Yhdysvallat ja Suomi ovat sopineet yhteisistä toimista ”Indopasifisella alueella”, johon kuuluvat Intian valtameren trooppiset osat, Tyynenmeren trooppisen osan länsi- ja keskiosa sekä niiden välissä olevat merialueet Indonesian ympäristössä. Yhdysvallat julkisti tiedotteen yhteistyöstä tiistaina 15.10.2024 maan ulkoministeriön sivustolla.
Suomen ja Yhdysvaltain keskustelut yhteisistä toimista Indopasifisella alueella käytiin 11. päivänä lokakuuta Washingtonissa.
Yhdysvaltain puolelta keskusteluja johti apulaisulkoministeri Kurt Campbell ja Suomen puolelta valtiosihteeri Jukka Salovaara. Keskusteluihin osallistuivat myös molempien maiden valtuuskunnat. Yhdysvaltain puolelta keskusteluihin osallistui Campbellin ohella myös muita ulkoministeriön, kansallisen turvallisuusneuvoston ja puolustusministeriön edustajia.
Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedotteesta ei käy ilmi, keitä suomalaisia valtiosihteeri Salovaaran lisäksi osallistui keskusteluihin.
Keskusteluissa käsiteltiin yhteisiä tavoitteita vapaan ja avoimen Indopasifisen merialueen vahvistamiseksi, kansainvälisen lain ja vapaan merenkulun turvaamiseksi Etelä-Kiinan merellä, rauhan ja vakauden säilyttämiseksi Taiwanin salmella ja merenkulkua ja turvallisuusyhteistyötä koskevan keskinäisen yhteistyön parantamista Indopasifisella merialueella.
Yhdysvaltain varaulkoministeri ja Suomen valtiosihteeri ilmaisivat olevansa ”vakavasti huolissaan” sekä Kiinan Venäjän sotateollisuudelle antamasta tuesta että Venäjän ja Pohjois-Korean vahvistuvista sotilaallisista suhteista.
Molemmat osapuolet – sekä Yhdysvallat että Suomi – korostivat Nato-liittolaisten ja Naton Indopasifisen merialueen kumppaneiden kriittisen tärkeiden suhteiden kehittämistä, jotta olemassa oleviin turvallisuushaasteisiin voidaan vastata. Molemmat osapuolet sitoutuivat lisäksi parantamaan talousyhteistyötä ja resilienssiä Indopasifisella alueella myös teknogisella kumppanuudella.
Campbell ja Salovaara keskustelivat yhteistyöstä myös turvallisuuden, puolustuksen ja teknologian alueilla, Suomen integroitumisesta Natoon ja Venäjän laittomasta hyökkäyssodasta Ukrainaa vastaan. He korostivat vankkumattomana jatkettavaa tukea Ukrainalle ja maan oikeutetulle puolustustaistelulle Venäjän täysimittaista hyökkäystä vastaan.
Osapuolet korostivat myös sitoutumistaan diplomaattisiin toimiin Lähi-idässä tavoitteena tilanteen välitön rauhoittaminen.
Presidentti Alexander Stubb tekee virallisen valtiovierailun Kiinaan lokakuun lopulla. Hänen seurueeseensa kuuluvat myös mm. ulkoministeri Elina Valtonen, ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen ja maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah.
15 kommenttia julkaisuun “Suomi tukee Yhdysvaltain toimia Kiinaa vastaan”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Vuosina 1948-1952 Yhdysvaltain toteuttaman ”Marshall-suunnitelman” tarkoitus oli estää (heidän pelkäämänsä) kommunismin leviäminen Euroopassa. Siitä sai alkunsa n.s.Trumanin oppi, joka kirjasi tuon Yhdysvaltain ulkopolitiikan ”peruspilariksi”. Tosin Venäjäänhän on sittemmin löydetty ”muita syitä'” tuon doktriinin soveltamiseksi. Kuten Yhdysvaltain sotahistoria todistaa, ”oppi” on ollut käytössä ympäri maailmaa.
Missä USA, siellä on tuhon ongelma. Ei kuitenkaan niin riittävä, että maailman väestöräjähdys olisi estynyt. Uhrien kohtalot ovat karmeita!!
Riipinen ei ole ensimmäinen ja ainoa ihmettelijä..Se mitä jenkit tuolla(kin) tekivät, on täysin linjassa ” Trumanin opin”, ja ”Carterin opin” kanssa… Linkit seuraa..
https://history.state.gov/milestones/1945-1952/truman-doctrine
https://en.wikipedia.org/wiki/Carter_Doctrine
Wikipedia kertoo, että Brzezinskin muotoilema Carter-doktriini oli seurausta Neuvostoliiton Afganistaniin hyökkäämisestä. Samainen Brzezinski on kuitenkin myöntänyt, että juoni ja tarkoitus juuri olikin saada Neuvostoliitto hyökkäämään. Mikäs siinä, syy se on tekosyykin. Ajaa asiansa, kuten Irakin joukkotuhoaseet.
Osui muutama viikko sitten netissä silmään Filippiineillä 1990-luvulta saakka asuneen maantieteilijä Pasi Riipisen blogiteksti, jossa hän käsitteli Filippiinien ja USA:n suhteita. Referoin sitä tähän hieman. Linkki lopussa.
Riipinen kuvaa Filippiineillä sijaitsevan Palawanin amerikkalaisen sotilastukikohdan sotaharjoitusta, ilmeisesti vuonna 2023:
”Isoja C-17 Globemaster kuljetuskoneita nousi ja laskeutui aamusta iltaan noin tunnin välein. Kuljetuskoneet lensivät Keski-Luzonilla sijaitsevalta Clarkin sotilaslentokentältä, minne Yhdysvaltain armeija oli tuonut miehistöä ja kalustoa tukikohdistaan Guamilta ja Okinawalta.
Koneista purettiin sotilaita, kuljetuskalustoa ja rakennustarvikkeita. Raskaat helikopterit ja pienemmän koneet siirsivät kaluston ja tarvikkeet saaren muihin osiin ja Etelä-Kiinan merellä sijaitseville Filippiinien hallussa pitämille ”sotilastukikohdille”.”
Riipinen kysyy: ”Miten Filippiineillä on päädytty tilanteeseen, missä suurvallan sotilaita ja sotakalustoa voi liikkua näin suuressa mittakaavassa suvereenin valtion alueella? Vaikka Yhdysvaltain armeijan läsnäolo ikään kuin kuuluu asiaan Filippiineillä ja koetaan ”normaalina”, maailmalla se on poikkeuksellista. Suurvalloista ainoastaan Yhdysvallat harjoittaa tässä mittakaavassa avointa joukkojen sijoittamista rauhan aikana muihin maihin osoittamaan ja ylläpitämään geopoliittista asemaansa.”
Kirjoittaja tekee sitten selkoa Yhdysvaltain ja Filippiinien välisestä pitkästä sopimushistoriasta ja mainitsee, että vuonna 1992 vanhat sopimukset raukesivat, koska Filippiinien senaatti ei kielteiseksi kääntyneen yleisen mielipiteen takia jatkanut sopimusta.
Riipinen kertoo, mitä tapahtui sen jälkeen: ”Lähes kahdeksan vuoden ajan amerikkalaiset sotilashenkilöt toimivat erilaisten peitevirkojen ja -toimien suojissa. Filippiinien armeijassa palveli lukuisia Yhdysvaltojen asevoimien sotilasakatemiasta West Pointista valmistuneita kenraaleja, jotka pitivät huolen siitä, että kiinteät suhteet amerikkalaisiin aseveljiin ulottuivat virallisia sopimuksia syvemmälle.”
Vuonna 2014 maat solmivat Enhanced Defense Cooperation Agreement -sopimuksen (EDCA) kymmeneksi vuodeksi. Sopimuksen mukaisesti Filippiinit antoi viisi tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön sekä rajoitetun käyttöoikeuden neljään muuhun tukikohtaan.
Oma kommentti: Sopimus näyttäisi kuitenkin paremmalta kuin Suomen DCA-sopimus, koska Yhdysvallat sitoutuu kustantamaan kaikki tarvittavat muutos- ja rakennustyöt tukikohdissa toisin kuin Suomen sopimuksessa muistaakseni, sekä olemaan tuomatta ydinaseita Filippiinien alueelle. Pysyvien amerikkalaisjoukkojen kielto maassa tehdään samalla silmänkääntötempulla kuin Suomessakin: ”rotaatioperiaatteella” eli sotilaita vaihdetaan.
Riipinen kiteyttää tekstinsä lopussa: ”Kun Yhdysvallat ja Kiina jatkavat strategista kädenvääntöään, Filippiinit tulee siinä väännössä jäämään hankalaan välikäteen ja vaikeasti ennustettavaan tilanteeseen. Filippiinit on Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen ja suurin sotilaallisen avun, varusteiden ja koulutuksen vastaanottaja alueella. Kiina ei katso hyvällä sen nenän edessä tapahtuvaa varustautumista, etenkin kun sen tekee valtio, joka on avoimesti julistanut sen geopoliittiseksi kilpailijaksi ja uhaksi.”
USA:n puolustusministeriön edustaja Ely Ratner, jolla on aika vaikeasti käännettävä titteli ”the assistant secretary of defense for Indo-Pacific security affairs” sanoi heinäkuussa 2024 Yhdysvaltain puolustusministeriön sivuilla, että USA:n ja Filippiinien sopimus on avain stabiiliuteen ja edistykseen Indopasifisella alueella.
https://www.padreado.com/amerikkalaissotilaat-filippiineilla-aikaa-tappamassa/
https://www.padreado.com/filippiinit-ja-kiina-kohti-uutta-maailmanjarjestysta/
Dumas’n romaanissa «Kolme muskettisoturia» Jaques-Michel Bonacieux alkaa tuntea itsensä tärkeäksi hahmoksi, kun hän ryhtyy yhteistyöhön Richelieun kanssa, ja alkaa osoittaa ylimielisyyttä muita kohtaan.
Hän lausuu:
— Oui, oui, mon cher monsieur, dit-il, j’ai bien des protections, et parmi elles celle de M. le cardinal. Je vous conseille de ne pas trop plaisanter avec moi. Moi, je sais ce que je fais, et j’ai des protecteurs puissants.
Siis suomennettua:
”Kyllä, kyllä, hyvä herra,” hän sanoi, ”minulla on suojelijoita, ja heidän joukossaan on myös herra kardinaali. Neuvon teitä olemaan vitsailematta liikaa kanssani. Minä tiedän, mitä teen, ja minulla on mahtavia suojelijoita.”
Mitä yhteistä on Stubbin ja Zelenskyin asenteessa? Pikkusieluisuus.
Katsoin noita eri ministereiden tehtäviä. Eivät ymmärrä mitään ko. sektorista. On aivan väärin valita ministerit poliittisen puolueen sekä politiikan mukaan. Ajattelepa Elina Valtosta, ei mitään kokemusta ulkopolitiikasta, ainoastaan Stubbin juoksutyttö, vertaa häntä esim. Sergei Lavroviin. Milloinkahan Sari Essayah on viimeksi käynyt metsässä? Entä Kai Mykkäsen ymmärrys ilmastoasioihin, jos on, niin hyvä, mutta pelkään ettei älyä mitään.
Kuten Jan Nybondas hyvin kiteyttää, Suomi on Yhdysvaltain uusi ”laivapoika”, jonka tehtävä on putsata kauppasotaa Kiinan kanssa käyvän isäntämaan kulkua omalta pieneltä osaltaan. Suhteen yksipuolisuus on ilmeinen, mitään hyötyä Suomen ulkomaankaupalle ei tietenkään ole siitä, että se sitoutuu Kiinaa härnäävien valtioiden joukkoon. TP Stubbin vierailu Kiinassa lienee selittelymatka, jonka aikana suomalaiset yrittävät uskotella isännilleen, ettei Suomi aio hyökätä Kiinaan, vaan myy mielellään jotain, mitä vailla Kiina sattuu olemaan. Paitsi ettei sellaista tuotetta taida enää löytyä.
Luettuani tuon otsikon tuli mieleen, että nyt on sarkasmi huipussaan. Mutta se ei ollutkaan huumoria, vaan totta. En edes yritä kommentoida moista hulluutta.
Maaliskuun lopulla 2023 USA:ssa, Niinistö hehkutti kuinka hyvä liittolainen Suomi tulee olemaan Natossa. Tämä sanoi: ”Suomi puolustaa dollaria Kiinaa vastaan.”
Yhdysvallat ei ole suojelemassa merenkulun vapautta vaan kuristamassa sitä. Nyt se on löytänyt itselleen uuden laivapojan Suomesta. Yhdysvaltain hääriminen täällä maailman äärissä jos heidän kotoaan katsoo johtuu siitä, että se haluaa painostaa Kiinaa. Kiina on riippuvainen merenkulsta ja kartassa näkyvä Malakan salmi on oivallinen paikka jossa Yhdysvallat tarpeen tullen voi uhata sen sulkemisella. Salmia ei tarvitse sulkea ainakaan välittömästi. Tärkeätä on osoittaa, että on kyky tehdä se ja sitä kautta painostaa Kiinaa ”tottelemaan” sääntöpohjaista mielivaltaa. Suomen mukaantulo saanee Kiinan vapisemaan saappaissaan.
Siis Suomi neuvotteli ja sopi USAn kanssa Indonesian aluevesistä. Siis Suomi ja USA. Ja sitten Stubb on menossa Kiinaan lukemaan lakia kiinalaisille. Hetkinen, onko nyt aprillipäivä? Sekä Suomi että USA ovat yhtä kaukana alueesta, joka ei kuulu kummallekaan. Tosin USAlla on kokemusta alueella toimimisesta eli Vietnamin sota, josta joutuivat sitten lähtemään häntä koipien välissä.
Kun Stubb on Pekingissä, niin saattaapi käydä niin, että vastassa on lentoaseman vahtimestari, joka sanoo seurueelle, että katsokaa nyt kunnolla, että kengät ovat puhtaat, eivätkä sotke lentoaseman lattioita.
Ja jos sitten seurue löytävät neuvotteluhuoneen, niin tämä meidän yltiödiplomaatti Stubb kehottaa ja vannottaa kiinalaisia pysymään erossa Venäjän aseistamisessa Ukrainaa vastaan. Tai muuten…………
Valtiovallankin retoriikassa asiat käännetään totuuteen nähden päinvastaisiksi. Annetaan valikoiduin sanakääntein esimerkiksi Ukrainan kriisistä sellaista mielikuvaa, että Venäjä olisi siihen syyllinen, vaikka oikeasti on kysymys USA-Naton geopoliittisesta pelistä Venäjää vastaan Ukrainaa hyväksi käyttäen.
Yhdysvallat on tunnustanut yhden Kiinan politiikan jo viisikymmentä vuotta sitten. Se on vain neoconeilta väliaikaisesti unohtunut mutta peruutettu sitä ei ole. Suomi puolestaan on selvästi kahden Kiinan kannalla. Missä tällainen päätös on tehty ja luuleko Suomi saavansa muun maailman mukaansa ? Uholla ei ole rajaa. Taiwania eivät hallitse paikalliset saarelaiset vaan sinne mantereelta tunkeutuneet sisällissodan tappiolle jääneet voimat jotka alistivat saaren itselleen paikallisista välittämättä.
Paljon osuvampi iskulause tuli tunnetulta yhdysvaltalaiselta naisartistilta äskettäin: Hän kuulutti odotetusti ”vapauttakaa Palestiina”. Mitä sen jälkeen tuli oli yllättävämpää: ”Vapauttakaa Hawaiji, vapauttakaa Guam” . Jos Suomi etsii suuria haasteita se voisi yhtyä tähän. Hawaiji ja Guam ovat vallattuja ja miehitettyjä saariryhmiä. Niiden kuuluminen Yhdysvalloille on paljon heikommissa oikeudellisissa kantimissa kuin Krimin kuuluminen Venäjälle johon se on kuulunut kolmatta sataa vuotta ja on ollut siitä lähtien ollut venäläisten asuttama.
Täysin uskomatonta politiikkaa. Tosiasiassa mielisairasta mutta vain Suomen puolelta. USA sotii turvatakseen etujaan ja Suomi on… en edes keksi sanoja. Tulee mieleen muinainen työkaveri, täysi tomppeli. Työnantaja tuli kysymään siltä jostain älyvapaudesta ja kundi vastasi : ”Mitähän mä oikein ajattelin… en varmaan mitään.” Sama repliikki sopii mainiosti niinistöjen yms suuhun.