Valkeat aamut kohoavat
pimeyden mustasta sylistä.
Talitintit virittelevät jo titityytään,
kevättalvi henkii ilon pisaroita.
Rauhan ja järjen äänet
voimistuvat ympäri maailman.
Valtatasapainot keikahtelevat,
maailma muuttuu.
Sodan ja vihan lietsojat pelkäävät rauhaa.
Voi ihmistä,
jotain aivopoimuista puuttuu.
2 kommenttia julkaisuun “Valoa sydämiin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos!
Yksinäinen mustarastas on lauleskellut joulukuusta lähtien.
Kaikki maailman linnut puhkesivat kevätkonserttiin jo 6.11.24!
Sen jälkeen sydän täyttyi uskolla paremmasta, antoi toivoa,
ja toi valon sydämeen! 🙂
Joku vuosi sitten, kun joutsenet olivat syksyllä lähdössä ja kurkienkin kailotus kuului, hieman kaihoisin mielin totesin eräälle ystävälleni joka on Venäjän kansalainen ja asustaakin siellä, että maailma menee aina niinkuin se menee, riippumatta siitä, mitä me teemme. Hän oli samaa mieltä. Halusin tällä kertoa sen, että me jaamme naapurimme kanssa ainakin joillain yksilötasoilla saman ymmärryksen asioista. Me vaan omissa kehyksissämme muilla tasoilla kuvitelemme olevammme maailma.
Me ihmiset touhuinemme olemme tässä ikuisessa kiertokulussa loppujen lopuksi täysin merkityksetön suure , eräänlainen anomaalinen ilmiö. Olemme kuitenkin pullisteluissammme korottaneet itsemme Jumalan asemaan. Luonto korjaa aina itsensä, vaikka puupäät kiertokulusta poistuvatkin, jopa vihervasemmistokin mukaanlukien. Tämä on sanottava siksi, että asioiden perspektiiveihin tulisi oikeat näkökulmat.
Talitiaisen laulu kyllä kuuluu, mutta on vielä vähän kehittymätöntä, -mutta kevään mittaan se varmasti jalostuu. Näin on käynyt niin kauan kuin muistan. Ajan myötä jalostunee myös USA:n suunnasta tuleva laulanta niiden reunaehtojen puitteissa, jotka tämän päin geopoliittinen tilanne asettaa. Tässä suhteessa on pakko todeta, että Suomen poliittiset visertäjät hallinnossa laulavat eilisen päivän lauluja rahisevalta vinyyliltä, jonka ”maasteri” on painettu jossain, missä terve järki ei ohjaa toimintoja sen sijasta, minkä sairas mieli on poliittiissa intohimoissaan kalloihinsa myös kotimaisilla paikallistasoilla iskostanut.
Tähänastiset indikaatiot viittaavat siihen, että mitään jalostumista ei ole faktojen ja reunaehtojen puitteissa kuitenkaan talven mittaan tapahtunut. Tästä on tultava vain siihen yksiselitteiseen johtopäätökseen, että Suomen nykyinen hallinto ei valintakehyksistään huolimatta yksinkertaisesti ole, eikä ole koskaan ollutkaan kansakunnan hyvinvoinnin edellyttämien tehtäviensä edellyttämän ymmärrystason tasalla, -joko henkisten resurssien puutteesta tai ulkoapäin rahoitetun korruption asteesta johtuen.. Vieläkö pitäisi jotain muutakin sanoa?
Mutta siitä huolimatta kannatta kuunnella lintujen laulua.