Tykkivene Karjala vm. 1969, Kuva Wikipedia.

Tykkivenediplomatiaa ja vanhoja pitsejä

Suuret valtiot tuppaavat päättämään itsekin teoistaan.

Kari Arvola

Moderni aika modernisoi sanat ja käsitteet, jotta uusi aika, se postmoderni pääsee tulemaan.

Viime aikoina, ehkä ei sentään aivan viimeisinä aikoina, julkista keskustelua on hallinnut sana diplomatia.

Sanakirjan mukaan diplomatia on taito ja käytäntö hoitaa kansainvälisiä suhteita neuvottelujen, kompromissien ja vuoropuhelun avulla. Sitä käytetään valtioiden, organisaatioiden ja yksilöiden välillä konfliktien ratkaisemiseksi, yhteistyön edistämiseksi ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tuntuu selvältä. Tähän tyyliin jokamies on diplomatiaa beellä tai kovalla peellä tottunut ajattelemaan. Tosin jostain tunkeutuu mieleen myös muinainen sana tykkivenediplomatia.

Taustalla on kertomus Yhdysvaltain kommodori Matthew Perryn johtamasta laivastosta. Se purjehti Japanin rannikolle vuonna 1853 ja pakotti maan avaamaan satamansa kansainväliselle kaupalle.  Uudempia esimerkkejä tykkivenediplomatian käytöstä löytyy runsaasti.

Tuore esimerkki meillä on aivan lähipiiristä. Uutisten mukaan rakas eteläinen, vaikkakin pieni naapurimaamme kaappasi päivä pari sitten kansainvälisiltä vesiltä säiliöaluksen ja komensi sen poikkeamaan kurssistaan.

Tarkoitus lienee ollut harrastaa lähidiplomatiaa säiliöaluksen kannelle kiiveten. Tässä tapauksessa tykkiveneperiaatteella harjoitettu lähidiplomatia ei tuottanut tulosta. Taivaalle ilmaantui hävittäjälentokone ja rohkean isänmaallinen naapurimme luopui lähidiplomatiakokeilustaan.

Päivittäin saamme nauttia mediadiplomatiasta. Se tarkoittaa, että media kertoo uutislähetyksissään ja väistämättömissä asiantuntijakeskusteluissaan, mitä kuuluu ja kuka käskee ja miten suurvaltojen pitää asioita hoitaa.

Mediadiplomatiaan kuuluu yhtenä reunailmiönä toimittajien erehtymättömyys. He tietävät, mitä todella tapahtuu ja ovat närkästyneitä, kun kaikki ei tapahdu niin kuin he ovat kertoneet tai vaatineet. Mutta kaikkea ei voi saada. Varsinkin suuret valtiot tuppaavat päättämään itsekin teoistaan.

Suuren valtion diplomatia voi saada hyvinkin omintakeisia piirteitä. Moni on varmaan pannut merkille erään Atlanttin takaisen suurvallan presidentin menestyksekkäästi harjoittaman ovensuudiplomatian.  Kyse ei ole mistä tahansa ovesta. Tätä ovensuudiplomatiaa harrastaa presidentti persoonakohtaisesti ilman käsikirjoitusta lentokoneen ovensuussa hetkellä, kun on juuri kaikessa kiireessä lähdössä lennolleen. Lööpit kertovat loput.

Viime kuukausina diplomatian käsitteen merkitystä on rikastuttanut tule stana tasaselle ja tappele -diplomatia. Sitä harrastaa erään itäeurooppalaisen valtion johtaja kansainvälisen median aktiivisella tuella. Lähes päivittäin hän esittää diplomaattisen haasteensa kovasti inhoamalleen, jonkin verran suuremman valtion päämiehelle. Tämä on kuitenkin vanhan liiton miehiä eikä polta päreitään, vaikka riitaa haastetaan.

Entä ne vanhat pitsit? Ne ovat mukana vain jutun koristuksena. Jotain romanttistakin pitää maailmaan mahtua.


 

7 kommenttia julkaisuun “Tykkivenediplomatiaa ja vanhoja pitsejä

  1. Onko tuo kääntäjän lasku maksamatta kun se ei toimi enää vaan ohjaa maksu-sivuille? Olisin jakanut tämän Venäksi etteivät siellä luule että ollaan kaikki samaa mieltä kuin ns media ja arkadianmäen ongelmajäte-laitos.

  2. Zelenskyhän se. Mitähän tämä pelle aikoo tehdä rauhan lopulta tultua? Ellei sitten julista itseään ikuiseksi valtiaaksi Ukrainaan.
    Mutta sitten toiseen pelleen eli sUOMEN präsidenttiin Stubidoon. Aikooko jatkaa samojen tyhmyyksien latelua päivästä toiseen, kuten Euroopan johtajatkin, Ranskan prressidentti etunenässä?
    Entä sitten tämä jatkuva lentely maasta toiseen, aikooko kerätä Finnairin lentopisteitä? Saattavat olla tarpeen, kun saa lähtöpassit kauden loputtua tai sitä ennen. Menolippu Naurusaarille.

    1. Zelenskyillä on ainakin yksi iso puute Che Quevaraan verrattuna: hän ei ole yhtään komea. 🙂 En usko, että nykyajan teinitytöillä on Zelenskyi-julistetta makuuhuoneessaan, kuten monella tytöllä 70-luvulla oli Che-juliste, syystä tai toisesta…

  3. Che Guevaran hahmon käyttäminen visuaalisessa ja poliittisessa ilmaisussa on tietoinen imagollinen keino, ja Volodymyr Zelenskyin tapauksessa se saa erityisen merkityksen. Alla lyhyt analyysi ilmiön mekanismista:

    1. Vallankumouksen ja vastarinnan symboli

    Che Guevara on universaali symboli:

    – taistelusta järjestelmää vastaan,
    – sankarillisesta kapinasta,
    – idealistisesta valmiudesta uhrautua.

    Kun Zelenskyi esiintyy maastopuvussa, parransänki kasvoillaan, “sotatilan” estetiikassa, hän omaksuu visuaalisesti tämän arkkityypin.
    Kyseessä on:

    – viittaus länsimaiseen vasemmistoromantiikkaan (jossa Che on yhä muodinmukainen vastarinnan symboli),
    – mutta samalla myös kansallinen uudelleentulkinta vapaustaistelijan roolista – ukrainalaisessa kontekstissa.

    2. Yksinkertaistettu sankari-ikoni

    Zelenskyi, mediapersoona, ymmärtää visuaalisen hahmon voiman.

    Maastopuku, minimalismi ja solmion puute luovat mielikuvan “kansan sotilaasta”, Che’n hengessä.

    Tärkeää: Zelenskyi ei ole ideologi. Hän käyttää myyttiä, mutta ei sulautu siihen. Hän näyttelee roolia, kuin kokenut näyttelijä, joka asettuu yleisön odotusten kehykseen.

    3. Media-kehys ja vientituote

    Länsimaiselle yleisölle “ukrainalainen Che” toimii seuraavina rooleina:

    – eurooppalaistyylinen vapaustaistelija,
    – piiritetyn demokratian johtaja.

    Tämä istuu täydellisesti media-kehykseen “hyvä vastaan paha”.

    Se helpottaa:

    – sympatian saamista,
    – tuen mobilisoimista,
    – radikaalien toimien oikeuttamista sankaruuden varjolla.

    4. Ristiriita todellisuuden kanssa

    “Ukrainalaisen Che’n” hahmo on jännitteessä todellisuuden kanssa:

    Zelenskyi ei ole vasemmistolainen vallankumouksellinen, vaan keskustalainen, sidoksissa suurpääomaan ja länsisiin instituutioihin.

    Hän tuli valtaan rauhanpopulistina, mutta muuntautui sodan johtajaksi.

    Johtopäätös:

    Che’n hahmo on imagollinen naamio, jota Zelenskyi käyttää:

    – visuaalisena signaalina: “taistelen, olen yksi teistä”,
    – moraalisena oikeutuksena sodan aikaiselle vallalle,
    – karisman viemiseksi kansainväliselle näyttämölle.

    Se toimii ei siksi, että Zelenskyi olisi Che, vaan koska yleisö haluaa uskoa, että hän muistuttaa häntä jossain määrin.

Vastaa