Tuohon ääneen ei totu koskaan. Se on korkokenkien kopinaa Euroopan instituutioiden käytävillä.
Askelia seuraa yleensä kalliin ranskalaisen tai italialaisen hajuveden tuoksu. EU:n instituutiot muistuttavatkin jossain määrin sokerikakkua ja skonsseja, jotka ovat jääneet helteisenä päivänä puutarhan pöydälle.
Ne keräävät ympärilleen mehiläisiä, ampiaisia, kärpäsiä, paarmoja ja illan viiletessä muitakin ötököitä syömään jonkun muun leipomasta kakusta. Ainoa ero on, että eläimet ei-kognitiivisina olentoina keräävät ravintoa vaistojensa mukaisesti, omaan tarpeeseensa. Brysselissä taas tavoitteena on mahdollisimman isojen kakkujen löytäminen, koska ahneus on rajaton ja joku muu maksaa.
Brysseliä voisi luonnehtia aikuisten Erasmukseksi. Se on kuin lentokenttä, johon jatkuvasti saapuu ja jolta lähtee ihmisiä. Kenelläkään ei ole mitään erityistä suhdetta kaupunkiin eikä paikalle tulla sen vuoksi, että Brysselissä olisi jotain erityistä. Ne kuuluisat suklaat saa mukaan juna- tai lentoasemalta, jos haluaa yrittää perhettään tai läheistään vakuuttaa. Bryssel on jossain määrin myös kuin Las Vegas, tosin merkittävin ero on, että suurin osa sinne päätyneistä lähtee pienen siivun kera kotiin kun taas Vegasista lähdetään häviäjinä. Vegasin idea on viihdyttää, viihtyä ja uhkapelaamisen jännitys. Brysselin idea on loppujen lopuksi, että veronmaksaja häviää, kun rahat valuvat konsulttien ja EU:n taskuun.
Rahankäyttö Brysselissä onkin hulvatonta. Komissiolla on kaupungissa kymmeniä rakennuksia ja kymmeniä tuhansia virkamiehiä. Heiltä ei ole leikattu missään vaiheessa yhtään. Heidän palkkansa ovat verottomia (he maksavat veroa EU:lle, sitä kutsutaan ”yhteisöveroksi”). He saavat 900 euron arvoisen vuosilipun julkiseen liikenteeseen kuudellakymmenellä eurolla sekä ilmaisen terveydenhuollon. Lapset pääsevät Eurooppa-kouluun, joita niitäkin on useita. Ei ihme, että EU:n hallinto syö vuodessa kaksitoista miljardia euroa. Pelkästään kaksi miljardia syö Euroopan parlamentti, joiden jäsenillä onkin todelliset kissanpäivät.
Ensinnäkin, euroedustajat eli mepit, saavat ns. tavallista palkkaa 10,337 euroa. Sen päälle he saavat päivärahan jokaiselta läsnäolopäivältä parlamentissa. Päiväraha on veroton ja sen suuruus on 350 euroa päivässä. Lisäksi he saavat yleistä kulukorvausta 4950 euroa kuussa. Kulukorvauksen käyttöä ei valvota mitenkään. Tuon päälle mepit saavat lentää lähes rajoittamattomasti ykkösluokassa kotimaihinsa ja saavat kilometrikorvaukset myös kotimaassa.
Eikä tässä vielä kaikki. Meppien ”avustajabudjetti” on lähes 30000 euroa kuukaudessa. Tuon verran hallinto on budjetoinut per meppi avustajien palkkoihin. Avustajia saa olla kolme Brysselissä ja kotimaassa rajattomasti, tuon budjetin rajoissa. EU-parlamentin kellarissa meppejä odottavat tummat autot. He voivat milloin tahansa astua auton kyytiin ja pyytää kuljettajaa ajamaan ilman sen suurempia selityksiä. Kerran kuukaudessa mepit muuttavat viikoksi Strasbourgiin, lasku kuukausittaisista muutoista on satoja miljoonia.
Kuin syöpäkasvaimina parlamentin vieressä ovat sellaiset kuin ”Alueiden komitea” ja ”Työ- ja sosiaalikomitea”. Kummallakaan ei ole lainsäädäntövaltaa, mutta alueiden komiteassa kuntapoliitikot eri Euroopan maista voivat jutella mukavia useamman kerran vuodessa. Tiesithän, että Alueiden komitea lähetti jopa oman delegaation Abu Dhabin ilmastokokoukseen, jossa Alueiden komitean valtuuskunta asui kaksi viikkoa luksushotellissa. Työ- ja sosiaalikomitea on samanlainen laitos, siellä ammattiyhdistys ja työnantajapuoli sekä erilaiset järjestöt syövät hyviä lounaita laskuusi ilman, että tiesit koko valtavan komiteatalon olevan edes olemassa.
Alussa mainitsin, että Bryssel vetää puoleensa kaikenlaisia ötököitä. Yksi tyypillisin ötökkä on mepin avustaja. Hän saa verottoman palkan ja työ ei paljon rasita. Meppi voi itse päättää, minkä palkkaluokan budjetin rajoissa avustajilleen antaa. Tämä onkin selittävä tekijä sille, miksi niin monen italialaisen, ranskalaisen tai itäeurooppalaisen mepin avustaja on yleensä kalliista käsilaukuista, korkokengistä ja matkoista pitävä nuorehko, hoikka nainen….
9 kommenttia julkaisuun “Suklaata ja Brysselin pitsiä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Olipa hauskan suorasanaisesti kirjoitettu teksti, kirjoittaja uskalsi jopa puhua ironisesti nuorista menestyneistä naisista.
Sisältö kauhistutti, eipä olla tosiaan EU:ssa köyhiä ja kipeitä. Enkä ole nähnyt Suomessa kirjoitettavan tuosta aiheesta noin tarkkaan. En ihmettele, miksi ei.
”Brysselin idea on, että veronmaksaja häviää, kun rahat valuvat konsulttien ja EU:n taskuun.”
Siinä ne tärkeimmät, mitä EU: n existenssiin ja toimintoihin liittyvät. EU:ssa on kaupallisia ja poliittisia lobbareita enemmän, kuin siellä on meppejä ja muita sinne toimitettuja toimijoita. Mikä on tämän tarkoitus..?
Neuvostoliitosta puhuttaessa muistetaan usein mainita, että eliitti sielläkin vietti luksuselämää. Tiettyyn määrään asti on ymmärrettävääkin, että vastuullisessa asemassa olevien johtajien ei tarvitse olla huolissaan elämisensä tarpeista, mutta kyllähän se vieroittaa tehokkaasti tavallisesta kansasta ja varsinkin kansan köyhimmistä. Lisäksi tuollaiset etuisuudet (raha, valta, makea elämä) korruptoivat saajansa. Toteutuu helposti se vanha totuus, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Tietenkin olisi tavallisille kansalaisille ja yksittäisille kansakunnille (jotakuta poikkeusta jossain aikataulussa tarkasteltuna lukuun ottamatta) parempi, ettei EU:ta olisi olemassa. Siksi ainakin itse olen aina vastustanut sitä ja toivonut sen hajoamista. Kaupankäynti ja muut tarpeelliset yhteistyökuviot voidaan hoitaa muillakin tavoilla, kansakuntien itsenäisyys säilyttäen.
Kuten Paavo Väyrynen on lukemattomia kertoja jaksanut toistaa, Euroopan TalousAlueessa (ETA) meillä olivat jo kaikki ne samat edut, jotka myöhemmin EU:iin liittymiselläkin olivat eli tulliton kauppa. EU:iin liittymällä saimme pelkkiä haittoja, ja menetimme lisäksi itsenäisyytemme.
Ilmankos sinne on niin kova hinku.
Kaikkea publikaanit keksivät. Sensijaan maksajista ei ole epäselvyyttä!!
Onhan meillä SUURI onni olla päättävissä pöydissä..:)
Paavo Lipponen aikoinaan lausui, että meidän pitää olla nk. ”kovassa ytimessä”. Nyt siellä on oltu EU liittämisestä lähtien, ja mikä on lopputulos..? ”Kovaan ytimeen” on lähetetty pumpulissa kasvaneita pehmopulliaisia, jotka eivät poliittisen karriäärinsä katkeamisen johdosta kykene toimimaan, kuten nk. ”kovassa ytimessä” pitäisi.
Lopputulos on nyt Suomenkin osalta nähtävissä. Kehykset ovat tärkeämmät kuin se mitä niissä saadaan aikaan.
Niin, ja Suomi on käytännöllisesti katsoen konkurssipesä, joka EU/Natokehyksissään yrittää hankkiutua sotaan naapuriansa vastaan kaikin käytettävissäänn olevin keinoin. Kusipäisyyden aste on tässä saavuttanut historialliset huippulukemansa. Anteeksi ilmaisut.