Se on opittu tapa. Aamu-uutisten katsominen tai kuunteleminen. Mutta näinä aikoina voi hyvällä syyllä kysyä, mikä on uutinen?
”Uutinen on tieto jostain tuoreesta tapahtumasta, joka on kansakunnalle tai yhteisölle tärkeä sekä kiinnostaa merkittävää osaa yleisöstä. Uutinen esitetään totuudenmukaisena kuvauksena tai lausuntona, joka kertoo uutta eli toistaiseksi julkaisematonta tietoa todellisesta yhteiskunnallisesta maailmasta.” Näin sanoo mm. Wiki.
Jaa, jos näin on, jossakin on tapahtunut suuri erehdys. Se, mitä meille uutisena tarjoillaan, on jotain ihan muuta.
Se ammentaa loputtomasta, mutta rajalliseta varastosta väitteitä, uskomuksia, enakkoluulojja ja toistoja.
On EU, on Trump, on Eurooppa, on halullisten jatkuvasti ameban lailla muuntuva liiitto, on Stubb, ja tietysti Venäjä. On NATO ja kaikki se, mikä toimittajan suusta kulloinkin ennättää ulos päästä siellä ensiksi kitarisojen etupuolella kypsyessään.
Sillä käsittelyä ja esisulattelua se vaatii.
Joudun pohtimaan, eivätkö toimittajat muista, mitä tekevät päivästä, aamusta ja illasta toiseen? Vastaus on juu, kyllä he muistavat.
Mutta miten he selviävät suorituspaineissaan päivästä toiseen? Täytyyhän heidän ymmärtää, että seinilläkin on korvat, muista puhumattakaan.
Hetken harkittuani uskon löytäneeni ratkaisun.
Se on luonteeltaan lääketieteellinen ja tekninen.
Jokainen uutishenkilö ottaa työvuoroon tullessaan pienen rauhoittavan pillerin. Se estää oman kriittiseen ajattelun ja häpeän, luo kasvoille levollisen ja luottamusta herättävän ilmeen.
Niinpä uutisankkuri voi suoltaa humpuukia itse siitä kärsimättä ja omantunnon likaantumatta, sillä omatunto ei likaannu, kun sitä ei käytä. Tässä olotilassa kaikki on hyvin kuvaruudun molemmilla puolilla, ja esimerkiksi pääministeri Starmer virkavaljensa Merzin ja Macronin säestyksellä voi tarjoilla meille täyden kattauksen ajatuksistaan, joilla ei ole juuri yhteyttä todellisuuteen.
Mitäs siitä! No eipä mitään.
Mutta jotain me, kaiken tämän valmiiksi pureksitun puuheinän maksajat, menetämme.
Ehkä haluaisimme tietää, mitä maailmassa todella tapahtuu? Missä ovat ne uutiset?
11 kommenttia julkaisuun “UUTISIA, NIINKÖ?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Jos haluat pysyä ajantasalla maailman menosta, suosittelen lämpimästi sivustoja Antiwar.com ja Ron Paul Institute.org
Kiitos linkeistä!
Menneen viikon isoimpia uutisia oli Budapestin kokouksen peruminen. Euroopan johtajat miettivät päänsä puhki, että miten saisivat kokouksen laitettua mappi ööhön. Ja niinhän siinä kävi, kun Naton pääjehu Rutte lensi Trumpin juttusille ja kertoi ties mitä satuja ja valheita, niin kas kummaa, Trump otti ja perui palaverin Putinin kanssa. Kieltämättä se olisikin voinut olla ilman tuloksia. Nyt kun EUn johto on päättänyt taluttaa maansa surkeuteen, niin keksivät mitä tahansa hulluutta saadakseen tilanteen jatkumaan ja ennenkaikkea Trumpin pysymään puolellaan. Nimittäin, jos Trump päättäisi kerrankin vakavissaan ja lopullisesti, että sota loppuu nyt heti, niin EUn johto joutuu nielemään asian ja saataisiin rauha aikaan. Mutta näyttää siltä, että Trump on kuin kellon heiluri, heiluu puolelta toiselle. Jos rauhaa ei saada pian aikaiseksi, niin Putinin on laitettava iso pyörä pyörimään ja sitten Kiovan ja tämän pellen Zelenskyn aika käy vähiin. EUn johdon on nähty olevan tyhmiä kuin vasemman jalan saappaat, joten edessä on sodan loppunäytös.
Ehkä juurikin noin. Toisaalta lausunnot, että kokousta siirretään, voi tulkita toisinkin eli että ajankohta oli liian aikainen mm. juurikin Zelenskin ja sotakiihkoisten Euroopan Nato-johtajien vastustuksen vuoksi. Vaikka mitä olisi sovittu, sota olisi joka tapauksessa jatkunut.
Toisin sanoen Trump ehkä päätteli, että no annetaan sitten taistelujen ratkaista ja kypsyttää tilannetta. Varmaan sen enempää Trump kuin Putinkaan ei halua kokoustaa ilman konkreettisia tuloksia. Nyt voi käydä niin, että Venäjä saa haltuunsa siihen liittyneet alueet kokonaan, jolloin ainakin aluekysymysten osalta tuleva rauhansopimus on selkeämpi tehdä.
Entä jos Zelenski ja Venäjän romahtamiseen tähtäävät tukijansa eivät halua sittenkään sopia? Suostuuko Venäjä siinä tilanteessa jäädyttämään tilanteen tulitauolla tai suostuvatko edes Euroopan sotahaukat? Jos tilanne jäädytettäisiin, niin aluekysymys olisi melko ok, mutta Ukrainan kautta Venäjään kohdistuva uhka jäisi eli Venäjän olisi mahdoton hyväksyä sitäkään asetelmaa.
Loppupäätelmä. Olettaen, että Venäjä ei voi antaa periksi ainakaan turvallisuuskysymyksestä Zelenskin on väistyttävä ja/tai sodan eurooppalaisten tukijoiden myönnyttävä Venäjän varsin maltillisiin vaatimuksiin. Vaihtoehto on sodan jatkuminen kunnes Ukraina menettää lisää alueita ja lopulta antautuu.
JK. Venäjän kannalta ajatellen rauhansopimukseen pitäisi päästä Trumpin presidenttikaudella, koska jos seuraava presidentti on Bidenin kaltainen, edessä on todennäköisesti entistä isompia ongelmia. Ikävää ja erittäin vaarallista tässä kaikessa on mm. se, jos Stubbin kaltaiset juurikin yrittävät ylläpitää sotaa presidentin vaihtumiseen asti. Silloin he itse olisivat paremmin sotilaallisesti varustautuneita murskaamaan Venäjän Yhdysvaltojen suosiollisella avustuksella.
Tiedotusvälineillä on ”toiminnan eettisiä periaatteita” ja journalistisia ohjeita yms. jotka kertovat mm. toimintaan liittyvästä vastuusta. Taitaa olla kuitenkin niin, että kun porukalla rikotaan noin suunnilleen kaikkia muita eettisiä periaatteita, niin vastuu kuin enemmistöpäätöksellä on siirretty vastaanhangoittelevalle yleisön osalle. Onnistuihan viime sotien jälkeen lehdistöltä muuttaa puheensa täysin toisenlaisiksi kuin ne siihen asti olivat vuosia olleet. Ei mitään vastuuta, jatketaan vain kuin ei mitään olisi tapahtunut, vaikka tiedotusvälineet juuri ovat se väline, jonka avulla kansa saadaan tahtomaan mitä sen halutaan tahtovan. Miksiköhän digitoituja sanomalehtiä erityisesti jatkosodan ajalta ei anneta verkkoon luettavaksi kuten ovat lehdet vuoden -39 loppuun, vaan niitä voi lukea ainoastaan yliopistojen kirjastoissa tai jos on erillisen Tutkain-sopimuksen tehnyt korkeakoulun tutkija?
Tiedon panttaaminen ja tiedon hankkimisen estäminen (puhumattakaan valheiden levittämisestä) eivät sovi, kun samalla kerskataan erinomaisella sanan- ja mielipiteenvapaudella. Suomalaiset eivät tässä Venäjä-Ukraina – asiassa ole muodostaneet mielipidettä, vaan se on muodostettu heidän puolestaan ja sitten taottu kalloihin tai ehkä paremminkin työnnetty väkisin kurkusta alas aamusta iltaan joka päivä ns. munaskuihin asti niin ettei ajatustoiminta siihen ulotu.
Jos Suomelle käy huonosti, niin ei käy syyttäminen yksin poliitikkoja ja muita päätöksentekijöitä tai edes ns. asiantuntijoita, vaan myös ja ennen kaikkea valtamediaa – ja tarkoitan nyt Venäjä-suhdettamme. En ole mikään media-asiantuntija, mutta käsittääkseni asiaintilaan on yksi syy, tai kaksi riippuen määritelmästä. Yksi kaiken selittävä tekijä on medioiden omistajien (tai vastaavien), päätoimittajien ja toimittajien rasistinen russofobia yhdistettynä läntiseen itseihailun kulttuuriimme ja ylivallan ideologiaamme.
Tämä sitten ilmenee kahdella tavalla. Ensinnäkin tietysti päivittäinen Venäjä-vastainen suora propaganda. Toiseksi kriittisen totuuden julkitulon estäminen mm. valitsemalla ohjelmiin sopivat ns. asiantuntijat ja juontamalla ns. keskustelut sillä tavalla, ettei Nato-narratiivia vahingossakaan kyseenalaisteta.
Meidän piireissä toivotaan Venäjä-suhteiden normalisointia, rajan aukaisemista, yms. Itse pidän – maahamme luotu ilmapiiri huomioiden – voittona jo sitä, jos vältymme sodalta. Venäjä ei sotaa halua, mutta on sellainen vaara, että aiheutamme sodan Nato-operaatioiden mukana tai liian uhkaavalla varustautumisella.
Jotkut jaksavat elätellä sitä toivoa, että Putin ja Trump pystyisivät tekemään niin järkevän – erityisesti Suomea hyödyttävän, kun meistä itsestämme ei siihen ole – sopimuksen, että Venäjään kohdistuva vakava sotilaallinen uhka poistuisi Suomesta ja/tai sitä ei tulisi Suomeen.
Mikä on koko länsimedian tarkimmin varjeltu salaisuus ? Se on Kiinan nousu ja sen nykyinen kehitystaso sekä -vauhti. Tehdäkseen sille oikeutta pitäisi uutisissa olla vähintäänkin tunti viikossa Kiinan asioita. Mutta en menisi pyytämään koska sehän sitten olisi pelkkää uiguuria. Kiinassa asuu noin 1,4 miljardia asukasta joista uiguureja tietääkseni noin 10 miljoonaa. Ne olivat pitkään ainoa aihe josta kuultiin ja sekin sisältö oli puppua. Kuinka he kärsivät puuvillapelloilla. Voihan olla, että puuvillanpoimijat kärsivät. Ne kun käyvät polttoöljyllä ja jos öljy on huonolaatuista niin kyllähän kone kärsii, nyyh.
Toimitukset eivät saa edes epäpoliittisia uutisia kohdalleen. Viime viikolla lentokone törmäsi huoltoautoon Hong-Kongissa. Annettiin ymmärtää, että huoltoauto oli kiitotiellä. Vaan eipä ollut. Huoltoauto oli aidan takana missä sen pitikin. Kone lähti luisuun ”itsestään” eli ilmeisesti lentäjän virheestä johtuen ja ajautuessaan ulos vei huoltoauton mukanaan. Tämäkin uutinen selvitettiin vaihtoehtomediassa heti ja oikein. Ei olisi tarvittu kuin sisälukutaitoa mutta kun sekin puuttuu.
Toimituksissa on ilmeisesti kielto edes vilkaista vaihtoehtomedian puolelle. Toimituspäälliköt vahtivat alaisiaan jotka tekevät mitä käsketään. Kiinaan palatakseni, Kiina saa kiittää erästä Yhdysvalloissa toiminutta ”Kiina-asiantuntijaa” siitä, että Yhdysvaltain johto huomasi jääneensä jälkeen vasta kun korjausliike oli jo myöhäistä. Tämä herra jonka nimi oli muistaakseni Gordon Chang, puoliksi kiinalainen, istui vakiovieraana aina kun Kiinaa pohdittiin televisiostudioissa. Hänen viestinsä oli selvä: Kiinassa tehdään kaikki päin mäntyä ja jos jotain menee oikein se on lännen kopiointia, uutta he eivät osaa kehittää. Trump yrittää nyt heittää kapuloita Kiinan rattaisiin mutta rattaat ovat rautaa ja kapulat puuta, hii-ohoi.
”Jokainen uutishenkilö ottaa työvuoroon tullessaan pienen rauhoittavan pillerin.”
., ja työvuoron jälkeen koko uutistoimitus menee parille oluelle..
Tuo määritelmä uutisesta kaipaa mielestäni pienen lisäyksen; mikä on uutisen tehtävä/funktio? Eikö sen tulisi olla yksi ”työkalu” muokattaessa yhteiskuntaa demokraattisemmaksi/oikeudenmukaisemmaksi, ja sen edellytys on mahdollisimman totuudenmukainen uutisointi. Että uutinen tekisi tehtävänsä, tulisi vastaanottajan olla avoin ilman minkäänlaista ennakkoasetelmaa kuulemansa/näkemänsä uutisen suhteen, pohdiskella, ja vertailla sitä jopa vastakkaisten mielipiteiden kanssa, ennen sen lopullista omaksumista. Liekö vieläkään peruskoulussa dialektiikan opetusta?
Tuli mieleeni Ruotsin muinoisen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan tokaisu pojalleen:”Tietäisitpä poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”.
Yksi järjen edellytys on olla tietoinen ”reaalimaailmasta”, ja se, jos mikä, edellyttää avointa mieltä, minkä puute vaivaa koko Eurooppaa.
:”Tietäisitpä poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”.
Yksi järjen edellytys on olla tietoinen ”reaalimaailmasta”, ja se, jos mikä, edellyttää avointa mieltä, minkä puute vaivaa koko Eurooppaa. …ja maailmaa..
Tuossa ne olivat minulta hukassa olevat sanat!
Pitää lukea Naapuriseuran uutisia tietysti.
Ei näin pidä sanoa, ettei tule väärinkäsityksiä. Mutta…
Suomessa on 600 000 yksilöä, jotka eivät selviä arjestaan ilman pilleriä. Absoluuttisella varmuudella suuri osa näistä kuuluu nk. päättäjäporukkaan, ja niitä lähellä olevaan mediapooliin. Eihän ihminen jolla on työtä toimeentullakseen, motivaatio sen työn tekemiseen aatemaailmoineen, rakastava puoliso rinnallaan, ja päänupissa pyörivät asiat järjestyksessä, tarvitse pillereitä selvitäkseen arjestaan.
Siis joillain voivat ulkonaisesti asiat olla järjestyksessä, mutta ”päänupissa” asiat täysin epäjärjestyksessä, mutta tämä ei ole vielä purkautunut sille asteelle, että sivullisellakin ”kello pirpattaisi”. Erittäin todennäköistä on se, että myös nk. päättäjiä kuuluu tähän pilleristiunioniin. Päätöksenteko on sitten mitä on. Vedän nyt tähän sen argumentin, jonka muut kuin minä ovat lyöneet tiskiin, mutta joka havaintojeni perusteella on on tämän päivän käytännössä tullut verfioiduksi.
”Kansakunnan suurin riskitekijä, ovat sen omat poliittiset päättäjät”.
Jep, piti tulla tänne rauhoittumaan, kun kiehahti taas lukiessa Ylen uutista ”Pappi Moskovasta palkattiin Suomessa auttamaan ukrainalaisia…”. Siinä mm. ”Pappi ei ottanut muistojumalanpalveluksessa lainkaan kantaa Venäjän aggressioon. Sen sijaan hän puhui veljeskansoista, rauhan tarpeesta ja anteeksiannosta.” Ja lopuksi Supo varoittaa vaikuttamisyrityksistä. Kun nyt Supo olisi ollut hereillä viimeiset yli kolmekymmentä vuotta, niin emme ehkä olisi tässä jamassa nyt. Mutta EK/Valpon perillisenä on tietysti mukana Venäjää kaatamassa. Eipähän siinä mitään sitten. Ihmettelen vain, kuinka suurin osa ihmisistä ei ollenkaan ihmettele ”uutisia”. Niiden asiasisällöstä riippumatta luulisi tuon pitkään jatkuneen yksipuolisen ja yhdensuuntaisen vyörytyksen herättävän ajattelemaan, mutta ilmeisesti useimpien kohdalla käy päinvastoin.