Mitä yhteistä on meidän sisällissodallamme ja sodalla Ukrainassa? Kummallekin on kehitetty nimitys, joka on peittänyt ja peittää sodan todellisen luonteen.
Vuoden 1918 sisällissota Suomessa naamioitiin – onnistuneesti pitkäksi ajaksi -vapaussodaksi. Lännen provosoima sota Ukrainassa on yhtä taitavasti ujutettu julkisuuteen Venäjän pahuuttaan aloittamaksi hyökkäyssodaksi.
Suomessa näkee yhä mm. lehtien yleisönosastossa kirjoituksia vapaussodasta.
Vuoden 1918 tapahtumia jopa juhlitaan tietyissä piireissä edelleenkin vapaussotana, vaikka historioitsijoiden yleinen käsitys on, että silloin käytiin sisällissotaa. Todisteita tästä on ollut iät ja ajat tarjolla yllin kyllin.
Filosofian tohtori Lars Westerlundin ja Maalaisliiton kansanedustajan Artturi Leinosen mukaan valkoisten sodanjohto sopi varsin laajassa mitassa venäläisten upseerien kanssa venäläissotilaiden aseistariisunnasta. Aseet annettaisiin valkoisille ja sotilaat kuljetettaisiin rajalle menemään omaan maahansa! Olipa kovaa sotaa.
Outi Karemaa toteaa väitöskirjassaan Vihollisia, vainoojia, syöpäläisiä/ Venäläisviha Suomessa 1917-1923:
”Suomalaisten jakaantuminen tahdottiin voimakkaasti panna venäläisten syyksi: punaisuus nähtiin epäisänmaallisuutena, itäisenä tartuntana. Näin valkoisen puolen ei tarvinnut kohdata kipeää tietoa sotaan johtaneista sisäisistä syistä. Venäläisistä tehtiin sodan syntipukkeja, eikä heidän todellisella osuudellaan sodassa tai siihen johtaneessa kehityksessä ollut tässä merkitystä.”
Muutkin tutkijat ovat tulleet samaan päätelmään. Esimerkiksi Aatos Tanskasen vuonna 1978 julkaisema tutkimus “Venäläiset Suomen sisällissodassa vuonna 1918” ja Jussi T. Lappalaisen tutkimus “Punakaartin sota 1–2”1981 osoittivat venäläisen sotaväen näytelleen vain sivuroolia vuoden 1918 tapahtumissa.
Jo pelkästään Suomessa surmattujen venäläisten vähäinen määrä noihin aikoihin todistaa, että mitään todellista sotaa ei meidän ja venäläisten välillä ollut.
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2004 VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA VUOSINA 1914–22 osa 1 kertoo:
”Suomen maaperällä menehtyi vuosina 1914–22 sotaoloissa vähintään 617 venäläistä. Suurimmat menehtyneiden ryhmät olivat Venäjän rintamilta Suomeen tuodut, sotasairaaloissa haavoittuneena kuolleet sotilaat, Helsingissä ja Viipurissa surmatut upseerit vuonna 1917 ja tapaturmissa sekä muissa sotaoloissa kuolleet. Linnoitustöissä menehtyi myös venäläisten Suomeen tuomia kiinalaisia.”
Tuo kahdeksan vuoden aikana 1914-22 kertynyt luku 617 on todella pieni, vaikka vuonna 1918 valkoiset teloittivat käytännössä kaikki kiinni jääneet venäläistä univormua kantaneet sotilaat.
Lars Westerlund toteaa, että erilaiset tulkinnat venäläisen sotaväen roolista ja merkityksestä vuoden 1918 sodassa ovat vaikuttaneet jälkipolville sodasta syntyneeseen kuvaan. Sodan päämajan ja Vaasan senaatin julistuksissa korostettiin voimakkaasti venäläisten sotilaiden asemaa punaisen kaartin rinnalla valkoisen armeijan vihollisina. Itse valkoisten ylipäällikkö Mannerheim kertoi miksi näin tehtiin Kai Donnerin haastattelussa 1930-luvulla:
”Tulisi tähdentää, että se oli vapaussota. Ei mikään sisällissota… Puhe sisällissodasta (tuottaa) liian paljon katkeruutta. Me emme olisi koskaan saaneet niitä talonpoikia mukaamme, jos olisimme sanoneet, että käymme punaisten kimppuun.”
Ja meille on kymmenet vuodet tuonkin jälkeen uskoteltu, että vuoden 1918 sodassa ajettiin venäläiset maasta.
Pari viime vuotta meille on onnistuneesti uskoteltu myös, että Venäjä hyökkäsi pahuuttaan Ukrainaan ja haluaa edelleenkin vallata koko maan. Ja uhkaa koko Eurooppaa. Me emme halua edes kuulla vaihtoehtoisista selityksistä, vaikka ne tulisivat arvostettujen amerikkalaisten asiantuntijoiden suusta.
Naapuriseuran Sanomissa on tuoreita poimintoja yhdysvaltalaisen eversti Douglas Macgregorin ruotsalaiselle vaihtoehtomedialle ”Newsvoice” antamasta haastattelusta. Hän tiivistää venäläisten sotatoimien syyn:
”He yrittivät parhaansa neuvotellakseen kanssamme. Me torjuimme kaiken minkä he esittivät ja totesimme heillä olevan kaksi vaihtoehtoa. Antautua vaatimustemme edessä tai käytännössä joutua sotaan kanssamme.”
Sota alkoi siis helmikuussa 2022. Se olisi ollut mahdollista päättää heti alkuunsa. Macgregor:
”Maalis- ja huhtikuun vaihteessa oli Istanbulissa käsillä sopimus joka olisi lopettanut sodan mutta jonka me torjuimme.”
Tämän takia lännessä piti kehittää tarina, että Ukrainassa on meneillään Venäjän hyökkäyssota. Ettei suurelle yleisölle tulisi selväksi se, että länsi kuvitteli nujertavansa Venäjän pakotteilla ja Ukrainalle annettavalla ase- ym. avulla, mutta opulta provosoi itse sodan. Jolle ei päätöstä näy.
7 kommenttia julkaisuun “Sota on sota vaikka sitä miksi nimitettäisiin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suomessa on jo pitkään osattu nimetä kaikki itselle vaikea uudella tavalla. 1941-1944 Suomi ei hyökännyt NL:oon vaan kävi ns. erillissotaa. Ja 1944 häviö oli torjuntavoitto. Sitten ennen ruptuurisotana tunnettu onkin nyt nimetty vihaksi ja vihoja riittää, pientä, pitkää ja isoa. Kävin Savonrannalla olevassa vanhassa Orivirran saarto nimisen linnoituksen raunioilla. Kyseinen linnoitushan oli rakennettu Olavinlinnan etuvartioksi sisältäen enimmillään huomattavat 400 sotilasta ja omia laivoja. Linnoitukseen oli pystytetty muistomerkki jossa kerrottiin ”vihollisen tuhonneen linnoituksen” ja vuosiluku. Moni olettaa heti että tuhoavat olivat yksinomaan venäläisiä. Vaan suuri joukko heistä oli Pielisen alueen karjalaisia joilla oli erimielisyyksiä savolaisten kanssa kaski ja riistamaista. Tämäkin kyseinen viha oli pitkälti sisällissodan omainen eri suomalaisten heimojen keskenään taistellessa.
Rodeoratsastaja pahan valtakunnassa aloitti tähtien sodalla ja neutronipommeilla uhkailut. Mukava mies Gorbatsov lensi lankaan. Ja tässä on lopputulos ympäri maailmaa. On se vähästä kiinni, valitettavasti!!!
Täydennän hieman Suomen sisällissodan kuvaa : ”Saksan keisarikunnan armeija tuki valkoisia valtaamalla Helsingin, Lahden ja muita eteläsuomalaisia kaupunkeja”. Saksalaissotiaita oli n. 13.000 eli ”tuki” oli tuhti.
Olen monta kertaa kysynyt sitä, että alkoiko sota suomessa silloin, kun saksalaiset joukot rantautuivat Hankoon? Vastausta en ole keneltäkään saanut. Mutta se, että Venäjän väliintulo on selkeä sodan aloitus, vaikkakin sitä oli kestänyt jo kahdeksan vuotta. Katselin jo monta vuotta sitten Patric Lancasterin dokumentteja Ukrainan sodasta.
Sota alkoi tammikuun 28. päivä. Saksalaiset nousivat maihin Hangossa 3. huhtikuuta..
Venäjästä ja venäläisistä valehtelemisella on siis Suomessa pitkät perinteet. Tietääkseni Ruotsissa meininki on ollut jopa vieläkin russofobisempaa ja muuallakin Länsi-Euroopassa varsin Venäjä-vastaista, ainakin Britanniassa. Amerikkalaisten Venäjä-vastaisuus perustuu sekin varmaan valehteluun. Heillä on kyse kuitenkin lähinnä halusta nujertaa Venäjä uhkaamasta sen itsensä geopoliittista mahtiasemaa, jonka se sai WW2:n jälkeen ja suhteessa Venäjään uudestaan 1990-luvulla NL:n hajottua.
Yhdysvallathan yrittää kaiken aikaa järjestää ongelmia ja vastakkainasetteluja Venäjän rajoille. Ukrainan, Suomen ja monen muun suhteen toiminta on ollut menestyksekästä. Ainakin Georgiassa on parhaillaan menossa kova yritys saada maa Venäjän viholliseksi, mutta siellä on hallitus, joka ei halua ruveta uudestaan sotimaan. Vuonna 2008 se yritti, mutta sitä yritystä kesti vain noin viikon verran.
Valehtelusta ja russofobiasta vielä sen verran, että nythän Suomi on nopeasti kirinyt kiinni Ruotsin etumatkan ja mennyt ohi. Sinisilmäisiä suomalaisia on ollut helppo huijata luulemaan Venäjää syylliseksi Ukrainan kriisiin, mutta ei se varmaan vaikeaa ole ollut muissakaan länsimaissa.
Onneksi on Naapuriseuran Sanomat, josta kiitos kuuluu Mauno Saarelle.On jatkettava joka tasolla totuuden kertomista ja rauha/hyvien suhteiden työtä, niin asiantuntijoiden kuin kommentoijienkin toimesta samalla vahvalla asenteella, varsinkin nyt kun lännessä näyttää olevan aivan selkeä pyrkimys eskaloida sota.Mm herra Stoltenbergin uusimmat lausunnot edustaa ajatusta jota ei voi selittää millään hyvällä, mutta pahalla voi, eikä monsieur Macron juuri huonommaksi jää.Lupa iskeä syvälle Venäjälle, länsi-sotilaita Ukrainaan, näinkö rauhaan pyritään, ei pyrkimys on totaalinen sota!Ilmeisesti joillakin on niin kova itseluottamus, että kuvittelevat selviävänsä naarmuitta, on sanonta: Kun sattuu niin tottuu, ja mitä enemmän sattuu niin sitä nopeammin tottuu.