|
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori Pertti Honkanen. Monilla mittareilla katsoen Suomen talouden voi sanoa olleen stagnaation tai pysähtyneisyyden tilassa globaalista finanssikriisistä eli noin vuodesta 2008 lähtien. Teollisuustuotannon ja tavaraviennin määrä eivät ole saavuttaneet finanssikriisiä edeltänyttä tasoa. Bruttokansantuotteen määrä on vain niukasti ylittänyt vuoden 2008 tason. Vertailtaessa muihin EU-maihin Suomen talouskasvu on ollut vuoden 2008 alun jälkeen miltei vähäisintä. Vain Italiassa ja Kreikassa on tässä suhteessa mennyt huonommin (Kuva 1).  Päättyvänä vuonna kuva on synkentynyt. Laskusuhdanne on vallannut useimmat talousalat. Työttömyys on nousussa ja työllisyys on pienentynyt vuoden takaisiin lukuihin verrattuna. Erityisesti rakennustoiminnan alamäki on ollut jyrkkä johtaen moniin konkursseihin. Kuvassa 2 on joitakin suhdanneindikaattoreita, joista nähdään tämän vuoden heikko kehitys.  Nokian matkapuhelintuotannon loppuminen muistetaan tapahtumana, joka laukaisi huonon kehityksen Suomen taloudessa. Kun tarkemmin katsotaan teollisuuden tuotantoindeksejä, nähdään, että vuoteen 2008 verrattuna useimmat teollisuudenalat ovat supistuneet. Poikkeuksina ovat metallien jalostus sekä koneiden ja laitteiden valmistus, vähäisemmässä määrin myös energiasektori. (Kuva 3).  Voidaan kiinnittää huomiota mm. metsäteollisuuden suuriin muutoksiin. Jo vuonna 2008 suljettiin UPM:n Kajaanin paperitehdas. Vuoden 2020 lopulla suljettiin UPM:n Kaipolan tehdas Jämsässä. Vuonna 2021 Stora Enso sulki Veitsiluodon paperitehtaan. Uusimpia uutisia tällä sektorilla on Metsä Groupin suunnitelma sulkea Suolahden vaneritehdas. Tämä kaikki merkitsee myös suurta rakennemuutosta Suomen taloudessa ja erityisesti teollisuudessa. Siihen voidaan osoittaa erilaisia syitä kuten paperin kysynnän supistuminen informaation digitalisoitumisen myötä. Mutta kyse on myös talouden globaaleista muutoksista, joissa suuri osa perinteisestä teollisuuden massatuotannosta on siirtynyt Kiinaan ja muihin Aasian maihin. Tähän kehitykseen osallistuvat myös suomalaiset suuryhtiöt suuntaamalla investointinsa yhä useammin muualle kuin Suomeen. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten yritysten palveluksessa työskenteli ulkomailla vuoden 2022 lopussa lähes 600 000 työntekijää. Se on selvästi enemmän kuin teollisuuden työllisyys Suomessa, noin 384 000 henkilöä samana vuonna 2022. Voidaan poimia joitakin esimerkkejä siitä, miten joidenkin yhtiöiden toiminnan painopiste on siirtynyt ulkomaille. Esimerkiksi vuonna 2007 ennen finanssikriisiä Fiskarsin henkilökunnasta 41 prosenttia oli Suomessa. Vuonna 2023 osuus oli enää 15 prosenttia. Fiskars-konsernin henkilökunta kuitenkin kokonaisuudessaan kasvoi yli 2 600 henkilöllä tänä aikana. Toinen esimerkki: metsäteollisuusyhtiö UPM:n henkilökunnasta oli 50 prosenttia Suomessa vuonna 2007, mutta enää 38 prosenttia vuonna 2023. Wärtsilän henkilökunnasta on 23 prosenttia Suomessa, Kemiran noin 16 prosenttia. Jne. Syitä hitaaseen tai lähes olemattomaan talouskasvuun voidaan esittää toki muitakin. On koettu monta kriisiä: eurokriisi, koronakriisi ja Ukrainan sodan syttymisen aiheuttama kriisi. Ukrainan sota ja siihen liittyvät muutokset etenkin energiamarkkinoilla kiihdyttivät inflaatiota ja siten söivät kuluttajien ostovoimaa. Talouspakotteet ja muut rajoitukset tyrehdyttivät Suomen viennin Venäjälle ja lopettivat venäläisten turismin Suomessa. Euroopan keskuspankki korotti inflaation taltuttamisen nimissä ohjauskorkoja vuoden 2022 puolivälistä lähtien. Suomen talous-ja työllisyystilanteen kannalta katsoen korot ovat kuitenkin pysyneet liian kauan korkealla tasolla ja niiden alentaminen viime kesäkuusta lähtien on ollut liian hidasta. Talouden suhdanteeseen nähden liian korkeat korot ovat hillinneet investointeja ja etenkin asuntomarkkinoita ja rakennustoimintaa. Ja nyt näyttää siltä, että laskusuhdanteessa toteutettavat Orpon ja Purran hallituksen budjettileikkaukset edelleen voimistavat talouden alamäkeä.  Varsinkin takavuosina usein kuultu valitus Suomen vientiteollisuuden heikosta kilpailukyvystä ei juuri saa nyt tukea tilastoista eikä tätä valitusta nyt kovin usein kuulekaan. Tätä ns. kustannuskilpailukykyä mitataan erilaisin palkka- ja työkustannusmittareilla. Kansainväliset tilastot kertovat, että ns. yksikkötyökustannusten kehitys on ollut Suomessa varsin maltillista verrattuna muihin EU-maihin (kuva 4). Suomen käyrä on varsin lähellä Ruotsin ja Saksan käyrää tällaisessa vertailussa. Kasvuriihi ja Risto MurtoEläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto on nimitetty johtamaan hallituksen Kasvuriihi-hanketta, jonka tehtävänä on ideoida toimia talouskasvun vauhdittamista. Tänä vuonna Risto Murto on jo julkaissut kirjan Miksi Suomi pysähtyi? Suuntaviivoja uuteen talouskasvuun. (Helsinki: Otava 2024). Murron kirja ei mielestäni anna vastausta otsikon kysymykseen eikä se kovinkaan vakuuttavasti myöskään selvitä uuden talouskasvun eväitä. Joitakin vihjeitä siihen suuntaan se kuitenkin antaa. Näistä vihjeistä ehkä tärkein on tutkimustoiminnan merkitys. Suomessa on muutamia yrityksiä, jotka panostavat paljon tutkimustoimintaan, mutta kansainvälisten huippuyritysten esimerkit kertovat siitä, että nykymaailmassa voidaan tarvita jättiläismäisiä panostuksia tutkimustoimintaan ja tuotekehittelyyn, jotta yhtiö menestyisi globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eteläkorealainen Samsung Electronics käyttää Murron mukaan tutkimustoimintaan 18 miljardia euroa vuodessa. Tällaisiin absoluuttisiin lukuihin pienen maan kansainvälisesti vertaillen pienet suuryhtiöt eivät tietenkään voi päästä, mutta esimerkki kertoo siitä, mihin suuntaan globaalissa taloudessa mennään. Joka tapauksessa Suomen talouden heikkoa tilannetta pohdittaessa on syytä nähdä laajemmin talouden globalisoitumisen vaikutukset. Suurimmat suomalaiset teollisuusyhtiöt toimivat globaalissa taloudessa ja useilla yhtiöillä enää vain pieni osa toiminnasta ja tuotannosta tapahtuu Suomessa. Näiden yhtiöiden johtajilla tai omistajilla ei ole todennäköisesti enää mitään erityistä intressiä tehdä investointeja ja panostuksia nimenomaan Suomen talouteen. Toisaalta myös Suomessa tapahtuvasta tuotannosta merkittävä osa on ulkomaisessa omistuksessa, eikä näidenkään yhtiöiden johdolla välttämättä ole mitään Suomeen kohdistuvaa lukkarinrakkautta. Viime vuosina suhteellisen isojakin pörssiyhtiöitä on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen: Ahlström-Munksjö, Amer-yhtymä, Tikkurila ym. Pääomalla ei ole isänmaata, on joku sanonut… Globaalista finanssikriisistä laajan tutkimuksen kirjoittaneen Adam Toozen yksi johtopäätös on, että nykyaikana ”kansallisten rahavirtojen” asemesta on kiinnitettävä huomiota suuyhtiöiden taseiden keskinäisiin riippuvuuksiin. Kansalliset taloudet eivät ole enää talouden keskeisiä yksikköjä vaan oligarkkien hallitsemat korporaatiot ja niiden keskinäiset yhteydet ja arvoketjut. Tämä tietenkin asettaa paljon haasteita yrityksille laittaa ”Suomen talouden kuntoon” perinteisin budjetti-, vero- ja rahapoliittisin keinoin. (1). Artikkelin kirjoittaja on valtiotieteen tohtori Pertti Honkanen. Artikkeli on julkaistu ensin hänen blogissaan. Viite:
|
5 kommenttia julkaisuun “Stagnaatiota ja globalisaatiota”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Rakennustoiminta säteilee positiivisesti työllisyyteen muun yritystoiminnan kautta. Liekö nyt käynyt niin, että on saavutettu ”kyllästymispiste”, koska tilaston mukaan Suomessa on yli 15000 kerrostaloasuntoa tyhjillään..
Rakentajille alkaa tulla varsinkin periferiassa runsaasti töitä purkupuolella!!
Tarkastellaan nyt kahta mahdollista skenaariota vuosille 2025–2030: sekä vakavan talouden taantuman, jossa investointien puute ja rakennemuutoksen pysähtyminen syventävät kriisiä, että hitaan talouden toipumisen, jossa talous elpyy vaimeasti ja välttää pahimmat ongelmat, mutta kasvu jää silti matalaksi.
1. Vakava talouden taantuma
Perusolettamat:
-Suuret investoinnit jäävät pois, ja yhä useampi suomalainen yritys siirtää tuotantoaan ulkomaille.
-Vihreän siirtymän hankkeet epäonnistuvat, eikä digitalisaatiota hyödynnetä riittävästi.
-Globaalit kriisit, kuten geopoliittiset jännitteet ja energiamarkkinoiden häiriöt, syventävät Suomen talouden ongelmia.
-Korkotaso pysyy korkeana pidempään, mikä heikentää investointeja ja kotimaista kysyntää.
Kehitys 2025–2030:
Rakentamisen romahdus: Asunto- ja toimitilakysyntä jää historiallisen alhaiseksi. Rakennusala supistuu voimakkaasti ja ajautuu laajamittaisiin konkursseihin.
Teollisuuden alasajo: Merkittäviä tuotantolaitoksia suljetaan Suomessa. Metsäteollisuuden ja konepajateollisuuden investoinnit siirtyvät ulkomaille, mikä vähentää vientiä ja työpaikkoja.
Työttömyyden kasvu: Työttömyysaste nousee yli 10 %:iin, erityisesti teollisuuden ja rakennusalan työpaikkojen katoamisen seurauksena.
Valtiontalouden kriisi: Verotulojen romahdus yhdistettynä kasvaviin työttömyysmenoihin syventää velkaantumista, mikä johtaa uusiin leikkausohjelmiin ja hyvinvointipalveluiden heikkenemiseen.
Tulos:
Suomen talous ajautuu lähes taantumakierteeseen, ja kasvua ei synny. Talouskasvu jää lähelle 0 % vuodessa, työttömyys pahenee, ja valtiontalouden tilanne muuttuu kriittiseksi.
2. Hidas talouden toipuminen
Perusolettamat:
-Investointitaso pysyy matalana, mutta pieniä yksittäisiä hankkeita käynnistyy erityisesti teknologia- ja vihreän siirtymän sektoreilla.
-Korkotaso alkaa laskea asteittain vuosina 2026–2027, mikä tuo helpotusta kotitalouksille ja yrityksille.
-Kuluttajien ostovoima elpyy hitaasti, mutta inflaatio pysyy kohtuullisena.
Kehitys 2025–2030:
Rakentamisen hidas elpyminen: Asuntomarkkinat vakautuvat asteittain vuoteen 2027 mennessä. Rakentaminen keskittyy kasvukeskuksiin, mutta volyymit jäävät pitkään mataliksi.
Teollisuuden vaikeudet jatkuvat: Vienti kasvaa hitaasti, mutta Suomen kilpailukyky globaalilla markkinalla jää heikoksi. Metsäteollisuus ja perinteinen raskas teollisuus säilyvät, mutta ilman merkittävää kasvua.
Työllisyystilanteen paineet: Työttömyys pysyy korkealla, noin 8–9 %:ssa. Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa palvelu- ja teknologiasektorille, mutta ne eivät riitä korvaamaan menetettyjä työpaikkoja.
Valtiontalouden vakautuminen: Verotulojen hidasta elpymistä ja hallituksen säästötoimia yhdistämällä velkaantuminen hidastuu, mutta julkista taloutta joudutaan silti sopeuttamaan.
Tulos:
Talouden kasvu pysyy vaimeana, noin 0,5–1 % vuodessa. Työttömyys ja matalat investoinnit jäävät ongelmiksi, mutta talous välttää syvän kriisin. Suomen talous jää kuitenkin EU:n keskikastiin ilman merkittäviä uudistuksia.
Paavo Väyrysen jo vuosia (kymmeniä?) sitten lausumat ennusteet EU:iin liittymisen seurauksista ovat toteutuneet. Jos olisimme pysyneet EU:n ulkopuolella vain Euroopan talousalueessa (ETA) ja säilyttäneet hyvät puolueettomat suhteet myös Venäjään, olisimme saavuttaneet vahvan aseman eurooppalaisessa taloudessa ja vakaan kasvu-uran.
Nyt EU-pakotteet ovat iskeneet Suomeen pahiten EU-maista ja olemme konkurssiuralla. Juuri näihin aikoihin Suomen hallitus on aloittanut julkisen terveydenhoidon alasajon (vaikka onhan sitä typistetty jo vuosia). Ukrainan ”mustaan aukkoon” suoraan ja välillisesti syydetyt miljardit olisi pitänyt ehdottomasti käyttää julkisen terveydenhoidon pelastamiseksi.
Ennenvanhaan sanottiin:”Näin sinä kävi, kun Jeesusta seurattin”. Kuinka avosylin Suomessakin globalismi otettiin vataan muka kaiken mahdollistajana. Kotimaa ei ole kuulunut pääoman sanavarastoon, ainoastaan kuluttajille suunnattuna mainontana.