SODAN VANKKURIT
Niiden pyörien jyminä kuuluu kauas. Ne vyöryvät teitä pitkin, siltojen ylitse kohti koillista ja itää. Mutta ennen kaikkea ne täyttävät ihmisten mielet varmalla tiedolla, että suuri sota on alkamassa.
Se tieto on varma ja oikea, koska sota on tuloillaan. Vankkurit ovat liikkeellä eivätkä ne ole pysäytettävissä, sillä propagandan toinen tai jo kolmas tsunami varmistaa sen. Valtavirtamedia kypsyttää meitä, on kypsyttänyt jo yli vuosikymmenen, siihen, että yhteenotto ”lännen” ja Venäjän välillä on vääjäämätön, koska nujerrettuaan Ukrainan raakalaismaisen Venäjän nälkä kasvaa ja se tahtoo tuhota Euroopan, jos ei heti kokonaan niin nielaista ainakin jonkun Baltian maan tai Suomen.
Päivästä päivään, yöstä yöhön ja aamuun poliitikot ja media toistavat varmaa tietoaan eli kuvitelmaa ja valhetta hyvin tuloksin. Ne jättävät kertomatta, että Euroopan heikot johtajat tarvitsevat sotaa kipeästi. Ranskan Macron on umpikujassa, Britannian Starmerin kannatus on 13 prosenttia, Saksan Merzin puheet jyrkkenevät sitä mukaan kuin viha ja epäilys häntä kohtaan nousee. Sota on ennenkin pelastanut valtakuntien johtajia romahduksen partaalta.
Suomen valtamedia on nyt kylläisempi Venäjä-vihasta ja sodan lietsonnasta kuin koskaan. Se valmistelee ihmisiä tulevaan sotaan tehokkaasti ja käytännöllisesti. Väestönsuojista ja jodipillereiden saatavuudesta on kerrottu, ja äsken muuan nimeltä mainitsematon iltapäivälehti julkaisi lohdullisen jutun, jossa kysyttiin, mitä tapahtuu asuntovelallisille ”jos sota syttyy”. Lehden ”asiantuntija” lohdutti. Sodan oloissa on mahdollista saada vapaavuosia lainan lyhennyksistä. Sitä ei kerrottu, miten käy, jos ohjus tuhoaa lainojen vakuutena olevan kodin.
***
Heikot Euroopan johtajat samoin kuin kirkkain sotapropagandatähti, Suomen tasavallan presidentti, tulisi heti saattaa oikeuden eteen syytettynä oman maansa ja kansansa mutta myös koko ihmiskunnan pettämisestä, sillä tuleva sota ei ole videopeli vaan kauhistuttava helvetti.
Kun maanpetturi on myös ihmiskuntapetturi, tuomiossa ei tule ottaa huomioon lieventäviä seikkoja, koska niitä ei ole. Tuomion tulee olla elinkautinen ja ehdoton, koska sodan lietsominen on törkein mahdollinen rikos jokaista elävää, kuollutta ja vielä syntymätöntä ihmistä vastaan, koko ihmiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan.
***
Sitähän luulisi, että demokraattisten maiden johtoon valikoituu kunkin kansakunnan viisaimmisto. Tosiasiassa, jonka nykyinen demokraattinen maailma todistaa, demokratia valitsee median manipuloinnin tukemana johtajiksemme itseään ja vallanhimoa täynnä olevia narsisteja, kansalaisistaan piittaamattomia julkimoita, jotka häikäistyvät peilikuvansa edessä.
Kenellekään heistä ei ole valjennut sodan todellisuus, ei edes miljoonien ruumiiden edessä. He eivät kykene ajattelemaan, että huono rauha on parempi kuin hyvä sota.
Eurooppa vajoaa, Suomi haluaa ehdoin tahdoin upota velkoihinsa. On jo päätetty, että sota on loistava investointi, joka pääomitetaan lopettamalla sosiaalinen ja inhimillinen yhteiskunta. Suomalaisten elämäntapa ja hyvinvointi tapetaan sumeilematta, koska sankarillinen sota vaatii kaikki rahat, nekin, joita ei ole, eli velat.
Nopeasti köyhtyvä maa ilmoittaa komeasti olevansa etulinjassa, nostavansa puolustus- eli hyökkäysmenonsa moninkertaisiksi, uudistavansa armeijansa, koska yhtäkkiä huomattiin, että se on vanhanaikainen. Ja tietysti maamme ulkopoliittinen johtaja ilmoittaa, että tuemme Ukrainaa vankkumattomasti, loppuun saakka. Mutta kenen loppuun?
20 kommenttia julkaisuun “SODAN VANKKURIT”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kun Ukrainan pellepresidentti ei saanutkaan Trumpilta järeitä aseita, joilla olisi saatu kolmas maailmansota
ilmiliekkeihin, koottiin taas ”halulliset ”yhteen miettimään miten suursota onnistuttaisiin sytyttä-
mään. Eiköhän näin järjetön porukka pitäisi toimitttaa hoitoon nopeasti.
Aivan hölmöläisten hommaa. Erona vai, että kansadun hölmöläiset olivat hauskoja ja vaaratto-
mia, kun veronmaksajien rahoja törsäävät idiootit vaarallisia hölmöläisiä.
Hoitoon, hoitoon. Sinne kuuluisivat.
Kuka järjissään oleva ihminen haluaa suursotaa
Katselin jokin aika sitten ilmeisesti miljardööri Soroksen rahoilla pystyyn polkaistuja Trumpin vastaisia mielenosoituksia videoilta. Useammassa kuin yhdessä kiltin oloiset nuoret naiset huusivat vedet silmissä ja vaativat Trumpin tappamista. Ihanko todella toinen ihminen pitäisi tappaa, olkoon millainen tahansa vaatijan mielestä? (En minäkään muuten pidä Trumpista. Mieshän on kuin tuuliviiri)
Ymmärrän kyllä sen, että kun tunne saa vallan ihmisestä, tulee tehtyä mitä tahansa tyhmää. En kuitenkaan hyväksy tappamista millään verukkeella. Sekin on vielä ymmärrettävää, että satunnaiselle kadun mie… henkilölle sattuu ylilyöntejä. Olen varmasti itsekin joskus suuttunut silmittömästi … ja katunut sitä sitten jälkikäteen.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä enkä hyväksy lainkaan, että valtioiden johtajat haluavat saada aikaan sodan (pienenkään sellaisen). Näiltä Euroopan ”halukkailta” puuttuu järki, sillä eiväthän he voi kaiken aikaa olla tunneryöpyssäkään vai voivatko? Vaikka Venäjä olisikin sitä mitä he väittävät (ei varmasti ole), ei ole mitään järkeä lähteä sotaan sitä vastaan. Venäjä on nykyisellään vielä Yhdysvaltojakin suurempi ydinasevaltio. Ei sellaista voi voittaa. Venäjä tosin hoitelisi sotansa perinteisilläkin aseilla, mutta sodassa ei sittenkään ole järkeä. Molemmat osapuolet kärsivät valtavasti, eikä sitä voittoa ”halukkaille” tule silti.
Tarvitsemme sitä, että kaikkien maiden kansat lähtevät mielenosoituksiin sotaa vastaan. Sellaista liikehdintää onkin jo ja se kasvaa koko ajan. Täällä Suomessa vain ollaan pahasti jälkijunassa. Hölmölä pitää perää.
Kuten yksi viisas mies sanonut: ”Demokratia on joukko työkaluja, jotka mahdollistavat hallitsevan eliitin pysymisen vallassa. …”
Pauli Bratticon viimeisimmät podcastit YouTubessa käsittelevät esille ottamaasi aihetta.
Nykypäivän päättäjiltä puuttuu kyky arvioida itseään ja tekemiään päätöksiä. Esimerkin tästä antoi äskettäin Angela Merkel. Hän alkoi syytellä baltteja ja oliko myös Puolaa siitä että sopimuksia ei saatu aikaiseksi jotka olisivat estäneet sodan. Tosiasiassa Merkel itse oli Saksan liittokanslerina se eurooppalainen jonka olisi pitänyt sanoa ei jenkkien touhuille mutta ei siihen kyennyt koska a) ihaili heitä silmittömästi b) refleksinomaisesti noudatti heidän tahtoaan.
Merkelillä oli vuosien varrella kymmeniä mahdollisuuksia sanoa ”ei” ja ”seis” mutta ei käyttänyt ainoatakaan. Myönsi kuitenkin lopulta, että Minskin sopimukset olivat ajanpeluuta ja Venäjän tarkoituksellista pettämistä.
Merkel oli uransa helppoina alkuvuosina tunnettu siitä, ettei kyennyt päättämään mistään. Syntyi saksankieleen uusi verbi ”merkeln”, jahkailu, kiertely ja vitkuttelu. Kun ulkopolitiikan haasteet tulivat eteen Merkel ajoi ryminällä metsään alkaen siitä kun hän huusi Ukrainan silloiselle presidentille Janukovitsille, että ”allekirjoita tai tulee joku toinen sijallesi joka allekirjoittaa”. Ja tämä toinen oli vallankaappauksen jälkeinen hallitus jonka nousun valtaan Merkel myös olisi voinut estää koska oli juuri sovittu ennenaikaisista vaaleista mutta sopimus kesti vain päivän. Vallankaappausta ohjattiin kuten ekonomisti Jeffrey Sachs on kertonut Yhdysvaltain Kiovan suurlähetystöstä. ”Tiedän koska olin paikalla” sanoi Sachs.
Merkel oli januskasvoinen jos kukaan ja siitä maksaa nyt koko Eurooppa. Suunta on kohti katastrofia jossa Suomi huutaa ”hurraa, olemme etulinjan valtio”. Kuka pelastaa ? Nouseeko Euroopan kansoista joku vastarintaan ? Muutamat pienet ovat nousseet mutta heidän voimansa eivät riitä.
”Nouseeko Euroopan kansoista joku vastarintaan ? Muutamat pienet ovat nousseet mutta heidän voimansa eivät riitä.”
Odotellaan hetki. Taloustieteilijät Jeffrey Sachs ja Richard Wolff, molemmat ennustavat Saksan, Ranskan ja Britannian talouden romahtavan lähiaikoina. Jää nähtäväksi aiheuttaako se jonkin sortin ”vallankumousta” noissa maissa.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka iso osa Suomen Venäjä-vihaajista missäkin kansanryhmässä vihaa pääasiassa a) koska on omaksunut russofobiansa kauan sitten vanhemmiltaan, koulussa, armeijassa, jne. ja vihaa Venäjää ja venäläisiä joka tapauksessa riippumatta siitä, mitä on tapahtunut, tai b) koska oli suhtautunut Venäjään aiemmin neutraalisti tai jopa myönteisesti, mutta se, mitä Ukrainassa kerrottiin tapahtuneen, sai heidät vihaamaan ja pelkäämään Venäjää.
Veikkaan, että pääosa nykyisistä johtavista poliitikoistamme ja ”armeijamme” kapiaisista kuuluu ryhmään a) eli Ukraina-kerronnan myötä he saivat hyvän tekosyyn päästää vihansa valloilleen ja ryhtyä harjoittamaan Venäjä-vihamielistä politiikkaa. Ryhmään a) kuuluvia on toki myös kaikissa muissa kansanryhmissä, arvellaan nyt vaikka 30 % kansasta. Nämä vihaavat siis Venäjää rasistisista vaikutteista, mutta olojen ollessa normaaleja saattavat olla tekemisissä Venäjän kanssa, jos se on heille itselleen edullista.
Ryhmään b) kuuluu ehkä 50 % kansasta. Pääosin he eivät ole kovin kiinnostuneita ulkopolitiikasta, mutta mediaan, ”asiantuntijoihin” ja jopa poliitikkoihin luottavina ovat olleet helppoja aivopesun kohteita. Jos he olisivat tienneet ja ymmärtäneet totuuden varsinkin Ukrainan kriisistä, he eivät vihaisi Venäjää ollenkaan. Näin ollen heidän vihansa laantuu, jos he joskus sen tietävät ja ymmärtävät.
Me naapuriseuralaiset ja vastaavat kuulumme ehkäpä vaikka 5 %:n vähemmistönä tuohon 20 %:iin, mikä jäi jäljelle. Varmaan liioittelen, kun arvioin 15 %:ksi niiden määrän, jotka tietävät ja ymmärtävät Ukrainan kriisin totuutta, Suomen etua tai jostain muusta syystä eivät vihaa Venäjää, mutta OMAN ETUNSA VUOKSI laulavat Venäjä-vihaajien kuorossa. Syyt voivat olla taloudellisia (työpaikan säilyttäminen, työnsaanti ja etenemismahdollisuudet, yrittäjillä asiakkaiden säilyttäminen), sosiaalisia (arvostus, maine, yms.) tai henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin liittyviä.
Ajatellaanpa esimerkiksi poliitikkoja, toimittajia tai julkisuuteen pääseviä asiantuntijoita. Jos he eivät ilmaise Venäjä-vihaansa tai ilmaisevat vahingossa, että eivät vihaa, on todennäköistä joutua ammatillisesti hylätyksi tässä sairaassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Sama asetelma lienee kaikissa työyhteisöissä ja ylipäänsä ihmisten kanssakäymisessä. Siksi oletan, että Venäjään neutraalisti suhtautuvien määrä on isompi kuin näyttäisi. Neutraalin asenteen säilyttäminen on siis vaatinut välttymisen aivopesulta.
Mitä mieltä olette, menivätkö arvioni pahasti pieleen?
Eipä menneet pieleen. Vielä tästä aivopesusta, että pahin syyllinen on YLE ja media yleensä. Ensinnäkin vanhemmat ihmiset luottavat YLEen, kuvittelevat sen puhuvan totta. Sitten nuorempi ikäluokka muokataan median avulla.
Jotta saataisiin muutos aikaiseksi, niin on muutettava YLEn kurssia ja pakotettava totuuden kertomiseen. Myöskään hiljaa oleminen ei olisi hyväksyttyä. Media otettava myös kontrolliin, etupäässä Helsingin Sanomat ja muut lehdet. Ennen näitä korjauksia muutosta ei tapahdu.
Yle.fi:ssä tänään CIA:n entinen tiedustelu-upseeri Sean Wiswesser jauhaa vanhaa virttä Putinista. Tuollaiset jutut ovat erittäin vahingollisia koska kaiken muun vahingollisuutensa lisäksi ne kieltävät tai peittävät sen tosiasian, että Suomi on jo tullut kaapatuksi ja otetuksi ohjaukseen aivan toisesta ilmansuunnasta, kotimaisten voimien myötävaikutuksella. Koko juttu on silkkaa vaikuttamista alusta loppuun vailla mitään informaatioarvoa.
Olisiko ”veikkauksesssasi” tilaa niille, jotka haistattavat pitkät koko yhteiskunnalle, ja kääntyvät entistä enemmän ”sisäänpäin” nautiskellen kaikkea, mikä auttaa pakenemaan todellisuudesta.
Minäkin olen kääntynyt aika paljon sisäänpäin, mutta osaksi koska ikääkin alkaa jo olla ja on paljon monenlaista tekemistä omissa kuvioissa. Esimerkiksi viimeisimmän TV-uudistuksen jälkeen en ole välittänyt hommata vielä uutta TV:tä tai digiboxia. Toisaalta pakenen todellisuutta (ettei olisi liian ahdistavaa) ja toisaalta haluan antaa oman panokseni asioiden korjaamiseksi.
Tietyt propaganda-lehdet pönöttää aina aitiopaikalla kaupoissa kassojen lähellä, josta sitten suuri osa väestä tuijottaa lumoutuneena. Itse olen jo oppinut katsomaan eri suuntaan. Voisi siirtää kyseiset painotuotteet sivummalle.
Koko lailla noin.
Kiitos Mauno! Jykevää tekstiä. Tuli mieleeni UKK:n ”Myllykirjeet”…
Lukiessani Maunon kirjoitusta, niin olin vaistoavani vihan ja raivon nykyistä Suomen johtoa vastaan. Olen samaa mieltä kirjoituksen asioista ja toivon ja uskon, että syyllisten rankaisu on edessä. Voi sitä iloa ja riemua, kun sitä pääsisi lukemaan ja näkemään. Varmaan moni muukin nauttisi siitä.
Chomsky sanoi, huonon suomennoksen mukaan ”Älyllinen eliitti on raskaimmin indokrinoitu. Heidän tehtävänään maallisena papistona on todella uskoa siihen hölynpölyyn, jota he välittävät eteenpäin.” Mitä tuo älyllinen eliitti sitten käsittääkään, tuntuu oikealta ajatus että poliitikot, tutkijat, kenraalit, kenties toimittajat uskovat järjettömältä kuulostavia puheitansa. Eivät kai kaikki julkisuudessa esiintyvät ole eteviä näyttelijöitä ja tutkijat jaksa vuodesta toiseen kirjoittaa artikkeleita, joiden tietävät olevan pelkkää roskaa. Kuinka nämä ”eliitit” on saatu mielentilaan tai vakaumukseen, jossa mikään tosiasioiden ristiriita tai järkeenkäypä perustelu tuon mielentilan saattamiseksi taas oikeille raiteille ei vaikuta siihen lainkaan, on vaikea kysymys. Voiko ideologinen sitoutuminen ja ympäristön paine tuottaa tuollaisen syyntakeettomuuden? Joka tapauksessa nykyiseen maailmantilanteeseen johtaneisiin tapahtumiin, siis tekoihin jotka ovat aiheuttaneet tapahtumisen, on liittynyt paljon ”tarkoitus pyhittää keinot” -periaatteen käyttöä; on annettu pirulle pikkusormi, sitten toinen jne. Nyt minkäänlainen moraalinen puntarointi, asioiden suhteuttaminen oikeudenmukaisella tavalla, ylipäänsä tuomarointi missään asiassa niin, että siinä olisi järjen hiventä ei täällä ”arvoyhteisössä” onnistu enää ollenkaan.
En ole vakuuttunut siitä, että sotaa lietsottaisiin oman aseman turvaamiseksi. Sen sijaan sen uskon helposti, että pitkään sotakiihkoa ja Venäjä-vastaista propagandaa levittäneet poliitikot eivät halua sen päivän koittavan, kun kansalle selviää, millaisen aivopesun kohteena se on ollut ja kuinka se huijattiin kannattamaan oikeudetonta, raakaa ja turhaa sotaa.
Toistan itseäni, mutta Ukrainan kriisin vääristelyn lisäksi emävalhe on Venäjän uhka Euroopalle tai jollekin Euroopan maalle. Esimerkiksi Suomen asema ennen Venäjä-vastaisia sotilaallisia liittoutumisia oli Venäjälle niin mieluinen, ettei se olisi suin surminkaan halunnut horjuttaa sitä pikkusormellaankaan.
Eri asia sitten, jos Venäjään kohdistetaan niin vakava sotilaallinen uhka, että Venäjän on pakko oman turvallisuutensa vuoksi tehdä asialle jotain. Tai tietenkin jos Venäjälle suorastaan hyökätään.
Ukrainan tapauksessa oli jo hyökätty vuosien ajan maan venäläisväestöä vastaan ja Venäjään Ukrainasta käsin kohdistuva sotilaallinen uhka oli käymässä sietämättömäksi. Toisin sanoen molemmat em. kriteerit täyttyivät. Lisäksi asiaan vaikuttivat merkittävästi ainakin Venäjään jo kohdistunut kokonaisuhka, oletettavasti tiedossa olleet lännen pyrkimykset vahingoittaa Venäjää Ukrainan avulla, Ukrainan geopoliittinen ja taloudellinen merkittävyys sekä Venäjän ja Ukrainan kuin myös venäläisten ja ukrainalaisten historiallinen erityissuhde.
Lisäys ensimmäiseen kappaleeseen. Jos kansalle selviää totuus, niin sehän kyllä johtaa mainittujen poliitikkojen syrjäyttämiseen, ainakin pitäisi kaiken järjen mukaan johtaa. Ajattelen kuitenkin, etteivät nämä pelkää syrjäytymistään mm. koska ovat varmasti jo riittävän varakkaita elääkseen loisteliaasti loppuelämänsä. Saari mainitsi tuomioista, mutta tuskin heitä koskaan mistään tuomitaan ja näin ollen tuskin pelkäävät sitäkään asiaa.
On kyllä mahdollista, että kun Suomi ajetaan ensin konkurssiin, niin joko nykyinen hallitus menee nurin tai pidetään uudet vaalit, jolloin on mahdollista, että ruvetaan perkaamaan syitä ja seurauksia, jolloin nämä nykyiset sotakiihkoilijat mm. Stubb, Orpo, Häkkänen, Valtonen joutuvat syytettyjen penkille. Muuta joululahjaa en kyllä haluaisikaan. Luulen, että se riittäisi monelle muullekin.
Tiedotusvälineiden valjastaminen Venäjä-vastaiseen työhön on tietysti ollut kaiken edellytys. Tuo Stubbin valinta presidentiksi vieläkin jaksaa hämmästyttää. Hän kun kuitenkin jokseenkin epäonnistui ministerintehtävissään, jäi kiinni valehtelusta, loukkaantui saamastaan julkisesta kohtelusta, piileksi jossain vuosia ja palasi sitten ottamaan vastaan presidentin tehtävät. Stubb voisi nyt testata Suomen suurta vaikutusvaltaa jollain itsenäisellä ja sovittelevalla aloitteella. Jos ainoastaan puhuu mitä kaikki muutkin, niin kuinka sen oman vaikutuksen voi lopputuloksesta erottaa.
Pentti Sainio kirjassaan ”Minne Suomi pommittaa”(2018) kirjoittaa esipuheessa: ”Näyttää siltä, että kansainvälistymisen varjolla Suomen asevoimat on yhteensovitettu lännen etuvartioksi Venäjää vastaan. Uutena tehtävänä on sotia muiden puolesta, ei kotikontujen, uskonnon ja isänmaan.” Kirjan ”mottona” on siteeraus Juhani Suomelta Kanava-lehdestä: ”Jotta nykyistä turvallisuuspolitiikkaamme kykenisi ymmärtämään, on ensin oivallettava suomalaisten kansallisen itsetunnon puutteen pohjaton syvyys sekä tuota politiikkaa luotsaavien päättäjien ulkopoliittisten näkemysten mustavalkoisuus.”
Joillekin selvästi tuo ”länteen kuuluminen” on ollut jotain, mikä on täytynyt saada osoittaa liittymällä Naton jäseneksi ja puimalla nyrkkiä Venäjän suuntaan seurauksista piittaamatta. Siinä juuri tuota itsetunnon puutteen pohjatonta syvyyttä vahingollisimmillaan. Kuten itsetunnon puute voi tuhota yksilön, niin näköjään myös kansakunnan. Paavo Haavikko kirjoitti 90-luvulla: ”Nato-jäsenyydessä Suomi liittyy ei niinkään Natoon kuin siihen reunavaltioiden kohtalonyhteyteen joka siihen kuuluvilla mailla on.”