Julkisuudessa on paljon keskusteltu jälleen siitä, mikä on tasavallan presidentin ja pääministerin välinen roolitus ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. Sen sijaan ei ole nähty sitä, että Nato-päätöksen teki YLEINEN MIELIPIDE eikä mikään valtiollinen toimija voinut kyseenalaistaa yleisen mielipiteen vahvaa mandaattia ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa.
Tällä on vaikutuksia myös kansainvälisissä suhteissa. Voidaan esim. väittää, että presidentti Putin, kun hän tavallaan antoi Suomelle ja Ruotsille ultimaatumin siitä, että näiden maiden ei tulisi liittyä Natoon, tuskin aavisteli, että Nato-päätöstä ei tehnytkään presidentti ja hallitus yhdessä vaan yleinen mielipide eli gallup-numerot, jotka oli manipuloitu 80-prosenttisesti Nato-myönteisiksi median ja lopullisesti somen kautta.
Muodollinen päätös oli presidentin, hallituksen ja eduskunnan. Mutta tosiasiassa yleisen mielipiteen 80 prosentin kannatus Nato-jäsenyydelle ratkaisi päätöksen teon siten, että mikään valtiollinen toimija ei olisi voinut sitä alkaa vastustaa. Se on otettava huomioon ei vain Suomessa vaan myös kansainvälisissä suhteissa.
Mikäli valtiolliset toimijat olisivat ryhtyneet vastustamaan vuonna 2022 yleistä mielipidettä, jolla oli takanaan 80 prosentin kannatus, olisi Suomeen synnytetty vakava ulko- ja turvallisuuspoliittinen jakolinja.
Se, että valtiolliset johtajat päättivät seurata yleistä mielipidettä, loi Suomeen yhteisen alustan katsella Suomen turvallisuutta kohti tulevaisuutta, jossa Nato-jäsenyys ja Suomen alueen alistaminen Yhdysvalloille DCA-sopimuksella, tulee olemaan erittäin haastava yhtälö – maalle, jolla on 1300 kilometriä rajaa Venäjän, toisen ydinasevallan, kanssa.
Suomi on tehnyt Yhdysvaltojen kanssa myös ns. indo-pasifisen sopimuksen, jonka maantieteellinen ulote menee Tyynelle merelle asti. Nämä sopimukset on tehty sillä olettamuksella, että Yhdysvaltain ja Venäjän intressit Pohjolassa ja nimenomaisesti Suomessa ovat vastakkaisia. Suomen valtiolliset johtajat ovat luottaneet Yhdysvaltain linjan jatkuvuuteen, joka nyt sitten on asetettu jossain määrin kyseenalaiseksi.
Nyt on lähdettävä katsomaan sitäkin mahdollisuutta, että Yhdysvallat ja Venäjä pääsevät sopimukseen Pohjolan vakaudesta, jossa Suomen rooli on rajamaana hyvin keskeinen. Yhdysvallat näyttää jo tehneen tiettäväksi, että se ei juuri nyt, kun käydään keskusteluja Yhdysvaltain ja Venäjän suhteista ja Ukrainan rauhasta, halua mitään aseellista konfliktia Itämerelle. Yhdysvaltain ja Venäjän kesken ei synny mitään kestävää tasapainoa Pohjolaan, ellei DCA-sopimuksia tulkita siten, että alueelle saadaan alhaisemman uhkatason tilanne.
Tässä uudessa tilanteessa kuitenkin melkein koko läntinen Eurooppa, Suomi mukaan lukien, näyttää päättäneen, että sen intressissä on Ukrainan sodan jatkaminen. Tällä politiikalla pyritään siihen, että Ukraina vielä kykenisi kääntämään sotaonnen siten, että sen alueellinen yhtenäisyys vanhojen rajojen puitteissa kyettäisiin toteuttamaan. Lisäksi eurooppalaiset haluaisivat Venäjän sotarikolliset Haagin tuomioistuimeen. Ranska ja Englanti ovat ottaneet johdon käsiinsä ja saattaa olla, että molemmat maat lähettävät joukkojaan Ukrainaan joko ennen tai jälkeen mahdollisen aselevon.
Tämä politiikka haastaa sekä Venäjän että Yhdysvallat. Jos läntinen Eurooppa haluaa jatkaa sotaa, Venäjälle, joka nyt neuvottelee Yhdysvaltain kanssa, avautuu mahdollisuus käyttää voimakkaampia aseita Ukrainaa vastaan ilman, että Yhdysvallat siihen reagoisi.
Yhdysvaltain kannalta tilanne on ehkä monimuotoisempi, mutta selvää on, että läntinen Eurooppa käytännössä joutuu vastakkainasetteluun Venäjän, Yhdysvaltain ja Kiinan kanssa. Kylmässä sodassa Albanialla oli nämä kolme suurta vihollisina, mutta Albania selvisi. Ilmeisesti siksi, että se oli aika toisarvoinen asia suurten tärkeysluettelossa. Eurooppa on kuitenkin toista maata. Yleisen sodan kärjistymisellä riskeeraaminen on varsin uhkarohkea teko. Kekkosta mukaillen voitaisiin todeta, että ”onpa Euroopassa rohkeutta, mutta onko viisautta?”
Tässä tilanteessa on tärkeätä katsoa sitä, miten Suomen yleinen mielipide suhtautuu uuteen tilanteeseen. Suomessa ovat poliittiset päättäjät, media ja yleinen mielipide olleet varsin yksimielisiä siinä, että Venäjään ei voi luottaa. Yhdysvaltoihin on luotettu ja sitä on kutsuttu ystäväksi.
Tässä on vertailukohtaa sikäli, että yya-aikana venäläiset kutsuivat suomalaisia ystäviksi. Suomalaisilla oli siihen varauksia, joten sanottiin, että harjoitettiin ystävyyden politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon.
Nyt suomalaiset ovat kutsuneet Yhdysvaltoja ystäväkseen, kunnes Trumpin tultua presidentiksi suomalaiset eivät enää voi luottaa Yhdysvaltoihin, saatikka siten, että kutsuisimme heitä ystäviksemme. Tämä on mielipidepolitiikkaa. Sillä ei ole mitään tekemistä ammatillisen otteen kanssa.
Yleinen mielipide tietenkin muuttuu ainakin jossain määrin, jos poliittiset päättäjät lähtevät uudelle tielle Euroopan rauhan aikaansaamiseksi. Median osalta jo pari vuosikymmentä kestänyt propagandasota Venäjää vastaan jatkuu edelleen ja en usko sen laantuvan.
Mikä on sitten tilanne somessa, joka nykyisellään on ratkaiseva elementti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa? Minusta some seuraa sekä päättäjiä että mediaa ja ammentaa sieltä mielipiteensä. Sitten on se tuntematon tekijä somessa, joka saattaa tuottaa uuden tilanteen, jollaisesta on myös merkkejä ilmaantunut. Yleinen mielipide saattaa jälleen muuttaa suuntaa ja tuottaa Suomelle tilanteen, jota poliittisen johdon on vaikea hallita.
Summa summarum. Yleinen mielipide Suomessa, jos se menee yli 50 prosentin, on arvaamaton tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa.
Erikoislähettiläs Heikki Talvitien artikkeli on aikaisemmin julkaistu Suomen Geopoliittisen seuran verkkosivuilla.
41 kommenttia julkaisuun “SUOMEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Yle teksti tv tänään:
Venäläisyritykset maksoivat miljardivelkansa.
”jos venäläisyritykset eivät olisi maksaneet näitä, olisi loppulaskun maksaneet suomen veronmaksajat”
Näin se paljon haukuttu ja soimattu hoiti maksunsa asianmukaisesti vaikkakin jutussa oli maininta, että pelkona oli ollut etteivät venäläisyritykset hoidakaan lainanlyhennyksiään, kun pakotteet sulkivat maksukanavia.
Suomalaiset veronmaksajat voivat nyt kiittää Venäjää toiminnastaan, sentään jostakin kilahtaa varoja valtion kassaan.
Velan maksuihin liittyen, Neuvostoliiton hajoamisen 1991 jälkeen Venäjä maksoi myös Neuvostoliiton ulkomaan velat, n. 100 miljardia dollaria. Se sai velat maksettua loppuun vasta vuonna 2017. Vastineeksi Neuvostoliitosta itsenäistyneiden maiden piti luopua osuuksistaan Neuvostoliiton ulkomaisiin varoihin.
Olipa päässyt läpi kommentti koskien Maidanin vallankaappausta ja itä-ukrainan syrjintää/naton Venäjän iholle tuloa, ihme kyllä.Siskon mainitsema propaganda kääntyy lopulta itseään vastaan.Moni toteaa, etteihän se Venäjä kaatunutkaan taistellessaan pelkillä lapioilla talous kaatuneena.Tämäkin osoittaa, että Naapuriseura on tehnyt arvokasta työtä niin analyysien kuin kaikkien kommentoijien osalta.Kaiketi tuolla massiivisella Zelenskyn vierailu teemalla haluttiin näyttää kansalle mikä on marssijärjestys ja kuka on etusijalla.
Talvitien kirjoituksen kärki on mielestäni juuri tämä ”yleisen mielipiteen” lisääntynyt rooli politiikassa. (Talvitie tarkoittanee tässä etupäässä gallupeilla mitattua mielipidettä.) Hän sanoo sitä jopa ”ratkaisevaksi elementiksi” Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa, aika vahvasti sanottu. Ja pelottavaa, jos näin on, varsinkin siksi, että somen merkitys mielipiteen muodostuksessa on kasvanut.
Talvitie puhuu myös somen ”tuntemattomasta tekijästä”, joka saattaa hänen mielestään tuottaa uuden tilanteen. Hän katsoo, että sellaisesta on myös merkkejä ilmaantunut. ”Yleinen mielipide saattaa jälleen muuttaa suuntaa ja tuottaa Suomelle tilanteen, jota poliittisen johdon on vaikea hallita.”
Mitkä tekijät voisivat vaikuttaa nyt ”yleiseen mielipiteeseen” sitä muuttavasti, kysyisin. Hallitus kuitenkin näyttää jatkavan kovalla propagandistisella linjalla ja haluaa pitää ”yleisen mielipiteen” takanaan. Puheet eivät ole muuttuneet yhtään rauhantahtoisemmiksi myöskään muualla Euroopassa.
Alkaako ”sotaväsymys” Ukrainan taloudellisena tukijana vaivata köyhtyvien kansalaisten mieliä pikkuhiljaa? Vai yleinen kyllästyminen samoihin uutisssisältöihin?
Oletteko havainneet merkkejä ”yleisen mielipiteen” muutoksista?
Kuitenkin Suomea hivutettiin Natoon kaksikymmentä vuotta kansan mielipiteestä huolimatta, siis sen vataisesti, niin että lopulta puuttui vain nimet paperista. Kansanvallasta meluaminen alkaa siinä vaiheessa kun sitä tarvitaan oikeuttamaan ”herrojen metkut”. Demokratiaa ja suvereniteettia ei ole valvonut selvästikään kukaan ja nyt ei ole enää mitään valvottavaa.
Talvitieltä ostin kolme kirjaa ja sain niistä vahvistusta ja tukea vaikeana aikana. Tätä tekstiä vain en ymmärrä, koska se antaa ymmärtää kuin poliitikot olisivat tässä viattomia kansan tahdon toteuttajia. Mutta ehkäpä tämä on sitä diplomatiaa; kompromissi, josta kaikki tietävät, ettei se ole aivan totta mutta jonka avulla päästään eteenpäin.
Kävin divarissa ja kauppias esitteli kirjoja. Uusien kirjojen hyllyllä sanoi että nämä uudemmat tahtoo olla näitä ”Venäjä sitä, Venäjä tätä.”
Minä en ole huomannut yleisen mielipiteen muutosta, mutta enpä minä somea juuri seuraakaan. Olet varmaan oikeassa tuosta, mitä kirjoitat Talvitien pointista. En ole hyvä asiantuntija tästä(kään), mutta minun käsitys siis on se, että valtiovalta valjasti Suomen valtamedian tuottamaan Venäjä-vastaista Nato-propagandaa. Toisin sanoen mielestäni järjestys oli pääosin valtiovalta – media – kansa eikä media – kansa – valtiovalta.
Tietystikään asia ei ole noin yksioikoinen. Ainakin osa valtamediasta oli tuottanut propagandaa aikaisemminkin – jopa vuosikymmeniä – ja mitä ilmeisimmin loputkin olivat siihen pyynnöstä halukkaita. Lisäksi uskoakseni oli ja on ulkovaltojen vaikutusta, varmaan paljon enemmän kuin arvaammekaan. Ehkä pari vuotta sitten luin jostain jutun, jossa kerrottiin Yhdysvaltojen Suomen-suurlähettilään kehottaneen mediakampanjaan kansan saamiseksi Nato-jäsenyyden kannalle.
Itse en oikein usko, että Suomessa yleinen mielipide voisi kääntyä harjoitettua politiikkaa ja sitä tukevaa valtamediaa vastaan, niin auktoriteetti- ja mediauskovaisia me kansana olemme. Tuollainen muutos olisi mahdollinen vain jonkin katastrofin (kansan enemmistön talousahdinko, sota) seurauksena jos sittenkään. Voi käydä niinkin, että aivopesty kansa palaa viimeisenä todellisuuteen. Siitähän on esimerkki viime sotien ajoilta.
Kävin huvikseni lukemassa ”erään” lehden kommenntointi osiota.Selvä muutos on tapahtunut enemmistö kansasta on saanut tarpeekseen sodasta ja sen tukemisesta koska oma kansa joutuu näistä ahdinkoon niin taloudellisesti kuin soten puitteissa myös vanhukset joutuvat ottamaan osansa.Monet kirjoittavat saaneensa tarpeekseen ukrainan tukemisesta kun rahat lapioidaan ukrainaan ja oma elämä kärsii.Paine tulee kasvamaan se on selvä.
Jos näin on, niin muutoin hyvä paitsi että valtaosa noistakin toisinajattelijoista on mitä luultavimmin silti väärässä käsityksessä Ukrainan kriisin kokonaisuudesta. He vaativat suomalaisten itsensä parempaa huomioimista, mutta uskovat edelleen Venäjän provosoimattomaan hyökkäyssotaan ja muuhun hömppään.
Itsekin olen huomannut Otvon mainitseman seikan: hieman enemmän näkee Ukraina-kriittisiä mielipiteitä kommentointipalstoilla ja ne saavat hieman enemmän kannatusta kuin ennen. Naali on varmaan oikeassa siinä, että näiden mielipiteiden takaa ei välttämättä löydy oikeaa tietoa sodan luonteesta, vaan usein vain jonkinlaista ”Suomi ensin” -ajattelua.
Ehkä hieman överiksi mennyt valtiollinenkin propaganda alkaa haitata yleisöä. Esimerkiksi Helsingin yliopisto kaavailee Zelenskyin vierailullaan käyttämän tuolin laittamista tiedemuseo Liekkiin. Yliopisto haluaa tallentaa ”historiallisesti merkittäviä tapahtumia”. Myös käynnin aikana tulkkauksessa käytetyt kuulokkeet ja pahvimuki ovat päätymässä museon kokoelmiin.
Jälleen kerran on pakko lainata Paavo Haavikon mietelmää: ”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.”
Itse asiassa lopulta propaganda paljastaa itsensä liioittelullaan.
Patriootti on aivan oikeassa kommentissaan perustuslain vastaisista toimista. Faktat ovat kyllä kasassa, mutta ongelman ydin on siinä, että sitä foorumia jossa nämä asiat nyt käsiteltäisiin ei Suomessa ole, eikä valtiosääntöoppineilla ole tarvittavia ominaisuuksia asiaan tarttumiseksi, eikä edes kysymyksen herättämiseksi. Näissä kehyksissä maailman onnellisin kansa syöksyy iloisena mielialapillereitä nauttien itse johtajiensa johdolla rakentamaansa mutakuoppaan.
Hieman otsikon ulkopuolelta, mutta tavallaan liittyen Suomen tekemisiin uusissa sopimussuhteissaan, niin se fakta mikä on todettava, että hokemalla ”Me kuulumme Länteen”, jota edellinen presidenttimme on hokenut kyllästymiseen asti, ja jota nykyinen TP hapuiluissaan tavoittelee, puhumattakaan parlamentaarisen hallinnon kehyksistä periferioineen, ja siihen liittyvien toimineen, joiden suhteen edellisen hallituksen ja nykyisenkin tekemiset aikanaan realisoituvat, niin täysin kiistämätön fakta, seuraamuksineen on se, että Suomi on sopimuksillaan ja politiikallaan ottanut kantaakseen osan kaiken menneen Euroopan siirtomaavallan aikuisen imperialismin taakasta ja niiden toimien seuraamuksista kannettavakseen. Pahinta asiassa on se, että sama jatkuu edelleenkin. Tässä valossa on täysin turha enää narista siitä, mitä tapahtuu nyt Ruotsissa jo täysin hallitsemattomissa puitteissa, ja joka pian rantautuu koko volyymillään myös Suomeen. Surullista, mutta ei enää mitenkään hupaisaa on se, että jakolinja tulee tulevaisuudessa olemaan se, että käytetäänkö kansallista, ja nykyolosuhteissa myös ylikansallista väkivaltakoneistoa kantaväestön, vai minkä väestön taltuttamiseksi, ja millä perusteilla.
Näillä näkymillä nykyhallinto on täysin arvaamaton suure, jolta voi odottaa mitä hyvänsä.
Stubb on vienyt Suomen sodan etulinjaan. Eikä se tunnu hetkauttavan tätä helppoheikkiä pätkääkään. Jos järjen valo ei ala saavuttaa näitä halukkaita, edessä on todellakin sodan armoton todellisuus.
Sotiminen on kalleinta mitä maailmassa voi tehdä, lisäksi tulevat kuolleet vammautuneet ja orvot lapset.Tuhotut infrat rakennettava uudelleen ja sotakorvaukset päälle.Eli ei kannattaisi kovin kevyesti ladella kommentteja ja suhtautua sotaan kuin suklaan syöntiin.Jo pelkkä ukrainan tukeminen on osoittautunut kohtuuttomaksi.Ei pitäisi polttaa siltoja takanaan ja maltti on aina valttia.En pidä ollenkaan ihmeenä, että joltakin suunnalta voi tulla selvät ohjeistukset suunnanmuutokselle nykyiseen tilanteeseen, onhan käynyt selväksi ettei se Nato turvaa tuonutkaan(usa) vaan kävikin päinvastoin, kuten on myös dca-sopimuksen laita.Muistan miehet jotka olivat sodassa olleet, he olivat hiljaisia miehiä ja ennenkaikkea rauhan miehiä, ei koskaan enää.Nyt on saatava rauhaa maailmaan ja tuo viha joka on saanut vallan on kitkettävä pois, normaalit suhteet ja tervettä diplomatiaa ennekuin on liian myöhäistä.
Suomen poliittinen johto ja mediapooli näyttävät olevan paremmin perillä Venäjän presidentti Putinin ajatuksista, kuin mitä Putin itse ajaessaan kansakuntansa asioita., vastoin mailmanpolitiikassa jo verifioituja asioita. Olin aina ajatellut, että Suomen PV:ssä vallitsee sentään jonkinlainen arkipäivän realismiin ja faktoihin perustuva järjen käyttö. Pakko on nyt sanoa että pettymys tässä suhteessa on ollut suuri, ainakin siinä valossa mitä PV ulospäin propagoi. En esitä esimerkkejä nyt enkä myöhemminkään. Kuriositeettina voisi kuitenkin mainita Pekka Toverin höpinät, joissa esitetyt ennusteet ovat menneet täysin perseelleen jokaikinen. Jos taso PV:ssä ei enää vastaa tämän entisen tiedustelupäällikön tasoa, niin on todettava että Pekka Toverin poistuessa riveistä, PV:n taso nousi, mutta kansakunnallinen vahinko siirtyi poliittisiin EU-kehyksiin. Monet meistä ovat antaneet valansa Suomen puolustamiseksi, jotkut juhlallisen lupauksensa. Näiden narrien touhujen selkärangaksiko näitä valoja vannotaan?
”Suomen poliittinen johto ja mediapooli näyttävät olevan paremmin perillä Venäjän presidentti Putinin ajatuksista, kuin mitä Putin itse ajaessaan kansakuntansa asioita., vastoin mailmanpolitiikassa jo verifioituja asioita.”
Väärinkäsitysten välttämiseksi on sanottava, että puutteellinen ilmaisuni tarkoitti sisällöllisesti sitä, että maailmanpolitiikassa on nähty, mitä naapurimamme presidentti tarkoittaa, mutta poliitikoillamme, jotka ottavat ohjeensa Suomen ulkopuolella olevasta keskuskonttorista, heillä on parempi käsitys asioista ja he syöttävät kansakunnalle jotain aivan toista, kuin mikä on verifioitu todellisuus.
Tästä herää perusteltu kysymys siitä kumpi on koira ja kumpi on häntä, media vai päättäjät? Siihen joku jo viittasikin.
Kumpi on koira ja kumpi häntä, päättäjät vai media?
Jatkaakseni vertausta, kiinnostava kysymys on myös, kuka on viime kädessä koiran isäntä? Se joka käskee sitä istumaan, makaamaan ja haukkumaan?
Meinaan tällä sitä, että sekä puolueiden että median takaa löytyy voimia, ”harmaita eminenssejä”, ihan ihmisiä, joilla on omat intressinsä vaikuttaa maan asioihin. Hyvänä esimerkkinä Helsingin Sanomat, joka on tuutannut ulos Erkkojen anglofonista maailmankäsitystä vuosikymmenet, muka puolueettomana lehtenä.
Moni vanhempi henkilö ehkä muistaa tämän laulun sanat:
”Missä on se vallan mahti, joka puuttuu eduskunnalta? Kivekäs, Walden, Wihuri, Hellberg, Rosenlew, Frenckell, Ahlström, Donner, Wasastjerna, Ehrnroot, Schauman, Grönblom, Honkajuuri, Wirkkunen Erkko, Serlachius, Wahlfors, Julin, Björnberg, Rettig ……”
Kirjoittaja Petri Repo päivitti tuon vuoden 1969 laulutekstinsä vuonna 2000. Nykyisen finanssikapitalismin 20 rikkainta perhettä Suomessa, (vaikka tilanne onkin varmaan jo tuosta muuttunut):
”Wahlroos, Ollila, Vainio, Etola, Hartwall, Toivanen, von Rettig, Lesonen, Siilasmaa, Laine, Ahlström, Fazer, Härmälä, Lilius, Lagerroos, Ehrnroot, Herlin, Brotherus, Erkko, Serlachius”.
Viimeiseen päivitettyyn säkeistöön Repo on lisäksi laittanut muun muassa seuraavien rahoituslaitosten nimet: Morgan Stanley, Goldman Sachs ja Merryll Lynch.
”Kumpi on koira ja kumpi häntä, päättäjät vai media?”
Metaforalla tarkoitan, että media keinuttelee ”valtiolaivaa” mielensä mukaan…
Ymmärsin kyllä metaforasi, ja median valtahan on kasvanut järjettömiin mittoihin, vielä eteen päin siitä, kun Väyrynen moitti ”mediapeliä” häviöstään pressanvaaleissa 1994.
Tarkoitin vain tähdentää, että media ei ole itsenäinen ”entiteetti”, vaan työväline eri tahoille.
Mediapooli – tai toimittajien itsesensuuri – näyttäisi yhdenmukaistaneen median äänen tässä Ukraina-asiassa. Sisäpolitiikasta saa kaikessa rauhassa mediassa riidellä, niin kansalaisille säilyy vaikutelma demokratiasta.
Ukraina ?
Jos ihmisiltä kysytään mitä tiedät Ukrainasta, niin vastaus on en oikein mitään tai Zelenski.
Sijainti, asukasluku, kieli, valuutta, elintaso, jne, jne, jne.
Mistä olet saanut tietää Ukrainasta? Sanomalehdet ja Yle.
Usko tai älä, sinua on kusetettu.
Niin, Ukrainasta ei kyllä tiedetä paljon mitään; sen koosta, monikulttuurisuudesta, kahtiajakautuneisuudesta itään ja länteen, kahden eri uskonnon valtapiireistä. Kuitenkin nämäkin seikat selittävät tätä konfliktia.
Mitä Putiniin tulee, jopa koulutetut ihmiset uskovat toimittajien tiivistelmiä sinisilmäisesti – tai laiskuuttaan. Juttelin juuri tutun insinöörin kanssa, joka aivan vakuuttuneena opetti minulle, että Putin on uhannut palauttaa vanhan keisarikunnan rajat. Kun pyysin lainausta sellaisesta puheesta, hän viittasi Ylenkin sivuilla olevaan Putinin puheeseen 21.2.2022.
Nyt olen tiheällä kammalla käynyt puheen läpi, mutta en löytänyt sieltä sellaista uhkausta. Luultavasti tuttuni ajatteli, että puheen alussa oleva kohta Venäjän, Neuvostoliiton ja Ukrainan historiasta ilmensi uhkausta:
”Korostan vielä, että Ukraina ei ole meille vain naapurimaa. Se on erottamaton osa omaa historiaamme, kulttuuriamme ja henkistä tilaamme. Ukrainalaiset ovat läheisiä tovereitamme, joiden joukossa on kollegoita, ystäviä ja entisiä työtovereita, mutta myös sukulaisia, ihmisiä, jotka ovat sidoksissa meihin veri- ja perhesitein.
Tämän muinaisvenäläisen alueen lounaisosien asukkaat kutsuivat jo ammoin itseään venäläisiksi ja ortodokseiksi. Näin oli jo ennen 1600-lukua, jolloin osa näistä alueista liittyi Venäjän valtioon, sekä sen jälkeen.”
En näe näissä sananvalinnoissa invaasion uhkausta, tai sitten täytyy tulkita sana ”erottamaton” hyvin konkreettisesti. Mutta eikö esim. Suomen suomenruotsalaisista voisi sanoa, että he ovat erottamaton osa historiaamme, kulttuuriamme ja henkistä tilaamme?
Putinin puheita on mielestäni usein mediassa tulkittu tarkoituksellisen virheellisesti ja pahantahtoisesti.
Jos Putin sanoisi, että maapallo on pyöreä, niin poliitikot sanoisivat heti, että Putin valehtelee. Osa kansasta mutisee itsekseen, että on se kyllä pyöreä. Mutta Suomen johto sanoisi, että maapallo ei ole pallo vaan lätty. Varokaa reunalle menemistä.
”Osa kansasta mutisee itsekseen”. Nimenomaan itsekseen.
Talvitie puhuu kirjoituksessaan isosta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta jakolinjasta, joka olisi syntynyt, jos Natoon ei olisi menty. No, se jakolinja on nytkin olemassa, mutta vähemmistö vaiennettuna, joten se ei pistä silmään eikä häiritse ketään.
Sinänsä kummallista, että hallitsijat eivät kansanäänestystä järjestäneet, koska tuskin tosiaan olisivat hävinneet kannassaan. Silti se olisi mielestäni ollut kansallisen sovun kannalta hyvä järjestää. Nyt osa porukasta puristaa kättä nyrkkiin taskussaan. Hallitsijat eivät tajunneet kansanäänestyksen psykologista merkitystä? Säästettiin rahaa? Vai eikö haluttu nähdä todellisia prosentteja gallup-prosenttien sijaan? Estää avoin keskustelu?
Todettakoon syystäkin, että Natoon liittyminen oli poliittisen manipuloinnin ja pelotteluun tulos, jota kuvastaa myös Valtioneuvoston pulustuspoliittinen selonteko, joka ei nojaudu faktoihin, vaan perusolettamuksena asetettuihin fiktioihin.
Mitä sitten tulee kansalaisten asenteisiin, niin sopivasti otantamenetelmän parametrien valinnalla, gallupilla saatiin aikaan haluttu lopputulos, vaikka asia olisi edellyttänyt suoraa kansanäänestystä. Tässä yhteydessä on huomattava, että oli myös järjestetty ministeriön kysely, johon oli enemmän perusteltuja natokielteisiä kannanottoja, kuin yksittäisistä gallupeissa otantoja. Jostain syystä tämä asia on hävinnyt olemasta asiasta käytävissä keskusteluissa.
Tässäkin Natoon liittämisasiassa perusydintä, joka on Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947, joka Finlexissä kulkee nimellä Suomen rauhansopimus ja on edelleen voimassaoleva valtiosopimus, kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. NATO-liityntä on kirjaimellisesti ko. sopimuksen vastainen. Asiasta on käyty Sauli Niinistön presidenttinä ollessa TP:n kanslian kanssa sanomavaihtoa. Myös Matti Vanhanen on ottanut asiaan kantaa. Eduskunnan oikeuskasnslerin virasto on kykenemätön käymään asiasta faktapohjaista sanomavaihtoa.
Kun sitten aikanaan rätit tulevat päin pärstää, niin kuka vastaa ja mistä? Ei tietenkään kukaan niiden järjestelyjen puitteissa, joissa haluttu lopputulos on saatu aikaan. Kaikki ovat yhtä syyllisiä, vai mitä? Fakta on kuitenkin se, että jotkut tahot ovat anastaneet itselleen vallan valtiosäännön vastaisesti.
Ts. Kysymys on valtiopetoksesta. Kun syyllisiä on tarpeeksi paljon kaikilla yhteiskunnan hierarkiatasoilla eduskuntaa myöten, niin mikään sääntöpohjainen lain mukainen mekanismi ei toimi rikosvastuiden toteutumiseksi sisälähtöisesti.
Näin siis maailman onnellisimmasta kansakunnassa, joka on kohta loppuunkaluttu luitaan myöten.
Myös eduskunnan päätös (2/3 eikä 5/6) liittyä Euroopan unioniin oli perustuslain vastainen samoin kuin markasta luopuminen. Näin ollen niin EU- kuin Nato-sopimusten voidaan todeta olevan laittomia eli siis ei sitovia. Kyseiset maanpetokset toteuttaneet poliitikot ja virkamiehet tulisi haastaa oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Patriootti on aivan oikeassa kommentissaan perustuslain vastaisista toimista. Faktat ovat kyllä kasassa, mutta ongelman ydin on siinä, että sitä foorumia jossa nämä asiat nyt käsiteltäisiin ei Suomessa ole, eikä valtiosääntöoppineilla ole tarvittavia ominaisuuksia asiaan tarttumiseksi, eikä edes kysymyksen herättämiseksi. Näissä kehyksissä maailman onnellisin kansa syöksyy iloisena mielialapillereitä nauttien itse johtajiensa johdolla rakentamaansa mutakuoppaan.
Hyvin määritelty tämä ”perusolettamuksena asetettuihin fiktioihin”.
Tulkitsen puheenvuoron Suomen poliittisen eliitin kannanottona. Eliitti on paniikissa kun tuli satsattua väärään hevoseen. Se haluaa pestä kätensä siirtämällä vastuun päätöksistä kansalle jotta voisi puhtaalta pöydältä aloittaa jälleen idänsuhteet.
Jos suomessa olisi media se voisi kysyä mikä on se uhka jonka Venäjä suomelle tekee? Kun ainakaan minä en ole sitä kuullut mikä se uhka on? Sillä kuitenkin perustellaan 3,5% ”puolustus”-menot. Ei tästä kovinkauaa ole kun useampikin armeijan tiedottaja sanoi, ettei suomeen kohdistu mitään uhkaa. No tietysti on tämä ns pakolaisuhka ja kun sitäkin asiaa voi ihan tavallinen autonasentaja netistä selvitellä niin siinä ei ole mistään muusta kyse kuin, että Venäjän rajamiehet lopetti kysymästä näiltä tulijoilta schengen viisumeita. Jos menijällä on lupa olla venäjällä ja haluaa mennä suomeen tuskin on venäjän rajamiehen tehtävä estää niitä. Minäkin tiedän miten paljon niitä pakolaisia on venäjällä. Paljon! Turkille maksetaan siitä, etteivät päästä viisumittomia rajalle. Venäjälle ei maksettu. Aikansa suomen herra näytti keskisormea itään niin on raja kiinni. Tuskin heillä on mitään syytä avata sitä. Eikä tunnu olevan suomellakaan. Mitä nyt valtion kassa kumisee tyhjyyttään. Putinin ”sotakassa” sensijaan voi erinomaisesti.
Olen vähän eri mieltä siitä, että ”valtiolliset johtajat päättivät seurata yleistä mielipidettä”. Olen päinvastoin vahvasti siinä käsityksessä, että poliittiset johtajamme olivat aktiivisesti luomassa Suomeen propaganda- ja sensuurimediaa, jonka johdolla Suomi vietäisiin Natoon Venäjää systemaattisesti panettelemalla.
Kun Suomi itse ei näytä käsittävän omaa parastaan, täytyy toivoa Putinin ja Trumpin ottavan neuvotteluissaan esille maamme turvallisuuspoliittisen aseman. Olisi sekä Venäjän että Yhdysvaltojen, mutta varsinkin Suomen, etu, että Suomesta tehtäisiin jälleen maa, josta tai jonka kautta Venäjää ei uhata sotilaallisesti vakavalla tavalla.
Kun nyt aluksi varmistettaisiin sodalta välttyminen, niin jollain aikataululla muukin järki alkaisi pikkuhiljaa palautua päätöksentekoomme. Nykyiset päättäjämme ovat tosin töpeksineet niin pahasti, että mahtavatko pystyä urallaan mihinkään järkevään Venäjä-politiikkaan. Lisäksi kansa on saatettu russofobian valtaan, joten tuskin kannattaa odottaa nopeaa muutosta. Valtamedian mielenmuutos olisi nopea tie, mutta sellaiseen ihmeeseen ei uskoni riitä.
Talvitie: ”Nato-päätöstä ei tehnytkään presidentti ja hallitus yhdessä vaan yleinen mielipide eli gallup-numerot, jotka oli manipuloitu 80-prosenttisesti Nato-myönteisiksi median ja lopullisesti somen kautta. ”
Eikö tässä Talvitie sano saman kuin sinä: ”Poliittiset johtajamme olivat aktiivisesti luomassa Suomeen propaganda- ja sensuurimediaa, jonka johdolla Suomi vietäisiin Natoon Venäjää systemaattisesti panettelemalla.”
Manipulaattoreina ovat toimineet muun muassa Hesari, Kokoomus Verkkouutisineen, armeijan edustajat, Iltalehti ja Yle, ja Yle erityisesti laiminlyömällä tasapuolisen tiedottamisen velvoitteensa. Se on pitänyt suomalaiset tiedotuskatveessa, jolloin muiden kertomat valheet uppoavat paremmin kansaan.
Niin, onhan tuossa kautta-sana, mistä voi päätellä tarkoitettavan, että poliitikot käyttivät mediaa välineenään. Niin joka tapauksessa mielestäni tapahtui, vaikka toki media oli tehtävään enemmän kuin halukas. Talvitie olisi mielestäni voinut ilmaista itseään selkeämmin. Itse sain kertalukemisella sen käsityksen, että hänen mukaansa media aivopesi kansan eikä poliitikoille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin seurata kansan tahtoa. Jotain sellaista.
Tuo alun järkeily on jotain korkeampaa ajattelua. En ymmärrä että sanotaan: ”Nato-päätöksen teki YLEINEN MIELIPIDE eikä mikään valtiollinen toimija voinut kyseenalaistaa yleisen mielipiteen vahvaa mandaattia” ja kuitenkin myönnetään, että yleinen mielipide oli manipuloitu. Eikö ole niin, että ensin on yleinen mielipide manipuloitu ja sitten käytetty sitä perusteluna sille, mitä halutaan tehdä? Siis, ettei yleistä mielipidettä missään nimessä haluttukaan kyseenalaistaa, kun se kerran oli saatu oikealle tolalle. Tämähän on koko demokratian mieltä ja munaskuita kaiveleva ongelma, että yleinen mielipide voidaan näköjään muovailla melkein millaiseksi tahansa. Vai onko niin, ettei ole merkitystä sillä, miten yleinen mielipide on syntynyt koska kansan tahto on aina jonkinlaisen manipuloinnin tulos. No, kansan mieli voi muuttua onneksi myös toiseen suuntaan. On kyllä surkuhupaisaa, että täällä sivistyneessä maailmassa voidaan vaivatta kyseenalaistaa mikä tahansa muualla tapahtuva vaali tai kansanäänestys, mutta kotoinen kyselytutkimus käy päätöksenteon perusteluksi kaikkein suurimmissakin asioissa. Oli kai pelko, että ’momentum’ luisuu käsistä. Silloin kun kansa ei vielä sanonut Natolle ’kyllä’, saattoi nähdä sellaisiakin kantoja, että koko asiaa ei pidä kansalta kysyä koska kansa ei selvästikään asiasta mitään ymmärrä. Kuviosta puuttui nyt joka tapauksessa kansalaisten vapaa mielipiteen muodostus ja sen mukana kaikki.
Vuoteen 2035 mennessä yhä suurempi osa väestöstä on eläkeläisiä.
Ikääntyneellä väestöllä on usein vähemmän kykyä tai halua osallistua digitaaliseen keskusteluun, jossa suuri osa ”yleisestä mielipiteestä” nykyään muovautuu.
Samalla nuorempi sukupolvi altistuu jatkuvasti algoritmien ja viestinnän ohjailulle, mikä tekee manipuloinnista entistä hienovaraisempaa.
Kasvava maahanmuutto tuo Suomeen uusia kieli- ja kulttuuriyhteisöjä, joiden ääni ei heti kuulu ”yleisessä mielipiteessä”.
Samalla media ja politiikka voivat valikoivasti vahvistaa tai hiljentää tiettyjen ryhmien näkemyksiä.
En edes pysty kuvittelemaan mihin ollan menossa…
Jos ymmärrän Sinua oikein, Jarkko Turkia, olen samaa mieltä. Ei uskallettu antaa meidän äänestää Natosta. Ylen tutkimus heti Venäjän väliintulon jälkeen, oli yli 50% ja tehty internetpaneelilla, josta vanhimmat suljettu pois.
Ainoa galluppi, sodan alkamisen jälkeen, joka tehty suurein piirtein oikein – toki liian pienellä otoksella (hieman yli 500 henkilöä) – mutta kuitenkin normaalilla puhelinkyselyllä oli HS:n teettämä heti maaliskuun alussa 2022. Sen mukaan Natoon liittymisen puolesta oli 48% Suomen kansasta. Koska otos oli pieni luotettavuus myös pieni, mutta populaatio oli kuitenkin koko Suomen kansa.
Tämän jälkeen myös HS teetti tutkimuksiaan internetpaneelilla – eli populaatio oli internetpaneeli miinus vanhukset.
Jos olisimme saaneet kansanäänestyksen, tietäisimme nyt mitä kansa todella ajatteli. Nyt se on ikuisesti hämärän peitossa ja arvailujen varassa.
Näin ollen olen samaa mieltä kuin VOM: häntä heiluttaa koiraa
Olisimme saaneet tietää, mitä aivopesty kansa todella ajatteli Nato-jäsenyydestä. Henk.koht. en hetkeäkään usko, etteikö kansa olisi äänestänyt Nato-jäsenyyden puolesta. Yhtä varma olen siitä, että jos kansalle olisi kerrottu vuonna 2022 sekä muutaman vuoden ajan ennen sitä totuus kaikesta Ukrainan kriisiin liittyvästä (kaiken manipuloimisen ja Venäjän demonisoimisen – sanalla sanoen valehtelemisen – sijaan), se olisi äänestänyt Nato-jäsenyyttä vastaan.
Kyllähän Talvitie sanoo myöhemmin tekstissä: ”Median osalta jo pari vuosikymmentä kestänyt propagandasota Venäjää vastaan jatkuu edelleen ja en usko sen laantuvan.” Käsitin, että tässä hän toi esille sen, että yleinen mielipide on manipuloitu mielipide. Ja on mielestäni totta, että Nato-keväänä olisi ollut lähes poliittinen itsemurha kääntyä tätä kuumaksi lietsottua yleistä mielipidettä vastaan. Vain hyvin vahvat julkiset henkilöt ovat kyenneet siihen.
Minusta kirjoitus toi hyvin esille sen, että ”yleisestä mielipiteestä” on tullut parlamentarismin uhka. Median ja toimittajien valta on kasvanut niin suureksi, ja siihen kietoutuu vielä somen tunnepitoinen viestintä, joka ei pysähdy selvittelemään asioiden taustoja.
”Yleisestä mielipiteestä” on tullut entistä paljon vahvempi, hahmoltaan epämääräinen monoliitti, hirviö, joka kontrolloi poliittisia ja taiteellisia toimijoita, ja jopa tiedeyhteisön jäseniä.
Matti Klingekin huomautti siitä, että kansa valitsee edustajat, mutta kuka tai ketkä valitsevat toimittajat? Ovatko toimittajat enää ”vallan vahtikoiria”? Ketkä sitä tehtävää nykyään hoitavat?
Minua huolestuttaa erityisesti se, että kansalaisten lukutaidon huononeminen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen tekee ihmisten – varsinkin nuorten – manipuloinnin paljon entistä helpommaksi.
Turkian kommentti on aiheellinen. Media kaulitsi ja käänsi kansaa kuin taikinaa ja muovasi mielipideilmastoa haluamakseen. Lähes joka päivä vuosien ajan iltapäivälehtien etusivuilla oli Putinin demonisointia ja alatyylistä herjaamista.
Toissa eduskuntavaalien alla journalistiliiton Maria Pettersson mahtaili, että ” Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan” (ja siis myös siitä, mistä ei puhuta). Viime vaalien alla kiellettiin Natosta keskustelu. Päätöksethän sen suhteen oli tosin jo tehty varman päälle päättäjien toimikausien kalkkiviivoilla. Tämä osoittaa, että demokratia on näennäistä. Jos asia on tärkeä, kuten euroon siirtyminen, Nato tai DCA, siitä ei saa äänestää, eikä edes ääneen puhua. Toki illuusiota pidetään yllä lupailemalla äänestyksiä. Tulee mieleen Jope Ruonansuun sivupersoonasketsit.
Ankaran manipulaatioprojektin jälkeen oli irvokasta kuunnella, kun puoluejohtajat kiittelivät kansan tukea Nato-päätökselle. Selvästi puoluejohtajia ja kansanedustajia oli harjattu ja ohjeistettu näin tekemään. Päättäjät laittoivat kansan vastuuseen omista tekemisistään.
Median juhlallisiin ohjeisiin kuuluu, että sen on tarjottava tietoa eri näkökulmista, jotta kansalaiset voivat punnita hyötyjä ja haittoja äänestyspäätöstensä pohjaksi. Tosiasiassa mediapooli mankeloi ja spinnaa mediasisällön yksioikoiseksi ja nimeää muita näkökohtia esittävät suunnilleen kansanvihollisiksi. YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus on nykyään ongelmajätettä.
Nykyään vaaditaan ”ylimääräistä” kiinnostusta ja taitoa hakea riippumattomia tietolähteitä kotimaasta ja eri puolilta maailmaa. Niistä saa ainesta oman ajattelun pohjaksi. Eri kanavia seuraamalla voi myös arvioida niissä esitettyjen tietojen ja näkemysten luotettavuutta. Suuri osa kansasta jää kuitenkin valitettavasti oman tunkkaisen valtamediamme uhriksi.
Naapuriseuran sanomat on olennaisen tärkeä tiedonjakaja ja oman riippumattoman ajattelun kannustaja.
Kirjoitin oman kommenttini ennen sinun kommenttisi lukemista. Kiinnitit näemmä huomiota samaan kuin minä.
Juuri näin. Heikki Talvitie sivuuttaa 10 vuotta jatkuneen mediatrollauksen kokonaan.
On olemassa sanonta:”Häntä heiluttaa koiraa”….