Analyysit

Slaavien unohdettu holokausti

Sisko Akanvirta / 17.9.2025

”Holokaustilla” tarkoitetaan kuuden miljoonan juutalaisen järjestelmällistä tuhoamista. Se tulee kreikan sanoista ”kokonaan” ja ”polttaa”. Sillä on myös merkitys ”polttouhri”.

Varhaisimmat maininnat juutalaisten massamurhasta holokaustin nimellä löytyvät jo vuodelta 1190 englantilaisesta kronikasta. Sittemmin holokaustia on käytetty kuvaamaan myös armenialaisten kansanmurhaa 1915, Smyrnan polttamista v. 1922 sekä Dresdenin ja Hiroshiman pommituksia – ja mahdollista tulevaa ydinsotaa.

Israelissa juutalaisvainoista ei käytetä holokausti-nimitystä, koska sana viittaa mielikuvatasolla makaaberisti krematorioiden tulinieluun. Nimitystä on kritisoitu myös siksi, että juutalaiset eivät olleet keskitysleireillä rituaalisia polttouhreja kuten eläimet ovat polttouhrauksessa. Israelissa käytetty sana vainoista on hebrean ”Ha-shoah”, tuho.

Olennaista holokausti-käsitteessä on se, että yleensä sen ulkopuolelle jäävät mediassa natsien muut siviiliuhrit, joiden kokonaismäärä on paljon suurempi kuin kuusi miljoonaa. Leidenin yliopiston tutkija Lennart Lens kirjoittaa, että natsien suunnittelemassa ja toteuttamassa slaavien kansanmurhassa Itä- Euroopassa kuoli ainakin 11 miljoonaa slaavilaisiin kansoihin kuuluvaa ihmistä joko pakkotyössä, nälkään tai teloittamalla. Toinen arvio puhuu jopa 20 miljoonasta kuolonuhrista.

Slaavien alistaminen ja hävittäminen oli osa natsien rotuideologiaa, juutalaisvihan ohella. Slaavien kansanmurhasta on todisteena natsien Generalplan Ost, joka oli suunnitelma Itä-Euroopan väestön pakkosiirroista, orjuuttamisesta ja osittaisesta hävittämisestä. Ajateltiin, että vain 10 prosenttia slaaveista olisi mahdollista saksalaistaa, loput oli tarkoitus orjuuttaa tai tappaa. Yhteensä noin 2,5–4 miljoonaa slaavia teloitettiin: puolalaisia, valkovenäläisiä, serbejä, ukrainalaisia ja venäläisiä.

Kuitenkin harvat tuntevat käsitteen ”slaavien kansanmurha”, kun taas ”holokaustin” tietää jokainen yläkoululainenkin. Eikä ihme, onhan opetushallituksella opettajille jopa kokonainen sivusto ”Holokaustin opetus”. Sielläkään ei puhuta eliminoiduista slaaveista tai muista fasistien vainoamista ihmisryhmistä, vain juutalaisista. Voisi hyvin kysyä, miksi.

Leireillä tuhottujen homoseksuaalien lukumäärää ei tarkkaan tiedetä. On esitetty lukuja välillä 5000–15 000. Romaneista noin 220 000–500 000 surmattiin, mikä on romaniväestöön suhteutettuna yhtä suuri tai suurempi osuus kuin juutalaisilla. Romanit puhuvatkin omaan kansaansa kohdistuneesta kansanmurhasta. ”Aktion T 4” -ohjelma ehti tappaa 200 000 vammaista ja mielenterveyspotilasta. Poliittisia vastustajia arvioidaan natsien valtaamissa maissa tuhotun 100 000. Kristityistä vainottiin eniten Jehovan todistajia, heitä leirille suljettiin n. 8 000, menehtyneiksi arvioidaan 1500. Venäläisiä sotavankeja kuoli kolme miljoonaa.

Näistä surmatuista ihmisistä ei ole tehty Hollywood-elokuvia. Ihmisten mielikuvissa natsien väkivalta kohdistuu vain juutalaisiin, koska USA:n viihdeteollisuus on tehokkaasti levittänyt tätä käsitystä ”Polttouhrit”-televisiosarjasta (1978) lähtien. Juuri tämä sarja vakiinnutti ikivanhan ”holocaust”-sanan julkiseen kielenkäyttöön kuvaamaan juutalaisten joukkotuhoa. Sitä on seurannut useita elokuvia juutalaisten kohtaloista toisessa maailmansodassa: esim. ”Sophien valinta”, ”Schindlerin lista”, ”Pianisti” ja ”Auschwitzin tyttöorkesteri”.

Holokaustin uhrien muistopäivää vietetään Auschwitzin vapautuksen vuosipäivänä 27.1. Muistopäivän perustamisasiakirjat edellyttävät, että päivää vietettäessä pitää huomioida natsien vainojen kaikki uhrit. Kuitenkin tutkimuksessaan holokaustin eurooppalaisesta muistokulttuurista (2017) Johanna Sorsa toteaa, että muistopäivään liittyvät mediatekstit ja juhlapuheet keskittyvät vain juutalaisvainoihin eikä muita uhriryhmiä aina edes mainita.

Erityisesti Saksassa on käsitelty juutalaisvainoja ainutlaatuisena erikoistapauksena, jota sen erityinen nimitys joidenkin tutkijoiden mielestä vielä korostaa. Tämän erityisyyden sanotaan vaikuttaneen Saksan Israel-politiikkaankin ja sen varovaisuuteen arvostella Israelin hallituksia. Antisemiitin leiman saa Saksassa helposti. Israelin valtiolle juutalaisten erityinen kansainvälinen asema kansanmurhan uhrina on ollut hyödyllinen.

Numerot kertovat, että slaavilaiset kansat menettivät enemmän jäseniään Hitlerin järjestelmän käsissä kuin juutalaiset. Se että tämä tosiasia on onnistuttu häivyttämään eurooppalaisten yhteisestä tietoisuudesta, on osoitus amerikkalaisen tajuntateollisuuden voimasta muokata ihmisten mielikuvia ja käsityksiä historiasta. Se tekee sitä edelleen.

Tags:

20 kommenttia julkaisuun “Slaavien unohdettu holokausti”

  1. Ihmisten jakaminen eri lajeihin syntyperän tai kansallisuuden perusteella ilmentää sitä, että sillä haetaan perusteita kohdella kaltoin näitä ryhmiä tai kansoja. Sitä kuvastaa esim. joidenkin nimittäminen eläimiksi, joka ilmaisu taisi viimeksi tulla Israelista koskien palestiinalaisia. Siis niiden toimesta, jotka nk. holokaustia toteuttavat parast’ aikaa, koko lännen sisäsynyisen ”hyvisporukan” ollessa tukena. Ihmeellistä, onko kysymyksessä jokin tarttuva infektio, -vai mikä on tauti..?
    Joillain on sellainen harhaluulo, että jotkut kansakunnat ovat hyviksiä ja toiset pahiksia. Sama koskee myös ihmisiä.
    Suomi on hyvä esimerkki tästä. Maa on täynnä mulkeroita, -varsinaisia pikkunilkkejä, joita kumpuaa erityisesti kunnallis-, ja valtionhallinnon piiristä, mutta myös muualtakin. Tyypillisimmillään se esiintyy silloin, kun on tilaisuus tehdä jotain väärin, pomopottaa kansaihmisiään aina kuolemaan tai konkurssin aiheuttamiseen asti, tai muulla tavoin käyttää asemaansa väärin joutumatta siitä vastuuseen. Toisaalta sen sitten esiintyy yksilötasolla myös spontaania ja pyyteetöntä empaattisuutta, sekä myötäelämisen kykyä siihen liittyvine hyvine tekoineen, joka kaiketi kumpuaa yksilön niistä ominaisuuksista, jotka syntyvät elinkaarensa tuloksena asennekehityksineen. Kaikkea on, kuten eräässä mainoslaulussa lauletaan, vieläpä eri mausteilla varustettuna. Koska kaikilla kuitenkin on yhtäläinen mahdollisuus valintoihin näiden vastakohtien välillä omien preferenssiensä mukaisesti. Niin jakolinjat yksilö-, ja myös kansallisella tasolla syntyvät siinä, mitä itse kukin tukee, ja minkä hiljaa hyväksyy vaikenemalla tiedossaan olevista asioista, sellaisistakin joita humanitäärisessä mielessä ei voi hyväksyä.
    Mitä tekee Suomi tässä suhteessa? Jos vertaa sitä massiivista kailotusta ja propagointia Ukrainan tilanteesta siihen hyssyttelyyn mikä esim. Gazan tapahtumien suhteen on politiikalle ominaista, sama koskee myös slaaveja, niin ihmetellä täytyy, että nekin joiden ilmaisuja lööppilehdet kuvaavat sanalla ”jyrähti”, siis ikäänkuin ukkosen kaltaisesti ja voimallisesti lausui, ovat nyt aivan hiljaa. Mistähän se johtuu?

  2. Kuusi miljoonaa on vakiintunut totuudeksi, mutta joskus olen lukenut vakuuttavan oloisia kirjoituksia, joiden mukaan luku olisi huomattavasti pienempi. No, yksikin on liikaa. Juutalaisia on vainottu historian kuluessa erityisesti katolisen kirkon toimesta, mutta myös Luther oli aikamoinen antisemitisti. Nykyään monissa kristillisissä piireissä on menty toiseen äärilaitaan.

    Hitler (natsismi, fasismi) käyttäytyi siis kuin ihminen olisi evoluution tuottama eläin selviytymistaisteluineen. Humanisteilla on tähän paljonkin vastaan sanomista. Joka tapauksessa muoto- ja jälkikristillinen länsi höystettynä ateismilla, itämaisilla uskonnoilla ja ties millä on taas slaavien kimpussa (myöskään ukrainalaisia slaaveja kohtaan ei tunneta sääliä).

    Ukrainan sodan todellisuus on käännetty ylösalaisin ihmisten mielikuvissa. Sillä on varmasti suuri vaikutus esimerkiksi Suomen päättäjien puheisiin ja toimintaan. Venäjä-vihansa on kuitenkin paljon vanhempaa perua. Itse pidän yksinkertaisesti rasismia toimintansa suurimpana taustavaikuttajana, kun en ole parempaakaan syytä keksinyt. Tämä siis sillä oletuksella, että heillä on tietoa myös totuudesta ja jonkinlaista oikeuskäsitystä.

    1. ”Joka tapauksessa muoto- ja jälkikristillinen länsi höystettynä ateismilla, itämaisilla uskonnoilla ja ties millä on taas slaavien kimpussa (myöskään ukrainalaisia slaaveja kohtaan ei tunneta sääliä).”

      Minä en nyt muista ateistien koskaan olleen slaavien, tai uskovaisten kimpussa. Valista minua!

      1. En varmaan osaa valistaa, mutta tarkoitin kuvata länsimaissa vallitsevaa aatteiden sekamelskaa. Ateistejakin on varmasti paljon ja mm. nuo muotokristilliset ovat käytännössä ateisteja. Joka tapauksessa tämä länsimainen kokonaisuus (tarkemmin sanoen länsimaalaisten valtaan valitsemien enemmistö) on taas slaavien kimpussa. Sitä en kai väittänyt, että ateistit olisivat uskovaisten kimpussa.

        1. Jos muotokristillisillä tarkoitat heitä, (tapakristityt) jotka kuuluvat kirkkoon ”varmuuden vuoksi”, en samaista heitä ateistien kanssa. Nähtävästi he eivät tiedä, uskoako todella, vai ei.

  3. Nämä ihmisrotuja erottelevat ryhmittymät luokittelevat muiden maiden kansat olevan huonompia kuin itse ovat. 2. maailmansodan aikana natsit alkoivat karsinoida ja murhata slaaveja, juutalaisia ja muita vähemmistöön kuuluvia ryhmiä. Eniten sympatiaa ovat saaneet juutalaiset vaikka slaaveja tapettiin enemmän.
    Ehkä juutalaiset osasivat markkinoida asiansa paremmin.

    Mutta mennäänpä sitten Ukrainaan. Siellä on voimakas natsisympatia, joka sotii venäläisiä vastaan ja sitten on juutalaisia Zelenskyn johdolla, jotka myös käyvät virallista sotaa Venäjää vastaan.

    Sitten tämä Palestiinan asia ja alue. Siellä juutalaiset murhaavat siviilejä kymmeniä tuhansia. Tähän on nyt ruvettu heräämään, vihdoin ja viimein.

    Saa nähdä mihin ajaudutaan näiden sotien kautta, koska

    Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.

  4. Slovakian pääministeri Robert Fico muistutti asiasta Kiinan vierailunsa yhteydessä. Hitler totesi, ettei Euroopan ulkoraja ole Uralilla vaan se alkaa slaavien alueista, slaavit olivat ali-ihmisiä. Useissa lausunnoissaan Hitler sanoi, että sotaa idässä käydään eri säännöin kuin muita sotia. Vaikka kävikin sotaa Britanniaa vastaan Hitler ihali brittien imperialismia ja halusi itse toteuttaa valtaansa samalla tavalla.

    Saksalainen historioitsija Christian Gerlach on perusteellisesti tutkinut etenkin Valkovenäjän alueella toteutettua väestöntuhoa joka oli tarkkaan suunniteltua ja edelsi juutalaistuhoa. Gerlach on joutunut siirtymään Sveitsiin koska hänestä ei pidetä kotimaassaan. Saksa ei liene koskaan myöhemminkään ole pahoitellut tekemiään rikoksia idässä. Kaikki on pantu pahan Aatun synniksi ja sillä on pesty kädet. Juutalaisvainojen esilläpito Saksassa on eräänlainen pääsylippu läntiseen leiriin ja samalla alibi olla välittämästä mistään muista rikoksista.

    Slaavien yhteenkuuluvuuden tunne on heikohko mutta sellainen on kuitenkin olemassa. Niinpä Puolan johto on ollut viime aikoina huolissaan maassa esiintyvästä venäjämielisyydestä. Puolalaiset ovat naureskelleet droonihysterialle ja pitäneet Kiovaa niiden lähettäjinä. Ilmastointiteipillä paikkailtuja laitteita ilman räjähteitä. Ja myrskyn aiheuttamia kattovahinkoja on esitelty droonituhoina.

    Puola saisi olla Stalinille kiitollinen maansa suuresta alueellisesta koosta joka johtuu Saksan luovuttamasta osasta. Jos Stalinin kynä olisi vetänyt rajan toisaalle tuskin Churchill tai Roosevelt olisivat valittaneet. Ja luulenpa, että Saksassa on kova kiukku tästä asiasta mutta sitä ei saa julkisesti paljastaa. Heiltä meni alueita joita he pitivät ominaan. Puolan sodanaikainen itä kun ei ollut etnistä Puolaa ollenkaan vaan sen äskettäin valtaama alue.

    1. ”Slaavien yhteenkuuluvuuden tunne on heikohko mutta sellainen on kuitenkin olemassa.”

      Tämä on mielenkiintoista. Miksi yhteenkuuluvuus on heikohko? Eikö etninen ja kielellinen yhteisyys riitä?

      Prof. Matti Klinge puhui uskonnon merkityksestä Itä-Euroopassa jakolinjoja muodostamassa ja että sitä ei Länsi-Euroopan sekulaareissa maissa kuten Suomessa oikein tajuta.

      Onkin merkillepantavaa, että natsien kanssa liittoutuneet Slovakia ja Kroatia ovat molemmat katolisia maita. Katolisessa läntisessä Ukrainassakin poliitikot ja kansalaiset tekivät natsien kanssa yhteistyötä, minkä jäljet tuntuvat vieläkin.

      Herää kysymys, miksi katoliset liittoutuivat epähumaanin ideologian kanssa. Onko syynä katolisen kirkon tuntema viha juutalaista uskontoa kohtaan? Historialliset kilpailijat?

      1. Pitäisi varmaan etsiä Klingen teokset luettavaksi. Arvelen, että uskonnollinen jakolinja on merkittävä. Yleensähän uskonnoille on tyypillistä, että eniten vihataan pieniä poikkeamia. Hindut ja muut ovat liian etäisiä käsitemaailmaltaan vihattavaksi, heille voidaan hymyillä alentuvasti. Mutta kristityt jotka ovat rohjenneet luoda erilaisia tulkintoja ja seremonioita kuin itsellä on ne vasta vihattavia ovatkin. Pan-slavismia on yritetty mutta heikolla menestyksellä. Mutta valtapoliittisia vaikuttimia on useitakin eivätkä ne välttämättä palaudu helposti selittyviksi.

        1. Hyvä huomautus tuo ”pienet poikkeamat”, revisionisteja vihataan aina, oli aate mikä hyvänsä.

          Katolisuudesta vielä, Pirkko Turpeinen-Saari mainitsee kiinnostavassa blogitekstissään ”Serbien, juutalaisten, romanien ja kommunistien holokaustin muistopäivä”, että fasistisen Kroatian hallintoon kuului katolinen piispa, monilla leireillä oli johtajana katolinen pappi ja että katolinen kirkko auttoi Itä-Euroopan natseja pakoon länteen sodan jälkeen.

        2. Eivät uskovaiset vainoa ketään, mutta katolilaisuudessa ja ortodoksisuudessa on kyse lähinnä uskonnollisista ihmisistä, mikä on eri asia. Suomalaisetkin kuuluvat enimmäkseen kirkkoon, mutta eivät ole edes hartaita toisin kuin monet katolilaiset. Ja Suomessakin papit ovat siunanneet sotia ja sotilaita (jopa osallistuneet vihapropagandaan; varmaan monet myös nykyään joskin aivopesun uhreina itsekin), vaikka vihaaminen ja tappaminen ovat Raamatun mukaan pahoja syntejä.

          Ukrainassa on kyse myös uskonnollisuudesta, onhan sen läntinen osa kaiketi melko katolista ja Ukrainan suurin ortodoksinen kirkko on joutunut vainon kohteeksi. Nämähän erosivat virallisesti 1054. Miten tähän kaikkeen liittyy juutalaisuus, sitä en osaa sanoa. Ei varmaan mitenkään uskonnollisessa mielessä, vaikka jossain väitetään jopa sellaista, että Ukrainaa valmistellaan jonkinlaiseksi vara-Israeliksi.

          Katolinen kirkko tosiaan tuki natsismia ja fasismia, mutta eikös myös luterilainen kirkko Saksassa ollut Hitlerin politiikan tukena. Molempien kirkkojen asenteisiin vaikutti varmaan niiden historiallinen juutalaisviha ja tuskin ne olivat myötämielisiä myöskään ortodoksisia slaaveja kohtaan.

      2. Eikös se ollut juuri katolinen kirkko, joka organisoi II maailmansodan lopulla ja sen jälkeen ”rottalinjan”, jota pitkin monet merkittävät Saksan natsit pääsivät pakenemaan mm. Etelä-Amerikkaan?

        1. Niin … ja uuden kaksinapaisen maailman navat USA ja Neuvostoliitto kuorivat sitten vielä natsikerman eli tiedemiehet ja muut pitkälle koulutetut, jotka saivat valita. ”Tule meille töihin tai…” Kaikki lienevät valinneet ensin mainitun. Sitten näille ”lännen” vähemmän tärkeille keskuksille kuten esimerkiksi Britannia tai Kanada ei jäänyt kuin pohjasakkaa eli esimerkiksi Ukrainan natseja, joita sinne siirtyi tuhansittain. Turvapaikan nuokin toki saivat, vaikka olisivat paremminkin kuuluneet Nűrnbergiin oikeudenkäyntiin. Tosin tuokin oikeudenkäynti oli pelkkä näytösoikeus, jossa tuomittiin muutama johtava natsi, jotka eivät olleet ehtineet tai muuten päässeet pakoon kirkon rottalinjaa pitkin.

          1. Kiitos linkistä VOMille, teksti oli säpsähdyttävää luettavaa.

            Pekkah, huomautan kommenttiisi sen, että Neuvostoliittoon viedyt saksalaiset tiedemiehet olivat käytännössä vankeja, elivät eristetyissä ”tiedekylissä” ja viiden vuoden jälkeen palautettiin DDR:ään. Sieltäkään he eivät päässeet pois kertomaan näkemäänsä Neuvostoliitossa.

            Amerikkaan, Kanadaan ja Britanniaan päässeet tiedemiehet elivät käsittääkseni aika normaalia elämää ja sulautuivat yhteiskuntaan. Heistä hyvin pieni osa palasi Länsi-Saksaan.

            Ei voi siis sanoa, että Neuvostoliitto sodan jälkeen olisi suojellut natseja kuten ilmeisesti länsivaltioissa tapahtui, jostain kumman syystä.

          1. Kiitos itsellesi tietojeni täydentämisestä! 😊 En ollut tiennyt aiemmin tästä saksalaisten tiedemiesten viemisestä Neuvostoliittoon, miten lie jäänyt huomaamatta.

      3. Luin Tuomas Malisen twiitin X:stä: https://x.com/mtmalinen/status/1970444748876870095 . Äkikseltään absurdi ajatus, mutta kun sitä tarkemmin miettii – ei niinkään.

        Herra presidentti Stubb sanoi myös jokin aika sitten Suomen voittaneen Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa. Tosiaan sodan jälkeen monet sotapoliitikot ja -virkamiehet jatkoivat toimissaan ja viroissaan vielä kauan aikaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmiselvistä sotasyyllisistäkin Paasikivi ja Kekkonen onnistuivat poistamaan valvontakomission listoilta valtaosan. Jäljelle jäi vain kymmenkunta nimeä.

        Suomen Neuvostoliiton vastainen politiikka jatkui kulisseissa vielä pitkään. Taistelun itsenäisen, demokraattisen, puolueettoman ja sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen puolesta voi katsoa päättyneen vasta ns. Honkaliiton kaatumiseen omaan mahdottomuuteensa 1960-luvun alussa. Honkaliitto oli Suomen puolueettomuuden vastustajien viimeinen yritys irtauttaa Suomi YYA-sopimuksesta ja asettaa valtaan jälleen revanssihenkinen oikeistokomento jollainen meillä tänäänkin on. Tosin nyt eduskunnassa ei juuri ole vastavoimia kuten silloin ennen. Suomessa on ikäänkuin ”yksimielinen” natsihallinto. Vain hakaristi puuttuu.

        Kuten jo edellä totesin Euroopan ja Amerikan valtiot imivät sodan jälkeen ilmiselviä natseja tuhansittain ja tarjosivat näille turvapaikan. Merkittävä määrä entisistä natseista jäi myös Länsi-Saksaan. Takki vain kääntyi. Natsiaate säilyi ja myöhemmin vahvistui noissa maissa ja seuraukset nähtiin viimeistään 2014 Ukrainassa, kun natsien voimin maassa tehtiin vallankaappaus ja näin alettiin toteuttaa Yhdysvaltain deep staten ja sionistien agendaa. Natsit näyttäisivät todella voittaneen – vähintään sen torjuntavoiton.

Vastaa