä Saksan taloudellisen alamäen ja sisäisen hajanaisuuden lisääntyessä melkoinen ongelmanippu. Se ei lupaa hyvää joskus loppukeväällä mahdollisesti syntyvälle hallitukselle. Samanaikaisesti vaikean hallitustyön kanssa sosialidemokraattisessa puolueessa käynnistyy linjan etsintä ja myös johto vaihtuu.
Kestääkö tuleva hallitus?
AfD:n puheenjohtaja Alice Weidel kiteytti tilanteen puoluejohtajien pyöreän pöydän keskustelussa karuun ennustukseen. Hän arvioi, että tuleva hallitus törmää sekä ulkopolitiikassaan, että sisäpoliittissa ratkaisuissaan niin suuriin ristiriitoihin, että ei kykene hallitsemaan koko vaalikautta.
Ennusteelle on hyviä perusteita. Saksassa vallitsee syvä epäluottamus hallintoa ja poliitikkoja kohtaan. Useat mielipidemittaukset ovat mm. osoittaneet, että puoluejohtajien puheita ei uskota, eikä heidän lupauksiaan juurikaan noteerata puolueiden ulkopuolella.
Esimerkiksi Friedrich Merz saa vaalivoitostaan huolimatta kansalaisista alle puolen hyväksynnän politiikalleen. Muilla puoluejohtajilla kansalaisten arviot kyvyistään ovat runsaasti heikompia. Vaaleilta odotettiin ratkaisua ongelmiin. 83 prosenttia kävi äänestämässä ehdokkaita, joita eivät arvosta. On vaikea kuvitella, miten tuleva hallitus voisi luottamuksen rakentaa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa perinteiset puolueet ovat ankarasti Venäjä-vastaisia ja yhä selvemmin myös Trumpia karsastavia. Pyöreän pöydän keskustelussa Elon Muskin selvä tuki AfD:lle oli ase puoluetta vastaan. Kritiikistä huolimatta puheenjohtaja Alice Weidel teki linjauksessaan merkittävän irtioton vanhojen puolueiden ulkopoliittisesta konsensuksesta.
Hänen mukaansa Saksan tulisi rakentaa nopeasti yhteydet kaikkiin ulkopoliittisesti merkittäviin tahoihin, Venäjä ja Trump kuten Kiinakin mukaan lukien, ja pyrkiä vaikuttamaan kaikin voimin rauhan aikaansaamiseksi Ukrainaan. Weidelin kannanotto aiheutti vastalausemyrskyn, johon keskustelun moderaattorikin yhtyi Weidelin vaientamiseksi. On ilmeistä, että AfD-puoluetta vastaan rakennettu palomuuri tulee kestämään, elleivät poliittiset realiteetit Trumpin politiikan kautta tilannetta muuta.
Mikä mies on Friedrich Merz?
69-vuotias Merz on tunnettu bisnesmielisyydestään ja talousuudistusten puolestapuhujana. Hänen monivuotinen kokemuksensa BlackRockissa, rahoituskonserni HSBC Trinkaus & Burkhardtissa ja Deutsche Börsissä ovat vahvistaneet hänen uskoaan markkinatalouteen ja yksityisten investointien merkitykseen. Tämä näkyy hänen politiikassaan. Se keskittyy veronalennuksiin, byrokratian vähentämiseen ja yritysten toimintaympäristön parantamiseen. Merzin yritysmaailman tausta on myös tehnyt hänestä skeptisen laajaa ilmastopolitiikkaa kohtaan, ja hän on korostanut talouskasvun ja kilpailukyvyn merkitystä ilmastotoimien rinnalla.
Friedrich Merzin poliittinen ura on ollut pitkä ja monivaiheinen. Hän aloitti poliittisen uransa liittymällä CDU:n nuorisojärjestöön jo kouluaikoinaan. Merz valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 1989 ja viisi vuotta myöhemmin hän sai paikan Saksan liittopäiville. Vuonna 2000 Merzistä tuli CDU/CSU-parlamenttiryhmän puheenjohtaja. Hän joutui väistymään Angela Merkelin tieltä vuonna 2002. Tämän jälkeen hän vetäytyi politiikasta ja siirtyi yritysmaailmaan, mutta palasi politiikkaan kuudentoista vuoden jälkeen 2018, kun Merkel ilmoitti vetäytyvänsä.
Friedrich Merzillä on monimutkainen suhde presidentti Donald Trumpiin. Merz on tunnettu transatlanttisista näkemyksistään ja on matkustanut Yhdysvaltoihin yli 100 kertaa. Hän on myös ilmaissut ihailuaan entistä presidentti Ronald Reagania kohtaan. Kuitenkin Merz on ollut kriittinen Trumpin hallintoa kohtaan ja on varoittanut, että Trumpin politiikka voi heikentää Euroopan ja Yhdysvaltojen välistä liittoumaa.
Turvallisuuspoliittinen tilanne, samoin kuin Saksan talous, ovat kuitenkin nyt voimakkaan myrskyn kourissa. Tässä vaiheessa on melko vaikeaa ennakoida, millaiseksi Saksan tulevan hallituksen ohjelma muodostuu niiden viikkojen ja kuukausien aikana, jolloin koko EU-Eurooppakin etsii itseään Yhdysvaltojen uuden hallinnon paineissa.
8 kommenttia julkaisuun “SAKSA ÄÄNESTI – VAALIT ILMAN NÄKÖALAA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Nyt se nähdään, mikä on Friedrich Merz miehiään. Ketä kuuntelee, vai kuunteleeko ketään, ja mihin suuntaan hän lähtee Saksaa viemään. Joka tapauksessa, jos hän ottaa selkeän linjan toimintoihin, niin rapaa tulee toiselta puolelta niskaan. ”Suo siellä, vetelä täällä”.
Toivottavasti ottaa pitkäntähtäyksen suunnitelman käyttöön, ja ajattelee Saksan parasta 5-10v päähän. Silloin olisi hyvä, kun suhteet Venäjään ja Kiinaan olisivat kunnossa.
AfD’ltä odotin hitusen parempaa tulosta, jos nyt vaaleihin yleensäkkään voi luottaa.
Vaalien tulos = median propagannan teho. Ei keskiverto saksalainen tiedä yhtään miten asiat todellisuudessa makaavat, keskiverto suomalainen vielä vähemmän. Saksassa on sentään n. 25% (todellinen) oppositio (AfD + BSW). BSW tosin jäi nyt niukasti parlamentin ulkopuolelle 5% äänikynnyksen vuoksi. Nuo keinotekoiset äänikynnykset ovat pelkästään demokratian kaventamista, sillä aina on joka tapauksessa olemassa luonnollinen äänikynnys (liian vähän ääniä).
Olemme EUssa nyt siinä tilanteessa missä olemme sen takia, että ”vallan nelijako” ei toimi. ”Neljäs valtiomahti” eli media on yksinomaan miljardöörien ja multimiljonäärien käsissä, vaikka sen pitäisi olla riippumaton, että demokratia toimisi. Ns. journalistit noudattavat sananlaskua ”Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”. Jokseenkin kaikki mitä media on kolmen viime vuoden aikana esimerkiksi Ukrainan sodasta kirjoittanut on silkkaa valhetta.
Oikeaa tietoa saa pelkästään netin riippumattomilta toimijoilta (tai mariginaalissa olevilta medioilta). Niin ollen ei ole ihme, että EUn byrokraatit ajavat koko ajan lisää sensuuritoimenpiteitä, jotka kohdistuvat vapaaseen tiedonvälitykseen. Päästäkseen tosiasioista perille on nähtävä paljon vaivaa. Suuren rahan median propaganda (aivopesu) sen sijaan tunkee päälle joka paikasta.
Odotan suurella mielenkiinnolla, alkaisiko Saksassa keskustelu ”täysillä” Nord Stream-putkien räjäytyksistä, koska talouden taantuman osasyy lienee (kaasu)energian hinnan kolminkertaistuminen.
Kaasuputki korjataan, maksaako sen USA vai Saksa, Ukrainalla ei ole rahaa. Joka tapauksessa Saksa tarvitsee kaasua halvempaan hintaan, muuten talous ei nouse. Ja vaikka kaasun hinta palautuisi entiselleen, niin muu maailma Kiina mukaan lukien lisää taloudellista osuuttaan koko Euroopassa.
Eikös iso kuva ole sellainen, että saako ja haluaako Saksa olla hyvissä väleissä ja tehdä yhteistyötä Venäjän (sekä Kiinan, jne.) kanssa?
Saksan erityisesti viime vuosien aikana Yhdysvaltojen (ja Britannian?) alaisuudessa harjoittama politiikka ja propaganda Venäjän kukistamiseksi tekee Venäjä-suhteiden normalisoimisesta vaikeaa, vaikka haluakin olisi. Saksa on Euroopassa iso tekijä, mutta nykyistä isompi osa muista EU-maista pitäisi kaiketi saada samalle linjalle.
Sitä en osaa sanoa, olisiko Trumpin USA mielissään vai harmissaan, jos Venäjä ja muu Eurooppa ystävystyisivät. Ehkäpä se ei olisi edes mahdollista neljässä vuodessa. Kuten hyvin tiedämme, Yhdysvaltojen perinteinen politiikka – ja varsinkin Ukrainaan synnytetty kriisi – on tähdännyt Venäjän eristämiseen ja muun Euroopan pitämiseen ns:sti matalana. Jos Trump tekee tässä suhteessa täyskäännöksen, seuraako EU mukana vai ehtiikö USA sen edelle nauttimaan Venäjä-suhteiden eduista?
Mikä ylipäänsä on toisaalta Yhdysvaltojen ja toisaalta Venäjän tuleva asenne EU:ta ja Britanniaa kohtaan? Ainakin Venäjän asenne riippuu ainakin nyt aluksi paljon siitä, kuinka nopeasti muu Eurooppa pääsee sotapsykoosistaan kohti totuutta ja todellisuutta.
EU pitää itsensä matalalla kyllä ihan omaehtoisesti. Nythän Ursula von der Crazy, julisti kovat CO2 päästöleikkaustavoitteet, joihin pyrkiminen tulee upottamaan Euroopan niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.
Ja ajatella kuinka typerää ja hullua. Muu maailma vetäytyy moisista pakkopaidoista, kun ovat sisäistäneet, että koko ilmastonmuutos on suuri huijaus, mutta EU sen kuin kuristaa itseään.
Ei ole kovin viisasta taistella tiedettä vastaan – etenkään luonnontieteitä.
Mitekähän nopeasti sakut lähtevät maailmanvalloitukseen kolmannen kerran??