
Presidentti Sauli Niinistö ehdotti viime vuoden marraskuussa, että Euroopan pitäisi keskustella suoraan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa Ukrainan sodan lopettamisesta. Niinistö muistutti myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin jo keskustelevan Venäjän kanssa ja Euroopan maiden johtajien haluavan kyllä jälkikäteen Trumpilta kuulla, mistä on keskusteltu. ”Ja pelätään samalla vähän, että etteivät vaan puhu Euroopasta yli Euroopan”, sanoi Niinisttö.
”Kun tällaisessa tilanteessa ollaan, niin voisi olla viisasta kyllä itsekin käydä niitä keskusteluja. Siinä missä Trumpkin”, totesi Niinistö.
Suomi tyrmäsi presidentti Alexander Stubbin johdolla Niinistön ehdotuksen suoralta kädeltä. Stubbin mukaan ”yhdessä eurooppalaisten kollegojen kanssa tätä on pohdittu paljon”. Stubbin mukaan rauhan välittäminen vaatii kärsivällisyyttä. Samaan hengenvetoon Stubb kyllä vakuutti, että ”varmasti jossain yhteydessä, jossain vaiheessa keskusteluyhteys avataan”. Hän kertoi asiaa pohditun jo puolitoista vuotta. Ja pohdinta jatkuu.
Tavatessaan muutama päivä Niinistön ehdotuksen jälkeen Brysselissä Naton pääsihteerin Mark Rutten Stubb opasti Niinistöä uudelleen. Ajoitus on Stubbin mukaan diplomatiassa tärkeää. ”Jos yksi eurooppalainen johtaja olisi yhteydessä Venäjälle, Euroopan rivit hajoaisivat, mikä olisi juuri Venäjän tavoite”, väitti Stubb.
Puolustusministeri Antti Häkkänen meni vielä pidemmälle vihjaillessaan, että ”se voi olla itse asiassa naapurin toivekin, että syntyy mahdollisimman sirpaleinen keskustelu”. Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen totesi varmemman vakuudeksi, että ”kontaktit suoraan Putinin kanssa olisivat tällä hetkellä palkinto Venäjälle”.
Ulkoministeri Elina Valtonen väitti hänkin, ettei ”suorien Venäjä-keskustelujen aika ole vielä”. Samalla kannalla hän on myös tänään, muutama kuukausi myöhemmin. Samansuuntaisen lausunnon antoi viime vuoden marraskuussa myös pääministeri Petteri Orpo.
Yhteenvetona on todettava, että koko Suomen ulkopoliittinen johto oli sitä mieltä, ettei suoria keskusteluja Venäjän johdon kanssa ole syytä aloittaa. Ainakaan toistaiseksi. Kaikki Niinistön ehdotuksen tyrmänneet ovat myös kokoomuslaisia.
Stubb: Vain Trumpin kuuluu keskustella Putinin kanssa, ei kenenkään muun
Haastattelussaan amerikkalaiselle uutistoimisto AP:lle 16.11.2025 Stubb torjui Niinistön ehdotuksen ja piti epätodennäköisenä, että EU avaisi lähitulevaisuudessa suoran yhteydenpidon presidentti Putiniin. Suomen presidentin mielestä vain Yhdysvaltain presidentin Trumpin tulisi käydä suoria ja julkisia neuvotteluita Putinin kanssa. Ei kenenkään muun.
Tuntuu kummalliselta, ettei Stubbin kannanotosta syntynyt Suomessa minkäänlaista keskustelua. Uutisoidessaan Stubbin haastattelusta Helsingin Sanomat ei edes kertonut, että Suomen presidentin mielestä vain Yhdysvaltain presidentille kuuluu oikeus käydä suoria keskusteluja Venäjän presidentin kanssa.
Yleensä eurooppalaiset johtajat ovat arvostelleet Trumpia siitä, ettei Eurooppaa ja Ukrainaa ole otettu mukaan keskusteluihin Venäjän kanssa, joissa Ukrainan sodan lopettamisesta on neuvoteltu. Kyse oli muuten samasta haastattelusta, jossa Stubb kehui hyviä suhteitaan Trumpiin.
Niinistö ei myöskään ole ollut ainoa läntisen Euroopan poliitikko, joka on pitänyt tärkeänä dialogin avaamista Venäjän kanssa. Samansuuntaisesti ovat puhuneet myös muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Italian pääministeri Giorgia Meloni, Viron presidentti Alar Karis ja Latvian pääministeri Evika Silina. Macron on itse asiassa myös yhden kerran sodan aikana keskustellut suoraan Putinin kanssa.
Viron johto riitelee keskenään
Viron presidentti Alar Karis on Niinistön tavoin kehottanut Eurooppaa palaamaan diplomatiaan Moskovan kanssa. Presidentin mielestä Euroopan unionin pitäisi nimittää erityislähettiläs, joka osallistuisi neuvotteluihin Venäjän kanssa Ukrainan sodan lopettamiseksi. Viron ulkoministeriö ja maan ulkoministeri ovat kuitenkin asiasta eri mieltä. Niiden mielestä kanssakäyminen Kremlin kanssa heikentäisi Ukrainaa ja olisi Putinille propagandavoitto.
Erityisesti Viron ulkoministeri Margus Tsahkna on arvostellut jyrkästi eri presidentti Karisin puheita. ”Kremlin oven raapiminen heikentää sekä Ukrainan että Euroopan asemia”, väittää ulkoministeri.
Halu aloittaa dialogi Kremlin kanssa ja hyvien suhteiden rakentaminen Putiniin on Tsahknan mielestä tuhoisaa Ukrainalle. Se uhkaa ulkoministerin mukaan myös Euroopan omaa turvallisuutta ja on vastakkaista Euroopan painostuspolitiikalle ja Venäjän eristämiselle.
Tsahknan mukaan Euroopan halukkuus keskustella Moskovan kanssa antaisi viestin lännen heikkoudesta ja mahdollistaisi Venäjän pelin saada EU-maat toisiaan vastaan. Putin voisi päästä parrasvaloihin ja esittää neuvottelut todisteena eristyksen murtumisesta, väittää ministeri.
Viron presidentti joutui muutenkin harvinaisen kovan arvostelun kohteeksi Euronewsille antamastaan haastattelusta.
Viron parlamentin Riigikogun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson vaati jopa presidentiltä suoraa selvitystä voidakseen sulkea pois haastattelun vääristelyn. Presidentin haastattelua kansanedustaja piti ”äärimmäisen valitettavana” ja ”tuhoisana” Viron ulkopolitiikan uskottavuudelle. Putinin paikka ei Mihkelsonin mukaan ole neuvottelupöydässä, vaan Haagin rikostuomioistuimessa.
Yllättävää kyllä, myös Latvian pääministeri Evika Silina on kannattanut Euroopan unionin erityisedustajan nimittämistä. Hän sanoo pitävänsä diplomatiaa tarpeellisena. Yhteydenpidon Venäjään on tietenkin tapahduttava koordinoidusti Ukrainan kanssa. Silina sanoo pitävänsä dialogia välttämättömänä, vaikka hän kannattaa myös Venäjän eristämistä ja sanktioiden jatkamista.
Macron: Euroopan rakennettava uusi turvallisuusarkkitehtuuri yhdessä Venäjän kanssa
Helmikuun alussa Macronin lähipiiriin vuodesta 2019 kuulunut keskeinen diplomaatti Emmanuel Bonne kävi presidentin aloitteesta Moskovassa keskustelemassa Ranskan presidentin ja Putinin mahdollisen keskustelun käytännön järjestelyistä. Eikä vain niistä.
Diplomaattilähteet väittivät myöhemmin, että Bonne oli tavannut Moskovassa myös sekä presidentti Putinin että Venäjän presidentin avustajan Juri Usakovin. Bonne kertoi jo etukäteen keskustelevansa Kremlissä ”keskiössä olevista kysymyksistä, ennen muuta Ukrainasta”.
Elysee-palatsista viestitettiin myös, että Kremlin kanssa käytävistä keskusteluista oli konsultoitu etukäteen Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä ja keskeisiä eurooppalaisia kollegoja, mm. Saksan liittokansleria Friedrich Merziä.
Avustajansa vierailun jälkeen Macron totesi jälleen suoran yhteydenpidon aloittamisen Kremlin ja eurooppalaisten välillä välttämättömäksi. Yhteydenpidon pitää olla ”hyvin valmisteltu”. Ja se pitäisi Macronin mielestä toteuttaa pienellä ryhmällä, jossa ei ole kovin monia henkilöitä. Hän ilmoitti myös, että yhteydenpitokanavat ovat nyt olemassa.
Ranskan presidentti kertoi nyt keskustelevansa eurooppalaisten kumppaniensa kanssa, jotta syntyisi yhteisymmärrys Euroopan lähestymistavasta käydä dialogiaVenäjän kanssa. Mukana ei pitäisi olla liian monta keskustelukumppania, mutta heidän valtuutuksensa olisi selkeä, samoin se, mitä Venäjälle esitettäisiin. Yhdysvaltalaiset neuvottelijat eivät voi neuvotella Euroopan puolesta siitä, koska Ukrainasta esimerkiksi tulisi EU:n jäsen. ”Sitä ei voida sallia”, sanoi Macron.
Ranskan presidentin mielestä sen jälkeen kun Ukrainaan on saatu rauha, eurooppalaisten on rakennettava uusi turvallisuusarkkitehtuuri Eurooppaan Venäjän kanssa. Macron muistutti myös siitä, ettei Euroopan maantiede muutu. Venäjä on myös huomenna ”aivan ovenpielessämme”.
Euroopan EU- ja Nato-maat kahdessa leirissä
Yhä useamman eurooppalaisen EU- ja Nato-maan johtaja on alkanut epäillä, onko sittenkään järkevää ja tarkoituksenmukaista, ettei Venäjän presidentin kanssa haluta olla minkäänlaisessa dialogissa. Jotkut ovat jo yksityiskeskusteluissa olleet valmiit myöntämään, että keskusteluyhteyden katkaiseminen kokonaan Venäjän johtoon helmikuussa 2022 oli virhe.
Suhteensa Venäjään katkaisseet maat ovat kuitenkin nyt keskenään ilmiriidassa siitä, pitäisikö Euroopan unionin ja eurooppalaisten Naton jäsenmaiden kuitenkin ja kaikesta huolimatta aloittaa uudelleen dialogi Venäjän kanssa Yhdysvaltain tapaan.
Euronews on kertonut, että mm. Ranska, Italia, Itävalta, Luxemburg ja Tshekki kannattavat toimia, joilla suuntauduttaisiin suorien keskustelujen aloittamiseen. Saksa vastustaa ajatusta, samoin Britannia ja Puola. Ja tietenkin myös Suomi, Ruotsi, Tanska ja Viro.
Saksan ulkoministeri Johann Wadephul väitti tiistaina 24.2.2026 Saksan olevan avoin keskustelemaan Venäjän kanssa kestävän rauhan aikaansaamiseksi Ukrainaan, mutta sulki samalla pois kaikkinaisten ”myönnytysten tekemisen”. Ulkoministeri totesi myös, ettei Saksa ole valmis käymään keskusteluja Moskovassa.
Unkari ja Slovakia ovat oikeastaan Turkin ohella ainoat Naton jäsenmaat, jotka eivät ole katkaisseet suhteitaan Venäjään. Unkari ja Slovakia ovat myös Euroopan unionin jäseniä.
Keskeiset Euroopan unionin jäsenmaiden johtajat pelkäävät, että presidentti Trump pakottaa Ukrainan loppujen lopuksi sopimaan Venäjän kanssa sodan lopettamisesta tavalla, jota he pitävät EU:n etujen vastaisena. Presidentti Stubb on jo ehtinyt varoittaa suomalaisia ns. ”epäoikeudenmukaisesta rauhasta”.
EU:n komissio on jo pohtinut erityisen edustajan nimeämistä vaalimaan Ukraina-neuvotteluissa EU:n etuja sekä Washingoniin että Moskovaan päin. EU:n johtavat poliitikot ovat nyt huolissaan ennen kaikkea siitä, ettei Ukrainaa koskevissa neuvotteluissa sivuutettaisi unionin kynnyskysymyksinä pitämät lähtökohdat.
Suomen kanta yhteydenpitoon yhä kielteinen
Ylen aamussa viime lauantaina 21.2.2026 haastateltu ulkoministeri Elina Valtonen toisti jo marraskuussa esittämänsä epäilevän kantansa siihen, että Euroopan unionin yhteydenpito Venäjään ylipäänsä aloitettaisiin lähiaikoina. Yhteydenpito olisi ulkoministerin mukaan mahdollista vasta joskus myöhemmin tulevaisuudessa.
Ennen kuin keskustelut Venäjän johdon kanssa voisivat alkaa, pitäisi Valtosen mukaan olla selvillä kaksi asiaa. Ensinnäkin se, mitä keskusteluyhteydellä halutaan tavoitella ja toiseksi se, että sovitaan ja koordinoidaan Eurooppana, mitä tehdään ja kuka tekee. Muuten tämä johtaa ulkoministerin mielestä siihen, että yhtäkkiä kaikilla mailla on intressi olla yhteydessä Moskovaan.
Sellaiseen tilanteeseen, joka oli ennen Ukrainan sotaa ei Valtosen mielestä pidä ylipäänsä mennä. Ulkoministerin mukaan ”meillä kaikilla mailla Euroopassa, myös Suomella oli ikään kuin erillissuhde Venäjään, jota piti vaalia kaikin mahdollisin tavoin”. Ulkoministeri totesi ”lopputuloksena” olleen sota.
Valtosen mielestä on kuitenkin paikallaan, että ”me Eurooppana otamme roolia”, koska kyse on hänen mukaansa Euroopan eikä vain Ukrainan tulevaisuudesta. Näin on hänen mielestään tehtävä varsinkin siksi, etteivät Ukrainan sodan päättämistä koskevat rauhanneuvottelut ole johtamassa Valtosen mukaan mihinkään. ”Ei ainakaan nopeasti”. Ja myös siksi, että tällä hetkellä viime kädessä Eurooppa rahoittaa Ukrainan ”puolustustaistelua”, ei enää Yhdysvallat.
Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski käytti jo ennen Valtosta samaa asiaa eli Ukrainan sodan rahoitusta perusteluna sille, että Euroopalla pitää olla oikeus osallistua Yhdysvaltain välittämiin rauhanneuvotteluihin. Sikorski totesi Euroopan käyttäneen jo yli 200 miljardia euroa Ukrainan tukemiseen ja sitoutuneen 90 miljardin euron lisätukeen äskettäin tehdyllä päätöksellä.
Venäjän uutistoimisto TASS julkaisi myöhemmin uutisen Valtosen haastattelusta. Uutisessa todetaan Suomen ulkoministerin pitävän dialogin aloittamista Suomen ja Venäjän kesken yhä mahdollisena. Valtosen todettiin myös uskovan siihen, että Euroopalla pitäisi olla merkittävämpi rooli Ukrainan rauhanprosessissa. TASS arveli myös, että Suomi harkitsisi tällä hetkellä mahdollisuutta presidentti Sauli Niinistön osallistumisesta neuvotteluihin Venäjän kanssa.
Kuka tai ketkä sittten edustaisivat Eurooppaa
Viron presidentti Karis ei sanonut mitään erityisedustajan nimestä, mutta piti välttämättömänä, että edustaja olisi EU:n keskeisestä maasta ja nauttisi osapuolten luottamusta. Presidentin mielestä Eurooppa on palaamassa myöhään diplomatian tielle. Karis muistutti, että pari vuotta sitten olimme tilanteessa, ettemme puhuneet hyökkääjän kanssa. ”Nyt olemme huolestuneet siitä, ettemme ole neuvottelupöydässä”.
Latvian pääministeri Silena mainitsi Macronin, Saksan liittokansleri Friedrich Merzin, Puolan pääministerin Donald Tuskin ja Britannian pääministerin Keir Starmerin nimet kysyttäessä, kuka voisi toimia mahdollisena Euroopan edustajana. Silena sanoi myös itse olevansa valmis neuvottelijaksi, ”jos tarvitaan”, mutta piti parempana sitä, että neuvottelija tulisi isommasta maasta.
Läntisessä mediassa on nostettu esille useampiakin nimiä, jotka voisivat toimia Euroopan ”äänenä” neuvotteluissa Venäjän kanssa. Amerikkalanen Politico-julkaisu mainitsi tammikuussa Italian entisen pääministerin Mario Draghin, EU:n ulkopoliiikan korkean johtajan Kaja Kallaksen ja myös Stubbin nimet. Draghi toimi aikaisemmin myös Euroopan keskuspankin pääjohtajana.
Stubb on ollut jatkuvasti yksi Politicon vahvasti esillä pitämistä eurooppalaispoliitikoista. Hänen eduikseen amerikkalaisjulkaisu katsoo läheiset suhteet Trumpiin ja Suomen naapuruuden Venäjän kanssa eli itärajan. Viime mainitulla Politico haluaa ilmeisesti viitata Stubbin ns. asiantuntemukseen Venäjästä. Olisihan EU:n edustajan päätehtävänä toimia EU:n viestinviejänä Moskovaan.
Ehkäpä Stubbin nimi nousi esille siksi, että Yhdysvaltain hallinto näkisi Euroopan ”äänenä” mieluimmin henkilön, joka ei asettuisi poikkiteloin Yhdysvaltain suuntaan eikä ajaisi neuvotteluissa Venäjän kanssa mitään sellaista, joka olisi ristiriidassa Yhdysvaltain etujen kanssa.
Sitä amerikkalaislehti ei halunnut mainita, että sekä Kallas kuten myös Stubb ovat molemmat Venäjälle persona non grata. Kallas on ollut sitkeästi sitä mieltä, että tehtävä neuvotella Ukrainan tulevaisuudesta kuuluu hänelle ja vain hänelle, onhan hän EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja. Puolan Sikorsin tavoin kaikki ne, jotka eivät halua minkäänlaisia keskusteluja Venäjän kanssa, kannattavat Kallaksen nimeämistä erityisedustajaksi.
Italialaisen La Repubblican mukaan erityislähettilääksi on kaavailtu henkilöä, jonka vahva persoona riittäisi haastamaan Putinin. Mahdollisiksi ehdokkaiksi voisivat lehden mielestä tulla kysymykseen Draghin lisäksi Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel, joka tuntee Putinin hyvin. Lehti myös väitti Niinistön nousseen kärkiehdokkaaksi. Sopivaksi hänet mainittiin mm. siksi, että Niinistön väitettiin puhuvan venäjää.
Niinistö itse sanoo, viimeksi A-studion haastatttelussa 24.2.2026, ettei kukaan ole kysynyt häntä tehtävään.
Venäjä: Suomi ei kelpaa välittäjäksi
Venäjän ulkoministeriö ilmoitti jo helmikuun alussa, että Suomi on peruuttamattomasti menettänyt ”rehellisen välittäjän” asemansa eikä voi enää toimia välittäjänä missään kansainvälisissä tapahtumissa. Syyksi ulkoministeriö totesi Suomen liittymisen sotilasliitto Natoon vuonna 2023 ja sotilasliiton asevoimien kasvavan läsnäolon Suomen alueella. Venäjä viittasi samalla myös Helsingin rooliin välittäjänä mahdollisissa Euroopan turvallisuutta koskevissa neuvotteluissa.
Venäjä ei oleta Helsingillä olevan neuvotteluissa mitään roolia niin kauan kun Suomen nykyinen ulkopoliittinen suuntaus ja ”Helsingin geopoliittinen filosofia” jatkuu. Viime mainittu tarkoittanee russofobista asennetta, mutta vain kauniimmin ilmaistuna.
Kremlin tiedottaja Dmitry Peskov sani äskettäin panneensa merkille, että Eurooppa on jakautunut kahteen leiriin. Hänen mukaansa jotkut pitävät yhä enemmän välttämättömänä dialogin aloittamista Venäjän kanssa.
Toinen leiri pitäytyisi nykykäytännössä eikä ole valmis hyväksymään miinkäänlaisen dialogin aloittamista, vaan leimaa jopa keskusteluvaateet järjettömäksi ja lyhytnäköiseksi politiikaksi. Samalla korostetaan välttämättömyyttä katkaista kaikki kontaktit Venäjään. Kontaktien palauttamista ei kannateta missään olosuhteissa, toteaa Peskov.
6 kommenttia julkaisuun “Stubb tyrmäsi Niinistön ehdotuksen suorasta yhteydenpidosta Putiniin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Jaakko Laaksolle: Saisitko puhuttua nykyisille Vasemmistoliiton edustajille tosiasioita ja järkeä päähän. Ongelma on, että puoluessa on paljon kokemattomia naisia, sinänsä on hyvä, että ovat mukana, mutta naisten tunteet ohjaavat liikaa järkeä. Sinä ole erittäin kokenut mies, pitäkää palaveria, ja kerro miten kannattaa mennä eteenpäin.
Eljas Erkko johti käytännössä Suomen ulkopolitiikkaa ennen talvisotaa. Hän kuitenkin kieltäytyi itse osallistumasta neuvotteluihin ”koska hän ei halunnut näin lisätä Stalinin nauttimaa arvovaltaa”, historioitsija Michael J. Carleyn mukaan. Se joka neuvotteli oli Paasikivi mutta ilman päätösvaltaa, sellaiset neuvottelut ovat vain tiedonvaihtoa mutta eivät aitoja neuvotteluja. ”Stalin kohteli minua mieskohtaisesti aina asiallisesti” sanoi Paasikivi, vapaasti muistista siteerattuna. Kun Paasikivi jätti lähettilään tehtävät Moskovassa, Stalin sanoi hänelle ennen lähtöä: ”Teistä ei pidetä Helsingissä”. Ulkopolitiikan johto oli ennen sotaa annettu väärille miehille. Miten Suomen olisi käynyt v. 1944 jälkeen, ellei Paasikivi enää olisi ollut käytettävissä – pääministeri-presidentti joka nautti Moskovassa luottamusta ?
Kuulostaako tutulta. Neuvottelut Moskovan kanssa lisäisivät Venäjän presidentin arvovaltaa kun häntä luodun agendan mukaan on kohdeltava kuin spitaalista. Ei mitään kosketusta. Sama tilanne oli vuodenvaihteessa 2021-22 jolloin sota vielä olisi ollut vältettävissä. Yhdysvaltojen määräyksestä kukaan ei neuvotellut. Kiova kokosi hyökkäysarmeijan Donbassin valtaamiseksi ja Moskova esitti ultimaatumin: Lopettakaa tykistötulitus itäisiä alueita kohtaan, muuten tulemme intervenoimaan. Mitä tapahtui: Tulitus ei lakannut vaan moninkertaistui. Käsillä oli sota joka oli Washingtonissa suunniteltu ja jonka tiedettiin alkavan jo ennenkuin Moskovassa oli annettu käsky interventiosta. Viikkoa aiemmin ennen sotaa oli jo alettu evakuoimaan Yhdysvaltain suurlähetystön henkilöstöä koska Kiovalle oli annettu ohjeistus lisätä provokaatioita tappiin saakka.
Mitä pidempään ”Venäjän eristäminen” jatkuu sen heikommat ovat ehdot Ukrainalle. Mutta Ukraina onkin koko ajan ollut pelkkä välikappale. Euroopan johtajien on helppo huudella koska omat pojat eivät ole taistelukentällä. Mitä viimeaikainen maaninen ”Ukraina voittaa” iskulause tarkoittaa vaikka kaikille luulisi olevan selvää, että näin ei käy ? Haetaanko jo veruketta sille, että Ukrainan sota päättyy Kiovan tappioon ? Koska kun näin käy, tullaan kysymään: miksi kaikki tarpeettomat uhrit ? Ja silloin ovat johtajat hankalassa paikassa. Miksi ei tyydytty esim. Minskin tai Istanbulin sopimuksiin, vaan jatkettiin sotaa ? No, koska uskottiin Kiovan voittoon. Näin päästään johtopäätöksestä, että Ukraina uhrattiin turhassa sodassa.
Venäjä on kohdellut Suomea ja Suomen poliitikkoja hyvin asiallisesti aivan näihin aikoihin saakka. Kommentit mitä on nyttemmin tullut esimerkiksi Stubbia kohtaan, johtuu siitä, että Kreml lukee ja pitää ko. pelleä aivottomana. Jopa aikaisempi syyllinen Niinistö saa paremman kohtelun, vaikka on syyllinen Suomen Natoon liittymisestä ja DCA-sopimuksen solmimisesta. Onko Niinistö katuvainen vai ei, se riippunee siitä, miten sota Ukrainassa päättyy. Jos ja kun Venäjä voittaa, niin Niinistö esittänee rauhanmiestä, vaikka tosiasiassa ei sitä olekkaan. Kun joskus saadaan rauha Ukrainaan, niin voi olla, että Kremlin portilla on jono EUn johtoa neuvotellakseen sopimuksia omille mailleen. Mutta kuka on siellä viimeisenä jonon hännillä itku silmissä. No, tietysti Suomen presidentti Alexander Stubb.
Kiitos tästä hyödyllisestä katsauksesta!
Vilkaisin Viron ulkoministeri Tsahknan tietoja Wikipediasta. Hän opiskeli Tarton yliopistossa teologiaa ja lakia ja sittemmin kansainvälistä lakia Kanadassa. Hän ei suorittanut loppututkintoa kummassakaan yliopistossa. Sen sijaan hänen aktiivisuutensa liike-elämässä oli tuloksekkaampaa: kun hän toimi vapailla markkinoilla poliittisen uransa välillä, hän järjesti itselleen ”diilejä” Viron ulkoministeriön tuella.
Ukrainan sodan alettua Tsahkna hyötyi kansainvälisistä sopimuksista, joiden mukaan Ukrainalle toimitettiin hänen osittain omistamansa Semetronin valmistamia konttikenttäsairaaloita. Vuoden 2023 puoliväliin mennessä näiden sopimusten kokonaisarvo oli 28,3 miljoonaa euroa. Elokuussa 2023 Tsahkna myi osuutensa. Hänestä tuli ulkoministeri samana vuonna.
Puolan Sikorskin länsiyhteydet ovat vielä kiinteämmät. Hän valmistui Oxfordin Pembroke Collegesta, työskenteli toimittajana The Observerille ja The Spectatorille vuosina 1986–1989, on Bilderberg-ryhmän vakituinen jäsen sen keskeisessä ohjauskomiteassa, jne jne.
Useilla Itä-Euroopan länsimielisillä johtajilla on taustallaan koulutusta ja työpaikkoja USA:ssa tai Britanniassa. Esim. Romanian presidentti Maia Sandu on suorittanut maisterin tutkinnon USA:ssa ja työskenteli Maailmanpankissa ennen presidenttiyttään.
”Levällään, kuin Jokisen eväät”-sanonta sopii hyvin kuvaamaan Euroopan johtajien kantaa suoriin kontakteihin Venäjän kanssa, mitkä kuitenkin vääjäämättä ovat edessä…Lisää vainajia sotatantereelle!
Keskusteluja ei haluta, koska Venäjä-vihaajat pelkäävät Venäjän tuovan niissä kiusallisella tavalla esiin totuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohtia sekä Ukrainan kriisin syitä ja taustoja; kaikkea sitä, mitä he ovat vuosikausia propagandallaan peitelleet ja vääristelleet.
Yksi olennainen lähtökohta, jota Venäjä tuskin unohtaa, on 1990-luvulla annetut lupaukset, ettei Nato laajene. Sittemminhän Venäjä on myös varoitellut asiasta useaan otteeseen. Hiukan yleistäen voisi kai sanoa, että noin 35 vuoden ajan USA-Nato on suhtautunut Venäjään ja Venäjän etuihin itsekkäällä röyhkeydellä. Kaksoisstandardit ovat olleet jokapäiväisessä käytössä.
Tuo Macronin lausunto tarvittavasta koko Eurooppaa koskevasta turvallisuusarkkitehtuurista on mielenkiintoinen. Sehän on juurikin sitä, mitä Venäjä ehdotti ennen puuttumistaan Ukrainan sisällissotaan ja minkä ehdotuksen ottaminen vakavasti olisi johtanut rauhaan. Macron ehdottaa kyseistä sopimista Ukrainaan solmittavan rauhan jälkeen, mihin Venäjä taas tuskin luottaa.