Venäjän Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsovin puhe Naapuriseuran pikkujouluissa 3.12.2024 oli pääosin synkkä sekä maailman että Suomen osalta, mutta sisälsi myös valon pilkahduksia. Jotain on ehkä aluillaan. Pieniä mutta silti merkityksellisiä signaaleita on kuultu sotaisen metelin keskellä.
”On vaikea kuvitella, että naapurit haluaisivat elää rinnakkain loputtoman vihamielisyyden ja epäluulon vallitessa. Se on vastoin ihmissuhteiden luonnetta”, Kuznetsov sanoi.
Suurlähettilään mielestä yhteinen historia on osoittanut, että suomalaiset ja venäläiset pystyvät hyvin kuuntelemaan ja kuulemaan toisiaan. Nykyinen sairas tilanne ei ole kenenkään etu, ei varsinkaan Venäjän ja Suomen.
”Disinformaation ja suoranaisten valheiden takaa voi tietysti olla vaikea kuulla järkeviä ääniä, jotka kehottavat ajattelemaan keskeytyneiden suhteiden asteittaista palauttamista”, suurlähettiläs totesi, mutta kertoi, että jotain myönteistä on havaittu.
”Olemme todenneet ajoittain tällaisia, vaikkakin vielä arkoja ehdotuksia. Joitakin pragmaattisia signaaleja on tullut jopa Suomen valtiovallan ylimmistä kerroksista. Luotamme siihen, että puhetta seuraavat ajan myötä käytännön askeleet. Kukaan ei kulje tätä tietä puolestamme, mutta sen tien pitäisi olla kaksisuuntainen”, Kuznetsov sanoi.
Rautaesirippu
Toivon kipinät ovat tarpeen, sillä nyt suhteet ovat surkeassa tilassa. Kaikki siteet ja yhteydet on katkaistu. Jäljellä ovat vain muodolliset kanavat suurlähetystöjen ja ulkoministeriöiden kautta. Kauppa- ja taloussuhteet ovat olemattomat, raja on suljettu vaikka Suomessa asuu yli 70 000 Venäjän kansalaista, joista useimmilla on lähisukulaisia Venäjällä.
”Maittemme välillä ei ole koskaan ennen ollut tällaista rautaesirippua toista maailmansotaa lukuun ottamatta”, suurlähettiläs kiteytti ja piti yllättävimpänä Venäjän asioista käytävän poliittisen keskustelun luonnetta, joka on typistynyt loputtomaan ”Moskovan vaikutusagenttien” paljastamiseen, suoranaiseen noitavainoon.
”Jopa tiedemiehiä, joille Venäjän tutkimus on ollut pitkäaikainen ammatillisen kiinnostuksen kohde, on julkisesti syrjitty ja syrjäytetty, puhumattakaan tavallisista kansalaisista, jotka ovat syyllistyneet ”epäterveeseen Venäjä-harrastukseen”. Yhteydenpitoa Venäjän edustajien kanssa pidetään Suomessa nyt uhkana kansalliselle turvallisuudelle.”
Kuznetsov otti kantaa myös tapaus Kimmo Kiljuseen ja kysyi, mikä oli Kiljuseen erhe. ”Vain se, että hän totesi Suomen ja Venäjän rajan avaamisen tärkeyden ja syytti joitakin suomalaisia tiedotusvälineitä venäläisvihamielisten tunteiden lietsomisesta. Mies kertoi rehellisesti totuuden ja joutui maksamaan siitä.”
Suurlähettilään mukaan kampanja suomalaisten pelottelemiseksi jatkuu. Suomalaispoliitikkojen mielikuvituksen lentoa voivat kahdehtia jopa Baltian maiden ja Puolan venäjävihan edelläkävijät. Sabotaasit, hyökkäykset infraa vastaan, hakkerointi, vaaleihin puuttuminen… Tiedotusvälineiden lisäksi ”myös poliitikot väittävät, että vain Venäjä voi olla kaiken tämän takana”.
”Näitä ´asiantuntijoita´ei nolota edes se, että Supo on avoimesti todennut, ettei mitään todisteita Moskovan osallisuudesta näihin ´hirmutekoihin´ ole löytynyt”, Kuznetsov sanoi ja ihmetteli, että Venäjää kaikesta epäilevät ovat yllättyneitä yhteiskunnassa kasvavasta jännityksestä, jota ovat itse olleet luomassa.
Täysi salillinen
Naapuriseuran pikkujouluun osallistuneita oli noin 200, eli täysi salillinen. Vakavien puheiden jälkeen tunnelma kehittyi juuri sellaiseksi kuin se on ollut kaikissa seuran tilaisuuksissa: vapautunutta, iloista keskustelua, ajatusten vaihtoa tuttujen ja tuntemattomien kanssa niin, että lopulta kaikki ovat tuttuja kaikkien kanssa.
Venäjän suurlähetystön juhlavat puitteet ja notkuvat herkkupöydät eivät jättäneet kylmäksi ketään.
9 kommenttia julkaisuun “VALON PILKAHDUKSIA MUSTAN TUNNELIN PÄÄSSÄ”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hienoa että Venäjän Suurlähetystössä Tiedetään ettei Kaikki Suomalaiset ole Sotahulluja ja Vielä Suomesta löytyy Järkeviä Ihmisiä.
Kun kuuntelee esimerkiksi Sergei Lavrovia, tulee rauhallinen olo. Mies hallitsee mestarillisesti nykyisenkin tilanteen. Hänen äänenpainojaan pitäisi saada enemmän kuuluviin ns. lännessä.
Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia osallistua tilaisuuteen täältä Tampereelta mm liikkumisongelmien takia. Hyvä että,tilaisuus järjestyi. Itse lähetystörakennus on kyllä tuttu niin juhla kuin työasioiden tiimoilta. Hyvää jatkoa kaikille.
Vauhdikasta juhlaa tuntui olevan. Ehkä tulevaan kesäjuhlaan tms. taidan tulla.
Ilmoittauduin tilaisuuteen jo pian tiedonannon jälkeen ja peruin viikkoa ennen, jonka jälkeen tulin jälleen katumapäälle ja olin taas listalla.
Vaakakupissa olivat etupäässä rokottamattomuus ja taipumus introverttiuteen versus mahdollisuus päästä Venäjän suurlähetystöön ja siedätyshoitoon ihmisten ilmoille.
Ensinmainittu lääketieteeseen liittyvä riskipiste odottaa vielä ratkaisuaan, koska mahdollinen itämisaika ei ole tullut täyteen.
Toiseen ongelmakohtaan löytyi vanhasta muistista loiventavaa lääkettä valtion monopoliyhtiöstä, jonka valikoima on varsin laaja.
Päädyin pitkästä aikaa hieman vahvempaan lääkitykseen viinilitkujen sijaan: tummaan rommiin, josta syntyi syystalviseen iltapäivään sopivan kuumat totit.
Koska aikaa ei ollut paljon, piti loraus laittaa matkaevääksi pieneen Pepsi-pulloon. Juoman väri stemmasi etikettiin.
—————
Yleensä en ole missään ajoissa, mutta nyt oli toisin: olin paikalla jo ennen ilmoitettua alkamisaikaa.
Jonoakin oli kertynyt jonkinverran, ja pian sitä oli takana enemmän kuin edessä.
En selvästikään ollut myöhässä.
Ehdin ottaa vielä pari kulausta, ennenkuin henkilöyden tarkastuksen jälkeen saattoi saapastella jyhkeän rakennuksen suojiin, jossa vaihdoin kevyemmät kengät.
Narikasta yläkertaan astellessa joku napsi kuvia, joten hain itsekin puhelimen mukaan.
Oletin, ettei suurlähetystössä sallita kuvaamista, siksi jätin kotiin videokameran, jolla on tullut kuvattua vuosien saatossa konsertti jos toinenkin, ja kaikki tietysti juutuubbiin tuupattuna, paitsi jokunen Israel-kytköksinen tallenne. Toisaalta, näillä artisteilla ei ole liene mitään tekemistä maan sikailujen kanssa, mutta kuitenkin.
Maunon näköisen miehen puhuessa Venäjän vaakunalla koristellussa pöntössä, minulla oli loppujämät kaadettuna mukiin paikalta saadun pulloveden sekaan.
Sitten lavalle asteli kaksi viehättävää daamia, seuranaan kaksi pitkätukkaista hidalgoa.
He laulaa luikauttelivat sulosti ja komiasti. ”Rakastan elämää” aikana sen sulosävelet tuntuivat hetkeksi pakahduttavan rintaa, minkä lasken loivennusliemen sivuvaikutuksiin kuuluvaksi.
Seuraavaksi suurlähettiläs Pavel piti vaikuttavan puheen, ja ihan selvällä suomenkielellä.
Tämän jälkeen paikalle asteli tuubista tuttu räppäri ja podcast-hemmo, Jujunakin tunnettu.
Kolmannen ja viimeisen biisin aikana kulautin mukin tyhjäksi ja ajattelin käydä muutenkin tyhjentämässä, ennekuin ehtii syntyä huolestuttavaa jonoa.
En ollut vielä aivan tyhjä, kun ovi kävi, ja itse artisti tuli samalle asialle.
Siinä tulikin sitten vaihdettua ensimmäiset ajatukset, suurlähetystön saniteettitiloissa.
Koska tauko ei ollut vielä alkanutkaan, palasin saliin Jujun avattua massiivisen parioven toisen lehden.
—————
Nyt puhujapöntössä oli toimituspäällikkö Kari, jonka puhe ei ollut pitkä, koska kuulin siitä vain loppulauseet.
Oli tilanne mikä hyvänsä, kaikki varmasti toivovat hänelle kaikkea hyvää ja voimia.
Virallisen osuuden päätteeksi aloitettiin ensimmäinen yhteislaulu Naapuriseuran laulukuoron johdattamana, ja tihrustelin ohjelmalehteen painettua tekstiä.
Mietin, pitäisikö hakea narikasta lukulasit.
Suurlähettiläs Pavel kuitenkin puuttui peliin – ilmeisesti hyvin ymmärtäen suomalaisen kansanluonteen – ja ehdotti, että käydään ottamassa ryypyt ja tullaan sitten laulamaan.
Saattoi aistia kollektiivisen helpotuksen huokauksen pyyhkäisevän salia, jonka katto on korkealla ja seinät laveat.
—————-
No huh-huh! Juomilla katettu tarjoilupöytä, jonka äärellä meni hetki pähkäillessä, että mihin tarttuisi.
Koska pohjia oli jo hitusen, pieni kirkas lasi olisi passeli tähän hetkeen. Aitoa venäläistä, otaksun. Maku miellyttävän pehmeä teräväksi.
Pienemmän salin ensimmäiseltä pöydältä kiinteämpää evästä lautaselle, mutta koska glögiä oli myös tarjolla, niin tottakai sitäkin pahvimukiin.
Toisessa kädessä eväslautanen ja glögimuki, toisessa snapsilasi, astelin isoon saliin, jossa oli vähintään yhtä pitkä tarjoilupöytä kuin mitä oli Putinin ja Schozin välissä ollut neuvottelupöytä Moskovassa.
Tämä pöytä oli huomattavasti paremmin katettu, suorastaan ruhtinaallisesti.
Ja ihmiset pöydän ympärillä olivat sopuisampia.
Koska lautanen oli sopivan kompakti, jotta sitä oli vaivaton mukanaan kuljettaa, joutui pöydän reunalla käydä useampaan otteeseen hakemassa täydennystä, niissä väleissä, kun ei ollut uutta snapsia hakemassa.
Koska kyseessä oli seuran pikkujoulu, ja kun oli tullut jo nautittua seurajuomaa, niin ensimmäisenä tulikin hakeuduttua laulukuoron juttusille. Jonkinlaisena musiikinharrastajana se tuntui luontevimmalta aloitukselta.
Heidän kanssaan tulikin vietettyä miellyttävä keskusteluhetki, jossa yhden jäsenen kanssa sivuttiin myös politiikkaa, jossa päädyttiin yksimielisyyteen kolmesta poliitikkonimestä, jotka eivät olisi luovuttaneet pois maamme itsenäisyyttä, jonka muistopäivää täst’edes vietetään.
——————-
Venäläistä huumorintajua sain maistaa, kun toisen drinkkipöydän äärellä osoitin kysyvästi kirkasta nestettä sisältävää isompaa lasia, niin hymyillen minulle ojennettiin tämä ”vodka”.
Epäluuloisena maiskuttelin hetken ja kippasin snapsilasin sisällön joukkoon. Baarimestarin hymy leveni ja hän kuiskasi jotain kollegalleen.
Myöhemmin kun palasin jättämään tyhjennetyn lasin ja sanoin ”vodka” (että mukamas), niin ennenkuin ehdin reagoida, snapsilasi oli täytetty. No, spasiba vaan, eiköhän tämä vielä mene.
Illan aikana tuli juteltua vielä kolmen valokuvista tutun NSS:n kanssa tekemisissä olevan henkilön kanssa, joista yhden kanssa jutustelu kesti minuuttia pitempään.
Kun porukka tuntui harvenneen oikein kunnolla, oli aika poistua.
Matkamonot alle ja pipo päähän, ja ovimiehille spasibat.
Ja kiitokset järjestäjille ja suurlähetystölle hyvien ihmisten juhlasta.
Kiitokset suuret sekä Naapuriseuralle että Venäjän lähetystölle järjestämistä pikkujouluista. Ohjelma oli hyvä, JUJU puhkaisi humorisesti tilaisuuden vielä vapautuneemmaksi, ennen kuin loistavan ja erittäin maukkaan buffet päydän antimet antoivat parastaan. Kiitos vielä kerran 🙏
Yhdyn kiitoksiin. Pikkujoulu kävi myös itsenäisyyden juhlasta itsenäisine ihmisineen.
Upea tilaisuus ja upeat puitteet. Enpä ole kokenut vastaavaa vieraanvaraisuutta koskaan ennen. Kiitos Venäjän suurlähetystölle ja naapuriseuralle!
Hyvät naapurisuhteet ja kaupankäynti Venäjän kanssa on palautettava välittömästi, jos ei muuten niin vaihtamalla seuraavissa vaaleissa epäkelpo valtiojohtomme.
Hyvä, jos virallinen Venäjä jaksaa nähdä toivoa Suomen osalta. Itse en jaksa nähdä nykyisissä päättäjissämme mitään toivoa, tai korkeintaan sen verran, että säästyisimme sodalta. Tulevaisuudessa – viimeistään kymmenien vuosien kuluttua – tulevat päättäjämme eivät ehkä jaksa enää vihata Venäjää nykyisten tavoin. Asiaa auttaisi tietenkin tosi paljon se, jos totuus mm. Ukrainan kriisistä pääsisi paremmin esille.