Pääuutinen

VALTIOMIEHIÄ JA SYÖPÄLÄISIÄ

Mauno Saari / 17.11.2025

Suomi on sitä mieltä, että Vladimir Putin on epäluotettava sotarikollinen. Pohja rauhanvälitykselle on näin luotu, suorastaan betonoitu.

Mauno Saari

Ennen jatkosotaa Urho Kekkonen oli haukka, sotaintoilija. Hän esimerkiksi vastusti pitkään talvisodan rauhanneuvotteluja. Sotaa pitäisi jatkaa! Sitten tapahtui muodonmuutos, transformaatio. Kekkosesta tuli rauhan arkkitehti, jolle saamme olla kiitollisia monesta, melkein kaikesta.

Muodonmuutos, Franz Kafkan teos, kertoo kauppamatkustajasta, joka yhtenä aamuna huomaa muuttuneensa valtavan kokoiseksi syöpäläiseksi. Aluksi hänen mielensä on sekaisin, sitten tapahtuu sopeutuminen tosiasioihin. Sillä tavalla todellisuus tulee hyväksytyksi.

***

Yhtäkkiä Kafka on keskuudessamme. Maailma on absurdissa tilassa. Valtiomiehet, joiden pyhänä tehtävänä olisi kansojensa hyvinvointi ja turvallisuus, ovat muuttuneet verta janoaviksi syöpäläisiksi. Presidentit ja pääministerit erityisesti Euroopassa puhuvat rauhasta, mutta tarkoittavat sotaa, kehottavat diplomatiaan, mutta solvaavat tahoa, jonka kanssa pitäisi keskustella ja neuvotella.

Suomen tasavallan ex-presidentti on tästä esimerkki. Sauli Niinistön tekojen ja puheiden pitkä linja on mutkainen mutta selvä, hämyinen mutta kirkas, tarkoituksellisen ristiriitainen mutta looginen.

Niinistö on ollut sukkela ja notkea sopeuttamaan mielipiteitään tilanteiden mukaan. Presidentinvaalien aikana vuonna 2006 hän puhui innokkaasti sotilasliitto Naton eduista. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla linja muuttui ja madaltui, koska kansan selkeä enemmistö näytti suhtautuvan Natoon kielteisesti. Niinistö ilmoitti pitävänsä Nato-jäsenyyttä epäajankohtaisena ja painotti, että tilanteen tullen asia vietäisiin kansanäänestykseen.

Hän korosti kansanäänestystä myös juuri ennen ratkaisun hetkiä. Mutta sitten, kuin yhdessä yössä mieli muuttui. Kansa ei tarvittukaan äänestämään maan historian ehkäpä tärkeimmästä ulkopoliittisesta päätöksestä, koska epämääräiset mielipidekyselyt olivat todistaneet suomalaisten olevan jäsenyyden kannalla. Historiallisena tekosyynä äkkikäännökseen oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

On muistettava, että Ylen tekemän tietokonepaneelikyselyn data salattiin, kysely tehtiin vakio-osallistujille, joille luvattiin myös palkintoja. Sitä ennen kesällä 2014 – eduskunnan kesäloman aikana – TP+UTVA (presidentin ja keskeisten ministerien ulkopoliittinen valiokunta), teki päätöksen allekirjoittaa Naton ja Suomen välinen ”isäntämaasopimus”. Se antoi sotaliitolle oikeudet ja valtuudet toimia Suomen alueella – myös hyökkäyssodassa.

Niinistö on myöhemmin monin tavoin yrittänyt hämärtää omaa Nato-kantaansa, ikään kuin tuo ”aiesopimus” ei olisi riittävä todiste hänen kannastaan. Kettu on peitellyt jälkiänsä hännällään.

***

Muodonmuutos teki sotaisasta Kekkosesta rauhan miehen. Niinistön se muutti ”Putin-kuiskaajasta”, muka-ystävästä, Venäjään ja presidentti Putiniin vihamielisesti suhtautuvaksi haukaksi. Naamio tuli riisutuksi jo silloin, kun Niinistö tapasi Venäjän asevoimien komentajan. Median edessä järjestettiin näytös: ”Kenraali on pitänyt puheen”, Niinistö tervehti Nikolai Makarovia ylimielinen vino ilme kasvoillaan.

Myöhemmin presidenttimme ryhtyi myös psykoanalyytikoksi kertoen medialle, mitä kasakan eli Putinin pään sisällä tapahtuu. Tunsin myötähäpeää, joka toistui Niinistön rehvastellessa Ukrainalle lähetettävillä aseilla (”Kyllä niillä jälkeä tulee”) ja mainostaessa, että Suomen omat aseet ovat ”hyvässä rasvassa”. Esiintyminen luotiliivit päällä Zelenskyin vieraana Kiovassa täydensi muotokuvan jämäkästä lännen sankarista. Tämän kuvan taustalle piirtyy toinen – Amerikan turvaan uskova pikkuisen maan johtaja isottelemassa ydinsuurvaltanaapurin vieressä.

***

Isottelusta on tulossa Suomen ulkopoliittinen perinne. Nyt sitä jatkaa Alexander Stubb, josta on median tukemana tulossa Euroopan ja ehkäpä koko läntisen maailman tärkein poliitikko. Kun Niinistö torjui käsitykseen, että hän toimi ”Putin-kuiskaajana”, Stubb ei kaihda mainetta Trumpin ystävänä ja jopa neuvonantajana. Viimeksi 16. marraskuuta 2025 hän kertoi: ”Voin selittää presidentti Trumpille, mitä Suomi kävi läpi tai miten näen tilanteen taistelukentällä, tai miten Putin kanssa toimitaan. Jos hän hyväksyy yhden kymmenestä ideasta, se on hyvä.”

Stubbin tärkein idea, jota hän hokee on, että Venäjään tehoaa vain voima, ja että Putiniin ei voi luottaa. Jälkimmäisessä viestissä Stubb ja Niinistö ovat linjassa: miehet, joista jotkut Euroopassa arvelevat voivan toimia yhteyden luomiseen Venäjään, ovat meritoituneet antidiplomatiassa solvaamalla presidentti Putinia.

Niinistö jatkoi linjaa äskettäisessä tv-haastattelussa sekavalle tyylilleen uskollisena: ”Näen edelleenkin tietynlaisen hassunkurisen tilanteen siinä, että eurooppalaiset ilmoittavat, etteivät keskustele sotarikollinen Putinin kanssa. Mutta Trump keskustelee ja sitten me menemme kuuntelemaan, että mitäs puhuitte. Ja pelätään samalla vähän, että etteivät vaan puhu Euroopasta yli Euroopan.”

Suomi on siis sitä mieltä, että Vladimir Putin on epäluotettava sotarikollinen. Pohja rauhanvälitykselle on näin luotu, suorastaan betonoitu.

***

On muistettava muutakin. Jo 1990-luvulla alkoi Suomen korkeiden sotilashenkilöiden hiljainen vallankaappaus yhdessä oikeistopoliitikkojen kanssa. Puolustusvoimia ryhdyttiin sovittamaan yhteen Naton järjestelmiin. Nato-optio nähtiin poliittisena valmistautumisena, mutta sotilasjohto rakensi jäsenyyden perustuksia konkreettisesti ja onnistuneesti.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt median aggressiivinen tuki tälle suuntaukselle. Erityisen aktiivinen on ollut Sanoma-konserni kärkenään Helsingin Sanomat, jossa vallitsee sakeana Venäjä-vihaaja Eljas Erkon henki, edelleen. Lehden asenne kiteytyi muutaman vuoden takaisen pääkirjoituksen iskulauseeseen, jonka mukaan ”Venäjä on ajettava kuiluun”.

Miten paljon media on kyennyt vaikuttamaan ulkopolitiikkaa johtavien linjauksiin? Enemmän kuin vähän. Populismin ja julkkispolitiikan aikakautena median ja poliitikkojen välillä vallitsevat vaihtokaupan lait. Myötäsukainen julkisuus nostaa, kun taas median hampaisiin joutuneet putoavat. Ajattelen esimerkiksi Mika Aaltolaa ja Pekka Toveria, poliittisia nollia, jotka media nosti huipulle.

***

Kekkosen kuoltua hänen ruumiinsa ja elämäntyönsä ruhjomisesta tuli muotia. Historian tapahtumat käännettiin ylösalaisin. Puolueettoman Suomen lähes 80 vuotta jatkuneesta menestystarinasta vääntyi kertomus suomettumisesta, rähmällään olosta, nöyryytyksestä.

Vertaus tuon loistavan ajanjakson ja Niinistön kauden välillä on murskaava, mutta sitä ei nähdä eikä ainakaan myönnetä. Olemassaolonsa aikana Suomi ei ole milloinkaan ennen ollut yhtä alistettu, yhtä rähmällään kuin nyt. Eu:n ja Naton jäsen teki vielä DCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Euroopan unionille se oli jo luovuttanut suuren osan itsenäisyydestään. Naton ja USA:n kanssa liittoutuminen vei siitä loputkin. Suomi on omilla päätöksillään, kenenkään pakottamatta, myynyt itsenäisyytensä ja maksaa itse sen hinnan ostajille.

Jos tuo ajatus tuntuu monimutkaiselta, pitää miettiä vaikka Naton käyttöön Suomen valtion rahoilla ostettuja F35-hävittäjiä, Ukrainan pohjattomaan mutakaivoon kaadettuja miljardeja tai niitä valtavia taloudellisia menetyksiä, joita välien katkaiseminen Venäjän kanssa on aiheuttanut ja aiheuttaa.

Toistan ties kuinka monennen kerran lähihistorian karmeimman lauseen, pääministeri Sanna Marinin käskyn tv-uutisissa: ”Kaikki siteet Venäjään on katkaistava.” Kukaan ei voi olla niin lapsellinen, että uskoisi tämän kohtalokkaan julistuksen tulleen tasavallan presidentin tietämättä ja sitä hyväksymättä.

***

Suomen tie on tullut viitoitetuksi Sauli Niinistön ja Alexander Stubbin sekä kokoomuspuolueen toimesta – rauhasta vihamielisyyteen. Muutos on jyrkkä ja strateginen. Sen seurauksena Suomi on nyt tuhoutuvan Ukrainan tilalla. Nato ja Yhdysvaltain sotakoneisto toimivat alueellamme, jonka itärajasta on lyhyt matka mm. Kuolaan ja Pietariin, Venäjän hermokeskuksiin. Eikä ohjusten reitti Moskovaankaan ole pitkä.

Ukrainan sodan syy, aie liittää maa Natoon, on unohdettu, samoin kuin CIA:n toteuttama vallankaappaus Kiovassa. On tarkoituksella unohdettu myös se, mitä Yhdysvaltain muotoilema Ukrainan nykyinen hallinto sai aikaan sisällissodassa; sen sotakoneisto sai tapetuksi 14 000 maan omaa kansalaista, joiden synti oli venäläistausta.

***

Mikään järkisyy ei selitä Suomen ulkopolitiikan täyskäännöstä. Sen vuoksi sitä puolustetaan tunteilla. Aivopesukone on pyörinyt yli vuosikymmenen ja pyykki on nyt puhdasta. Kansalaiset on saatu uskomaan Venäjän geneettiseen pahuuteen, sen aikeisiin hyökätä Eurooppaan heti, kun Ukraina on nujerrettu.

Eurooppa on sekaisin, sitä pitää koossa vain uhkakuvat ja pelko . Se tahtoisi pilkkoa eli tuhota Venäjän, mutta voimaa siihen ei ole. Sen avuttomat johtajat yrittävät mielistellä Yhdysvaltoja, jonka pelätään vetäytyvän ja jättämään Vanhan mantereen selvittämään omat sotkunsa, sotimaan omat sotansa.

Euroopan laidalla pikkuinen Suomi maksaa laskuja taantuessaan syrjäseuduksi, jonka keskeinen ominaisuus on toimia tuhoutuvana taistelutantereena, jos Venäjän ja USA/Naton välinen suursota saadaan aikaiseksi. Siihen sekä Ukraina että sen liittolaiset ja rahoittajat näyttävät pyrkivän – lopulliseen voittoon uskoen tai uskotellen.

***

Miksi ulkopolitiikan tuhoisasta linjasta ei keskustella? Miksi Suomen älymystö ja toisin ajattelevat ovat sulkenut suunsa? Puhuin yhden kanssa: ”Tekisi mieli sanoa vastaan, mutta hinta on liian kova.”

Mikä hinta? ”Ahdistelu, jopa turvallisuus, tappouhkaukset”, hän sanoi ja todisteli, mitä tarkoitti.

Tässä me nyt siis olemme, suut supussa, turvassa, varmuuden vuoksi. Vaikeneminen on kuitenkin varmin tapa avata tila vaaralliselle, hallitsemattomalle voimalle, sodan hengelle.

38 kommenttia julkaisuun “VALTIOMIEHIÄ JA SYÖPÄLÄISIÄ”

  1. Kun tämä aihe hyvän alustuksen pohjalta on elänyt kohtuullisen hyvää elämää, niin jatkumon ylläpitämiseksi, koska otsikkoaihe on niin hyvä, tahtoisin tuoda tässä julki pari havaintopiiriini nyt ilmaantunutta asiaa niihin liittyvine kommentteinen..

    Baltia ja Suomi vaativat EU:ta korvaamaan itse asettamiensa Venäjä-pakotteiden tappiot”.
    Näin uutisoi MV-lehti tänään 27.11.2025. Tällä kotimaisella areenalla ei kannata juuri Naapuriseuran Sanomien ja eräiden muiden lisäksi muita edes seurata, koska presentaatiot eivät nykypäivän todellisuudessa kelpaa enää edes huonoiksi vitseiksi. Totta vai tarua tämä uutinen, niin sen valossa on todettava, että kaikki Itä- Suomen asukkaat, ja yrittäjät voivat vaatia Suomen hallitukselta korvauksia kaikista menetyksistään. Puuttuu vain foorumi ja toimiva organisaatio asioiden realisoimiseksi, joissa puitteissa tämä pitäisi hoitaa.
    Olisin sitä mieltä, että Januksella ei ole varaa polttaa pärstäänsä, jonka hän hyvin tietää, ja siksi uutista on pidettävä totena.
    Suomen läntisen globalistiskitsofrenian kopuloima hallitus hädissään, -saavuttaakseen piilossa olevan intelligentsiansa piirissä ja poliittisesti heränneiden piirissä edes jonkinlaista arvostusta ja kunnioitusta, alkaa selitellä nyt niitä näitä, pelastaakseen itsensä, mutta ilman mitään munaa ajaa asiat loppuun asti.
    Suomen demarien lahja globalisteille oli kassaneiti Sanna Marin. Henkilökohtaisesti arvostan paikallisen käpykylän Lidlin jokaista kassaneitiä tai rouvaa enemmän, kuin tätä sateenkaaresta syntynyttä kukkakeppiä,
    joka valtaan päästyään on myynyt Suomen, saaden siitä henkilökohtaista meriittiä edeltäjiensä avittamana.
    En nyt viitsi enää puuttua tässä kokkeli -, ja kikkelikarnevaaleihin, kun se on jo niin loppuunkulunut aspekti, joskin relevantti.
    Totesin vain, että muutkin ovat ihmisiä kuin Sanna Marin, ja edustamansa puolueen jäsenet, joka häneltä näyttää vallan hurmoksessaan täysin unohtuneen. Miksi meillä on valtio.. ? Kannattaisi Sannan lisäksi muidenkin kuvitelmissaan puikoissa roikkuvien joskus miettiä..
    Globalismikehysten puitteissa Suomen demareilla on ollut tavoiteasema, joka alkoi Kalevi Sorsan vierailuista suuremmissa kuvioissa sosialistisen internaatin kehyksissä. Siellä internaatin johtohenkilöt suuressa viisaudessaan päättävät siitä, miten toisten pitää elää, mitä heille sallitaan ja mitä ei, ja miten he valtaapitävät tässä kehyksessä optimoivat oman hyvinvointinsa. Nämä viritykset ovat sitten jatkuneet Mauno Koiviston ja jälkeensä tulleiden aateveljiensä toiminnoissa puoluekantaan katsomatta, ja tuloksena oli Suomen liittäminen EU:Iin entisen PM Esko Ahon liittymishakemus/”blancopaperilla”, jossa Suomi hyväksyy kaikki jo tehdyt sopimukset ja myös tulevat sopimuket.
    Persut tässä Kokoomuksen lisäksi ovat jatkokehityksessä erityisesti loistaneet puheista riippumatta. Mitä nyt muut siinä ovat halujensa ja kykyjensä mukaisesti kompanneet paremman poliittisen tulevaisuuden odotuksessa.
    Lopputulos tästä on nähtävissä tässä ja nyt. Siinä se tärkein!
    Täysin turhaa on olla huuli pyöreänä selitellä yhtään mitään. Näin tämä asia on. Mitä menee sisään, sen mukaisesti tulee ulos, jos säätöä ei ole.
    Siis.. Mitä nyt pitäisi tehdä ja millä perusteilla? Onko edes tullut mieleen, että jotain pitäisi tehdä. Menemättä taustoihin, faktat ovat kaikki käsissä alkaen koronahömpötyksistä Ukraina-asiaan, ja siinä yhteydessä levitettyyn hevonpaskaan kaikilta mediapoolin tahoilta. Kirjaamattomat ovat vielä ne vahingot, jotka yksilötasolla ja kansallisella tasolla on tästä aiheutunut.
    Tässä yhteydessä kannattaa selvittää missä tehtävissä nykyään on mm. koronakailottaja No1, nimeltä Krista Kiuru. (SosDem).
    En mitenkään aio syyllistyä tässä yhteydessä maalittamiseen, mutta esim. tämä Kannuksen kunnan elinkeinoasiamies josta aikaan tehtiin pääministeri, sai sitten palkintopaikkana Sitran pääinnovaattorin aseman, muiden etuisuuksiensa lisäksi, palkka ja eläke-etuineen, ja on nyt mm. UKK-seuran toiminnan/puheenjohtajan tehtävissä, kaiketi vesittääkseen sen mitä Urkin ajalta oli hyvää.
    Tämä torakoiden joukko yleisessä kykenemättömyydessään ja poliittisen vallan tavoittelussaan on myynyt kanssaihmistensä tulevaisuuden omaksi hyvinvoinnikseen. Näin on ajateltava ”input/output” periaatteen puitteissa.

    1. ”Baltia ja Suomi vaativat EU:ta korvaamaan itse asettamiensa Venäjä-pakotteiden tappiot”.”

      ”https://www.politico.eu/article/baltic-russia-sanctions-package-eu-raffaele-fitto-moscow-war-economy/”

      Tuli mieleeni vanha irvailusanonta:”Näin kävi, kun Jeesusta (=EU) seurattiin”
      Mikään ei ole (olisi) ollut esteenä avata raja. Olen ihmetellyt, miksi Eteläranta 10 ei ole ”pannut ruotuun” Orpo/Purra-hallitusta sen jääräpäisesti noudattaman, Suomen kansantaloudelle vahingollisen pakotepolitiikan jatkamisesta.

    1. Tässä vain eräs ajatus aiheeseen liittyen: Orwellin kirja ”Burmese Days” julkaistiin v. 1934. Imperiumi hallitsi Burmaa Intiasta käsin. Voisi ajatella että Orwellilla tässä kuviossa hllintovirkilijana olisi ollut jonkinlainen käsitys siitä mitä brittiläinen eliitti suunnitteli maailmanhallintaansa silmälläpitäen. Toteutumisen ennuste osui sitten vuoteen 1984. Noin 50 vuoden päähän. Jospa hetken ajettelisimme näin: Toteutumista lähestyttiin ja luotiin pohja ejo v. 1984, tai peräti aikaisemminkin esirippujen takana, mutta varsinaiset muotonsa asiat ovat saaneet vasta ajan saatossa, n. 50 vuoden päästä, jota aikaa elämme nyt. Vähän kerrassaan hivuttamalla on on tehty muutokset, niin että kehitystä ei huomaa. Kunnes arkipäivän realismi iskee päin pärstää.

  3. ”Yhtäkkiä Kafka on keskuudessamme. Maailma on absurdissa tilassa. Valtiomiehet, joiden pyhänä tehtävänä olisi kansojensa hyvinvointi ja turvallisuus, ovat muuttuneet verta janoaviksi syöpäläisiksi. Presidentit ja pääministerit erityisesti Euroopassa puhuvat rauhasta, mutta tarkoittavat sotaa, kehottavat diplomatiaan, mutta solvaavat tahoa, jonka kanssa pitäisi keskustella ja neuvotella”.

    Tämän hyvän kannanoton kontekstiin voisi sisällyttää rivikansalaisen tämänpäiväisen 24.11.2025 havainnon.
    Kirkonkylällä tarvikehankinnoilla käydessäni, osui Tokmannin lööppilehtiständillä olevan painotuotteen etusivu silmiin. Siinä luki jotain tähän tapaan:

    1. Siis lööppilehdessä luki, että Iltalehden haastattelussa, Stubb liikuttui kyyneliin ylistäessään Mr. Zelenskiä. Ensimmäinen asia, mikä tässä rivikansalaisille voisi tulla mieleen, on kysymys siitä kaiken tapahtuneen valossa, että ovatkohan kaikki Suomen ”muumit” ymmärtäneet mihin veneeseen ovat hypänneet äänestäessään Stubbia presidentiksi, koneavusteisesti tai ilman, ja jos eivät, niin mitä heidän nyt pitäisi tehdä.
      En voi mitään sille, että näkemykseni. mukaan henkilöä, joka ylistää toista, joka statuksellaan tai välikätenä on tapattanut omia kansalaisiaan täysin turhaan ajaessaan kansakuntana ulkopuolista agendaa, ja kerätessään pätäkkää itselleen erilaisista valtiollista lähteistä kiinteistöhankintoihinsa, niin tällaista yksilöä on pidettävä lähinnä psykopaattina, tai globlastisen korruption riemuvoittona. Tämä henkilöhehkuttaminen viittaa esiintyessään henkisiin ja fyysisiin perversioihin, tai sitten eivät kaikki ”säädöt” ole kohdallaan. Ei presdenttistatuksella ruveta pelleksi kansakunnan edushenkilönä. Mutta kuten aikaisemmin on jo todettu (ainakin minä rivikansalaisena), että nykyhallinnon puitteissa Suomen Tasavallan valtiollinen status on ”Failed State”. Kuka siitä kantaa vastuun on sitten oma lukunsa.

      1. ”Siis lööppilehdessä luki, että Iltalehden haastattelussa, Stubb liikuttui kyyneliin ylistäessään Mr. Zelenskiä. Ensimmäinen asia, mikä tässä rivikansalaisille voisi tulla mieleen, on kysymys siitä kaiken tapahtuneen valossa, että ovatkohan kaikki Suomen ”muumit” ymmärtäneet mihin veneeseen ovat hypänneet äänestäessään Stubbia presidentiksi, koneavusteisesti tai ilman, ja jos eivät, niin mitä heidän nyt pitäisi tehdä.”

        Oletan, että niin kauan kun YLE ja koko mediakenttä jatkaa valitsemallaan ”laput silmillä”-linjallaan, ei yleisessä tajunnassa tapahdu muutosta.

        1. Oikein oletettu VOM. Vähän vielä jatkoa edelliseen..

          Jos tätä tilannetta pannaan pakettiin, niin niiden signaalien perusteella mitä USA:n tekemisistä tulee, niin Ukrainan kysymys taputellaan järjestykseen pikapuoliin. Euroopan halukkaiden koalitio sysätään syrjään kuunteluoppilaiden lehterille..” Älkää te pers’aukiset selittäkö mitään”. Suomi on surkeimmassa taloudellisessa tilassa koko Euroopassa, Italian ja Saksan seurassa, ja viimeisenä siinäkin populassa. Jenkkilän valtionvelka on tähtitieteellisissä lukemissa, mutta se korjaa tilannetta parhaillaan muiden kustnnuksella omaksi edukseen tietysti, kuten asiaan kuuluu. Siihen Suomen päättäjiksi kutsutut puupäät eivät kykene oman maansa suhteen. Tätä taustaa vasten konkurssipesä Suomen touhut Naton ja muiden sotavalmistelujen osalta mukaanlukien niihin työnnetty kapitaali deluusioineen on täysin hukkaan heitettyä rahaa, joka ei koskaan tuota mitään pysyvää talouskehitystä. -Vai mitkä ovat realistiset odotusarvot tämän asian suhteen? Tätä tilannetta peittelemässä on sitten mediapoolin koko arsenaali, koska todellisuus, josta kukaan vähänkin omia aivojaan hyödyntävä ei voi enää olla tietämätön, maistuu liian katkeralta. Missä ovat nyt Stubbia ja Orpo lukuunottamatta kaikki valtakunnan selittäjät, univormussa kaluunoiden kera tai ilman, joka kaiketi olisi paikallaan ja vastaisi tilannetta. Niitä vielä vähän aikaa sitten oli kyllästymiseen asti, mutta nyt näyttävät olevan pää pensaassa kuin pupujussit. Se ei auta, koska pärstät paloivat jo. Ainoa oikea tie on tunnustaa tehdyt virheet väärinarviointeineen, ja tehdä tarvittavat korjaus liikkeet. Ennen sitä ei tule mistään mitään. Mutta näillä näkymillä toistetaan vain samaa virhettä, ja paikkaillaan sitä vielä uusilla virheillä.

  4. Viittaan tämän sisällön osalta edelliseen kommenttiini.
    Suomi saatiin liitettyä Euroopan kuppaunioniin nimeltä EU, mm. niillä houkutuksilla, että rauhan takeet tällä alueella olisivat olemassa. Ei koskaan enää sotaa Euroopassa, -vai mitä?
    Nuijat lensivät tähän unioniretkuun myös elinkustannusten halpenemisen uskossa, kuten oli selitetty, -kuin aivottomat idiootit. Turvatakeet ta’attiin puheissa, jotka takeet vieläkään eivät ole toteutuneet. USA:n miehitysvalta ei edusta sellaista,- vai edustaako kaikkine skenaarioineen?
    Siinä vaiheessa kun Suomi jos ja kun, on todella pahemmassa kusessa kuin jo nyt on, niin NATOn kypäräpäitä ei näy tulilinjoilla, koska ne, ja Swedulan pohjoista sotaa johtavat hurrilan sukkahousukenraalit Mikkelin sodanjohtokeskuksessa ovat piilossa bunkkereissaan, ja tilanteen aikaansaaneet poliitikot ovat paenneet Ruotsiin, kuten aikaisemminkin. Sitä faktaa kenraalitkaan eivät vieläkään halua ymmärtää, että niille käy lopulta juuri niin, kun mitä tapahtui Azovin terästehtaan fasiliteeteissa Ukrainassa, jossa monessa kerroksessa oli varastoitu sotamateriaalia ulkomaisista lännen upseereista lähtien.. Nyt on pakko ajatella tässä Suomen syöpäläisten loogista ajattelukykyä.. Minkälaista järjen käyttöä edustaa kanaverkkojen rakentaminen pitkin valtakunnan rajaa, ja tunnelien kaivaminen maan alle siinä uskossa, että siellä tänä päivänä on turvassa, ja saa siellä tehdä mitä hyvänsä mihin aivokopassa loiskunut toistaiseksi nimeltä mainitsematon neste on antanut inspiraatiota. Minkälaista loogista ajatelukykyä edustaa se, että nämä kansakunnan petturit kuvittelevat paistattelevansa auringossa omahyväisessä hyvinvoinnissaan elämänsä loppuun asti. Kohtalonsa on, kuten oli Saddam Husseinin, ja monien muiden ennen häntä. Jos ei muuten, niin pärstien kansainväliseksi pesemiseksi todistusketju rikosoikeudellisessa mielessä kansainvälisen oikeuden puitteissa on katkaistava. Sen joku suuressa viisaudessaan on joskus sanonut, jota nämä Suomen puupäät eivät näytä ymmärtävän.
    Siinä valossa niiden Suomen poliitikkojen, jotka ovat nykytilanteen aikaansaaneet, niin tulevaisuutensa katastrofin puhjettua, ei näytä kovin hyvältä, – vai uskovatko ne joulupukkiin ja kuvittelevat olevansa joitain erikoistapauksia? Näitä on sitten nk. demokratiazza saatu päätäntävaltaan.
    Tänään 20.11.2025, mennessäni viikon elintarvikehankinnoille Varsinais- Suomen käpykylään, joka kaiketi on saanut kaupunkistatuksensa sillä perusteella, että siellä on Jukolan elokuvateatteri ja torin laidassa oleva uutta porttia tuijottava härkäpatsas.. Autossa oli radio auki, mutta cd-romppulattori ei ollut lämmennyt vielä tarpeeksi toistaakseen mielimusiikkiani, ja käänsin aineistolähteen radiokanaville.
    Mitä sitten YLE ykköseltä siinä tulikaan..
    Komissionääri Henna Virkkunen selittää, että EU on huolestunut siitä, että Ukrainaan saadaan rauha sotatilan sijasta. Vika on vain siinä, että ajatus ei toteuta Euroopan Unionin kuppaintressejä. Jos nyt mennään siihen millä Suomi houkuteltiin äänestämään EU liittämisen puolesta. Sanon liittämisen, koska liittymisen edellytykset lähtökohtaisesti eivät parlamentarisessa mielessä toteutuneet. Jos tässä valossa ajatellaan sitä miten tämä Henna Virkkusen selitys on suhteessa siihen ei millä perusteilla Suomi liitettiin Euroopan Unioniin, niin paljastuu koko asian ydin.
    Tässä tämä syöpäläisjoukko on oman hyvänsä tavoittelussa ollut asialla käytettävissään olevin keinoin, jotka keinot on heille nk. ”Demokratian” puitteissa allokoitu. Mitä tästä nyt sitten pitäisi tavallisen ”tattarin” ajatella?

  9. Kiitokset Maunolle hyvästä kirjoituksesta ja kommentoijille kommenteista, jotka osoittavat, että terve järki ei vielä ole kokonaan kadonnut Suomesta.
    Mitä sitten tulee Zelenskiin, niin TP Stubb taannoisessa videohaastattelussa kertoi arvostavansa suuresti Zelenskiä sota-ajan johtajana, ja olevansa häneen viikoittain yhteydessä. Mitä Mr. Z johtaa?
    Tapahtuneiden perusteella voidaan väittää, että hän ei johda edes itseään. Olisiko tässä jotain yhtäläisyyttä TP Stubbiin. Stubbin mukaan Venäjään ei tehoa kuin voima. Tämä varmasti pitää yleisellä tasolla paikkansa lähes kaikkeen mahdolliseen. Mitä sitten tulee Venäjään, niin sukkahousuihinsa sotkeutuneet NATO ja Euroopan Unioniko olisivat se voimataho, joilla tarvittavaa kapasiteettia ja tehoa olisi. Ei ole toistaiseksi tullut havaintopiiriin. TP Stubb on myös propagoinut siitä, kuinka Suomella on suuri reserviläisarmeija, miljoona miestä ja naista saadaan sotatoimiin. Torrakot ja tykit on hyvässä rasvassa edeltäjänsä mukaan, ja ”kyllä niillä jälkeä tulee”, -nousi hän loilottamaan muiden puujalkavitsiensä lisäksi. Ukrainassa on jo yli miljoona rintamavainajaa, eikö Venäjä ole vielä toiminut edes täydellä tehollaan.
    Tästä riippumatta herää kysymys siitä,että mitä Suomi tekee TP Stubbin ja Niinistön kuvailemalla hyvässä rasvassa olevalla reserviläisarmeijalla, kun sen omat johtajat luovuttavat kansakunnan suvereniteetin ja territorion vieraiden valtojen temmellyskentäksi ilman ainoatakaan tykinlaukausta? Tässä valossa Suomi on kuin pystyyn nussittu lapamato, -anteeksi ilmaisu, ja täysin menetetty valtio, ainakin näillä näkymillä, – failed state. Edellinen antaa aihetta siihen, että Suomen nykyjohto eduskuntaa myöten on verrattavissa lähinnä parittajiin tai sutenööreihin, miten vaan pimpityksen välineenä on kansakunta ja kansallisomaisuus, ja palkkiona oma hyvinvointi ja poliittinen meriitti ”isommas porukass..”
    ”Suomi on siis sitä mieltä, että Vladimir Putin on epäluotettava sotarikollinen”.
    Niinkö todella?

    1. Epäluotettavat sotarikolliset ovat pitkälti Atlantin valtameren toisella puolella ja suurin osa Euroopan johtajista.
      Kun nyt USA neuvottelee Ukrainan rauhassa, niin nämä EUn pölvästit kiljuu, että ei mitään rauhaa, koska muuten Venäjä voittaa. Mitähän johtajat sanoisivat, jos sotaa käytäisiin myös heidän omassa maassaan?

    2. Niin, mitä tavallinen ”tattari” sitten ajattelee?
      En minä vaan tiedä. Nykytilassa tattari tekee, kuin ”monkey see monkey do”, kuten opetetaan. Mitä Suomi sitten tekee TP Stubbin ja edeltäjänsä kaltaisilla edushenkilöillä ||/e/lle?, kun kriteerit ovat kauniiden ja röyhkeitten intressitason ylittävällä tasolla.
      Kun valaistumisen heki tulee, niin aika näyttää. Mediapoolilla on uskomaton haaste edessään. En usko että se kykenee edessään oleviin suorituksiin.. Miksi? Siksi, että kaikki argumentit eivät yksinkertaisesti ole enää hallinnassa.

  11. Kun tapahtumia arvioidaan, on lopulta katsottava niitä sellaisina kuin ne ovat olleet — ilman romanttisia selityksiä ja ilman demonisointia. Ensimmäisen vaiheen epäonnistuminen Venäjän ”erityisoperaatiossa” ei ollut mikään arvoitus: korruptio, vääristyneet kannusterakenteet ja vuosia jatkunut itsepetos heikensivät järjestelmää sisältäpäin. Jokainen näki myöhemmin, kuinka paljon Venäjän upseeristoa ja armeijan johtoa tuomittiin virheistä, kavalluksista ja laiminlyönneistä.

    Mutta samalla objektiivisuus ei ole valikoivaa. Jokainen osapuoli — Venäjä, Ukraina, Nato-maat, EU — on rikkonut tai venyttänyt sääntöjä silloin kun se on palvellut omaa päämäärää. Se ei tee kenestäkään pahaa eikä kenestäkään hyvää. Se tekee todellisuudesta vain monimutkaisemman.

    Juuri siksi olisi tärkeää palauttaa keskustelu takaisin kahteen peruskiveen:
    YK:n peruskirjan kunnioittamiseen ja sananvapauden mahdollisuuteen sanoa asiat niin kuin ne ovat — ilman pelkoa ja ilman poliittista hysteriaa.

    Kun tunteet ohjaavat politiikkaa, syntyy huonoa politiikkaa. Kun objektiivisuus korvataan vihalla tai propagandalla, katoaa kyky nähdä, mikä todella johtaa rauhaan ja mikä johtaa syvemmälle konfliktiin.

    Siksi kaiken melun keskellä olennaisinta olisi yksi asia:
    pysyä tosiasioissa, ei tarinoissa.

    1. Ainahan ei voi heti tietää, mikä on totta, mutta todellakin kun asioita lähestytään tunteen vallassa, menevät tunteet helposti asioiden edelle. Sekin sitten mutkistaa, kun on nöyryyttävää tunnustaa erehtyneensä, jolloin sekin tunnustaminen jätetään yleensä tekemättä.

      Tämän päivän muka-oivallukseni on sellainen, että esimerkiksi eduskunnassa saattaa olla paljonkin niitä, jotka ymmärtävät asioita Venäjän näkökulmasta, mutta ovat silti hiljaa ja myötäilevät sotaista Venäjä-vastaista linjaa. Jos näin ei ole, niin ovat todellakin tosi rasisteja tai erittäin aivopestyjä.

      Miksi ovat hiljaa? Koska psykologinen tai yhteiskunnallinen ilmapiiri on saatu niin sakeaksi, ettei kukaan uskalla puhua totta, vaikka sen tajuaisi. Vallalla on kansallinen joukkopsykoosi. Totuutta ei uskalleta puhua varsinkaan päättävissä piireissä, mutta ei juuri muuallakaan, koska se olisi henkinen, sosiaalinen ja taloudellinen itsemurha.

      Ainakin jatkosodan loppuvaiheissa oli nähtävästi saman tapainen tilanne. Silloin tosin oli niitäkin johtajia, jotka olisivat jo lähteneet järkeville linjoille, mutta aivopesty kansa oli yksi este. Nyt ei ole näkynyt pilkahdustakaan edes yhdestä ainoasta totuutta tavoittelevasta johtavasta reaalipoliitikosta.

      2. Churchill hävisi vuoden 1945 vaalit, vaikka oli voittanut sodan, ei siksi että häntä olisi pidetty huonona johtajana, vaan koska kansalaisten odotukset sodan jälkeen olivat täysin toiset kuin sodan aikana. Lyhyesti ja käytännöllisesti:

        1) Britit halusivat rauhan ajan johtajan, eivät sotapäällikköä
        Churchill oli erinomainen kriisijohtaja, mutta hänen retoriikkansa oli edelleen sotaisa. Ihmiset halusivat nyt sosiaalisia uudistuksia, turvallisuutta ja vakaata arkea.

        2) Työväenpuolue lupasi konkreettisia parannuksia
        Labour esitteli selkeän ohjelman:

        universaali terveydenhuolto (tuleva NHS)

        sosiaaliturvan laajennus

        asuntorakentaminen

        täystyöllisyys
        Churchill ei tarjonnut vastaavaa suunnitelmaa.

        3) Sotaväsymys ja tarve muutokselle
        Vuodet 1939–1945 olivat vieneet britit äärirajoille. Monet kokivat, että “vanhat elitit” olivat epäonnistuneet ennen sotaa ja halusivat yhteiskunnallista uusjakoa.

        4) Yksi Churchillin kampanjavirhe
        Hän varoitti, että Labourin voitto voisi johtaa “gestapo-tyyppiseen hallintoon”. Tämä koettiin mauttomana ja ylimitoitettuna ja maksoi hänelle ääniä.

        5) Sotilaallinen voitto ei tarkoittanut poliittista voittoa
        Kun vihollinen oli kukistettu, kansan prioriteetit siirtyivät: nyt ratkaisi sosiaalinen rakentaminen, ei sotilaallinen retoriikka.

    2. ”Ensimmäisen vaiheen epäonnistuminen Venäjän ”erityisoperaatiossa” ei ollut mikään arvoitus: korruptio, vääristyneet kannusterakenteet ja vuosia jatkunut itsepetos heikensivät järjestelmää sisältäpäin.”

      Mikä epäonnistuminen?

      Sen tarkoitus, että vietiin joukkoja Kiovan ympärille ei suinkaan ollut mikään tarkoitus vallata kaupunkia. Ei siihen kukaan niin vähillä joukoilla olisi pystynyt. Sen vaiheen tarkoitus oli säikäyttää ”vihreä peikko” ja hänen esikuntansa ja saada nämä siten neuvottelupöytään. Se onnistui täysin suunnitellusti. Sopimuspaperi oli valmis allekirjoitettavaksi ja Venäjä veti joukkonsa Kiovan ympäriltä pois. Valitettavasti ”länsi” kiirehti B. Jonsonin hahmossa paikalle estämään Ukrainaa allekirjoittamasta rauhansopimusta, joka olisi säästänyt yli miljoonan ukrainalaisen sotilaan hengen ja mittaamattoman määrän aineellista omaisuutta.

  12. Aamulla, kun avasin läppärin ja katsoin Ylen etusivun uutisia, niin pisti silmään kansalaisten tyytyväisyys Stubbiin, Niinistöön, Haloseen ja Orpoon.
    Luulin aluksi, että jutussa oli joku painovirhe, kun Stubb komeilee ykkösenä ja kakkosena ex-petturi Niinistö. Melkoinen aamuherätys. Joko muu kansa on täydessä unessa, hypnoosissa tai aivot voidaan etäohjata olemaan ajattelematta asioita.
    Olen tätä asiaa pohtinut ja analysoinnut, ja tullut siihen tulokseen, että suurin osa suomalaisista ei ole tietoisia asioiden oikeasta tilasta, siis totuudesta.

    Ruoka, vaatteet, muoti, autot, loma, tietokone ja puhelin. Siinäpä ne päivän tärkeimmät aiheet.

    Ja mitä vähemmän Yle ja muu media kirjoittavat totuuksia, niin sitä vähemmän tavallista rivimiestä kiinnostaa asioiden oikea laita. Senpä takia Stubb ja muut valehtelijat saavat puhua mitä tahansa, ilman, että nousisi iso meteli kansalle valehtelusta.

    1. Ihmisille on syötetty sellainen vääristelty käsitys asioista, että Stubbin toiminta siinä kontekstissa tuntuu jotenkin järkevältä. Nimenomaan kysymys täytyy olla tuntumisesta, koska ensimmäistäkään järkevää ja asioita eteenpäin vievää ajatusta Stubbin suusta ei paljosta puheesta huolimatta löydy. Hän saattaa kertoilla muuttuvasta maailmanjärjestyksestä, muttei osaa tai tahdo yhdistää asioita toisiinsa niin, että alkaisi hahmottua jonkinlainen näkymä Suomelle tästä eteenpäin. Vaikka mitäpä sillä olisi merkitystä, kun Suomen tulevaisuus on annettu muiden käsiin ja Stubb vieraiden päämäärien välikappale vain. Muutenhan nykyinen tilanne ei olisi mahdollinen.
      William Blumin Roistovaltio kirjassa mainitaan The Guardianin juttu, ilmeisesti v. 1999, joka perustuu Iso-Britannian hallituksen asiakirjoihin vuodelta 1968. Lehden mukaan yksi asiakirjoista osoitti, että ” Neuvostoliitolla ei ollut aikomusta toimeenpanna hyökkäystä länteen kylmässä sodassa. Näin Iso-Britannian armeija- ja tiedustelupäälliköt ajattelivat yksityisesti. Tämä oli jyrkässä ristiriidassa länsimaisten poliitikkojen ja sotilaallisten johtajien julkisiin puheisiin ”Neuvosto-uhasta”.
      ”Neuvostoliitto ei aloita vapaaehtoisesti yleistä tai edes rajattua sotaa Euroopassa”, Iso-Britannian pääesikunnan muistiossa sanottiin kesäkuussa 1968. (Asiakirja oli huippusalainen, ”Vain brittiagenteille”, ja sen otsikko oli: ”Uhka: Neuvostoliiton päämäärät ja vaikuttimet”.)
      ”Neuvostoliiton ulkopolitiikka on ollut varovaista ja realistista”, osasto väitti. Ja huolimatta Vietnamin sodasta venäläiset ja heidän liittolaisensa olivat ”pyrkineet yhä luomaan yhteyksiä länteen kaikilla alueilla ja säilyttämään poliittisen dialogin Nato-valtioiden kanssa. ”

    2. Minunkin arkikokemuksen mukaan ihmisillä on pinnallinen käsitys Ukrainan tapahtumista jos sitäkään, ovat helppoja kohteita median, poliitikkojen ja ns. asiantuntijoiden aivopesulle. Valtaosalle uppoaa mikä hyvänsä kunhan se on jotenkin Venäjä-vastaista. Venäjästä on luotu lyhyessä ajassa käsitys pahimman luokan roistovaltiona, jonka vahingoksi täytyy ja on oikein tehdä kaikki mahdollinen.

      Toisin sanoen sinisilmäiset ja jo alkujaan vähän russofobiset kansalaiset luulevat olevansa hyvän ja oikeudenmukaisuuden puolella tukiessaan Ukrainaa ja vihatessaan Venäjää. Näin jopa kaikin puolin kunnolliset ja hyvää tarkoittavat tolkun kansalaiset. Stubbin aggressiivinen suhtautuminen Venäjään saa harhaan johdetut ihmiset hurraamaan tälle hyväksyntäänsä.

      Ei ole kovin kaukaa haettua, jos vertaa ilmiötä Hitlerin Saksaan. Hitlerhän oli kai hyvin suosittu. Suosio perustui kaiketi osaksi onnistuneeseen talouspolitiikkaan, mutta kansa alkoi kannattaa myös kaikkea sitä pahuutta, jota Hitler edusti. Jos totuuden annetaan joskus tulla pintaan, niin ehkäpä Suomikin vielä joskus herää ihmettelemään omaa käytöstään näinä aikoina.

      Itse koen voimattomuutta ja jopa toivottomuutta paitsi että ehkä me kuitenkin vältytään sodalta. On tosi tärkeää, että on edes joitain ihmisiä, jotka puhuvat ja kirjoittavat totuuden ja järkevyyden puolesta. Sillä voi kuitenkin olla ratkaiseva hillitsevä vaikutus.

      1. Natsien menestys perustui siihen, että heillä oli siihenastisen maailmanhistorian tehokkain aivopesukoneisto – sekä tarinat että menetelmät apuna uusimmat keksinnöt kuten radio ja äänielokuva. Pääguruna toimi Göbbels. Amerikkalaiset ovat göbbelsinsä perusteellisesti lukeneet ja kehittäneet menetelmiä potenssiin sata apunaan jälleen teknologian viimeisimmät keksinnöt, jollaisista natsit eivät tienneet uneksiakaan kuten internet. Amerikkalaisten tarinatehtaiden tuotantoa ovat mm. Venäjän hybridisodankäynti, botit yms., joista ei koskaan ole esitetty yhtäkään todistetta. Sitä kutsutaan kognitiiviseksi sodankäynniksi, jolla on Nato:ssa jopa oma osastonsa. Tämä sampo jauhaa loputtomasti uusia mitä mielikuvituksellisimpia uhkakuvia, joista viimeisimpiä ovat olleet droonit. Työtä on jo vuosikymmenet pohjustanut Hollywood ja viime vuosina lisäksi Euroopan elokuva- ja televisiotuottajat, joissa venäläiset ovat aina roiston roolissa.
        Natsien oivallus oli, että kun jotakin toistetaan tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi.

        1. Näitä valhetarinoita on niin paljon, että osaa jää oikaisuista huolimatta ihmisten mieliin tosina. Esimerkiksi Nordstreamin hajottamista monet pitävät edelleen Venäjän järjettömänä tekona, järjettömänä sikäli, että se olisi hajottanut itse rakentamansa putken.

          Samoin jatkuvasti törmää mediassa siihen valeuutiseen, että Venäjä olisi käynyt hybridisotaa mobilisoimalla pakolaisia Suomen rajalle v. 2015.

          Kuitenkin v. 2016 uutisoi Yle, että norjalaisen Fridtjof Nansenin instituutin tutkijoiden mukaan turvapaikanhakijoita houkutti Norjaan ja Suomeen halpa matka ja turvallinen reitti, eikä se ollut Venäjän valtion suunnittelema salahanke.

          Samalla kannalla oli Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen, joka sanoi: ”Lennokkaat ylätason selitykset eivät aina pidä paikkaansa, eikä kaikki ole hybridivaikuttamista, eikä kaikissa asioissa ole myöskään intressit vastakkain.”

          Nyt JohsHopkins University on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan korona-aikaan venäläiset botit kärjistivät rokotekeskustelua laittamalla sekä rokotteita puolustavaa että vastustavaa viestiä enemmän kuin muissa valtioissa tapahtui.

          Tässäkin annetaan kuva kuin se olisi ollut valtionjohtoista toimintaa, vaikka luulen, että rokotetehtailla on omat bottinsa eri puolilla maailmaa. Myös rokotteita vastustavilla tahoilla voi olla niitä, kuka tietää. Mutta heti tehdään johtopäätös, että Venäjä haluaa hajottaa länttä tällaisilla kavalilla keinoilla.

  13. ”Raja jäi liian lähelle Pietaria.”

    Ei varmaan olisi jäänyt ellei Neuvosto-Venäjä olisi vielä tuolloin ollut sisällissodassa ns. valkoisten kenraalien johtamia joukkoja vastaan kolmella eri taholla. Venäjän oli pakko rauhoittaa länsirajansa Tarton rauhassa 14.10.1920, jossa tuore tasavalta Suomi sai siltä myönnytyksiä. Venäjä on aina suhtautunut Suomeen myönteisesti. Suomi taas on usein kumma kyllä kiittänyt siitä vihanpidolla.

    1. Jos Stubb ottaa mallia kaveristaan Zelenskystä, niin saattaapi käydä, että jatkossa Venäjän raja onkin Vantaan kieppeillä ja siitä suoraan pohjoiseen. Toisaalta, ei mikään hassumpi juttu olisikaan, lyhyt matka Venäjälle ostoksille ja tankkaamaan.

  14. Suomalaiset ovat kummallisen vaitonaisia ottamaan edes kantaa sotapolitiikkaan! olen sitä miettinyt alun alkaen 50 luvulta lähtien. Sen verran ulkomailla käynyt, että olen huomannut muissa maissa ihmisten uskaltavan kertoa, mitä ajattelee! Mm. Neuvostoliitossa viettänyt noin 20 viikkoa yhteensä. Sielläkin ihmiset politikoivat, vaikka toisin on moni luullut. He seurasivat yhteiskuntapolitiikkaa paljon enemmän kuin Suomalaiset. Bussipysäkeillä sai lukea lehden ilmaiseksi bussia odotellessa. Ne lehden sivut oli kiinnitetty pysäkkien seinään ja kumma kyllä, niitä ei kukaan repinyt tai tuhrinut! Ihmetellä täytyy myös k-edustajien hiljaisuutta dca ja natokysymyksessä. Luulevatko he tosiaan että Venäjä hyökkäisi tänne. Ei tarvitse, kun eivät ole Venäläisiä täällä tappaneet. Eikä ole muutakaan syytä. Pakko sanoa, ovat sivistyneimpiä kuin me!

    1. Jotkut ovat sanoneetkin mitä ilmeisimmän totuuden eli että Venäjää kiinnostaa Suomessa lähinnä ja jopa vain Suomen merkitys Venäjän turvallisuudelle ja juuri tämän päättäjämme ovat onnistuneet tärvelemään. Osaksi ja varmaan suurimmaksi osaksi samasta asiasta on kysymys Ukrainassa.

      Kun Venäjä liitti Suomen löyhästi itseensä 1800-luvulla, silloinkin Suomen tehtävä oli toimia puskurina länsivaltojen aggressioita vastaan. Venäjä oli hyvin suopea Suomelle varmaan juurikin, koska Suomi täytti hyvin tehtävänsä. Tapahtui vain sellainen kömmä, ettei osattu ennakoida Suomen itsenäistymistä. Raja jäi liian lähelle Pietaria.

      1. Niinpä ”Raja jäi liian lähelle Leningradia”, mutta ei sekään sinällään olisi ollut ongelma ellei Suomi olisi kiihkoillut Saksa myönteisyyttään. Saksa liittouman pelko se sai Stalinin haluamaan siirtää rajaa kauemmas, kun jo sikäläisellä tykistöllä pystyi ampumaan suomesta Leningradiin. Jotenkin tämä tilanne tänä päivänä muistuttaa hyvinkin samalta.

  15. Onpa harvinaisen tärkeä ja melko kattava puheenvuoro. Lukiessa odotin jotain tämän tapaista ja tulihan se sieltä: ”Ukrainan sodan syy, aie liittää maa Natoon, on unohdettu, samoin kuin CIA:n toteuttama vallankaappaus Kiovassa. On tarkoituksella unohdettu myös se, mitä Yhdysvaltain muotoilema Ukrainan nykyinen hallinto sai aikaan sisällissodassa; sen sotakoneisto sai tapetuksi 14 000 maan omaa kansalaista, joiden synti oli venäläistausta.”

    On se voitu unohtaakin, mutta olen sitä mieltä, että kirjoituksessa mainittu (ja muukin) poliittinen johtomme on tähdännyt alusta asti Venäjän kaatamiseen keinoja kaihtamatta. Itselleni on arvoitus, mistä tuo rasistinen Venäjä-viha kumpuaa, vaikkakin nuorempana koin jotain saman suuntaista. Käytännössä se ilmeni melkein vain siinä, että urheilussa olin yleensä Neuvostoliiton (ehkä vielä Venäjänkin) vastustajan puolella.

    Yhteiskuntamme on sillä tavalla sairas, että on kasvattanut vuosikymmenien ajan vaivihkaa useimmista suomalaisista russofobeja. Ruotsissa ja Baltian maissa tämä asennesairaus on varmaan ollut Suomeakin pahempi, mutta nyt – samalla kun tauti on muuttunut melkein kuoleman vakavaksi – Suomi on kirinyt näiden kanssa vähintään tasoihin.

    Yhtenä selityksenä on esitetty länsimaista itseihailun kulttuuria, joka on johtanut ylivallan ideologiaan. Joka tapauksessa kysymys on Yhdysvaltojen luonnonresursseja ja valtaa tavoittelevasta geopoliittisesta kamppailusta oman hegemoniansa ylläpitämiseksi. Suomi ja muu Eurooppa tukee tuota kamppailua omaksi vahingokseen varmaan tajuamatta tilanteen kokonaisuutta. Ystävällinen yhteistyö Venäjän kanssa olisi luonnollista ja hedelmällistä Euroopalle, mutta nähtävästi vahingollista Yhdysvaltojen eduille, koska se sitä niin kovasti pelkää ja sabotoi.

    Kaikki markkinoidaan Venäjän uhkalla. Osa päättäjistä – ja tietysti aivopesty kansa – voi uskoakin kyseiseen uhkaan, mutta fiksuimmat ymmärtävät sen valheeksi. Ukrainan suhteen Yhdysvallat olisi toiminut Venäjän asemassa Venäjän tavoin, mutta paljon aikaisemmin. Sitäkään ei haluta ymmärtää tai – kuten pelkään – ymmärretään kyllä, mutta rasistisen Venäjä-vihan vuoksi siitäkään totuudesta ei välitetä.

  16. Eipä tuohon ole tarvetta juurikaan lisätä mitään, korkeintaan kiroilla ja sättiä paatoksella näitä Suomen ex-ja nykyjohtajia. Karmeinta ja huvittavinta on se, että nämä ”saatanan tunarit” ja kuspiät ikäänkuin eivät tajuaisi mitään, mitä hölmöyksiä tekevät ja ovat tehneet.

    Jollakin konstilla on kertakaikkiaan saatava hiljainen lammaslauma määkimään kovasti ja lopettaa lypsämisen sallimisen. Ehkä se aika on nyt ovelle kolkuttamassa Suomen työttömyyden lisääntyessä ja valtion velkaantuessa. Aika voi olla yllättävänkin lähellä.

Vastaa