”Ukraina toimii muurinmurtajana Venäjän kaatamiseksi”

Entinen sveitsiläinen tiedusteluanalyytikko ja kirjan ”Putin – tapahtumien herra?” kirjoittaja Jacques Baud puhuu Ukrainan konfliktin taustoista ja siitä, miten länsi ja Nato vaikuttavat siihen. Referoimme Deutsche Wirtschaftsnachrichtenin haastattelusta keskeisen sisällön.

Kuvitelma Ukrainan voitosta

Viime viikkoina ja kuukausina läntinen valtamedia on antanut vaikutelman, että Ukraina voi voittaa sodan. Nyt kun Ukrainan vastahyökkäys ei tuota menestystä, kommentit ja analyysit tältä osin ovat pidättyväisempiä. Ne viittaavat siihen, että kumpikaan osapuoli ei todellakaan etenisi. Ukraina ei voisi vallata Donbassia takaisin, eikä Venäjä pystyisi etenemään pidemmälle. Näin tehdessään Venäjä olisi sotkeutunut pitkään ja halvaannuttavaan kulumistaisteluun, joka heikentää maata pitkällä aikavälillä.

”Jos näin olisi, samppanjakorkit voisivat poksahtaa Washingtonissa. Sillä jos oletamme, että kyseessä on ainakin Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen sijaissota Ukrainassa, Yhdysvallat olisi saavuttanut yhden olennaisista tavoitteistaan – vaikka Moskovassa ei ole toistaiseksi tapahtunut vallanvaihtoa eikä Venäjän federaatio ole hajonnut lukemattomiksi tasavalloiksi”, Jacques Baud arvioi.

Hänen mielestään arvio vastustajien välisestä heikentävästä pattitilanteesta on väärä. “Loppujen lopuksi Venäjän strategia perustuu vähemmän alueellisiin voittoihin, kuin vihollisen jatkuvaan sotilaalliseen heikkenemiseen. Taistelu Bakhmutista on kaunopuheinen esimerkki tästä. 

– Kyse ei luultavasti ollut niinkään kaupungin valtaamisesta kuin ”lihamyllyn” – vastenmielinen ilmaisu siitä, mitä siellä tapahtuu – pitämisestä käynnissä mahdollisimman monen ukrainalaisen sotilaan osalta ja siten Ukrainan armeijan leikkaamisesta yhä enemmän. Tämä saattoi olla myös syy siihen, miksi Venäjä ei ollut katkaissut Bahmutin sisääntuloteitä pitkään aikaan: Venäjä halusi Ukrainan lähettävän uusia joukkoja piiritettyyn kaupunkiin voidakseen tuhota sen tykistöllään, Baud arvioi.

Wagner-taistelijoiden Bahhmutin lopullinen vangitseminen ei ehkä ollutkaan Baudin mielestä Venäjän sotilasjohdon tarkoitus. “Toimiko Wagnerin pomo Jevgeni Prigožin omalla vastuullaan? Joka tapauksessa Venäjällä ei myöhemmin ollut aikaa turvata asemiaan Bahmutissa, mikä on sotilaallisen taktiikan kannalta epäsuotuisa. Venäläiset pitävät kuitenkin asemansa koko rintamalla”, hän toteaa. 

Ukrainan eteneminen näennäistä

Tähänastisissa hyökkäyksissään Ukraina ei ole edes ylittänyt puskurivyöhykettä Venäjän varsinaisten puolustuslinjojen yläpuolella, vaan on jo kärsinyt siellä suuria sotilaiden ja materiaalin menetyksiä. Nyt Ukrainalta ovat loppumassa klassiset tykistöammukset ja Yhdysvallat toimittaa laajalti kiellettyjä rypäleammuksia – luultavasti kiusallisena ratkaisuna – mutta tämä ei johda käänteeseen sodassa. Baud ennakoi, että Venäjä kostaa, jos Ukraina jatkaa itsensä heikentämistä hyökkäyksillä, jotka ovat yhtä tuloksettomia kuin kalliita.

Baudin arvion mukaan paine hyökkäyksen käynnistämiseen ja jatkamiseen tuli ennen kaikkea Washingtonista ja Lontoosta, mutta jossain määrin myös muista kollektiivisen lännen maista. Kaikkien Ukrainaan tehtyjen asetoimitusten ja kaikkien sotilasmenojen jälkeen he haluavat osoittaa omille äänestäjilleen, että nämä investoinnit ovat kannattaneet aiheuttamalla tappion Venäjälle taistelukentällä. 

– Monien lännen hallitusten päämiesten uskottavuus kärsisi, jos heidän kertomuksensa voitokkaasta Ukrainasta romahtaisi kuin uunista liian aikaisin otettu kohokas. Media on ajanut politiikkaa edellään, mutta poliitikot ovat omalta osaltaan ruokkineet mielellään myös mediaa; tulee mieleen itävaltalaisen satiirikon Karl Kraussin sanat: 

”Diplomaatit valehtelevat toimittajille ja uskovat sen, kun he lukevat sen.” Mutta koska Ukraina on nyt täysin riippuvainen lännen avusta, sen oli kai kumarrettava painostuksen edessä ja aloitettava hyökkäys, josta oli ilmoitettu pitkään ja jota lykättiin yhä uudelleen tahtomattaan, Baud sanoo.

Euroopan yhteisen talon mahdollisuus hukattiin

Jaques Baud näkee viime vuosien kehityksen syvästi traagisina. “ Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen meillä oli todennäköisesti mahdollisuus rakentaa ”Euroopan yhteinen talo”, kuten silloinen presidentti Mihail Gorbatšov asian ilmaisi. Tätä varten EU:n jäsenvaltioiden olisi kuitenkin pitänyt irrottautua voimakkaammin Yhdysvalloista ja olla valmiita sallimaan moninapainen maailmanjärjestys, jossa EU:sta olisi voinut tulla itsenäinen toimija. Tämä olisi kuitenkin ollut vastoin Yhdysvaltojen etuja, sillä se halusi puolustaa asemaansa ainoana jäljellä olevana maailmanvaltana ja estää Venäjän uuden nousun – ja Venäjän sulautumisen muuhun Eurooppaan”.

– Ukrainan valvonnalla ja sen integroinnilla Natoon on ollut ratkaiseva rooli tässä pyrkimyksessä. Zbigniew Brzezinski, yksi Amerikan vaikutusvaltaisimmista poliittisista neuvonantajista, oli tuonut tämän esiin jo vuonna 1997, kauan ennen kuin Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti. Ja sen, mitä Ukrainassa voidaan havaita sotilaallisesti, poliittisesti tai taloudellisesti, ehdotti jo maaliskuussa 2019 Rand Corporation. Ukrainan tapahtumat eivät siis ole sattumaa, Baud muistuttaa.

Vaikka Naton laajentuminen itään Ukrainaan ei ole aina ollut Yhdysvaltain politiikan julkilausuttu tavoite, se on jonkinlainen punainen lanka sen toiminnassa. Tässä ei kuitenkaan ole koskaan ollut – eikä ole kyse – Ukrainasta itsestään. Pikemminkin Venäjä oli tarkoitus eliminoida Yhdysvaltojen geopoliittisena kilpailijana, ja Ukraina toimi muurinmurtajana Venäjän kaatamiseksi. Se ei ole onnistunut toistaiseksi.

Venäjän ongelma ei ole niinkään Naton laajeneminen, kuin uusien ydinaseiden sijoittaminen rajan välittömään läheisyyteen. Yhdysvaltojen asteittainen vetäytyminen kaikista asevalvontasopimuksista vuodesta 2002 lähtien ja kantorakettien sijoittaminen Puolaan ja Romaniaan ovat Venäjän eksistentiaalisen huolen todellinen lähde. Venäjä on kuitenkin aina pitänyt Nato-kysymystä ongelmana, joka on ratkaistava diplomatian keinoin. Tämän osoittavat myös Moskovan ehdotukset konfliktin ratkaisemiseksi joulukuun puolivälissä 2021 – muutama viikko ennen hyökkäystä Ukrainaan.

– Vaikka Ukraina ei ollut vielä Naton jäsen tuolloin de jure – eikä tule olemaan niin pian – maa oli jatkuvasti länsimaiden aseistama Kiovan Maidanin vallankaappauksesta vuonna 2014 lähtien ja Ukrainan hyökkäys Donbassin tasavaltoihin, jotka Venäjä tunnusti vasta äskettäin, oli todennäköisesti välitön, Baud muistutttaa.

”Katson siis, että Naton lähestymistapa Venäjän rajoihin – mahdollisesti myös etelästä, koska Georgian liittymisestä Natoon on keskusteltu ja keskustellaan – on ongelman ydin. Mutta tietysti on myös länsimaisen öljy- ja kaasuteollisuuden toiveet, jotka ovat aina geopoliittisten päätösten liikkeellepaneva voima, sekä Bidenin klaanin sotkeutuminen liiketoimintaan Ukrainassa ja siitä johtuvat eturistiriidat, seikka, josta tuskin keskustellaan lainkaan valtamediassa – yllättäen tai ei”, Baud arvioi.

Venäjän strategiset tavoitteet

Baudin mielestä ydinaseiden sijoittaminen on Venäjälle suuri huolenaihe, mutta se ei ollut suora laukaisu Venäjän väliintulolle helmikuussa 2022. ”Näyttää kuitenkin varmalta, että Venäjä käyttää operatiivisia onnistumisiaan neuvotteluissa saavuttaakseen kaikki strategiset tavoitteensa. Tämä oli selvää myös Zelenskyille, sillä hän oli sisällyttänyt nämä elementit ehdotukseensa Venäjälle maaliskuun 2022 lopussa”, hän sanoo.

Ukrainan hakemus liittyä sotilasliittoon keskeytettiin äskettäisessä Naton huippukokouksessa Vilnassa. Se on varmasti menestys venäläisille. Mutta sen lisäksi meidän on myös ymmärrettävä seuraava: vuodesta 2014 lähtien yli 10 000 sen kansalaista on tapettu Donbassissa, Baud muistuttaa. 

Viime vuosina yli 80 prosenttia Donbassin uhreista on johtunut heidän oman hallituksensa toimista Kiovassa. Nämä rikokset ja Volodymyr Zelenskyin 24. maaliskuuta 2021 päättämä uhka Ukrainan välittömästä hyökkäyksestä Krimille ja Donbassiin olivat Vladimir Putinin päätöksen katalysaattori.

Tämä selittää Baudin mielestä Putinin 24. helmikuuta 2022 muotoilemat kaksi tavoitetta: demilitarisointi ja denatsifiointi Ukrainan siviileihin kohdistuvan uhan lopettamiseksi. Denatsifiointi kohdistui erityisesti AZOV-prikaatiin, joka on ollut vastuussa lukuisista etnisten venäläisten joukkomurhista Mariupolin alueella vuodesta 2014 lähtien. Venäjän armeijan mukaan tämä tavoite saavutettiin 28. maaliskuuta 2022.

– Kaikki tämä olisi voitu saavuttaa jo keväällä 2022, kun Venäjän ja Ukrainan välillä käytiin neuvotteluja Istanbulissa. Washington ja Lontoo kuitenkin vihelsivät Zelenskyille tuolloin ja estivät tulitauon. Sillä välin Zelenskyin ja Yhdysvaltain presidentin Bidenin tilanne on mennyt niin sekavaksi, että Ukrainan on jatkettava taistelua ilman realistisia voittomahdollisuuksia, Baud sanoo.

Mutta tappion myöntäminen ei auttaisi Zelenskyä poliittisesti eikä mahdollisesti fyysisesti. Ja Biden on investoinut poliittisesti niin paljon Ukraina-seikkailuun, että hän voisi unohtaa uudelleenvalintansa, jos tulisi kunniaton loppu. Länsi yrittää siksi pitää konfliktin kytemässä, jotta sillä olisi aikaa aseistaa Ukrainaa entisestään. 

Mutta Venäjä ei anna tämän tapahtua ja laajentaa tavoitteita, joita se kuvaili helmikuussa 2022 sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi, mutta ei sodaksi. Istanbulin neuvottelut olisivat olleet mahdollisuus. Nyt panokset ovat kuitenkin suuremmat. Ja hinta, jonka Ukraina lopulta maksaa, on moninkertainen, pääasiassa ihmishenkien osalta. Näin Baud arvioi.

Onko Venäjä tyytyväinen? 

Jaques Baudin mielestä Venäjä on ehkä saavuttanut alkuperäiset sotatavoitteensa, mutta se, onko se – ja voiko se olla siihen tyytyväinen – vaikuttaa kyseenalaiselta, kun otetaan huomioon yhä kovempi vastakkainasettelu Naton kanssa, hän arvioi.

Venäjän tuhoaminen pakotteilla epäonnistui lähinnä siksi, että Kiina ja globaali etelä eivät suostuneet pakotteisiin. Venäjä on osoittautunut paljon kestävämmäksi kuin oli odotettu. Venäjän talous on jälleen matkalla kasvuun ja inflaatio on alle korkotason, jonka saa säästöistä Venäjällä. Joten laskelma Venäjän ajamisesta talouskriisiin levottomuuksien lietsomiseksi väestön keskuudessa ja siten hallinnon vaihtamiseksi ei ole toiminut. 

– Sen sijaan todistamme Kiinan ja Venäjän sekä Amerikan ja lännen välisten leirien ajautumista erilleen ja BRICS-maiden vahvistumista. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Ukrainan konflikti todennäköisesti kiihdyttää lännen suhteellista taantumista. Toisin sanoen: bumerangi on juuri lentänyt takaisin.

– Välittömästi Zelenskyin 24. maaliskuuta 2021 antaman asetuksen julkaisemisen jälkeen Ukraina aloitti valmistelut hyökkäykseen Krimiä ja Donbassia vastaan. Tietenkin länsimaiset hallitukset tiesivät tästä. Koska oli välttämätöntä olettaa Venäjän vastaiskun tulevan, he olivat jo valmistelleet seuraavaa siirtoaan – kuten shakkipeliä: tässä tapauksessa huolellisesti laadittua pakotepakettia. Tavallisina sanomalehtien lukijoina uskomme yleensä, että tietyillä tapahtumilla on taipumus tapahtua yhtäkkiä.

Todellisuudessa ne ovat usein osia kokonaisesta tapahtumaketjusta, jonka etenemistä pyritään arvioimaan mahdollisimman hyvin. – Vähemmän asioita tapahtuu sattumalta kuin yleisesti uskotaan. En kuitenkaan osaa sanoa, miksi liittokansleri Olaf Scholz mainitsi puheessaan 23. maaliskuuta 2022, että länsi oli sopinut pakotteista jo kauan ennen kuin Venäjä oli edes hyökännyt Ukrainaan, tekikö hän sen tahallaan vai oliko hän huolimaton, Baud pohdiskelee.

Suomen (ja Ruotsin tuleva) Nato-jäsenyys ovat Baudin mielestä kuin kaksi klassista omaa maalia. Ne eivät lisää turvallisuutta. Neuvostoliiton ja Suomen välillä oli ollut vuodesta 1948 lähtien hyökkäämättömyyssopimus, joka on nyt irtisanottu, kun taas Ruotsi nauttii joka tapauksessa turvatakuita Yhdysvalloilta. 

Jokainen, joka käsittelee Venäjän nykyisiä turvallisuustarpeita, tulee väistämättä siihen johtopäätökseen, että Ukrainan sota on puolustusliike Naton laajentumista ja hyökkäystä vastaan Venäjän ydinalueelle, ja että Venäjän hyökkäys Suomeen tai Ruotsiin näyttää mahdottomalta – niin kauan kuin Ukrainan konflikti ei eskaloidu suureksi sodaksi Naton ja Venäjän välillä. Mutta Suomi ja Ruotsi voitaisiin hyvin vetää tähän Nato-jäsenyyksiensä jälkeen.

Henkilötiedot: Jacques Baudilla on maisterin tutkinto ekonometriassa ja jatkotutkinto kansainvälisessä turvallisuudessa ja kansainvälisissä suhteissa. Hän työskenteli itäblokin maiden ja Varsovan liiton analyytikkona Sveitsin strategiselle tiedustelupalvelulle ja vastasi Yhdistyneiden kansakuntien New Yorkin rauhanturvaoperaatioiden doktriinista. Myöhemmin hän vastasi pienaseiden leviämisen torjunnasta Natossa ja osallistui Naton operaatioihin Ukrainassa. Hänen viimeisimmän kirjansa ”Putin – tapahtumien herra?” on julkaissut Westend Verlag.

Haastattelu: Deutsche Wirschaftsnachrichten 30.7.2023

+++