Hämminki kasvaa läntisessä Euroopassa. Trumpin hallinnon ulostulot ovat järkyttäneet niitä, jotka uskovat vielä vanhan järjestelmän mahdollisuuksiin. Median haastattelemat asiantuntijat eivät enää tunne asiaa, joita heidän pitäisi kommentoida.
BRICS-maissa taas ei näy merkkejäkään järkytyksestä. Kiinassa kylläkin vaaditaan Yhdysvalloilta näyttöjä. Erityisesti siitä, miten tosissaan Trumpin hallinto on, kun se esittää neuvotteluja aseistariisunnasta ja ydinaseista luopumisesta.
Trumpin tavassa yhdistää uhkailuja ja neuvotteluita ei sinänsä ole mitään uutta. Niihin ovat hallitsijat turvautuneet vuosisatojen ajan. Siinäkään ei ole mitään uutta, että itsensä heikoiksi kokevat tahot ryhtyvät rakentamaan aitoja ja linnakkeita puolustaessaan sitä, mihin ovat tottuneet.
Poliittisten manöövereiden takaa löytyy aina taloudellisia juuria. Trumpin hallinnon politiikka on reaktio samoihin asioihin kuin vastaukset finanssikriisiin, eurokriisiin tai muihin kriiseihin eri puolilla maailmaa.
Markkinat ovat reagoineet tilanteeseen hermostuneesti. Nykyisen tilanteen juurisyyt eivät kuitenkaan ole hävinneet mihinkään. Ne ovat kasvaneet nykyiseen geotaloudelliseen maaperään viimeisen parin sadan vuoden ajan. Ulkomaankaupan ja budjettien vajeet ja velka asettavat rajat niin diileille kuin linnakkeiden rakentamisen kustannuksille.
Markkinat reagoivat diileihin välittömästi
Osakkeiden pörssikurssit ja valuuttojen vaihtokurssit, korkotaso sekä inflaatiovauhti ovat niitä muuttujia, jotka kuvaavat markkinareaktioita nopeimmin. Kurssit saavuttivat tämän vuosikymmenen pohjalukemat koronan ansiosta. Koronan jälkeen lähtivät hinnat ja korot nousuun lähes kaikkialla.
Venäjän markkinoiden muutokset ovat markkinapuntari parhaasta päästä. Se johtuu Venäjän erityisestä asemasta globaaleilla markkinoilla. Koronaan Venäjän markkinat reagoivat saman suuntaisesti kuin suurimpien maiden eli G20- ryhmään kuuluvien maiden markkinat.
Vuodesta 2014 lähtien Venäjän vastaiset pakotteet ovat voimistaneet markkinoiden vaihteluita Venäjällä. Siksi vaihtokurssit, korot ja hinnat vaihtelevat siellä jyrkemmin kuin useimmissa muissa maissa.
Nyt nämä Venäjälle viimeisen lähes neljän vuosikymmenen aikana tutuksi tulleet ilmiöt ovat itumuodossaan jo Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Vuoden 2000 IT-kupla ja vuoden 2008 finanssikriisi olivat alkusoittoa markkinareaktioiden voimistumiselle. Kun katsoo markkinoiden tärkeimpiä muuttujia tällä vuosikymmenellä, niin turbulenssia ei voi olla näkemättä.
Tasapaino horjuu
Markkinareaktiot ovat kuitenkin jännitteiden ja näköalojen aiheuttamaa pintakuohuntaa. Tämän kuohunnan alkulähteet ovat kehittyneet jo useita vuosikymmeniä. Ne tulevat esiin kun suhteutetaan eri maiden ja maaryhmien globaali väestöosuus niiden osuuteen globaalista bruttokansantuotteesta.
Tämä suhde kertoo kuinka paljon väestön suhteellista osuutta suuremman tai pienemmän osuuden eri maiden kansalaiset saavat vuosittain maailmalla luodusta jalostusarvosta.
Nyt suurista maista vain Venäjän ja Kiinan bruttokansantuoteosuus vastaa niiden osuutta maailman väestöstä. Yhdysvaltojen kansalaiset anastavat yli kuusi kertaa enemmän globaalista jalostusarvosta kuin mikä on niiden väestön osuus.
Myös Euroopan suurten maiden yritykset ja kansalaiset voivat nauttia väestöosuuttaan suuremmasta hyvinvoinnista. Saksassa suhdeluku on lähes neljä, Britanniassa ja Ranskassa kolmen ja neljän välissä. Italian osuus on lähes kolme.
Globaalin järjestyksen suurin uhka piilee Intian, Indonesian ja monien muiden väestörikkaiden globaalin etelän maiden bruttokansantuotteen ja väestöosuuden välisessä epätasapainossa. Intialaiset saavat vain viidesosan siitä jalostusarvosta, joka heille kuuluisi väestömääränsä mukaan.
Alijäämät synnyttävät ylijäämiä
Nykyisen globaalin järjestelmän epätasapainojen seurauksena ulkomaankaupan yli- ja alijäämät kasvavat vauhdilla. Kiinan ja Euroopan, erityisesti Saksan, ylijäämä sekä Yhdysvaltojen krooninen alijäämä ovat näkyvimpiä epätasapainojen seurauksia.
Vuoden 2024 USA:n vientikaupan alijäämä ylitti viime vuonna jo tuhat miljardia dollaria. Suurimman alijäämän aiheutti kauppa Kiinan kanssa (217,4 miljardia USD). Kiinan perässä tulevat EU (213,8) ja Meksiko (157,2). Venäjä näyttäytyy parin miljardin USA-kaupan ylijäämällään lähes liittolaiselta. Yhdysvaltojen intresseissä on näiden ylijäämien supistaminen. Uhkailu tullitariffien korottamisesta on näiden pyrkimysten toteuttamisen väline.
USA:n palvelujen vienti on ylijäämäistä. Samoin sijoitustulot. Mutta ne eivät pysty kattamaan kuin murto-osan tavarakaupan alijäämästä. Kaupan alijäämä aiheuttaa suuret työpaikkojen ja verotulojen menetykset.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa syytetään Kiinaa ylituotannosta, joka olisi kaupan epätasapainon aiheuttaja. Todellinen syy löytyy kuitenkin Yhdysvaltojen dollarin asemasta varantovaluuttana.
Miljardeja ja prosentteja
Sota Ukrainassa on johtanut siihen, että Ukrainan saama osuus jalostusarvosta on pudonnut noin 40 prosenttiin siitä, mikä ukrainalaisille kuuluisi väestömääränsä perusteella. Se on vain muutamaa prosenttia suurempi kuin Indonesian suhdeluku.
Ukraina on muuttumassa kehitysmaaksi keskelle Eurooppaa. Nyt Trumpin hallinto pyrkii siihen, että se nähtäisiin Ukrainan pelastajana. Se on suunnitellut itselleen rauhanprosessin kapteenin roolia. Tähän Euroopan suurten maiden ja EU:n johtajat ovat reagoineet kutsumalla kokoon hätäkokouksia. Euroopassa julkisuus on sakeana ehdotuksista, joissa puolustusteollisuudelle luvataan satoja miljardeja euroja tukea. Ainoastaan prosenttilukujen suhteen ilmenee hajontaa.
Maksimalistit vaativat Euroopan valtioiden puolustusmenojen osuuden nostamista viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Enää kukaan ei tyydy kahteen prosenttiin, joka oli suosittu prosenttiluku ennen Trumpin hallinnon toimia.
EU:n komission puheenjohtaja von der Leyen on esittänyt 800 miljardin euron puolustusmenojen rahoituspakettia neljäksi vuodeksi. Paketista 650 miljardia euroa koottaisiin jäsenvaltioilta.
Se edellyttäisi jäsenvaltioiden lisäävän puolustusmenojaan keskimäärin 1,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Loput 150 miljardia euroa koottaisiin markkinoilta velkana, joka käytettäisiin yksinomaan puolustusinvestointeihin.
Kun vertaa 200 miljardin vuosittaista puolustusmenojen lisäystä Yhdysvaltojen puolustusmenoihin, niin Euroopalla jää vielä matkaa kiinni kurottavaksi. Samaan johtopäätökseen voi tulla kun tutustuu Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutin SIPRI:n tilastoihin.
Jotkut ovat esittäneet nopeimmaksi militarisoinnin keinoksi Ukrainan armeijan kykyjen parantamista. Se vaatisi Euroopan mailta vielä suurempia varustelumenoja. Ukrainan varustelumenot olivat vuonna 2023 jo noin 37 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Militarisointi vaatii investointeja
Jo pelkästään lukuja tuijottamalla käy ilmeiseksi, että rauhanprojektiksi kutsuttu Euroopan yhdentyminen muuttuu varuskunta-Euroopan rakentamiseksi. Ja kuten meilläkin on huomattu, varuskuntien ylläpito maksaa.
Mistä siis rahat?
Talouden totaalinen militarisointi törmää investointimahdollisuuksiin. Kun verrataan suurimpien Euroopan maiden investointiastetta suurimpien BRICS-maiden investointiasteeseen ja tehokkuuteen, niin käy selväksi, että Euroopan suurmaiden yrityksiltä vaaditaan aivan toisenlaista kasvuvauhtia kuin mihin on totuttu vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Kiinan investointiaste on jatkuvasti yli 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Venäjän investointiaste on kasvanut viime vuosina niin, että se ylittää jo neljänneksen bruttokansantuotteesta.
Ainoastaan Ranskan investointiaste on vertailukelpoinen Venäjän investointiasteen kanssa. Toisen ”halukkaiden koalition” johtavan maan eli Britannian investointiaste on reippaasti alle 20 prosenttia. Saksalla se on hieman yli 20 prosenttia.
Kun tarkastellaan bruttokansantuotetta, niin investoinnit ovat pois kulutuksesta. Niiden rahoittaminen vaatii säästöjä. Myös tässä suhteessa Euroopan suurten maiden militarisoinnin rahoitusmahdollisuudet ovat kyseenalaiset.
Kun verrataan investointien osuutta bruttokansantuotteessa säästöjen osuuteen, niin huomaamme, että Euroopan suurmaista ainoastaan Saksa kykenee rahoittamaan investoinnit omilla säästöillään. Britannian säästöt kattavat alle 90 prosenttia investointimenoista. Tätä voi verrata esimerkiksi Venäjän vastaavaan lukuun, joka on lähes 110 prosenttia.
Nykyinen globaali järjestelmä perustuu siihen, että Venäjän, Kiinan ja Japanin kaltaiset maat, joilla on jatkuva ulkomaankaupan ylijäämä, käyttävät tuotannosta syntyneet tulot säästöihin. Siihen ovattähän saakka kelvanneet omien valuuttojen ohella myös Yhdysvaltojen velka sekä dollari- tai eurotalletukset.
Kiina ja jopa Japani ovat suurimmat Yhdysvaltojen valtion velan ulkomaiset rahoittajat. Ne ovat supistaneet viime vuosina Yhdysvaltojen velkapapereiden hankintaa useilla prosenteilla.
Velka on kasvanut rengistä isännäksi
Niin puolustusmenojen kuin sen vaatiman infrastruktuurin rahoittamisen kannalta verotuksen ja velan suhde on oleellinen. Jos verotusta supistetaan liikaa, syntyy budjettivajeita. Jos sitä kiristetään liikaa, rahaa ei riitä yritysten investointeihin.
Yhdysvaltojen pyrkimyksenä näyttää olevan omien varustelumenojen supistaminen ja niiden sysääminen Euroopan syliin. Yhdysvalloissa on huomattu, että paisuvien puolustusmenojen rahoittaminen kaventaa johtavien teknologiayhtiöiden kasvun rahoittamista. Kaupan epätasapaino synnyttää budjettialijäämiä. USA pystyy verotuloilla ja veroluonteisilla maksuilla kattamaan vain 2/3-osaa budjettimenoista.
Yhdysvaltojen budjettivaje oli peräti 6,4 prosenttia bruttokansantuotteesta viime vuonna. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Venäjän budjettivaje vuonna 2024 oli vain 1,7 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Myös Euroopan Unionin suurimmat taloudet kärsivät merkittävästä budjettivajeesta. Ranskan budjettivaje oli viime vuonna 6,1 prosenttia ja Britannian lähes viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Saksan vuoden 2024 budjettivaje oli 2,6 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa alijäämät tukitaan velalla. Dollareissa mitattuna suurin valtion velka on Yhdysvalloilla. Se on jo 35 000 miljardin dollarin kieppeillä. Summa tarkoittaa 125 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. USA kulutti vuoden 2024 tilikauden budjettimenoista jo yli 21 prosenttia valtion velan korkojen maksuun.
Yhdysvaltojen ongelma on varustelumenot, jotka olivat vuoden 2024 tilikauden budjettimenoista yli 19 prosenttia. Varustelumenoista suuri osa käytetään tuotteisiin, joiden valmistaminen ei vaadi korkeaa teknologiaa. Pääosa näistä menoista menee joukkojen palkkoihin, sosiaalikuluihin ja logistiikkaan.
Kestääkö Euroopan siilipuolustus?
Kansainvälisessä politiikassa on nähtävissä useita erilaisia suunnitelmia nykyisten geopoliittisten jännitteiden purkamiseksi. Yhdessä ääripäässä on asevarustelun pysäyttäminen ja ydinaseiden parempi valvonta. Toisessa ääripäässä on linnake-Eurooppa, joka nähdään osana useiden linnakkeiden saaristoa.
Euroopan kohtalosta suorasanaisin on ollut Saksan kristillisdemokraattien johtaja. Hän on tullut siihen tulokseen, että Trumpin hallinto on välinpitämätön Euroopan kohtalosta. Häntä säestää Euroopan komission puheenjohtaja von der Leyen omilla ”visioillaan”.
The Guardianin mukaan von der Leyen sanoi Euroopan maiden johtajien kokouksessa Lontoossa, että eurooppalaisten on tehtävä töitä muuttaakseen Ukraina ”teräksiseksi piikkisiaksi, jota mahdolliset hyökkääjät eivät pysty sulattamaan”.
Ukrainan piikkisiaksi kasvattaminen lisäisi Euroopan maiden velkaa entisestään. Jo nyt Ukrainan budjetista 40 prosenttia perustuu Yhdysvaltojen ja läntisen Euroopan apuun ja lainoihin. Jälleenrakennuksen hinnaksi on arvioitu reippaasti yli 500 miljardia euroa.
Jotkut poliitikot ja heidän tukijansa haaveilevat läntisen Euroopan omasta puolustusteollisuudesta, joka korvaisi asehankinnat Yhdysvalloista. Tällaisten suunnitelmien toteuttaminen on varmin tie Yhdysvaltojen ja Euroopan vastakkainasettelun kärjistymiseen. Ovathan Euroopan aseiden ostot Yhdysvalloista energian ohella keinoja, joilla USA pyrkii tasapainottamaan kauppaansa Euroopan maiden kanssa.
Kerrottujen ukujen perusteella luulisi olevan helppo päättää, kumpi tie on Euroopan kannalta edullisempi: aseiden riisunnan ja ydinaseiden valvonnan tie vai varustelukilpaan keskittyvän linnake-Euroopan tie. Se edellyttäisi kuitenkin sitä,että Euroopan nykyiset johtajat tunnustavat virhearvionsa. Sellaisesta ei kuitenkaan ole näkyvissä pienintäkään merkkiä. Pikemminkin päinvastoin.
19 kommenttia julkaisuun “Trumpin toimet ovat ajaneet läntisen Euroopan hämminkiin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Niin näyttää käyneen myöskin USA:ssa..
https://www.youtube.com/watch?v=Vhdih6WXTEc
Sekä Yhdysvallat että EU ovat korkean kustannustason maita. Niin kauan kuin ne ovat dominoineet muuta maailmaa tämä ei ole ollut suurikaan ongelma. Nyt asiat ovat radikaalisti muuttuneet. Miten kilpailla maailmanmarkkinoilla joille nousee koko ajan uusia tekijöitä jotka tekevät saman paljon halvemmalla ja yhä useammin myös paremmin. Teesinä oli, että Kiina vain kopioi mutta ei kykene innovoimaan. Ajateltiin, että Kiina ehkä nousee mutta hitaasti kuin Japani aikanaan ja Korea sen jälkeen. Mutta nyt Kiina johtaa länttä jo monella sektorilla joilla innovaatiot ovat osa kehitystä.
Yhdysvalloissa sekä terveydenhoito että koulutus ovat markkinavetoista toimintaa jonka vuoksi näiden sektoreiden kustannukset ovat nousseet pilviin. Kun tähän lisätään huippukorkea vuokrataso ollaan sellaisella kustannustasolla että myös palkkaa on maksettava tämän tason mukaan jotta voitaisiin toimia. Aasian maiden kustannustaso on mittaluokkaa alempi vaikka sekin on nouseva. Ja uusia maita Aasiassa on astunut mukaan kehitystä jouduttamaan, Vietnam on jo melko korkealla mutta väkirikas Indonesia on uusi nouseva tekijä ja sitten on tietysti Intia ja miksei myös Iran.
Brysselin ja Berliinin neropatit ovat havainneet ongelman, ehkä, ja päättäneet, että asevarustelu on se EU:n visio jolla haasteeseen vastataan. Ja kun tähän suuntaan aletaan puskea Eurooppa jää vain entistä kauemmas jälkeen. Aasian uusia valtteja on terveysturismi. Monet Aasian maat pystyvät tuottamaan terveyspalveluita myös länsimaisille potilaille sekä laadukkaasti että edullisesti. Seuraava askel saattaa olla uudet läpimurrot lääketieteessä samalla kun eurooppalaiset keskittyvät askartelemaan ohjustensa parissa.
Asevarustelu on varmin tie EUn tuhoon. Kaikki muut maat satsaavat talouteen ja laittavat EU-maat resupekaksi. EU kuvittelee, että Venäjä hyökkää Eurooppaan, mutta entä, jos ei hyökkääkään. Asevarustelurahat ovat menneet hukkaan ja talous on pohjamudissa. Aasia on se alue, josta tulee johtava talousalue.
Näyttää siltä, että ”lännen” kolonialistivaltioiden 500-vuotinen hegemonia on päättymässä.
Tuli tuossa tänään pyöräillessä mieleen, että ’länsi’ erilaisista ideologisista syistä tai muotien tai optimointien huumassa tekee kaikenlaista, mikä on saattanut tuottaa hetken hyödyn, mutta muuttuu myöhemmin ongelmaksi. On unohtunut, että kaikella tahtoo olla kääntöpuolensa, eikä kaikkea voi saada. Länsimaat halusivat idän halpoja tuotantokustannuksia ja menettivät samalla omaa teollista kykyään mm. Kiinan hyötyessä tilanteesta. Koko kaiken läpäisevä hyötyajattelu on totaalisuudessaan jotenkin arvaamatonta ja minkälaisia tahansa oheisvaikutuksia voi syntyä ja syntyy. Näitä sitten ratkotaan etsien syyllistä mistä tahansa paitsi itsestä. Tuo älyttömyyksiin menevä asevarustelu kuulostaa taas erityisen järjettömältä suunnitelmalta. Venäjä uhkaa muka. Meinaako nämä, että Venäjä uhkaa mutta odottelee 5-10 vuotta, että Eurooppa saa aseensa taottua.
Valitan kirjoitus/editoinnin yhteydessä syntyneitä tekstivirheitä. Ajatus on silti kristallin kirkas.
Joiltain puuttui täysin suunnitelma B.
Miten ihmeessä kansalainen voisi luottaa sellaiseen hallintoon ja nk. Länteen kuulumisen ideologiaan, jossa pienen Suomen kaikki resurssit on käytännöllisesti lahjoitettu yhteisen Euroopan kolhoosiin, joka sitten yrittää kertoa jäsenilleen, miten itse kunkin kussakin paikadsa pitää elää keskusjohdon suuren viisuden laatimissa puitteissa. Ei tule mitään, -johan se on nähty. Suomen osalta degeneraation aste sekä taloudellisesti ja organisatoorisessa mielessä valtiollisesti, on suorastaan uskomaton siihen nähden, mistä on lähdetty kehitykseen.
Me kuulumme länteen, lausui muuan Salosta kotoisin oleva aivoatleetti. Siinä mielessä, Suomen nykyistä tilaa pitää tarkastella, ja kenen tai minkä hyväksi ponnistelut osoitetaan.
Vielä pitää sanoa sen verran, että kun nykyisin kansakuntaa edustavan TP Stubbin kaikki omat ja lainatut aviisit olisivat edustamansa aatteen mukaisesti kaikille kansalaisille kaikkialla maailmassa sääntöpohjaisen arvojärjestelmän mukaisesti sopuhengessä sopimuspohjaisesti jaossa, niin silloin minustakin voisi tulla aito globalisti siihen aitoon, siis ”genuine” nk. länsimaiseen tms. arvopohjaan perustuvaan sivistykselliseen käyttäytymismalliin liittyvien toimintojen puitteissa. Nykyinen globalistien aate toimii käytännössä vain joko henkisten tai fyysisten väkivaltatoimintojen kautta, jota nk. Läntinen maailma on toteuttanut kulttuurihistoriansa syntyajoista lähtien. Siksi on turha jauhaa hevonpaskaa sääntöpohjista, ennenkuin sivistystaso on riittävä.
Pilottiprojektit on jo nähty, uusin toisinto on parast’aikaa meneillään nk. Eurooppa kehyksissä. On turha väännellä lillukanvarsia siitä tai tästä milloin missäkin kehyksissä, ennenkuin jotkut perusasiat on sisäistetty ja majoriteettien sivustystaso, eliitti mukaanlukien on riittävä.
Trump on sekoittanut nyt paletin, mutta onko siitä seurauksena uudenlainen kehitys vai samanlainen entismallin piilotettu toisinto, niin aika näyttää. Poliittisella innovatiivisyydellä olisi nyt sijaa, kuten silloin kun Suomesta tuli itsenäinen kansakunta. Sellaiseen meidän hallintomme henkiset resurssit eivät nykyisten tapahtumien ja toimintojen valossa syystä tai toisesta näytä oikein riittävän.
Hämminki kasvaa läntisessä Euroopassa. Trumpin hallinnon ulostulot ovat järkyttäneet niitä, jotka uskovat vielä vanhan järjestelmän mahdollisuuksiin. Median haastattelemat asiantuntijat eivät enää tunne asiaa, joita heidän pitäisi kommentoida.”
Siinä ne kaikki tärkeimmät toteamukset olivatkin, mutta silti näkemysteni valossa on herätettävä mietintämyssyyn eräitä asioita. Menemättä yksityiskohtiin, jotta ei tulisi liian pitkäksi, niin todettakoon tässä yhteydessä yleisellä tasolla edelliseen liityen vain seuraavat asiat, joilla ymmärtääkseni on kansakunnallista merkitystä.
Poliittiset broilerit läpi hierarkian ovat unohtaneet sen tosiasian, että mikään ei jatku ikuisesti, ei hyvä eikä huono. Tässä valossa vihervasemmiston edustama globalismi ”weffiläisine” agendoineen kestävän kehityksensä kehyksissä on nyt totaalisesti sotkeutunut omiin sukkahousuihinsa, niin Suomen UPI:ssa kuin muissakin selitysorganisaatioissa tämän asian suhteen, myös poliittiset puolueet selittäjineen ”postimerkkiin” liittyvistä asemoinneista ja ”näppylöistä” huolimatta.
Niistä systeemipooleista kumpuavia nk. asiantuntijoita ja selittäjiä tulee kuin sieniä sateella satunta-otanta menetelmällä joko vanhoista tai uusista väripaletista riippumatta, mutta jostain ihmeen syystä rasiasta nousevat aina samat jänikset joiden ilmestymsellä kansakunnalle selitetään täyttä hevonpaskaa, kuin pupujen ilmaantumiselle taikurin hatusta.
Mutta nyt näyttävät eväät olevan lopussa. Kun innovaatiot eikä henkinen tai korruptiivinen kapasiteetti uusiin virityksiin syystä tai toisesta ei enää riitä, niin pitää yrittää toistaa samaa suuremmalla volyymitasolla.
Tätä indikoivat jo viime vuosien tapahtumat. Nämä mediapoolin edustajien selitykset eivät enää vaan kestä kriteerejä muuhun kansainvälisistä lähteistä saatavissa olevaan mediatuotantoon nähden, josta tullaan siihe väistämättä siihen johtopäätökseen, että joko nämä turpareleet eivät lue muuta kuin itse laatimansa referensiaalisersti kyseenalaista CV:n kirjoitusta tehtäviinsä päästäkseen, tai sitten eivät ymmärrä mitään lukemaansa. tai sitten ovat kaikkia läpiänsä myöten täysin korruptoitua porukkaa ylläpitääkseen omaa olemassaoloaan. Muuten tätä dystopiaa on todella vaikea ymmärtää. Tulikohan tämä nyt riittävän selvästi sanotuksi.
Taannoisessa puheessaan Euroopan komissiolle 19.02.2025 geopolitiikkaa analysoiva ja useimmat maailmanpolitiikan napahenkilöt henkilökohtaisesti tunteva Jeffrey Sachs lausui totuuksia siitä mikä on ollut mm. USA:n tähänastinen toiminta mm. Ukrainassa. On pakko kysyä tässä valossa, että mitä ihmettä Suomen hallinto oikein touhuaa, -kenen piikkiin, ja kenen mandaatilla? Tarkoittaako edustuksellinen demokratia sitä, että kun demokratian periaatteet kansanedustajien osalta ensin mitätöidään eduskuntaryhmän kollektiivipäätöksillä, jotka jo lähtökohtaisesti ovat perustuslain vastaisia, ja joihin todennäköisesti liittyy arkipäivän realismi nitasolla kiristyksenomaisia piirteitä pakottamisessa ”haluttuihin” päätöksiin, tai nk. ”porkkanointia” muuten edelliseen liittyen halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Niin, siis sitäkö se tarkoittaa?
Tyhmä kun olen, niin näitä asioita on pakko kysyä viisaammilta, joita Arkadianmäen-nyppylällä touhuaa 200 kappaletta, joille maksetaan taattua suojatyörahaa neljäksi vuodeksi, -työpaikan menettämisrahaa jne. kaikkine touhuamiseen liittyvine kuluineen, touhuamisen lopputuloksesta riippumatta. Lisäksi järjestelmän periferioissa ministeritasoilla häärii erinäinen määrä, ja ministeriöiden alaisilla virkamiestasoilla uskomaton määrä, n. 740.000 yksilöä ”all together” joilla on jonkinlainen ”palli”, jotka ovat hoitamassa 5.5 miljoonan populaation asioita.
Massiiivisesta lukumäärästä huolimatta, suhteutettuna kansakunnnan tuotantokapasiteettiin ja volyymiin, niin miksi tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsista ja nuorisosta ei huolehdita, vanhusväestö tapetaan hoitolaitoksiin, jotta eläkevakuutusyhtiöt ja globalismi kehyksissään voisivat hyvin, ja hyvinvointiyhteiskunta välttyisi vastaamaan aikanaan asettamiinsa lupauksiin?
Sen sijaan kyllä näyttää olevan varaa huolehtia siitä, että Euroopan nk. Unioni voi toteuttaa typeriä skenaarioitaan keskusjohtoisen hölmölänsä ylläpitämiseksi, jossa omat resurssinsa, kaikern muun, paitsi arroganssinsa loppuunkuluttaneet kansakunnat ovat johdossa.. Yrittänyttä ei laiteta.
Siitä johtuen on pakko kysyä, että eikö Suomen kannalta todellakaan parempaan lopputulokseen voida päästä niillä resursseilla, joilla kansakunta populaationsa kulutustasoon nähden suhteutettuna on istunut luonnonvaroiltaan aarrearkkunsa päällä, mukaanlukien suhteet naapureihinsa kaupankäynnin molempisuuntaisen volyymin suhteen.
Jokainen kysyköön nyt mielessään tarvittavat kysymykset, ja hankkikoon niihin vastaukset. Pitää mennä asioiden ytimiin. Me emme istu vaikutusvaltaisena niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Siksi non oltava vähän fiksumpi, kuin kollektiivi. Suomen nykyinen edustajisto puhuttiin mistä pöydistä hyvänsä, ei saavutustensa valossa edusta sitä, mitä kansakunnan hyvinvonti käytettävissä olleiden resurssien puitteissa edellyttää.
”tuotantokapasiteettiin ja volyymiin, niin miksi tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsista ja nuorisosta ei huolehdita, vanhusväestö tapetaan hoitolaitoksiin, jotta eläkevakuutusyhtiöt ja globalismi kehyksissään voisivat hyvin, ja hyvinvointiyhteiskunta välttyisi vastaamaan aikanaan asettamiinsa lupauksiin?”
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehitys pääsi toden teolla vauhtiin sen jälkeen, kun sosialidemokraattinen puolue oli hylännyt ”asevelisosialismin” eli ”Tannerin linjan” , joka pyrki ”lännettämään” Suomen Neuvostoliiton viholliseksi. Tämä tapahtui 1960-luvun alkupuolella.
Siitä lähtien maan hallitukset koostuivat pääasiassa oikeaa työtä tekevien suomalaisten puolueista eli Maalaisliitosta/Kepusta, joka edusti maanviljelijöitä ja muita maatyöläisiä, sosialidemokraateista ja SKDL:stä, jotka edustivat teollisuus- ja muuta työväestöä ja luonnollisesti RKP:stä, joka nyt menisi samaan hallitukseen vaikka itsensä pirun kanssa pakkoruotsin säilyttääkseen – hallituksen ohjelmasta viis.
Kokoomus eli miljonäärien puolue, joka oli Tannerin SDP:n jälkeen ainoa merkittävä ”lännettäjäpuolue”, pidettiin ehdottomasti hallitusten ulkopuolella, koska muuten hyvinvointivaltion rakentaminen olisi tyssännyt alkuunsa. Tätä aikaa ruvettiin kutsumaan kansanrintamahallitusten ajaksi.
Kun kansan elintaso nousi (eli hyvinvointi lisääntyi), seurasi siitä väistämättä se, että osa työväenluokkaan kuuluvista alkoi tuntea itsensä ”herroiksi” ja äänestää myös herroja eli porvaripuolueita. Kokoomuksen kannatus nousi vähitellen.
Kun Kekkonen oli mennyt ensin ”Biden-tilaan” ja sitten ”manan majoille”, ei ollut enää mitään estettä Kokoomuksen ottamiseen hallituksiin. Tämä tapahtui 1980-luvun puolivälin tienoilla ja siitä alkoi hyvinvointivaltio Suomen alasajo. Sama alamäki jatkuu edelleen, joskin pohja häämöttää jo.
Näihin Kokoomuksen hallituksiin liittyy eräs mielenkiintoinen piirre. Jokaisen hallituskauden jälkeen (olipa Kokoomus pääministeripuolue tai ei) Kokoomuksen päähallituskumppanille seurasi rökäletappio seuraavissa vaaleissa. Näin kävi sekä SDP:lle että Kepulle monta kertaa.
Tämä johtui luonnollisesti siitä, että jokainen hallitus, jossa Kokoomus oli mukana, ajoi miljonäärien etujen mukaista politiikkaa työkansan tappioksi. Samalla jokainen hallitus nakersi hyvinvointivaltion perustaa niin, että nyt voimme jo rehellisesti myöntää elävämme pahoinvointivaltiossa. Ihmetteln vain miksi kurjistuvat kansalaiset jatkuvasti äänestävät samat petturit valtaan, jotka lahjoittavat vähäisetkin resurssit esimerkiksi johonkin Ukrainan ”mustaan aukkoon”.
Juuri näin asiat minunkin muisteloini mukaan etenivät!
Ja seuraavana vuorossa ovat persut, joita kohtaa ”kokoomuskirous” eli rökäletappio.
Professori Glenn Diesen haastattelee Jeffrey Sachs`iä otsikolla ”EU panics as peace breakes out”
https://www.youtube.com/watch?v=RPYbXKDxsZ8
”Vuoden 2024 USA:n vientikaupan alijäämä ylitti viime vuonna jo tuhat miljardia dollaria. Suurimman alijäämän aiheutti kauppa Kiinan kanssa (217,4 miljardia USD). Kiinan perässä tulevat EU (213,8) ja Meksiko (157,2). Venäjä näyttäytyy parin miljardin USA-kaupan ylijäämällään lähes liittolaiselta.”
No niin siinähän se pohjimmainen syy tulikin. Jo useamman yhdysvaltain presidentin hallintokaudella on käynyt selväksi, että Kiina on USAn pää-kilpailija/vastustaja. Toisaalta olen ihmetellyt (talousasioita tarkemmin tuntematta), että mitä ihmeen pahaa se Meksiko on oikein tehnyt, kun Trump hyökkää tulleilla ja muilla tavoin sen kimppuun. Kolmas tekijä eli EU on kaikkein kinkkisin. Sitä varten oli punottava oikein erikoisjuoni.
Yhtäältä pitäisi vakuuttaa EUlle, että se on luonnollinen liittolainen ja siten ystävä, mutta toisaalta se olisi tuhottava taloudellisesti (etenkin vahvat EU-maat kuten Saksa). Yhdysvaltain alulle panema Ukrainan sota on tässäkin oleellinen tekijä. Jo vuosia sitten Biden ja Nuland sanoivat jopa selväkielisesti, että Saksan ja Venäjän väliset Nordstream-putket on katkaistava. Sodan varjolla se sitten toteutettiinkin.
Jotta sota olisi uskottava ja hyväksyttävä eurooppalaisten mielestä, kehitettiin USAn toimesta valenarratiivi Venäjän provosoimattomasta hyökkäyksestä Ukrainaan ja uhkasta koko Euroopalle. Todellisuudessa Venäjä meni Donbassiin puolustamaan sen asukkaita Ukrainan hyökkäykseltä. Muuten he olisivat joutuneet vastaavan kansanmurhan kohteiksi kuin Gazan asukkaat, joita kukaan ei puolusta.
Samalla uskottiin saatavan Venäjällä aikaan hallinnon vaihto ja vahva kansan valitsema hallitsija Putin pois presidentin paikalta. Yhdysvalloissakin kansa sentään saa äänestää presidentistä toisin kuin EU-diktatuurissa, jossa pieni eliittijoukko valitsee hallitsijan keskuudestaan. Tämä EU-eliitti on nyt täysin pois tolaltaan, kun USAn uudelle presidentti Trumpille on vihdoin selvinnyt mistä tässä kaikessa on kyse.
Venäjä on hyödyllisempi ystävänä ja kauppakumppanina kuin vihollisena. Kun USA vetäytyy pois tästä Ukrainan konfliktista, Eurooppa (EU) joutuu yksin selviytymään kuvitellusta vihollisesta eli Venäjästä. Rahan tunkeminen Ukrainan ”mustaan aukkoon” tuhoaa Euroopan taloudellisesti eli tapahtuu juuri se, mihin USA on koko ajan pyrkinytkin. Näyttää siltä, että EUn hölmö johto on itse nielaissut oman valenarratiivinsa ja uskoo siihen kuin pukki sarviinsa.
Vielä Trumpin 1. kaudella Yhdysvaltain valtiokoneisto (”deep state mafia”) vei tätä kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Bidenin varastamalla presidenttikaudella Trump kuitenkin teki kotiläksynsä huolellisesti ja nyt hän antaa ”deep statelle” ”isän kädestä”, mikä on tietenkin vain positiivinen asia. Toivottavasti korruptio Yhdysvalloissa vähenee. Ei ihme, että netissä ja valtamediassa Trumpin vastustajat ”lyövät” tätä jo enemmän kuin Putinia konsanaan.
Muuten olen sitä mieltä, että EU on hävitettävä jotta Eurooppa pelastuisi.
Ruben Stiller ihmetteli radiossa, että ensin Trump saarnaa sananvapaudesta ja sitten kirjoittaa kiellettyjen sanojen listan. Hän jätti kertomatta, että kyseinen lista koskee vain Yhdysvaltain virastojen asiakirjoja, ei median tai yksilöiden kielenkäyttöä.
Ennen englannin kielessä oli sana ”sex” tarkoittamassa biologista sukupuolta ja ”gender” tarkoittamassa sosiaalista sukupuolta. Järkevä jako. Mutta gender-liikkeen yksi keskeinen tapa sekoittaa keskustelua on ollut ”gender”-sanan siirtäminen tarkoittamaan myös biologista sukupuolta. Tästä on seurannut paljon väärinymmärryksiä keskusteluissa, olen huomannut. Nyt ”sex”-sana on palautettu merkitsemään biologista sukupuolta. Minusta tämä selventää asioita. Suomen kielessä tätä eroa ei ole. Meidän”sukupuoli”-sanamme pitää kuitenkin sisällään ajatuksen, että sukupuolia on kaksi, kumpikin sukupuoli edustaa ”puolta suvusta”.
Suomessakin on ideologisesti muokattu virastokieltä: Kelan vanhempainrahakaavakkeissa on korvattu muutama vuosi sitten sana ”äiti” sanalla ”synnyttäjä 1”, ettei joku raskaana oleva trans-mies loukkaannu, jos häntä kutsutaan äidiksi. Iso muutos minusta. Woke-aate on käynyt voimalla kielen kimppuun, koska kieli muovaa käsitystämme maailmasta.
Trumpin Gaza-politiikka on hirveää, mutta hänen Ukraina-politiikkansa järkevää.
Käyttäisin Länsi-Euroopan henkisestä tilasta termiä ”paniikki” !
Eurooppalinnake on linna sen omille kansalaisille aivan kuten Neuvostoliitto. Kiitos ei, mutta tällä menolla se talousromahdus kyllä tulee ja linnake jää toteutumatta, mutta siinä sivussa menee sitten sosiaalituet ja eläkkeet. Voi tätä vallitsevaa hulluutta ja ihan jo huolestuu, että miten sitä pärjää jatkossa.
Ukrainan ja Zelenskyn loppu lähenee. Länsimaiden johtajat ovat paljastaneet kasvonsa, siinä ei auta enää teeskentelykään. Suomen koko hullu kööri on selvillä, rauhan tultua alkaa takin pesu ja kääntö.
Sitä Niinistö kuuluisalla sanomisellaan juuri tarkoitti. Putin oli viisitoista vuotta muistuittanut, että Ukrainan Nato-jäsenyys ei käy, joten venäläisiin Sale ei voinut viitata. Minkälainen järjestys tämä liberaali demokratia oikein on, kun tuottaa kansojen johtajiksi tuollaisia henkilöitä kuin esimerkiksi Macron ja Orpo. Siitä puhe, mistä puute, sanottiin ennen ja tuntuu pitävän paikkansa myös tuon demokratiavouhotuksen suhteen.
Pahan valtakunnan päälliköt ovat olleet samanlaisia publikaanien rahoittamina. Kuten rodeoratsastaja 45 vuotta sitten sekä nykyinen, täysin arvaamattomia!!