Vääjäämätön muutos edessä – valtiomiehen puhe

Unkarin presidentti Viktor Orban piti heinäkuun lopulla pitkän linjapuheen kesäyliopiston tilaisuudessa. Tästä puheesta voi olla eri mieltä sekä linjoista että yksityiskohdista, silti ei käy kiistäminen, että kyseessä on valtiomiehen puhe. Ja sillä selittyy myös se viha ja kiukku joka Orbaniin kohdistetaan EU:n ”omienkin” piiristä. Siitä piiristä kun ei löydy ketään joka pystyisi vastaavaan suoritukseen. 

Unkarin sivistyksellinen historia on pidempi kuin Suomen. Orbanin puheen perspektiivi on viisisataa vuotta Unkarin historiaa. Käymättä läpi kaikkia vaiheita Orban toteaa, että edellisellä kerralla kun maailmanpyörä pyörähti yhtä dramaattisella tavalla oli juuri viisisataa vuotta sitten ja silloin Unkari jäi sekä sivustakatsojaksi että väkivallan uhriksi. Väkivalta tuli laajenemaan pyrkivästä islamista, sivustakatsojaksi Unkari jäi kun Euroopan merikansat suuntasivat maailmaa valloittamaan. 

Orban toteaa, että tämä jakso historiassa on nyt päättymässä. Aina kun suuria mullistuksia on tapahtunut tänä aikana, niiden alku ja puitteet ovat olleet lännessä. Valtakeskukset ovat taistelleet ja liittoutuneet toistensa kanssa toisiaan vastaan mutta aina uusi johtava voimakeskus on ollut läntinen. 

Näin ei tule jatkossa olemaan, toteaa Orban. Voimakeskus on oleva Aasiassa kenties vuosisadoiksi eteenpäin eikä mikään voi suuntausta estää. Aasialla on puolellaan sekä väestömäärät että taloudellinen kasvu ja teknologinen kehitys. Kahdessa maassa, Kiinassa ja Intiassa on yli miljardi asukasta ja yli sadan miljoonan maita on useita. Lisäksi tähänastinen kehitys viittaa siihen, että Aasian maat osaavat ratkaista keskinäiset kiistansa ilman sotia – toisin kuin on ollut tapana lännessä. Edes Intia ja Pakistan eivät ole aloittaneet laajempaa yhteenottoa keskenään vaikka purkautuva siirtomaavalta loi riidoille otolliset puitteet. 

Miten Unkarin ja miten Euroopan tulee menetellä uutta maailmantilannetta silmällä pitäen? Unkarin osalta Orbanilla on vastaus valmiina. Laajempaa Eurooppaa hän ei voi ohjailla, mutta mielellään hän näkisi sen seuraavan omaa maataan. Tällainen kehitys ei kuitenkaan synny itsestään eikä kivutta. Orban näkee, että Unkari voi pysyä Euroopassa, suunnata Aasiaan tai tehdä sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa.

Mutta hänen mielestään Unkarin pitää liittyä kaikkiin näihin siinä laajuudessa kuin se on mahdollista. Aasian näkymät huomioiden on kuitenkin suuntausta sinnepäin pidettävä tärkeänä. Niinpä Unkari ei tule lähtemään mukaan sen paremmin aseellisiin selkkauksiin kuin kaupallisiinkaan rajoituksiin, jotka hakevat vastakkainasettelua Kiinan tai muiden Aasian valtioiden kanssa. 

Eräs puheen kantava teema on kansallisvaltioajatus. Unkari ja sen lähinaapurit nojaavat toiminnassaan ajatukseen, että kansallisvaltiot ovat merkittäviä ja niiden tulee pysyä sellaisina jatkossakin. “Me keskieuroopplaiset” ajattelemme näin, toisin kuin länsieurooppalaiset jotka haluavat unohtaa kansallisvaltiot ja kiistävät niiden merkityksen tulevaisuudessa, sanoo Orban.

Tässä Orban on oikeassa, joskaan Länsi-Euroopan johtajat eivät mielellään ilmaise ajatuksiaan näin. Se voisi herättää kansat ajattelemaan, mikä ei sovi suunnitelmiin. Ja suunnitelmathan ovat keskittää Brysseliin sekä muille ylikansallisille elimille yhä enemmän valtaa jolle EU:n jäsenmaat alistetaan. Tästä Orban olisi voinut jatkaa pohtimaan demokratian mahdottomuutta kansallisvaltion ulkopuolella. Demokratiaa jatkuvasti tuodaan esille, mutta koskaan ei pohdita miten demokratia voisi toteutua ylikansallisissa puitteissa. Ei mitenkään, siellä toteutuu vahvemman oikeus, lobbarivoima sekä kansainvälisen oligarkkiluokan tahto. 

Linjaus, josta on oltava eri mieltä on Orbanin ylioptimistinen suhtautuminen Donald Trumpin pyrkimyksiin palauttaa Yhdysvallat kansallisvaltion tielle. Jo ensimmäisen presidenttikauden toimet ja vielä suuremmassa määrin suunnitelmat uutta kautta varten viittaavat siihen, että Trump ja hänen joukkonsa pyrkivät säilyttämään Yhdysvaltain imperiumin ylivallan. Väkivallankaan käyttöä ei suljeta pois, ainut ero demokraatteihin nähden on, että kohteet painostukselle ja väkivallalle saattavat muuttua jossain määrin. 

Vaikka Orban haluaa kehittyviä suhteita Yhdysvaltoihin, hän ei unohda mainita sitä tosiseikkaa, että Eurooppa on luopunut itsenäisyydestään ja alistanut itsensä Yhdysvaltain käskyläiseksi. Euroopan on Orbanin mielestä lopetettava moinen alistuminen jonka karuimpana esimerkkinä hän mainitsee Saksan toimettomuuden sen jouduttua Nord Stream -sabotaasin kohteeksi, joka sabotaasi on kaivanut perustaa sen teolliselta voimalta. 

Orbanin puhe sisältää myös ajankohtaisten tapahtumien käsittelyä. Koska hän näkee Unkarin välittäjänä rauhan saamiseksi Ukrainaan hän ilmaisee itsensä varsin diplomaattisesti tässä asiassa. Yleiskatsauksensa johtopäätöksissä hän kuitenkin muistuttaa, että Eurooppa ei tule toimeen ilman Venäjää ja että suhteet sinne on rakennettava uudestaan. 

Puhe on syytä lukea Viktor Orbanin omalta sivustolta, jossa on käännös ainakin englanniksi. Netissä on ollut esillä konekäännettyjä lyhennelmiä joiden laatu on ollut kehno.