Toinen maailmansota osoitti selvästi, että miljoonia sotilaita voidaan helposti tuhota. Seuraavassa mahdollisessa suursodassa tuhotaan satoja miljoonia ihmisiä. Kaksi edellistä maailmansotaa syttyivät Euroopassa. Jos kolmas maailmansota taas syttyy Euroopassa, muuttuvat eurooppalaiset kaupungit ballististen ydinohjusten maalialueeksi. Sellaisessa suursodassa väistämättä kuolee satoja miljoonia ihmisiä.
Ydinsota ei ole sotaa, vaan mielivaltaista tuhoamista mistään mitään välittämättä. Avaruus on ikuista, mutta siinä oleva elämä on historiallista. Monia ihmisiä kauhistuttaa ajatus väkivaltaisesta historiasta, jossa sota seuraa toista sotaa vuosisadasta toiseen. Mikään ulkopuolinen taho ei pakota ihmisiä sotimaan. Maan päällä kävelee vain yksi ja sama ihminen.
Valitettavasti mikään kokemus äärimmäisestä väkivallasta ei saa ihmistä muuttamaan suuntaansa. Niinpä aseiden läheisyydessä ihminen helposti joutuu mielentilaan, joka mahdollistaa kaikkien sotien syttymisen.
Katsokaa ihmisten innostusta sotalaivojen, suurten tykkien, panssarivaunujen ja hävittäjien vieressä, kuinka he asettuvat osapuoleksi sotaan. Poliitikot ovat syyllisiä kaikki sotiin, he niitä ylläpitävät ja masinoivat kaikkina aikoina. 1900-luvulla Euroopassa tapettiin ainakin 100 miljoonaa ihmistä poliitikkojen järjestämissä verilöylyissä mielipuolisissa olosuhteissa. Miljoonia ihmisiä murhattiin teollisesti ilmekään värähtämättä. Fasismi ja natsismi kumpuavat eurooppalaisista arvoista. Natsit ja fasistit ovat alati keskuudessamme eurooppalaisten kaupunkien kaduilla ja kujilla.
Friedrich Wilhelm Nietzsche kirjoitti eräässä teoksessaan miehestä, joka etsi kirkkaassa päivänvalossa järkeä julkiselta torilta lyhty kädessä. Miehelle naurettiin julkeasti, hänen arveltiin olevan mieltä ja järkeä vailla. Arvelen tämän hahmon olleen rauhaa rakastava ihminen väkivaltaa huokuvien ihmisten seassa. Se kaikki väkivalta alkaa aina varkain, melkein huomaamatta. Pian kaikki on toisin ihmisten kasvoilla ja koko olemuksessa. He kääriytyvät valtiolippuun veren haju sieraimissaan. Ihmisten silmistä näkyy väkivallan odotus salaperäisenä innostuksena, jossa on mukana selvästi aistittavaa mielipuolisuutta.
Ehkä ihania ihmisiä ei ole olemassa, hyväntahtoisista ihmisistä puhumattakaan. Parasta yksittäiselle ihmiselle saattaa hyvinkin olla vetäytyminen maailmasta yksinäisyyteen. Eräs ystäväni kaukaisuudesta sanoi minulle kapakassa joskus 1990-luvun alkupuolella, että ihmiset tekevät historiaa, mutta eivät sitä kuitenkaan tee.
Suomen ja Venäjän välille rakennetaan raja-aita, jonka yli ei käy kapuaminen. Vuonna 1989 saavuin taksilla DDR:n rajalle Länsi-Berliinistä. Minulla oli taskussani itse ottamani pala Berliinin muuria. Saksan demokraattisen tasavallan rajavartijat olivat puolueettoman Suomen passin nähdessään ystävällisiä ja ripeitä toimissaan. Pyysin heitä leimaamaan passini muistoksi matkastani.
Suomen puolueettomuus ja riippumattomuus suurvaltojen eturistiriitojen välisissä kysymyksissä nautti suurta kunnioitusta. Suomen kansalaisena kaikki muurit aukesivat edessäni mennessäni minne tahansa. Suurvallat luottivat puolueettoman Suomen yksittäiseen kulkijaan. Maailma saattaa olla järjestymässä kokonaan toisella tavalla. Maan päällä on melkein kahdeksan miljardia ihmistä, suurin osa heistä haluaa tehdä historiaa omilla ehdoillaan vapaana menneisyyden taakasta. Ihmiskunta on menossa kohti moninapaisuutta, sitä kehityssuuntaa ei voi enää pysäyttää.
6 kommenttia julkaisuun “Suomi ei ole Pohjolan spartalainen sotilasleiri”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tänään (12.12) kuuntelin eduskunnan keskustelua puolustushallinnon alalta.Edustaja toisensa jälkeen painotti varustelun lisäämistä.Nopean toiminnan joukot pitäisi saada suuremmiksi ja nopeasti eu:n käyttöön. Melkoista sapelinkalistelua koko keskustelu.Rauhasta ei puhu kukaan! Ja raha ei ole ”ropleemi”.Tämä samaan aikaan kun suomalaisten terveyden ja sairaanhoitoa ajetaan alas! Pitäkää varanne,amerikkalainen sairaanhoito tulee suomeen….Ja siunatuksi lopuksi,”puolustusministeri” lupaa lisätä raskaiden ammusten tuotantoa.Kuka senkin maksaa?? No tavallinen suomalainen.
1980-luvun loppupuolella NATO järjesti perinteiset sotaleikkinsä Keski-Euroopassa. Tämän leikin keskivaiheilla Länsi-Saksalle annettiin käsky tuhota kaupunki Itä-Saksassa ydinaseella. Tämä oli kansleri Helmut Kohlille järkytyksen paikka. Käsky kävi alaisilleen, että seis, pois näistä harjoituksista. Vaikka Itä-Saksaa oli Saksan mediassa halvennettu ja pilkattu sen synnystä asti oli konservatiivi Kohlissa sen verran ryhtiä, että tajusi kriittisen rajan ylitetyn. Itä-Saksakin oli Saksaa ja ydinaseilla leikkiminen ei ollut leikin asia muutenkaan. Asiasta on tarkkaan kertonut Kohlin avustaja Willy Wimmer.
Kohlin ryhti puuttuu tämän päivän eurooppalaisilta poliitikoilta. Kansleri Scholz esiintyi tuoreella videolla jossa hän puhui puoluetovereilleen ja suorastaan huusi mikrofoniin, että ”Venäjä keskeytti kaasutoimitukset Saksaan ja on siten syypää Saksan talouskriisiin”. Scholz kun oli aiemmin seissyt Joe Bidenin rinnalla tämän ilmoittaessa, että Venäjän kaasutoimitukset tullaan lopettamaan, ja pum !, sittenhän ne heti loppuivatkin. Scholz on kaiken muun lisäksi unohtanut, että yksi putki on vielä ehjänä, ja Venäjä on tarjoutunut pumppaamaan kaasua jos Saksa pyytää, vaan kun ei pyydä ja Scholz jatkaa perättömien puhumista.
Suomen presidenttiehdokkaat suorastaan kisaavat siitä, kuka pyytää eniten ydinaseita Suomen maaperälle, ”otetaan kaikki mikä saadaan”. Kohlin asemassa olevalle suomalaisjohtajalle Imatran ja Lappeenrannan uhraaminen sotaleikissä tai oikeassa sodassa ei ilmeisesti olisi mikään maininnan arvoinen este. Yhdysvaltojen sotadoktriinina on perinteisesti ollut, että ”emme uhraa Chicagoa Münchenin pelastamiseksi”. Toisin sanoen, ydinasetta voidaan mieluusti käyttää, mutta vain siten, ettei anneta Venäjälle aihetta iskeä Amerikan mantereelle. Ei käytetä strategisia aseita vaan ”pikkupommeja”, sellaisia jotka hyvinkin pyyhkäsevät Imatran kartalta mutta jotka pitävät sodan Euroopassa kuten Saksan ja Kohlin tapauksessa oli asian laita. Tähän suuntaan Suomi on menossa, syötiksi Yhdysvaltojen viholliseksi leimaamalle naapurimaallemme.
Viime päivien uutiset lähinnä BRICS-maiden suunnalta tosiaankin todistavat että NWO-haave voidaan kuopata. Isoja napoja tulee olemaan kaksi. Pienemmistä navoista voivat sitten isot navat pelata Monopolia. Suomenkin kohtalona lienee pelinappulan rooli.
Mitä tulee ihmisen henkiseen tilaan niin jossain säikähdettiin Suomen Pisa-tuloksia ja tuli käsky vääntää hanat kiinni. Eduskunnan sopulit tottelivat ja koululaitoksen alamäki alkoi. Tyhmiä ja tietämättömiä kun on niin helppo hallita.
Ydinsodassa ei kuole vain satoja miljoonia ihmisiä vaan yli 8 miljardia ja sen lisäksi vielä moninkertainen määrä muita nisäkkäitä ja ”korkeamman tason” eläimiä. Jäljelle jää korkeintaan muurahaisia tai muita ”alemman tason” eläimiä ja kasveja, joita kaikkia ydinsäteily ei tapa. Voi olla myös niin, että elämä palaa sinne mistä on tullutkin eli valtameriin jos oikein kunnolla ”paukkuu”. Sieltä se sitten taas miljardien vuosien kuluessa palaa takaisi maan päälle (elämäksi 2.0) ja eikös kohta taas ole kehittynyt jokin eläinlaji, joka haluaa vallita maapallolla ja jonkin ajan kuluttua taas tuhoaa itse itsensä ja muut. Aaltoliikettä kunnes aurinkomme ”sammuu”. Ydinsotaa tai ydinasevaltiota ei voi voittaa. Sen häviävät kaikki. Ydinsota on kuitenkin mahdollinen sen takia, että kaikki valtioiden johtajat eivät tajua tuota.
Ongelman ydin on siinä, että biologinen kehitys on niin tavattoman hidasta ”korkeamman elämän” teknologiseen kehitykseen verrattuna. Ihminen on vielä täysin ”viidakkotasoa” aivoiltaan, mutta jo näillä aivoilla kehittämämme teknologia pystyy tappamaan meidät kaikki. Me jokainen tunnemme vihaa, rakkautta, ahneutta, kateutta, jne. voimakkaita tunteita, jotka ohjaavat elämäämme. Ahneus, viha, jne. negatiiviset tunteet saivat ihmiset tappamaan toisiaan 1900-luvulle tultaessa jo miljoonia sodissa. Nyt ydinaseteknologian kaudella pystymme täystuhoon. Aivojemme kehitys ei ole pysynyt teknologiakehityksen tasolla. Aivomme ovat edelleen kivikaudelta. Lisäksi sosiaalisuutemme (laumakäyttäytyminen) jotenkin nostaa johtoon usein juuri kaikkein pahimpia narsisteja ja kusipäitä.
Ns. Fermin paradoksi toteaa ”Jos älykäs elämä on yleistä Maan ulkopuolella, niin miksei meillä ole selkeitä havaintoja avaruusolennoista?” Fermin paradoksiin liittyy ns. Draken kaava, jonka avulla voi laskea kuinka paljon älykästä elämää sisältäviä planeettoja on. Kaavassa olevaan ”lifetime”-muuttujaan (joka tarkoittaa älykkään elämän elinaikaa) sijoitetaan yleensä pitkiä ajanjaksoja 10000 tai jopa 100000 vuotta. Tällöin saadaan tulokseksi, että avaruudessa on jokunen sellainen planeetta tälläkin hetkellä. Mitään signaaleja sellaisesta ei ole kuitenkaan havaittu tähän päivään mennessä. Siinä se paradoksi.
Ihmiskunnalla on tähän mennessä ollut hallussaan ydinase n. 80 vuotta. Jos sijoitamme Draken kaavaan 100, 200, tms. vuotta sivilisaation elinajaksi, saamme tulokseksi, että havaitsemassamme avaruudessa ei ole yhtään älykästä elämää sisältävää planeettaa (meidän lisäksemme) ja samalla Fermin paradoksi katoaa. Onko siis niin, että jokainen sivilisaatio tappaa aina itsensä. Avaruudessa voi olla vaikka kuinka paljon eksoplannettoja, joilla on älykästä elämää, mutta on äärettömän pieni todennäköisyys, että ne olisivat olemassa samaan aikaan, sillä muutama sata vuotta on planeettojen ja elämän elinajan mittakaavassa olematon ”silmänräpäys”.
Täsmennys: älykkäällä elämän elinajalla edellä tarkoitetaan sitä aikaa, jona älykäs eläin pystyy kommunikoimaan esimerkiksi planeettain kesken. Maapallolta on pystytty lähettämään ja vastaanottamaan signaaleja avaruuteen karkeasti 100 vuotta. Jollakin tavoin älykästä elämää on täällä toki ollut miljoonia vuosia.