Tämä on runo, vaikka ei siltä näytä.
Sumuisena aaamuna en halunnut herätä. Heräsin, ja kahvilitran jälkeen aloin kirjoittaa muistiin yön ja unen ajatuksia.
Naapuriseura on ystävyyden yhteenliittymä. Tiedän uhkarohkeaksi sanoa, että myös rakkauden. Sanon silti, ja haluan kääntää suuntaa sodasta ja kylmistä faktoista ihmisyyden, läheisyyden, toistemme ymmärtämisen ja arvostamisen suuntaan.
Sitähän tämä on ollut tähänkin asti, mutta vielä enemmän, vielä selkeämmin kohti aitoa, hyvää ja syvää naapuruutta. Ei se tarkoita todellisuuden kieltämistä vaan oikeutta levähtää välillä. Ylen uutiset saa jättää nauttimatta, luvallani.
Mutta mistä me löydämme rakkautta täyttämään vihan astiat, vuodattamaan niistä pois pelon myrkky, paha veri.
Sillä viha on naamio pelon peitteenä, ja nämä pelkäävät johtajamme uhoavat vihaa peittääkseen pelkonsa.
Uskon, että salaa vapisevat miehet ja naiset kalisvine hampaineen tahtoisivat tunnustaa avuttomuutensa toinen toisensa kainalossa, mutta eivät voi, koska näennäinenkin valta on makeaa kuin myrkkymanteli.
Stubb, Valtonen, Häkkänen, Orpo, Purra ja muut, tulkaa tänne, antakaa kyynelten valua
pullakahvien päälle, puhukaa jos sanoja vielä on.
Eikö mihinkään muualle pääse kuin loppuun, te kysytte. Olisiko vastaus yksinkertainen, näytelmän päättäminen, esiripun lasku, todellisuuden katsominen kohtisuoraan rävähtämättömin silmin.
Uusi hallitusohjelma, uusi aika, kiellettyjen sanojen vapauttaminen: hellyys, empatia, ymmärrys, köyhyys, ihmisyys, niin ja rakkaus, kielletyistä kielletyin – uusi hallitusohjelma; vapaus olla pieni, vapaus olla pieni ja omissa oloissaan ja rakastaa lähimmäisiään.
Ei ole meistä maailman valtiaaksi, koska maailma ei tahdo sitä vaikka me kuinka tahtoisimme.
Hiljainen kansa on hiljaa, koska sitä ei ole opetettu puhumaan kuin Esson baarin nurkkapöydässä. On aika puhua ääneen, väljästi, vapaasti, vihatta.
Rakastakaamme toisiamme, koska muut vaihtoehdot ovat kuolemaksi. Jokainen päivä valjetkoon sumuisessa toivossa. Olemme veljiä ja sisaria sukupuolesta riippumatta. Joillekin meistä, vanhoille, sillä ei ole muutenkaan väliä.
On rohkeuttavaa avata sydän, ennen pallolaajennusta tai sen jälkeen! On vielä vapaus sanoa ainakin kahden kesken, ja ajattelun algoritmien kieltäminen on vaikeaa mille tahansa hallitukselle.
7 kommenttia julkaisuun “TÄMÄ ON RUNO”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kannatan ehdottomasi kyseistä esitystä.
”Tältä pohjalta voisi ajatella, että avoin kirje hallinnolle voisi olla mittasuure, ja vastaus siihen signaali.”
Mauno, rupea miettimään ja kirjoittamaan ko. kirjettä Stubbille. Kerro asiat niinkuin ne ovat, myös sen, että kasvot puhdistuvat ottamalla yhteyden Moskovaan. Kerro myös se, että tämän takana on paljon ns. ajattelijoita eikä aivopesun uhreja.
Hyvä idea!
Ei ole häpeä kääntää avoimet kasvot kohti itää!
Tähän yhteyteenhän onkin jo sopiva referenssi ja vertailukohde, -Maunon laastima avoin kirje Ministeri Lavroville, johon tuli ministeriöstä vastaus. Kyllä kai pitäisi voida ajatella, että pienenkin maan presidentti vastaisi omien kansalaistensa avoimiin kirjeisiin, kun kerran suuremmastakin maasta saadaan vastaus, vaikka ei olla kansalaisa. Jos TP ei itse osaa, niin kanslian tiedoituspäälllikkö voisi sitten yrittää. Tämä tapahtuikin kerran, kun kysyttiin TP:n kansliasta suoraan kannanottoa Pariisin rauhansopimuksen v. 1947 voimassaoloon.
Kannatettava ehdotus!
Sallittaneen runon laatijan taholta, että lainaan tähän alustukseksi muutaman otteen:
”Sillä viha on naamio pelon peitteenä, ja nämä pelkäävät johtajamme uhoavat vihaa peittääkseen pelkonsa. Uskon, että salaa vapisevat miehet ja naiset kalisevine hampaineen tahtoisivat tunnustaa avuttomuutensa toinen toisensa kainalossa, mutta eivät voi, koska näennäinenkin valta on makeaa kuin myrkkymanteli.”
Ehkäpä nämä hengessään parkuvat toistensa olkaa vasten itse aiheuttamassaan tilanteessa, eivät kykene näkemään sitä riittävän selkeästi ryhtyäkseen oikeisiin toimenpitäisiin. Sensijaan he suuntaavat vihansa yhteen kohteeseen osoittaakseen vahvuutensa, mutta tosiasiassa osoittavat oman heikkoutensa.
Andre Segoviasta sanottiin joskus, että hän oli suuri kitaristi, mutta pieni ihminen. Olisko seuraavassa jotain analogista edelliseen lauseeseen nähden, ”Suuri orkesteri, mutta pienet ihmiset”
”Stubb, Valtonen, Häkkänen, Orpo, Purra ja muut, tulkaa tänne, antakaa kyynelten valua pullakahvien päälle, puhukaa jos sanoja vielä on”
Tässä lauseessa on suorastaan Messiaanista sanomaa. Tulee mieleen myös Eduard de Bono, koska tarjoukseen sisältyy myös ratkaisu, ja mahdollisuus anteeksiantoon. Nykypolitiikan jatkaminen johtaa vain siihen, että anteeksiantoa ei voi tulla, ja viha tulee jatkumaan, sen kohteet vain muuttuvat.
Tältä pohjalta voisi ajatella, että avoin kirje hallnnolle voisi olla mittasuure, ja vastaus siihen signaali.
https://www.youtube.com/watch?v=Posmzxqx4HA
Näiden mietteiden pariksi sopii Lontoossa asuvien juutalaisten hiljainen protesti holokaustin muistopäivän väärinkäyttöä vastaan. He haluavat muistuttaa siitä, että sen holokaustin rinnalla jonka heidän vanhempansa tai isovanhempansa kokivat on parhaillaan menossa Israelin valtion toimeenpanema holokausti Palestiinan kansaa kohtaan. Holokausti jota lännen hallitukset aseistavat mutta jonka he haluavat pitää poissa näkyvistä. Ei voi olla pahempaa tapaa häpäistä holokaustin uhrien muistoa kuin suorittamalla sen verukkeella uuden kansanmurhan.