”…Puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista.”
”…En pidä syyttelystä enkä jossittelusta…”
”…Sota (Ukrainassa) jatkuu, koska Venäjän johtajat eivät halua lopettaa sitä… Suomi tuomitsee jyrkästi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan…”
Nämä ovat otteita presidentti Alexander Stubbin puheesta YK:n yleiskokouksessa 25.09.2024.
Mahtaako joku muukin kuin minä nähdä niissä ristiriitaisuuksia?
***
Stubbin puheen pikavilkaisu luo lähes liikuttavan tunteen rauhaa rakastavan pienen kansan rauhaa rakastavasta johtajasta. Puheessa on isoja avauksia, kuten:
– Yhdelläkään valtiolla ei pitäisi olla veto-oikeutta YK:n turvallisuusneuvostossa, koska se on liian usein lamauttanut päätöksenteon.
– Jos turvallisuusneuvoston pysyvä tai vaihtuva jäsen rikkoo YK:n peruskirjaa, sen äänioikeus on ”jäädytettävä”.
Hieman aikaisemmin Stubb on kertonut näistä ajatuksistaan liittämällä ne nimenomaan Venäjään. Toteutettuna veto-oikeuden poistaminen koskisi kuitenkin myös muita neuvoston jäseniä, kuten veto-oikeutta myös ahkerasti käyttävää Yhdysvaltoja.
Tämän vuoksi puhujalle oli tietysti selvää, ettei ajatus toteudu, ja että tarkoitus olikin vain esiintyä maailmanluokan valtiomiehenä, kokoaan isompana, kuten Suomi.
***
Stubb lausui: ”Venäjällä, tai millään muullakaan maalla, ei ole historiallista oikeutta kenenkään muun alueeseen tai kansaan. YK:n peruskirjan ydin on suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen.”
Heti seuraavassa lauseessa Stubb kertoi Suomen tuomitsevan jyrkästi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.
Hän ei jatkanut, että Suomi tuomitsee myös nuo muut maat, vaikkapa Yhdysvallat ja sen liittolaiset esimerkiksi Irakin, Libyan ja Jugoslavian tuhoamisesta sekä Afganistanin kahden vuosikymmenen tapporetkestä.
Lisäksi jäi puuttumaan Israelin tuomitseminen USA:n avustamasta kansanmurhasta. Presidentti kyllä puolusti voimakkaasti palestiinalaisten oikeuksia omaan valtioon ja ehdotti pohdintaa siitä, kenen etujen mukaista on lietsoa sotaa.
No, kenenhän, jos ei suur-Israelia ennen näkemättömillä hirmuteoilla ajavien sionistien, niiden samojen, joilta Suomi ostaa Daavidin linkoja ja muuta aseistusta?
”Sanomme yhtä ja teemme toista…” Tarkka kuvaus arvopohjaisessta realismista.
***
Stubb esitteli Suomen historiaa kertoen, että nousu köyhyydestä maailman vauraimpien ja turvallisimpien ja onnellisimpien maiden joukkoon johtuu ratkaisevasti siitä, että ”toimimme kunnioittavasti ja haemme kompromisseja”.
Presidentti sanoi olevansa huolissaan, koska jakolinjat maiden ja maaryhmien välillä syvenevät. Yhteinen ymmärrys maailmasta on huvennut. Se on korvattu ”narratiiveilla, joilla ruokitaan vastakkainasettelua, konflikteja ja vihaa”.
Kuulosti siltä, että Stubb ei muista omia puheitaan eikä ole viime vuosikymmenen aikana seurannut lainkaan suomalaista vihassa rypevää valtamediaa.
Vaalikampanjassaan Stubb sanoi, ettei vastaisi, jos Venäjän presidentti soittaisi. Tuo nulikkamainen töksäys oli pieni osa nykyisen mahtipontisen presidentin narratiivia, jolla hän on nimenomaan ruokkinut vastakkainasettelua ja Venäjä-vihaa.
***
Onko Stubb omasta mielestään toiminut kunnioittavasti ja hakenut kompromisseja, kun suhde naapuriimme perustuu yhä siihen lännen emovalheeseen, että Venäjä olisi aloittanut ”provosoimattoman” sodan Ukrainaa vastaan?
Yhdysvallat aloitti Venäjän provosoinnin jo 1990-luvulla rikkoessaan lupauksen, ettei NATO laajene itään.
Yhdysvallat organisoi Maidanin vallankaappauksen, vaihtoi Kiovan hallituksen mieleisekseen eli Venäjä-vastaiseksi. Tämä hallitus julisti ”terrorismin vastaisen sodan” omia, itä-Ukrainassa asuvia kansalaisiaan kohtaan, joita tapettiin noin 14 000 kahdeksan vuotta jatkuneessa sisällissodassa.
USA/NATO jatkoi provokaatioita kokoamalla Donbassin rajalle varustamansa ja kouluttamansa Ukrainan massiivisen armeijan, joka aloitti tulimyrskyn tarkoituksenaan ratkaista lopullisesti ”separatistiongelma”, eli tuhota venäläisperäinen ja -kielinen väestö tai ainakin ajaa se pois asuinalueiltaan.
Venäjä aloitti ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” vasta viikko tuon jälkeen. Mutta Stubbin puheissa ja valtamedian artikkeleissa toistuu yhä sama perusvalhe ”provosoimattoman hyökkäyssodan” aloittajasta.
(Stubb ei suinkaan ole ainut Suomen valtionjohdossa, joka hokee samaa valhetta. Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemiehen tehtävästä eläkkeelle jäänyt Matti Vanhanen toistaa tuoreessa kirjassaan saman pötypuheen. Hänen mielestään Venäjä aloitti sodan. Jos Vanhanen puhemiehenä toimiessaan tai viimeistään kirjaansa tehdessään tiesi, mitä todella tapahtui, hän on valehtelija. Jos hän ei tiennyt, hän ei ollut tehtäviensä tasalla.)
Muutama viikko taisteluiden toden teolla alettua syntyi Istanbulissa sopimus niiden lopettamisesta. Kukaan tuskin ehti huokaista helpotuksesta, kun juoksupoika Boris Johnson lehahti Kiovaan toteuttamaan Yhdysvaltain toivomuksen tai päätöksen, että sotaa jatketaan.
***
Ja sota jatkui, ja jatkuu. Ukrainan presidentti, jonka virkakausi on päättynyt aikoja sitten, matkusti Yhdysvaltoihin esittelemään YK:lle ja rampa ankka-presidentti Bidenille ”voitonsuunnitelmaksi” kutsumaansa ehdotusta konfliktin lopettamiseksi.
Yhdysvallat taisi kuitata asian lähettämällä Ukrainalle yli kahdeksalla miljardilla dollarilla lisää aseita.
Yleisin arvio Zelenskyin ehdotuksesta on skeptinen ja hieman huvittunut. Sitä sanotaan toivelistaksi, jolla ei ole yhteyttä todellisuuteen.
Stubb oli puheessaan toista mieltä: ”Ukrainassa oikeudenmukainen rauha, joka perustuu presidentti Zelenskyin kymmenen kohdan rauhansuunnitelmaan, on selvästi maailman yhteinen etu.”
Arvopohja ei tavoita realismia.
***
”Olemme kaikki vastuussa. Olemme kaikki osa ongelmaa ja myös sen ratkaisua”, presidentti Alexander Stubb lausui maailman johtajien edessä.
Viisaasti sanottu.
P.S. Tätä kirjoittaessani sähköpostiini ilmestyi seuraava uutinen:
”Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Vesa Virtanen vieraili Israelissa 22.-26. syyskuuta 2024. Vierailua isännöi Israelin asevoimien apulaiskomentaja, kenraalimajuri Amir Baram.
Vierailulla keskusteltiin kahdenvälisestä yhteistyöstä Puolustusvoimien ja Israelin asevoimien välillä. Lähi-idän sekä UNIFIL – ja UNTSO -kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuustilanteet olivat laajasti esillä.
Lisäksi keskusteluissa käsiteltiin muun muassa Israelin kokemuksia ilmapuolustuksen järjestämisestä. Suomen näkökulmasta kiinnostavia ovat etenkin F-35-hävittäjien ja Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän käytöstä saadut kokemukset. Myös asevelvollisuuteen perustuvan järjestelmän käytöstä ja kehittämisestä keskusteltiin laajasti.”
11 kommenttia julkaisuun “”SANOMME YHTÄ JA TEEMME TOISTA” Stubb tuli kuvanneeksi, mitä arvopohjainen realismi on”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
STUBB ON WEF:N OPPILAS
Stubb kuuluu WEF:n nuoriin johtajiin (Young Global Leader) ja ottaa käskynsä WEF:n ohjelmasta, johon kuuluu globalistien tavoitteiden noudattaminen. WEF:n ohjelma käsittää yhden maailmanhallituksen muodostamisen sekä kansallisvaltioiden tuhoamisen. WEF on tunkeutunut monien maiden hallituksiin. WEF:n oppilaita voi syyttää aiheellisesti maanpetoksesta.
Arvopohjainen realismi
arvo =pidäkkeetön ryssäviha
realismi = arvo oikeuttaa kaikki järjettömät valheet ja teot
Stubb mesosi CNN:n haastattelussa, että vapauttakaa aseet Ukrainalle! Mies on pian yksin sotahulluutensa kanssa, muut ovat saamassa tarpeeksi tappamisesta. Kuten Trump sanoi: ”Haluan teurastuksen loppuvan.”
Niin kaikki mitä Mauno artekkelissa kirjoitti on aivan toden mukaista. Ongelmahan on vain siinä ettei tälläisiä vastaavia kirjoituksia löydy valta(vale)medioista.
Jos yrität saada tämänkaltaisia kirjoituksia esimerkiksi yleisönosastoihin niin STT(Suomen Trolli Toimisto) plokkaa kaikki pos. Valitettavasti Suomesta on tehty nykyisenkaltainen valheiden valtakunta.
Sananvapauden puute suomalaisessa mediassa on iso ongelma tällä hetkellä. Kriittisille näkemyksille ei ole tilaa Ylellä, Hesarissa eikä juurikaan muissakaan lehdissä. Emme tule näkemään lännen kriitikoiden puheenvuoroja A-studiossa. (Juontajan tyrmistys olisi varmaan liian suuri.) Ylen Politiikkaradio-ohjelman asiantuntijat ovat aina liikuttavan yksimielisiä ulkopoliittisista asioista: Venäjän provosoimaton hyökkäys jne. Missä aito dialogi?
Kansanäänestys Nato-jäsenyydestä jätettiin häikäilemättä järjestämättä, ei haluttu käyttää tilaisuutta käyttää välitöntä demokratiaa ja kuulla kansan mielipidettä. Käveltiin siis kansan yli.
Siksi tuntuu härskiltä, kun Stubb puhuu arvoista ja ihmisoikeuksista.
Kyllä kaikki on lähtöisin USAsta. Virossa oli aikanaan presidenttinä Toomas Ilves, joka sai täyden koulutuksen USAssa. Entä tämä meidän Kaaj Göööran, joka on imenyt kaiken itserakkautensa Britanniassa ja CIAn koulutuksessa. Suomen puolustusvoimien kenraalit ja muu johtohenkilöstö on ollut jo vuosien ajan koulutuksessa USAssa. Ei tarvitse ihmetellä, että miten ja miksi Suomea johdetaan USAn mallin ja ohjeen mukaan.
Tomppelit eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. Kun koulussa pakkoluettiin Ruuneperiä niin Sven Tuuva herätti vain pahoinvointia. Mutta sellainen ajatus pulpahti mieleen yo. artikkelia lukiessani että kun Suomea on kaikin keinoin ajettu alas jo useita vuosia niin sama ”kehitys” on koskenut myös presidenttiä.
Niin, valehtelevatko nämä vai ovat tietämättömiä eli kuten Saari asian ilmaisee, eivät ole tehtäviensä tasalla.
Kuka tietää, onko mahdollista olla Suomessa presidentti, ministeri, eduskunnan puhemies, kansanedustaja, ns. asiantuntija tai päätoimittaja tietämättä totuutta Ukrainan kriisistä edes vuodesta 2014 alkaen? Puheistaan, kirjoituksistaan ja teoistaan päätellen se ei ole pelkästään mahdollista, vaan tosiasia, joka pätee näihin kaikkiin.
Tai sitten he valehtelevat.
Jos valehtelevat, eivät pelkästään valehtele, vaan pettävät kansankin, aiheuttavat valheisiin perustuvilla toimillaan tuhansien ukrainalaisten ja venäläisten kuoleman tai vammautumisen ja saattavat myös Suomen ja suomalaiset sekä talousahdinkoon että kuolemanvaaraan. Jos eivät valehtele, vaan eivät ole tehtäviensä tasalla – sama lopputulos.
Orpon hallitus on vältellyt ulkopoliittisia linjanvetoja ja jättänyt ne pääosin TP Stubbin hoitoon. Tähän lienee päädytty, jotta persupuolueen kanssa ei jouduta liian nopeasti kuoppaan, josta ei nousta hallitusta hajoittamatta. Stubb on tunnetusti vankkumaton Yhdysvaltain tahdon alamainen, joten siihen suuntaan kriittisiä lausumia ei tulla kuulemaan mistään asiasta. Stubb on tunnetusti myös mies, jonka hampaiden takaa livahtaa aina silloin tällöin rehelliseltä vaikuttava mielipide, mikä on poliitikolle vaarallistra. Sellaisia voi tulla jatkossakin.
Olin yllättynyt Stubbin aloitteellisuudesta YK:n turvallisuusneuvoston kysymyksissä. Stubb on voinut saada Washingtonista tehtävän, jota USA ei itse viitsi hoitaa. Veto-oikeuden poistaminen pakottaisi lukuisia kertoja yksin jääneen USA:n kuitenkin hankalaan tilanteeseen, joten se lienee mukana vain, jotta ehdotukset näyttäisivät ”tasapuolisilta”. Sama koskee ehdotusta sanktioista maalle, joka rikkoo YK:n peruskirjan säädöksiä. Sen ymmärtää ei-vakavaksi ehdotukseksi jokainen, joka on edes karkeasti laskenut, kuinka usein suurvallat ja erityisesti Israel ovat peruskirjaa vastaan rikkoneet. Muistelen jonkun laskeneen, että Israel on rikkonut 62 kertaa YK:n yksiselitteistä julkilausumaa.
Ehkä TP Stubb on jo oivaltanut, että Suomi on pysyvästi Euroopan koilliseen nurkkaan unohdettu etuvartio, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus on toimia Venäjää vastaan suunnattujen joukkojen ja aseiden sijoituspaikkana ja infrastruktuurin tarjoajana. Mitään maailmanpoliittista roolia ei Suomella tai Stubbilla voi olla, ellei kuriirinhommiakin lasketa mukaan. Diplomaattiset hymyt säilyvät, mutta kukaan ei tule meitä enää toimimaan esimerkiksi välittäjänä kansainvälisessä kriisitilanteessa. Stubbin täytyykin hoitaa teatteriesityksensä ihan itse, muut eivät niitä tarvitse.
Jos Charles Chaplin olisi elossa, hänelle Stubb olisi oiva elokuvan aihe…
Puheet ovat ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia niin kauan kuin ei haluta puhua totta. Melkein voisi luulla, että Stubb itse uskoo siihen, mitä sanoo mutta vuosien takainen ”vittu mitä paskaa”-kommentti viittaa siihen, että kaikki ei Stubbissakaan ole miltä näyttää. Tekstissään vuodelta -22 Jonathan Cook ihmettelee vasemmiston siirtymistä USA:n sotaretkien kannattajaksi ja käy läpi Slavoj Zizekin artikkelin ”Pacifism is the wrong response to the war in Ukraine” ja osoittaa sen ristiriitaisuudet. Edes tuollainen filosofian supertähti ei saa aikaiseksi johdonmukaista kirjoitusta aiheesta, jos ei ole tarkoituskaan olla ns. rehellinen, mutta tosiasiat kuitenkin jollain tavalla rajoittavat ajatuksen lentoa.