Bürgenstock

Politiikka

Sveitsin ”rauhankokous”

Useat keskeiset maat eivät allekirjoittaneet julkilausumaa

Toimitus / 17.6.2024

Useat keskeiset maat jättivät allekirjoittamatta viikon vaihteessa Sveitsin Buergenstockissa järjestetyn ”globaalin rauhan huippukokouksen” hyväksymän julkilausuman. Näin tekivät mm. Intia, Brasilia, Meksiko, Etelä-Afrikka, Saudiarabia, Indonesia, Arabiemiraatit, Thaimaa, Armenia, Bahrain, Kolumbia, Libya, Etiopia, Irak ja Jordania. Myöskään Vatikaani ei allekirjoittanut julkilausumaa.

Odotetusti julkilausuma tuomitsi Venäjän hyökkäyksen, mutta erimielisyyttä herätti ennen kaikkea  julkilausuman vaatimus kunnioittaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja yhtenäisyyttä ennakkoehtona mille tahansa rauhansopimukselle, jonka Ukraina aikoo jatkossa hyväksyä.  

Intian ulkoministeriö ilmoitti jo sunnuntaina, että vain sellaiset optiot loppujulkilausumassa voivat olla hyväksyttäviä, jotka edistävät rauhan saavuttamista. Siksi optioiden pitää olla sellaisia, että molemmat Ukrainan sodan osapuolet voivat ne hyväksyä. Koska näin ei nyt ollut, Intia päätti olla allekirjoittamatta Sveitsin konferenssin hyväksymää julkilausumaa.

Myös Etelä-Afrikka päätti olla allekirjoittamatta julkilausumaa. Etelä-Afrikka mainitsi yhdeksi lisäsyyksi myös sen, että konferenssiin oli kutsuttu Israel, joka miehittää Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita. Israel on myös miehittänyt vuoden 1967 sodan jälkeen huomattavia osia Palestiinan alueesta, mm. koko Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia. Israel sai kuitenkin olla mukana allekirjoittamassa julkilausuman.

Vielä lauantaina uutisoitiin, että kaikki rauhankonferenssiin osallistuvat valtuuskunnat hyväksyisivät Venäjän hyökkäyksen tuomitsevan julkilausuman, josta oli pitkään neuvoteltu. 

Monet maat pitivät Venäjälle esitettyjä vaatimuksia kuitenkin epärealistisina ja jopa uhkavaatimuksina eivätkä halunneet julkilausumaa siksi allekirjoittaa.

Valtaosa globaalin etelän maista ei osallistunut konferenssiin

Kiina jäi kokonaan pois Sveitsin konferenssista. Valtaosa Latinalaisen amerikan 33 valtiosta ei osallistunut lainkaan tapaamiseen. Afrikan unioniin kuuluvista 54 valtiosta vain pieni vähemmmistö eli 12 maata oli paikalla ”rauhankonferenssissa”. Esimerkiksi Afrikan väkirikkain valtio Nigeria ei osallistunut kokoukseen. Ei myöskään Egypti.

Ukrainan aloitteesta järjestetyn ”rauhankonferenssin” osanottajavaltioiden määrä jäi kaiken kaikkiaan huomattavasti pienemmäksi kuin mitä Ukraina itse oli asettanut tavoitteeksi. Alunperin huippukokoukseen oli kutsuttu 160 maan edustajat. Tavoitteena oli ensin saada paikalle kaikkien osallistujamaiden päämiehet, mutta myöhemmin tavoite pudotettiin runsaan sadan maan johtajiin.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky syytti vieraillessaan kesäkuun alussa Singaporessa Kiinaa siitä, että se yhteistyössä Venäjän kanssa oli yrittänyt sabotoida Sveitsin tapaamisen järjestämistä. ”Sabotoinnista” huolimatta 106 maata oli Zelenskyn mukaan vahvistanut osallistumisensa. Hän kertoi myös 70 – 75 valtion johtajan ilmoittaneen osallistumisestaan huippukokoukseen. 

Sveitsiin saapui kuitenkin korkein edustaja – joko presidentti tai pääministeri – vain 57 maasta. 

Lisäksi tapaamiseen osallistui 29 ulkoministeriä eri maista. Osaa kokoukseen osallistuneista maista edusti vain Sveitsissä oleva suurlähettiläs, eivät varsinaiset valtuuskunnat. Brasilian edustaja kirjasi itsensä sisään ”tarkkailijana”.

Mukana 92 maata, joista 78 allekirjoitti julkilausuman

”Rauhankonferenssiin” osallistui loppujen lopuksi 92 maata. Julkilausuman allekirjoitti 78 maata. YK:n yleiskokouksen äänestyksessä helmikuussa 2023 peräti 141 maata antoi tukensa Zelenskyn ns. rauhansuunnitelmalle. Siksi Sveitsin konferenssin julkilausuman allekirjoittajien määrää ei voi pitää presidentti Alexander Stubbin väittämänä menestyksenä.

Ukrainalle, jonka aloitteesta konferenssi järjestettiin, oli suuri pettymys myös se, ettei Yhdysvaltain presidentti Joe Biden saapunut tapaamiseen lainkaan, vaan piti tärkeämpänä osallistua Hollywoodissa näyttelijäkuuluisuus George Clooneyn järjestämään presidentinvaalien rahankeräystilaisuuteen.

Muita merkittäviä poisjääneitä olivat Intian pääministeri Narendra Modi, Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva eli Lula ja tietenkin Kiinan presidentti Xi Jinping.

EU:n nimettöminä pysyneet diplomaatit kertoivat radio Libertylle, että aivan viime hetkellä peräti 15 maan edustajat päättivät jättää tulematta ”rauhankonferenssiin”. Syynä tähän oli erimielisyys etukäteen valmistellun julkilausuman sisällöstä. 

Erimielisyyttä aiheutti ennen kaikkea se, että Ukrainan alueellista yhtenäisyyttä ja  koskemattomuutta haluttiin korostaa minkä tahansa Ukrainan rauhansopimuksen ehdottomana ennakkoehtona. Myös Zelenskyn mukaan loppujulkilausuman tärkein asia on Ukrainan alueellisen koskemattomuuden korostaminen.

Zelenskyn mukaan lännen nykyinen avun määrä ei myöskään riitä siihen, että Ukraina voittaisi sodan Venäjää vastaan. Ukraina kävikin ”rauhankonferenssissa” keskusteluja useiden valtioiden kanssa saadakseen lupauksia sotilaallisen avun lisäämisestä pikaisesti.

Suurin syy osanottajamäärän kapenemiseen oli päätös jättää Venäjä sivuun

Ukraina teki itse asiassa kaksi suurta virhettä Sveitsin konferenssin valmisteluissa. 

Ensimmäinen virhe oli päätös kutsua tapaamista ”globaaliksi rauhan huippukokoukseksi”, ”rauhankonferenssiksi” ja ”rauhan kokoukseksi”. Monille syntyi näin mielikuva, että Sveitsissä neuvotellaan nyt tulitauosta, aselevosta ja jopa rauhasta, vaikka siitä ei lainkaan ollut kyse.

Pääasiana konferenssissa oli tuen saaminen presidentti Zelenskyn nimeä kantavalle ”Zelenskyn formulalle”, jonka jotkut ovat nimenneet myös Venäjästä saavutettavan sotilaallisen voiton manifestiksi.

Venäjä pitää Zelenskyn formulaa uhkavaatimuksena; sisältäähän se myös muun muassa vaatimuksen presidentti Vladimir Putinin ja monen muun Venäjän johtoon kuuluvan pidättämisestä ja tuomitsemisesta oikeudessa sotarikoksista.

Myös EU:n komission puheenjohtaja EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesi, ettei Sveitsissä kyse ollut rauhanneuvotteluista. Konferenssin ensimmäisenä päivänä myös presidentti Stubb mainitsi suomalaisille tiedotusvälineille, ettei kokoontumiselta odoteta ratkaisuja, sillä kyseessä on keskustelu eikä neuvottelu. 

Neuvotteluista ei Stubbin mukaan voinut olla kyse myöskään siksi, ettei Venäjää ollut tapaamiseen kutsuttu. Ja juuri tämä olikin Ukrainan tekeä toinen suuri virhe. 

Venäjä, joka on Ukrainan sodan kiistaton osapuoli, jätettiin täydellisesti sivuun sekä konferenssin valmisteluista että pois konferenssiin kutsun saaneiden maiden listalta.

Konferenssissa kyse oli solidaarisuuden ja tuen osoittamisesta Ukrainalle, ei neuvotteluista tulitauon, aselevon tai rauhan aikaansaamiseksi Ukrainan sotaan.

Useat ”rauhankonferenssin” osanottajat arvostelivat sitä, ettei Venäjä ollut mukana tapaamisessa. Esimerkiksi Sveitsin presidentti Viola Amherd kertoi maansa olleen koko valmisteluprosessin ajan sitä mieltä, että Venäjä olisi pitänyt kutsua mukaan.

Turkin ulkoministeri Hakan Fidan sanoi suoraan, että Venäjän mukanaolo olisi tehnyt konferenssista ”tavoiteorientoidumman”. 

Fidan korosti myös dialogin ja diplomatian välttämättömyyttä rauhan aikaansaamiseksi. Hän muistutti Turkin välittäjänä neuvotelleen ns. viljasopimuksen. Sen avulla sekä Ukrainan että Venäjän Mustanmeren viljakuljetukset saatiin turvallisesti hoidetuiksi, joskin vain väliaikaisesti.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz toivoi Venäjän osallistuvan seuraavaan tapaamiseen.

Kiina puolestaan jäi pois tapaamisesta juuri siksi, että rauhaa edistävä konferenssi olisi vaatinut maan johdon mielestä ehdottomasti sekä Ukrainan että Venäjän mukana oloa tasavertaisin osallistumisedellytyksin. Keskustelua olisi Kiinan mielestä pitänyt käydä myös kaikista esitetyistä rauhanaloitteista. Nyt keskustelu rajattiin vain Zelenskyn aloitteen tukemiseen.

Julkilausumassa korostetaaan myös sitä, että ydinenergian ja ydinlaitosten käytön tulee olla turvallista ja ympäristöystävällistä.

“Ukrainan ydinvoimaloiden ja laitosten, mukaan lukien Zaporižžjan voimalaitos, on toimittava turvallisesti Ukrainan täysimääräisen suvereenin valvonnan alaisina ja IAEA:n periaatteiden mukaisesti ja sen valvonnassa. Minkäänlaista ydinaseiden uhkaa tai käyttöä Ukrainaa vastaan käytävän sodan yhteydessä ei voida hyväksyä.”

Etelä-Afrikka arvosteli julkilausumaa siitä, että ydinaseen käyttökielto ja ydinaseella uhkaaminen rajatiiin vain Ukrainan alueeseen.

Julkilausuma toteaa myös, että maailmanlaajuinen elintarviketurvallisuus riippuu elintarvikkeiden tuotannosta ja keskeytymättömästä toimituksesta. Vapaa ja turvallinen kaupallinen navigointi sekä pääsy Mustanmeren ja Azovinmeren satamiin ovat julkilausuman mukaan Ukrainalle ”ratkaisevan tärkeitä”.

Loppulausumassa vaaditaan lisäksi kaikkien sotavankien vapauttamista ja ”karkotettujen ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden ukrainalaisten lasten” ja ”laittomasti pidätettyjen” ukrainalaisten siviilien palauttamista Ukrainaan.

Päivitetty 18.6.2024

 

Tags: , ,

14 kommenttia julkaisuun “Sveitsin ”rauhankokous””

  1. Kuvio on ihan selkeä. Ukraina nukkehallituksineen on USA:n marionetti. Ukrainan ”rauhan ehdotukset ja -kokoukset” ovat pelkkää teatteria ja propagandaa. Ukrainan rauhanehdot on laadittu siten että Venäjä ei niitä voi hyväksyä. Eli sota jatkuu ja USA:n teollisuus nettoaa.

  2. Kyseessä on Yhdysvaltojen johtama hybriidisota, eikä Venäjää vastaan, johon Venäjä on vastannut sotilallisella operaatiolla Ukrainassa.
    Aluevalloitus ei ole itsetarkoitus, vain tapa luoda etupiiri.
    Yhdysvallat lisäsi Venäjän virallisesti uhkalistalleen vuonna 2017, kun se nimesi Venäjän yhdeksi suurimmista uhista kansalliselle turvallisuudelleen vuoden 2017 kansallisen turvallisuusstrategian julkaisussa.
    Venäjän federaatiossa on yli 190 kansallisuutta, 22 virallista kieltä ja 85 autonomista aluetta. Tämä monimuotoisuus tekee sen yhtenäisyyden säilyttämisestä erityisen tärkeää ja haastavaa.

    Tahot, jotka haluavat hajottaa Venäjän pienemmiksi osiksi ja muuttaa sen lännen demokraattiseksi vasalliksi, koostuvat monista eri toimijoista. Näihin kuuluvat:

    1.Neokonservatiivit ja geopoliittiset strategit Yhdysvalloissa:
    Nämä ryhmät uskovat, että Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tulisi säilyttää ylivoimainen globaali asema ja että Venäjän heikentäminen edistäisi tätä tavoitetta.

    2.Euroopan unionin tietyt jäsenvaltiot:
    Jotkut EU-maat, erityisesti ne, jotka ovat olleet historiallisesti Venäjän vaikutuspiirissä tai kokeneet Venäjän uhkana, kannattavat Venäjän vaikutusvallan vähentämistä ja mahdollisesti sen demokratisaatiota lännen vaikutuspiirissä.

    3.Erilaiset länsimaiset ajatushautomot ja kansalaisjärjestöt:
    Monet länsimaiset ajatushautomot ja kansalaisjärjestöt edistävät demokratiaa ja ihmisoikeuksia globaalisti ja näkevät Venäjän nykyisen hallinnon uhkana näille arvoille. He voivat tukea toimia, jotka edistäisivät Venäjän sisäistä demokratiaa ja mahdollisesti sen hajauttamista.

    4.Tiettyjen länsimaisten tiedotusvälineiden vaikuttajat:
    Jotkut länsimaiset media-alustat ja vaikuttajat kampanjoivat voimakkaasti Venäjän nykyhallintoa vastaan, edistäen ajatusta, että Venäjän jakautuminen pienemmiksi, demokraattisemmiksi yksiköiksi olisi edullista lännen turvallisuudelle ja arvoille.

    Joulukuussa 2021 Venäjä esitti laajamittaisen vaatimuksen, joka koski sen turvallisuustakuita länsimaiden kanssa, erityisesti Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Näiden vaatimusten keskeiset kohdat olivat:

    a.Naton laajenemisen pysäyttäminen:
    Venäjä vaati, että Nato lopettaa laajentumisen itään, mukaan lukien Ukrainan ja Georgian jäsenyyden mahdollisuuden sulkeminen pois.

    b.Sotilaallisen toiminnan rajoittaminen:
    Venäjä vaati, että Nato rajoittaa sotilaallista toimintaansa Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa ja muilla Venäjän rajoihin liittyvillä alueilla. Tämä sisälsi erityisesti vaatimuksen, että Nato vetäytyy kaikista sotilaallisista toiminnoista ja infrastruktuurista, jotka oli luotu Itä-Euroopan maihin vuoden 1997 jälkeen, eli ennen Naton laajentumisen aaltoja entisiin Varsovan liiton maihin ja Baltian maihin.

    c.Yhdysvaltojen ja Naton sotilastukikohdat:
    Venäjä vaati, että Yhdysvallat ja Nato eivät perustaisi uusia sotilastukikohtia entisiin Neuvostoliiton maihin, jotka eivät ole Naton jäseniä, ja että ne eivät käyttäisi näiden maiden infrastruktuuria minkäänlaiseen sotilaalliseen toimintaan.

    d.Ohjusten sijoittaminen:
    Venäjä vaati myös rajoituksia lyhyen ja keskipitkän kantaman ohjusten sijoittamiseen Eurooppaan, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa ohjusiskut voisivat nopeasti saavuttaa Venäjän alueen.

    Nämä vaatimukset esitettiin kirjallisesti Yhdysvalloille ja Natolle, ja ne olivat osa laajempaa pyrkimystä neuvotella uusista turvallisuussopimuksista, joiden avulla voitaisiin vähentää sotilaallista jännitystä ja estää mahdolliset konfliktit Venäjän ja lännen välillä. Näihin vaatimuksiin ei kuitenkaan vastattu Venäjän toivomalla tavalla, mikä johti edelleen kiristyneisiin suhteisiin ja lopulta Ukrainan sodan kärjistymiseen helmikuussa 2022.

    Tässä entisen Ukrainan kansalaisen analyysi tilanteessta:
    ”Ensisijainen Yhdysvaltojen periaate on välttää suoraa sotilaallista yhteenottoa Venäjän kanssa. Sen sijaan Yhdysvaltojen proxyjoukkojen on käytävä kuuma sota. Tänään tämä rooli kuuluu Ukrainalle, huomenna se voi olla Puola, Baltian maat, Romania, Ruotsi tai Suomi, Saksa tai Ranska, kunhan joku taistelee Venäjää vastaan, jotta Yhdysvallat voi pysyä muodollisesti sodan ulkopuolella.
    Yhdysvalloille ei ole väliä, kuinka monta armeijaa Venäjä tuhoaa tai mitä alueita se liittää itseensä. Washington on huolissaan vain siitä, että liitetyillä alueilla olisi mahdollisimman vähän taloudellisesti aktiivista väestöä, ja että jäljellä oleva väestö olisi vihamielinen Venäjää kohtaan. Lisäksi näiden alueiden infrastruktuuri tulisi tuhota ja talous murskata. Tarkoituksena on, että Venäjä saisi käsiinsä poltetun maan.
    Näin amerikkalaiset strategit yrittävät saavuttaa kolmoisvaikutuksen:
    1. Yhdysvallat ansaitsee sodalla, kun taas Venäjä kuluttaa. Tämä täydentää pakotteita, jotka eivät ole ehkä toimineet hyvin ja ovat vahingoittaneet enemmän Eurooppaa kuin Venäjää, mutta eivät ole juuri osuneet Yhdysvaltoihin.
    2. Sodan tulisi uuvuttaa Venäjä itse. Vaikka Venäjä menestyisi taisteluissa ja vihollisen tappiot olisivat suuret, Washington toivoo, että ennen pitkää tappioiden määrä muuttuu laaduksi ja sekä ihmis- että taloudelliset menetykset muuttuvat kriittisiksi.
    3. Venäjän talouteen ja rahoihin tulisi lisäiskun antaa vallattujen alueiden jälleenrakentamisen tarve. Ei ole väliä, liitetäänkö nämä alueet Venäjään vai ei, mutta vastuu niiden väestöstä kaatuu Venäjän niskaan. Siksi Yhdysvallat ovat valmiita uhraamaan ei vain Ukrainan, vaan myös Baltian maat ja jopa Puolan. Mitä enemmän alueita Venäjä valtaa, sitä enemmän Washington toivoo, että se uupuisi.
    Tämä yksinkertainen suunnitelma pyrkii tekemään Venäjästä kuristajakäärmeen, joka nielee alligaattorin (riittävän suuren krokotiilin koosta riippuen molemmat kuolevat).
    Tämän suunnitelman puitteissa kaikki Yhdysvaltojen ja heidän vasalliensa rauhanaloitteet esitetään propagandatarkoituksissa eikä todellisten kompromissiratkaisujen löytämiseksi. Ehdot edellyttävät, että Venäjä kieltäytyy, tai jos se ei kieltäydy, ehtojen hyväksyminen olisi sen antautuminen. Venäjän virallinen kieltäytyminen uusista ”rauhanaloitteista” on Yhdysvalloille tarpeen länsimaiden (erityisesti eurooppalaisten) yhteisön epäilyjen hillitsemiseksi. Kun tilanne pahenee, he kysyvät, tarvitaanko tätä sotaa todella lännelle? Yhdysvallat sanovat epäilijöille: ”Tarjoamme jatkuvasti rauhaa, mutta Venäjä kieltäytyy. Siksi meidän on puolustettava länsimaista elämäntapaa.” Monet uskovat.
    Venäjä yrittää torjua amerikkalaista ”rauhanturvaamista” omilla rauhanaloitteillaan. Mutta koska Moskova ja Washington eivät muodollisesti ole sodassa, kaikki nämä aloitteet keskittyvät Ukrainan kriisin ratkaisemiseen. Tässä Washington pessee kätensä ja hänen Kiovan asettamansa hallinto kieltäytyy välittömästi kaikista neuvotteluista Venäjän kanssa. Pelkoa huonontuneista rauhanehdoista, jotka esitetään seuraavalla kerralla, Ukrainan johto ei tunne. He eivät, kuten amerikkalaisetkaan, välitä. Ukrainan amerikkalaiset nuket eivät aio jäädä Ukrainaan, kun kaikki on ohi, olipa lopputulos mikä tahansa. He suunnittelevat muuttavansa Amerikkaan tai EU
    .
    Siksi Venäjä ei voi lopettaa sotatoimia ja tehdä väliaikaista kompromissirauhaa, joka tyydyttäisi Moskovaa. Kremlissä tiedostetaan loputtoman sodan vaarat, jonka amerikkalaiset haluavat meille lahjoittaa. Siellä ymmärretään myös, että rauha Venäjän ehdoilla ei tänään ole Yhdysvalloille hyväksyttävä.
    Ainoa vaihtoehto on yrittää tuhota Ukrainan asevoimat ja lakkauttaa nykyinen Ukrainan valtiollisuus, jotta vältyttäisiin vetäytymästä seuraavaan sotaan seuraavan amerikkalaisen vasallin kanssa.
    Meille avautuu mahdollisuus, koska vain Ukrainan eliitti oli valmis ilolla murskaamaan valtionsa Venäjää vastaan Yhdysvaltojen etujen vuoksi, muut, mukaan lukien jopa puolalaiset, lukuun ottamatta mahdollisesti baltteja ja Maia Sandua ja hänen ”superideansa” tehdä moldovalaisista romanialaisia, eivät ole halukkaita sotimaan Venäjää vastaan kollektiivisen lännen puitteissa (Yhdysvaltojen osallistuessa), mutta eivät halua hajottaa itseään Venäjän edessä Ukrainan esimerkin mukaan.
    Siksi taistelu tiivistyy siihen, mitä tapahtuu ensin: onnistuuko Venäjä lopettamaan sodan ja estämään seuraavan syttymisen vai onnistuvatko Yhdysvallat asettamaan Moskovaa vastaan seuraavan vasallinsa. Mielestäni Venäjä, jopa päästyään Ukrainan länsirajalle, jättää avoimeksi osittaisen Ukrainan valtiollisuuden säilyttämisen kysymyksen, jotta sillä olisi neuvotteluperusta mahdollisten rauhankonferenssien aikana.
    Lopulta, kuten amerikkalaiset lupasivat, tämä on kulutussota, jonka ei välttämättä tarvitse päättyä Ukrainan sotilaalliseen tappioon. Washington aikoo jatkaa sitä, tuoda Venäjää vastaan seuraavan jonossa olevan.
    Amerikan panos on siinä, että me uuvumme armeijoiden murskaamiseen ja alueiden hallintaan ennen kuin Pax Americana romahtaa lopullisesti. Me taas luotamme siihen, että sisäisen systeemisen hajoamisen prosessit sekä Yhdysvalloissa että EU
    lamauttavat lännen ennen kuin se pystyy aiheuttamaan meille vakavaa vahinkoa.
    Lisäksi on olemassa myös Kiinan tekijä, joka yrittää välttää amerikkalaista ansaa ja joutumista sotilaalliseen konfliktiin Filippiinien tai Taiwanin kanssa, mutta joka ei myöskään voi sivuuttaa yhä voimistuvia amerikkalaisia provokaatioita, kuten Venäjä ei pystynyt sivuuttamaan niitä. Sota Tyynellämerellä voi alkaa milloin tahansa. Siinä tapauksessa Yhdysvaltojen mahdollisuudet eurooppalaisella suunnalla heikkenevät merkittävästi, koska Aasian ja Tyynenmeren alue on nyt heille tärkeämpi. Eurooppa ei katoa minnekään.
    Kun tarkastellaan tapahtumia tästä näkökulmasta ja arvioidaan realistisesti osapuolten taktiikkaa ja mahdollisuuksia, käy selväksi, miksi tapahtumat etenevät niin hitaasti ja miksi useimmat johtavat poliitikot puhuvat Euroopan tai jopa maailmanlaajuisen sodan valtavasta vaarasta. Kun todelliset konfliktin osapuolet eivät voi aiheuttaa toisilleen suoraa vahinkoa ja välilliset toimet eivät aina ole tehokkaita, panosten korottaminen on sekä tapa painostaa vastustajaa että keino välttää todellinen uhka.
    Sekä Venäjä että Yhdysvallat pitävät nykyisiä tapahtumia vain alkusoittona pääasialle yhteenotolle, mutta haluavat rajoittua pelkkään alkusoittoon ja välttää varsinaisen yhteenoton. Tilannetta mutkistaa se, että Venäjää vastaan käytettävät amerikkalaiset proxyt ovat niin heikkoja, että Washingtonin on oltava liian aktiivisesti mukana suorissa operaatioissa, minkä seurauksena ei-toivottu yhteenotto on yhä lähempänä muuttua väistämättömäksi.”

    2. Muutama nosto pitkästä tekstistä keskustelun pohjaksi.

      Alussa on hyvin eritelty Venäjän hajoamista havittelevat tahot, onko Chatgpt asialla taas? Sen jälkeen tekstissä siirrytään ”entisen Ukrainan kansalaisen” analyysiin. Sen mukaan poltetun maan taktiikka on osa lännen strategiaa:

      ”Yhdysvalloille ei ole väliä, kuinka monta armeijaa Venäjä tuhoaa tai mitä alueita se liittää itseensä. Washingtonia kiinnostaa vain se, että liitetyillä alueilla olisi mahdollisimman vähän taloudellisesti aktiivista väestöä ja että jäljellä oleva väestö olisi vihamielinen Venäjää kohtaan. Lisäksi näiden alueiden infrastruktuuri tulisi tuhota ja talous murskata. Tarkoituksena on, että Venäjä saisi käsiinsä poltetun maan.”

      Itse en ole tullut ajatelleeksi Venäjän heikentämistä myös tätä kautta, kuten jälleenrakennusten kustannusten.

      Sitten ”entinen kansalainen” esittelee USA:n rauhanaloite-kikkailua, jossa tarjotaan Venäjälle käytännössä kaikista sen tavoitteista luopumista muka rauhanaloitteina ja sanoo:

      ”Siksi Venäjä ei voi lopettaa sotatoimia ja tehdä väliaikaista kompromissirauhaa, joka tyydyttäisi Moskovaa. Kremlissä tiedostetaan loputtoman sodan vaarat, jonka amerikkalaiset haluavat meille lahjoittaa. Siellä ymmärretään myös, että rauha Venäjän ehdoilla ei tänään ole Yhdysvalloille hyväksyttävä.

      Ainoa vaihtoehto on yrittää tuhota Ukrainan asevoimat ja lakkauttaa nykyinen Ukrainan valtiollisuus, jotta vältyttäisiin vetäytymästä seuraavaan sotaan seuraavan amerikkalaisten vasallin kanssa.”

      Tästähän länsi on toistuvasti puhunut: että Venäjä haluaa lopettaa Ukrainan valtiollisen itsenäisyyden. En ole sitä oikein ottanut vakavasti, vaan ajatellut, että Venäjä ottaa haltuunsa Itä-Ukrainan venäläisväestöineen ja muu osa Ukrainaa jää valtiona olemaan olemassa. Mitä palstalaiset ajattelevat tästä?

      Ukrainan itsenäisyyden säilyttämisestä kansalainen jatkaa kuitenkin:

      ”Siksi taistelu tiivistyy siihen, mitä tapahtuu ensin: onnistuuko Venäjä lopettamaan sodan ja estämään seuraavan syttymisen vai onnistuvatko Yhdysvallat asettamaan Moskovaa vastaan seuraavan vasallinsa. Mielestäni Venäjä, jopa päästyään Ukrainan länsirajalle, jättää avoimeksi osittaisen Ukrainan valtiollisuuden säilyttämisen kysymyksen, jotta sillä olisi neuvotteluperusta mahdollisten rauhankonferenssien aikana.”

      Tekstin lopussa on kiinnostava skenaario tulevaisuudesta, me-pronomini viitannee Venäjään:

      ” Amerikan panos on siinä, että me uuvumme armeijoiden murskaamiseen ja alueiden hallintaan ennen kuin Pax Americana romahtaa lopullisesti. Me taas luotamme siihen, että sisäisen systeemisen hajoamisen prosessit sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa lamauttavat lännen ennen kuin se pystyy aiheuttamaan meille vakavaa vahinkoa.”

      Varsin huolestuttavalta vaikuttaa siis tuon kirjoituksen ennuste: että USA:n aggressio ja sen virittämät sodat Venäjää vastaan loppuisivat vasta USA:n omaan hajoamiseen. Sitä odotellessa siis. USA taitaa heikkona olla vielä vaarallisempi kuin vahvana.

        1. Täytyy korjata itseä, että luulin Mikko65mi:n kommentoivan lyhennelmääni, sori! 🙂

          Entisen Ukrainan kansalaisen analyysi vaikutti tosiaankin aika perehtyneeltä ja antoi uskottavan ja loogisen kokonaiskuvan.

          Ehkä teksti oli venäläisillä asetuksilla varustetun tekoälyn tekemä. 🙂 Sehän oletettavasti Venäjällä tukeutuu heidän ”yleisesti luotettaviin” ja ”hyväksyttyihin” lähteisiinsä. Tietty luettelomaisuus tekstissä tekee tekoälymäisen vaikutelman.

          Myös mietin tekstin yhtä päätelmää siitä, että Venäjän pitäisi vallata Ukraina kokonaan loputtoman sodan päättääkseen. Se on hieman ristiriidassa sen toisen tekstissä esitetyn ajatuksen kanssa, että USA jo etsii seuraavaa vasallia, jonka kautta sotia Venäjää vastaan. Silloinhan Ukrainan valloittaminen ei ratkaisisi mitään, vaan uusi vihollinen nousisi esiin.

          Minusta kysymys Ukrainan itsenäisyyden säilymisestä on sikäli tärkeä, että se on varmaan lännelle ihan kynnyskysymys, siellä ei olla valmiita siitä tinkimään, luulisin. Ja Venäjää syytetään pyrkimyksestä nielaista Ukraina, ja sillä motivoidaan EU-valtioiden sotaponnisteluja.

  4. ”Kokous” oli täydellinen munaus, lapsenmielisten hiekkalaatikko.Kun kokous epäonnistui muutettiin asiasisältöä silkaksi hölynpölyksi ja lisäksi ”ei ollut tarkoituskaan saada mitään aikaiseksi” kuinka saada aikaan mitään kun merkittävimmät maat käänsivät selkänsä koko komedialle ja mikä tärkeintä Venäjältä evättiin mahdollisuus osallistua, tosin Venäläisillä onkin järkeä jättää moinen leikkiminen omalta osaltaan pois, soitellaan ja keskustellaan kun on oikeaa asiaa realistiselta pohjalta, Ukraina tässä nyt hävisi todella paljon, sillä Venäjän ilmoituksen mukaan ehdot tulevat kovenemaan, leikit on leikitty.

Vastaa