Tapaus Skripal – vielä kerran

Jäljet päättyvät Yhdysvaltain sotilastukikohtaan.

Viime viikolla Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julian myrkyttämisestä tuli palanen uutta tietoa. Tämä palanen saattaa myös olla viimeinen, joka tästä tapauksesta saadaan, siksi on paikallaan tehdä katsaus tapahtumiin.

Tämän viimeisimmän selvityksen antoi entinen Britannian suurlähettiläs ja diplomaatti Craig Murray, joka erosi tehtävistään, koska oli voimakkaasti eri mieltä maansa harjoittamasta ulkopolitiikasta. Murraylla on kuitenkin entisen virkansa kautta asiasta sisäpiiritietoa.

Keskustelussa ”thegrayzonen” toimittajan Max Blumenthalin kanssa, jossa aiheena oli Murrayn matka Libanoniin, sivuttiin ohimennen Skripalin tapausta. Murrayn kommentti on mielenkiintoinen ja merkittävä siksi, että se täsmää paikallisen ”yksityisetsivä” Rob Slanen tutkimuksen loppupäätelmän kanssa täydentäen tämän tekemää selvitystä.

Sergei ja Julia Skripal myrkytettiin 4.3.2018 Salisburyn kaupungissa. Koska viranomaisten antama selitys ja selvitys tapahtumien kulusta oli ilmeisen epäuskottava, aloitti Rob Slane oman selostuksensa palstallaan ”theblogmire”. Palstaa ei enää saada näkyviin, koska sen jälkeen kun Slane oli päättänyt työnsä, se joutui kaappauksen kohteeksi. Aineisto on varmaankin Slanella tallessa.

Virallisen selvityksen mukaan kaksi venäläistä agenttia siveli Skripalin kotitalon ovenkahvan ”novichok”-supermyrkyllä. Mutta uhrit eivät kuitenkaan kuolleet siihen paikkaan, mikä olisi pitänyt olla seuraus maailman väkevimmästä yhdisteestä. Sen sijaan he läksivät kaupunkiajelulle ja poikkesivat puistokävelylle sorsia syöttämään. Sitten he suunnistivat oluelle ja ruokailemaan, ja vasta tämän jälkeen tuupertuivat yhtä aikaa puistonpenkille.

Apuun riensi ensimmäisenä Britannian puolustusvoimien johtava sairaanhoitaja, joka ”sattumalta” oli kävelemässä paikan ohi tyttärensä kanssa. Yhteensattuma jonka todennäköisyys on lähellä täysosumaa lotossa.

Totta virallisessa versiossa on vain sen viimeinen kohta. Sairaanhoitaja meni penkin luo ja totesi Skripalien myrkytystilan. Mitä sitä ennen oli tapahtunut, oli jotain aivan muuta, ja sen paikkakunnalla asuva Slane onnistui varsin hyvin rekonstruoimaan.

Hän esitti loppupäätelmänään, että Skripalit oli myrkytetty ravintolan sisäpihalla mitä ilmeisemmin Britannian tiedustelupalvelun toimesta. Myrkky oli oletettavasti peräisin Porton Downin sotilaslaboratoriosta, joka sijaitsee sopivasti Salisburyn liepeillä. Käytetty yhdiste oli laadultaan väkevä mutta ei mikään silmänräpäyksessä tappava ”novichok”, jollaiseksi media sen kuvaili. Porton Downilla on laaja valikoima myrkkycocktaileja joista valita.

Craig Murrayn tuoma vahvistus ja lisäys Slanen selvitykselle on seuraava: Ensimmäinen kiireellistä elvytyshoitoa antanut lääkäri oli toipuvalta Julia Skripalilta saanut kuulla, että tämä oli tiennyt, missä myrkytys oli tapahtunut ja kuka myrkyttäjä oli. Myrkyttäminen oli, aivan kuten Slane oli päätellyt, tapahtunut ravintolan sisäpihalla ja tekijänä oli toiminut agentti nimeltä Pablo Miller, joka oli tunnettu MI6-yhteyksistään. Hän asui Skripalien naapurustossa ja he tunsivat toisensa. Näin ollen hän saattoi lähestyä heitä ravintolassa herättämättä epäilyksiä. Murrayn mukaan kaikki Milleriä koskevat viittaukset ovat hävinneet julkisista tiedostoista.

Toivuttuaan Julia Skripal sai kerran tehdä videotervehdyksen tarkkaan valvottuna. Paikalliset britit tunnistivat videolta ympäristön Yhdysvaltain sotilastukikohdan sisätiloiksi. Sen jälkeen Skripalit saivat muutaman kerran soittaa sukulaisilleen Venäjälle, jonka jälkeen nekin yhteydet katkaistiin. Sergei Skripal oli aiemmin viikoittain soittanut Venäjällä asuvalle äidilleen. Enää tätä ei sallittu ja vähän myöhemmin äiti kuoli. Jäljellä Venäjällä oli Julian serkku ja hänen perheensä. Yhteydet heihinkin loppuivat. Seurasi hiljaisuus.

Mikä oli Britannian motiivi tässä tapauksessa? Kaikesta päätellen motiivina oli estää Sergei Skripalin paluu Venäjälle. Skripal oli kavallettuaan briteille omia tietojaan saanut luvan agenttivaihdossa poistua Venäjältä Britanniaan. Siellä hänet oli tavan mukaan ”tyhjennetty” kaikesta käyttökelpoisesta tiedusteluun liittyvästä aineistosta. Tämän prosessi oli myös Skripalille itselleen antanut mahdollisuuden saada merkittäviä tietoja uudesta kotimaastaan. Oli estettävä, että hän vuotaisi nämä tiedot Moskovalle.

On epävarmaa olisiko Venäjä edes hyväksynyt Skripalia maahan muuten kuin turistina. Mutta sekin oli brittien kannalta paha mahdollisuus. Tällainen suunnitelma Skripaleilla oli, koska Julia halusi mennä naimisiin ja saada isänsä vähintäänkin käymään häissä sekä äitiään tapaamassa. Lisäksi tiedetään, että Skripal oli alkanut liputtaa yhä selkeämmin Venäjän puolesta. Hän kannatti Krimin palautumista Venäjälle ja puhui sarkastisesti Ukrainan tilanteesta. Myös kunnioitus uusia isäntiä kohtaan oli kadonnut.

Eliminoimalla Skripalit britit saattoivat lisäksi lyödä samalla iskulla toisenkin kärpäsen. Syyttämällä teosta Venäjää saatiin luoduksin mitä herkullisin loanheittokampanja vieläpä juuri ennen tulevia jalkapallon maailmanmestaruuskisoja Venäjällä.

Termi ”novichok” keksittiin brittien televisiossa samana talvena esitetystä suositusta agenttijännäristä, jossa sitä oli käytetty ja se näin oli jo iskostuneena katsojien mieleen. Britit toimittivat myös näytteen ”löytämästään” myrkystä OPCW:lle eli kansainväliselle kemikaalisia aseita tutkivalle järjestölle.

Sekin harhautus meni kiville. Tutkimus oli sieltä annettu sopimuslaboratoriolle jossa sattumalta toimi pilliinpuhaltaja. Tämä oli yhteenvedossaan ohimennen todennut, että kyllä myrkkyä oli näytteessä kuten väitettiin, mutta se esiintyi puhtaassa muodossa eikä sekoittuneena kuten olisi pitänyt. Eli kemiallinen yhdiste ja veri oli sekoitettu koeputkessa eikä ollut peräisin koehenkilön verestä.

Missä Skripalit ovat tänään? Jos Britannian viranomaiset olisivat puhuneet totta, ainakin Julia Skripal olisi kiertänyt tv-haastattelusta toiseen kertomassa kauheista maanmiehistään. Mutta Julia samoin kuin isänsä katosi tai pikemminkin kadotettiin.

Mutta minne? Ensin Yhdysvaltain sotilastukikohtaan, jonne jäljet päättyvät. Silloin kun Julia vielä sai kommunikoida, oli ilmeistä, että hänen isänsä terveydentila oli huono ja heikentymään päin. Varsin todennäköistä on, ettei hän enää ole elossa. Voidaan vain arvailla, mitä Julialle on tapahtunut. Parhaassa tapauksessa hän on saanut uuden identiteetin, jonka turvin hän oleskelee vaikkapa Yhdysvalloissa. Huonommassa tapauksessa – unohdetaan se ja toivotaan parasta hänelle.