Vasemmistorintama haluaa pääministerin salkun

Ranskan parlamenttivaalit voittaneen vasemmistorintaman johtaja Jean-Luc Mélenchon ilmoitti heti vaalivoiton jälkeen, että hän on valmis aloittamaan neuvottelut Ranskan uuden hallituksen muodostamiseksi. Vasemmistorintama on aloittanut keskustelut pääministerin nimestä. Myös Melenchon sanoi olevansa käytettävissä.

Päivää myöhemmin Melenchon totesi uuden hallituksen olevan valmis heti muodostamisensa jälkeen aloittamaan järjestelyt myös Palestiinan tunnustamiseksi. 

Vaikka Ranskan uuden pääministerin pitäisi aikaisemman käytännön mukaan tulla suurimmasta ryhmästä eli vasemmistorintamasta, on uuden hallituksen muodostaminen ja kokoonpano vielä toistaiseksi täysin auki. Perustuslain mukaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron voi nimittää hallituksen muodostajaksi kenet tahansa.

Enemmistöhallitusta, joka vaatisi tuekseen 289 kansanedustajaa, on kuitenkin vaikeaa ellei peräti mahdotonta muodostaa. Macron on vuodesta 2022 hallinnut maata hallituksella, jolla on ollut tukenaan vain 246 kansanedustajaa. 

Macronin nimittämä hallitus on vienyt lakiesityksiä yksittäin lävitse tukeutuen opposition eri ryhmiin. Ja lisäksi Macron on turvautunut yhä useammin kyseenalaiseen ja kovan arvostelun kohteeksi joutuneeseen tapaan käyttää poikkeussäännöstä, joka sallii lakien hyväksymisen panematta niitä äänestykseen.

Macron yrittää kuitenkin nyt myös uudessa tilanteessa – ison vaalitappion jälkeen – löytää tavan, jolla hän voi jatkaa maan johtamista. Hän hakee liittolaisia nyt joka suunnalta. Ensimmäiseksi heti vaalien jälkeen Macron kieltäytyi hyväksymästä pääministeri Gabriel Attalin eropyyntöä.

Valtamedia Ranskassa muistuttaa vasemmistorintaman olleen nopeasti kokoonkasattu ja hyvin heterogeeninen eri lailla ajattelevien vasemmistovoimien ja vihreiden liittouma. Sen pysyvyydestä ja yhtenäisyydestä jatkossa ei ole minkäänlaisia takeita, vaikka Melenchonin johtama Alistumaton Ranska-liike onkin vahvin voima uudessa vasemmistorintamassa.

Laitaoikeistolle 37 prosenttia äänistä

Suomessa valtamedia on jättänyt kertomatta, että vaikka Marine Le Penin ja Jordan Bardellan johtama laitaoikeisto ei saanutkaan Ranskan parlamenttivaalien toisella kierroksella eniten kansanedustajia, se sai kuitenkin eniten eli peräti 37 prosenttia kaikista annetuista äänistä. 

Parlamenttiin laitaoikeisto sai 143 edustajaa ja sijoittui vasta kolmanneksi vasemmistorintaman ja presidentti Emmanuel Macronin ryhmittymän jälkeen. Vasemmistorintama oli ykkönen 182 kansanedustajallaan ja runsaan 26 prosentin äänisaaliilla ja Macronin puolue kakkonen 168 paikallaan. Sen osuus annetuista äänistä oli vajaat 25 prosenttia.

Äänimäärältään laitaoikeisto on siis maan poliittisesti vahvin voima.

Taktisella äänestämisellä, vasemmistorintaman ja Macronin puolueen liittouduttua vaalien toisella kierroksella, kyettiin rajoittamaan laitaoikeiston voimakkaampi eteneminen parlamentissa. Paikkaluvuilla mitattuna laitaoikeiston kannatus lisääntyi huomattavasti edellisistä vaaleista.

Le Penin puolue vahvisti kuitenkin parlamenttivaaleissa tuntuvasti kannatustaan, vaikka ei saanutkaan mielipidetutkimusten aiemmin ennustamaa suurvoittoa.

Presidentti Macronin johtamalla koalitiolla on nyt huomattavasti vähemmän vaikutusvaltaa uudessa Ranskan parlamentissa kuin aikaisemmin. Se näyttää menettävän yli 70 kansanedustajaa. Siksi vaalitulos oli selkeä tappio – jopa katastrofi – istuvalle presidentille ja häntä edustavalle maan hallitukselle.

Melenchon on kokenut poliitikko

Vasemmistorintaman Melenchon on ollut sekä senaattori että ministeri. Hän toimi toisena opetusministerinä pari vuotta sosialistipuolueen Lionel Jospinin johtamassa hallituksessa aivan 2000-luvun alussa. Vuosina 2009 – 2017 Melenchon oli myös europarlamentaarikko. 

Melenchon täyttää elokuussa 73 vuotta. Hän on syntynyt Tangierissa Marokossa, mutta hänen espanjalaistaustaiset vanhempansa asuivat pitkään Algeriassa, Ranskan silloisessa siirtomaassa. Myöhemmin hän muutti 11 vuotiaana äitinsä kanssa ensiksi Normandiaan ja sitten Sveitsin lähelle Juraan.

Politiikassa pitkään mukana ollut Melenchon oli vuoden 2012 presidentinvaaleissa oli neljänneksi suosituin ehdokas Hollanden, Sarkozyn ja Marine Le Penin jälkeen. Melenchon sai vaalien ensimmäisellä kierroksella 11,1 prosenttia äänistä.

Melenchon perusti vuonna 2016 Alistumaton Ranska liikkeen. Hän osallistui presidentinvaaleihin myös vuonna 2017 ja hänen kannatuksensa ensimmäisellä kierroksella nousi silloin jo 19,6 prosenttiin. 

Melenchon varsinainen poliittinen läpimurto tapahtui vuoden 2022 presidentinvaaleissa, joissa hän jäi niukasti yli 22 prosentin kannatuksellaan ulos vaalien toiselta kierroksella eikä siksi ollut Macronin vastaehdokkaana. Hän sijoittui kuitenkin kolmanneksi ja hävisi Marine Le Penille vain prosenttiyksikön. 

Melenchon tunnetaan radikaalina Euroopan unionin arvostelija. Hän tuntee europarlamentin hyvin ja pitää EU:ta uusliberalistisena korruptoituneena rakenteena. Melenchon vastustaa myös Ranskan jäsenyyttä sotilasliitto Natossa. Hän ei myöskään tue Ukrainan EU-jäsenyyttä.

Melenchon vastustaa ranskalaisjoukkojen lähettämistä Ukrainaan

Vasemmistorintaman voiton arvioidaan voivan tuoda ongelmia Ranskan Ukrainalle antamalle sotilaalliselle ja poliittiselle tuelle. Ranskassa pidetään jotakuinkin jo nyt varmana, että presidentti Macronin puheilta joukkojen lähettämisestä Ukrainaan on pudonnut vasemmiston ja myös Le Penin johtaman laitaoikeiston etenemisen myötä pohja kokonaan pois. 

Melenchon on arvostellut voimakkaasti Macronin Ukraina-politiikkaa. Vasemmistorintaman johtaja on myös vaatinut rauhanneuvotteluiden aloittamista. Hän ei myöskään kannata Ukrainan sotilaallista tukemista.

Melenchonin vastustajat muistuttavat mielellään siitä, että vuonna 2014 hän ymmärsi Venäjän toimia Krimin niemimaalla pitäen niitä ”puolustuksellisina” Maidanin vallankaappausta vastaan, kun Kiovan silloinen hallitus lännen tuella kaadettiin. Melenchon on myös vastustanut Venäjän vastaisia sanktioita.

Useat muut vasemmistorintaman johtohenkilöt, ennen kaikkea keskustavasemmistolaisen liikkeen johtaja Raphael Glucksmann ja sosialistisen puolueen johtaja Olivier Faure ovat kuitenkin profiloituneet vaatimuksillaan lisätä sotilaallista tukea Ukrainalle.

Glucksmann on saanut kyseenalaista kuuluisuutta myös siitä, että hän oli aikoinaan Georgian presidentin Mikheil Saakashvilin neuvonantaja. Saakashvili masinoi EU:n myöhemmin tekemän laajan selvityksen mukaan sotatoimien aloittamisen Venäjää vastaan vuonna 2008. 

Aikaisemmin Georgian Yhdysvaltain suurlähettiläänä toiminut Batu Kutelia kertoi toukokuussa Glucksmannin ”auttaneen meitä etsiessämme tukea lännestä sodan jälkeen”. 

Europarlamenttiin vasemmistorintaman ykkösnimenä valittu Glucksmann asui vuoden 2014 Maidanin tapahtumien aikana Kiovassa ja kirjoitti puheita Vitali Klitschkolle, nyrkkeilijäkuuluisuudelle, joka valittiiin myöhemmin kaupungin pormestariksi. 

Monet vasemmistorintaman aktiivit ovat myös arvostelleet Glucksmannin epäselviä Gazan kansanmurhaan ottamia kannanottoja. Melenchon puolestaan sanoo avoimesti Hamasin vastarinnan olevan oikeutettua taistelua Israelin miehitystä vastaan.

Vasemmistorintaman voiton arvellaan voivan muuttaa Ranskan Ukraina-politiikkaa. Vaalitappion myötä Macronin voima Ranskan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnan antajana on selvästi heikentynyt. Hänen sanansa ei enää myöskään paina ulkomailla entisellä tavalla, ei edes EU:ssa.