Yhdysvaltojen varapresidenti J.D. Vancen suorasukainen puhe EU-Euroopan demokratian tilasta Münchenin turvallisuuskokouksessa oli kuin sohaisu seipäällä muurahaispesään.
Puhe synnytti vastalauseiden myrskyn ja esimerkiksi Vancen puuttuminen Saksan hallituspiirien ylläpitämään, toiseksi suurimman puolueen AfD:n poliittiseen eristämiseen, herätti muutoin niin apaattisen vaisussa liittokansleri Scholzissa lähes hysteerisen raivonpuuskan.
Ja tosi on, Vance puuttui EU:n sisäisiin asioihin. Hän mainitsi erikseen myös Romanian presidentin vaalit. Niissä voitti ”väärä” ehdokas, joten päätettiin, että vaali oli mitätön. Muitakin esimerkkejä Vancella oli esittää.
Jos poliittinen muisti on pidempi kuin ne kuuluisat kolme kuukautta, moni saattaa vielä muistaa, miten normaalin arkipäiväistä oli Yhdysvaltojen edellisen, eli Bidenin presidenttihallinnon lähes päivittäinen puuttuminen EU:n asioihin ja varsinkin Ukrainan sotaan niin sotilaallisesti, kuin poliittis-taloudellisestikin. Siitä kertoivat uutiset päivittäin.
Mutta nyt on kaupungissa uusi sheriffi, Trumpin hallinto. Se on ilmoittanut käyvänsä Venäjän ja Ukrainan kanssa neuvotteluja sodan lopettamiseksi ja aselevon aikaansaamiseksi. EU-Euroopan mielestä se on väärin. Vaikka konkreettisista rauhanneuvotteluista on tiedossa vasta valmistelevat puhelinkeskustelut, EU-komissio vasalleineen on varma, että rauha tehdään yli Ukrainan ja Euroopan (lue EU) päiden. Reaktiona Yhdysvaltojen uuden hallinnon rauhanpolitiikalle EU-Eurooppa kokoontuukin presidentti Macronin kutsusta heti maanantaina Pariisiin hätäkokoukseen. Nyt on hätä, kun edessä häämöttää rauhanprosessi, joka on väärin aloitettu.
Münchenin konferenssin pääpuhujaksi noussut presidentti Zelenskyi näkee mahdollisen rauhan pelottavana. Hän vaatii ”Eurooppaan” oman armeijan perustamista. Eurooppa on muutoinkin noussut keskusteluissa esille mukavan laajana ja joustavana käsitteenä. Ei haittaa, vaikka maantieteellisesti ottaen Eurooppa on paljon muutakin, kuin EU-komission hallinnassa olevat valtiot. Nyt Eurooppa on toimiva subjekti. Ja se Eurooppa ei tahdo rauhaa, ei ainakaan Trumpin hallinnon johdatuksella. Eurooppa tahtoo varustautua suureen sotaan abstraktisen aggressiivista Venäjää vastaan. Sitä abstraktisen aggressiivista Venäjää Trumpin hallinto nyt EU-Euroopan johtajien mielestä mielistelee.
Tässä vaiheessa Trumpin hallinnon suunnitelma rauhanprosessin vaiheista ja tavoitteista on hämärän peitossa. Mutta luottamusta lisääviä toimia aivan Helsingin hengessä on jo tehty. Huipputapaamisesta Yhdysvaltojen ja Venäjän korkeimpien johtajien kesken on tiettävästi sovittu. Kun tai jos siinä päästään yksimielisyyteen etenemisen tavasta ja aikataulusta, keskustelijoiden piiri laajenee. Ja myös EU-Euroopan johto kutsutaan mukaan.
Uusi ja vanha turvallisuuspoliittinen ajattelu
Trumpin hallinnon tavoite on muuttaa Bidenin hallinnon ylläpitämä ja läntisille liittolaisilleen syöttämä tulkinta Ukrainan sodan syistä ja Venäjän syyllisyydestä uudeksi turvallisuuspoliittiseksi paradigmaksi. Se on laaja ajattelun kehys, joka ohjaa ja määrittää suhtautumista ja poliittisia kannanottoja Ukrainan konfliktiin.
Jos on näin, niinkuin uskon, Trumpin hallinto muuttaa isommin asiasta huutelematta myös NATO-strategiaansa niiltä osin, kuin puhutaan Euroopasta ja NATO:n suhtautumisesta Venäjään ja Ukrainan sotaan. Tähän mennessä Trump on puhunut tapojensa mukaan enimmäkseen rahasta. Mutta raha ei ole irrallaan käytännön toimista. Se määrittää kehykset, joiden puitteissa EU joutuu Ukrainan ja Venäjän rauhanprosessiin osallistumaan.
Bidenin hallinnon turvallisuuspoliittinen rakennelma perustui näennäisdemokraattiselle ajatukselle jokaisen valtion itsemääräämisoikeudesta. Sen mukaan valtiolla on suvereeeni ja rajoittamaton oikeus solmia suhteita kenen tahansa kanssa ja valmistautua myös puolustautumaan yhdessä liittolaistensa kanssa niiltä tukea saaden. Tähän ajatukseen perustuu NATO-liittolaisuus.
Ongelmaksi muodosttu se, että asetelma edellyttää myös rauhan oloissa vihollisen postulointia ja ennakoivia toimia vihollista vastaan. Käytännössä valtio ei olekaan suvereeni, vaan se astuu liittosuhteeseen, jossa valtion suvereenisuus katoaa ja turvallisuuspoliittiset päätökset tehdään aina pienten valtioiden pään yli.
Hegemonistiselle suurvallalle tällainen liittoutumakaan ei riitä. Siksi Yhdysvallat on luonut oman, maakohtaisen sopimusverkkonsa, joka toimii tarpeen mukaan sen omia intressejä toteuttaen.
Aikaisempi ja vuosikymmenet hyvin palvellut turvallisuusparadigma näkee turvallisuuden monikeskisenä, eri osapuolet huomioon ottavana prosessina. Siinä jokaiselle valtiolle pyritään luomaan turvallisuusympäristö, jossa sitä ei kukaan uhkaa ja jossa valtion aluetta hyväksi käyttäen kukaan ei voi uhata kolmatta valtiota.
Turvallisuus on tässä ajattelussa ennen muuta onnistunutta diplomatiaa. Sen avulla yritetään ennakolta torjua törmäykset ja ajautuminen aseellisiin konflikteihin. Tämä turvallisuusajattelu sai luonnehdinnan ”Helsingin henki” ja sitä konkretisoitiin ETY-järjestön käytännöllisin toimenpitein.
Näyttää siltä, että Trumpin hallinto haluaa soveltaa perinteistä, dynaamiseen diplomatiaan perustuvaa turvallisuusajattelua Ukrainan rauhan pohjustamisessa. Venäjälle aihepiiri on tuttu ja sisäänrakennettu valtion pragmaattiseen turvallisuuspolitiikkaan.
Trump on todennut, että Ukrainan ja Venäjän sotilaallinen konflikti olisi voitu välttää, jos hän olisi ollut päättäjänä. Asia voi olla näin. Voi kuitenkin olla myös niin, että hänen ja hänen hallintonsa turvallisuusparadigma Euroopan osalta on erilainen, kuin hegemonistisen talousmahdin Yhdysvaltojen globaalilla areenalla, lähinnä Kiinan suhteen. Tätähän me emme vielä tiedä.
Jatkossa EU pääsee osallistumaan turvallisuuden rakentamiseen ja myös Venäjän turvallisuusympäristön saattamiseen sille tasolla, mitä Venäjä on korostanut koko Putinin presidenttikauden. Siitä on kysymys, se on tämän villakoiran ydin.
Ja jos Trumpin hallinnossa ei sittenkään kyse olisi Bidenin hallinnon turvallisuusajattelun perusteiden romuttamisesta, vaan taktikoinnista, rauhaa ei Ukrainaan tule. Tai se kyllä tulee, mutta nyky-Ukraina siirtyy valtiona historiaan.
Trumpin hallinnolla on nyt näytön paikka. Ja EU palaa koulun penkille ja luopuu sotaisista suurvaltahaaveistaan.
8 kommenttia julkaisuun “Villakoiran ydin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos kirjoituksesta, Kari Arvola! Olen samaa mieltä siitä että Venäjän kannalta kysymys on turvallisuustarpeista. Mutta niitä eivät EU:n edustajat suostuneet ottaa huomioon, vaikka koko sota olisi voitu välttää ottamalla ne huomioon antautumalla keskusteluun Euroopan – KOKO EUROOPAN – turvallisuusrakenteista..
Ukrainan oppositio on maan alla ja/tai maan paossa, ja kun se palaa, tulee uudet tuulet. Siinä toivo.
Oman maan kannalta nyt kun olemme väärin perustein (falskit gallupit) liittyneet Natoon ja kun vielä olemme antautuneet DCA-sopimukseen), ainoa toivomme on pitää diplomatian lippu korkealla ja vaatia että avamme kaikilla tasoilla diplomatia-suhteita Venäjän kanssa ja siedämme myös sen jos Venäjä testaa meidän luotettavuutta ja jatkamme puhumisen ja suhteiden luomista. Muuta toivoa meillä ei ole. Me jotka olemme saaneet elää koko elämämme rauhan Suomessa, voimme antaa tämän näkemyksen perintönä tuleville sukupolveille. Rauhaa rakennetaan rauhanomaisin keinoin tuomalla esille omat huolet ja tarpeet ja kuuntelemalla toisten huolia ja tarpeita etsien kompromisseja joissa kaikilla on siedettävän hyvää.
Johtajat ovat juuri villakoiria, menee tuulen mukana! Hyvä nimitys! Nyt ne stuppit ja marinit pöydän alla yrittävät löytää villakoirana itseään!
Pieniä toivonpilkahduksia on ilmassa, mutta Brian Berletic lukee jenkkien hallintomafian lausuntoja kuin piru raamattua ja tulee johtopäätökseen, että kaikki on teatteria, eikä mikään muutu kuin pahempaan suuntaan.
Jos olo tuntuu liian optimistiselta, kannattaa tutustua tuoreeseen pläjäykseen.
https://www.youtube.com/live/C0YeXPgAQGQ?feature=shared
EU:lla on aina ollut mahdollisuus osallistua turvallisuuden rakentamiseen, mutta pahalta näyttää. Länsimaat ovat olleet pitkään itseihailun ja ylivallan ideologian pauloissa ja kohdelleet siksi mm. venäläisiä toisen luokan ihmisinä. Trumpissa nuo piirteet ovat henkilöityneinä, mutta hän on myös sen verran käytännöllinen, että on valmis tunnustamaan tosiasioita. Ikävää, että siihen tarvittiin Venäjän sotilaallinen operaatio, eikä EU näytä tulleen järkiinsä vieläkään.
EU ja sen jäsenvaltiot puskevat väkisin määrätynlaista politiikkaa ja tämä oirehtii synnyttämällä poliittisia voimia, jotka nimetään ääri-joksikin ja jotka sitten halutaan eristää tai kieltää. Jos kansojen tahdossa esiintyy jotain, mikä ei ole myös eurooppalaisten eliittien tahto, ei se voi olla demokraattistakaan. Siksi vaalit perutaan ja sopimattomia puhunutta ojennetaan. Illuusion säilyttämiseksi on demokratiasta pidettävä jatkuvaa meteliä; kuinka meillä se on, mutta tuolla ja tuolla ei ole.
Tuossa pienen siivouksen yhteydessä katselin Le Monde Diplomatique:n suomenkielistä lehteä vuodelta -21. Siinä kerrotaan erään georgialaisen kylän asukkaista, joiden talot alkoivat halkeilla kaivosyhtiön tunnelitöiden vuoksi. Käännyttyään ensin turhaan viranomaisten puoleen, kyläläiset menivät osoittamaan mieltään USA:n suurlähetystön eteen Tbilisiin koska, erään talonomistajan mukaan, ”siellä valta maassamme on”. Tämä vain yhtenä esimerkkinä, millainen ’keisarin uudet vaatteet’-viritys tämä eurooppalainen demokratia ja muut läntiset arvot ovat.
Sen jälkeen kun JD Vance pudotti jysärinsä jossa hän sanoi, että Euroopassa uhka tulee maiden sisältä, ei Venäjältä tai Kiinasta, tarjoiltiin Münchenissä Kellogg’in aamiasmurot. Kelloggin murot tarttuivat läsnäolijoiden kurkkuun, mutta minkäs teet ? Keith Kellogg sanoi suoraan, ”ettei Euroopalla tulee olemaan sijaa neuvottelupöydässä”. Ja viesti esitettiin tylyn suorasukaisesti, sen tähden kriisikokous Pariisissa. Sen sijaan Kellogg totesi, että Ukraina on mukana neuvotteluissa kuten myös Yhdysvallat. He eivät kuitenkaan ole osapuolen vaan välittäjän ominaisuudessa.
Helsingin henki on kuopattu ja aktiivisena lapiomiehenä toimi jo edellinen Suomen presidentti nykyisen jatkaessa lapiointia entistä ahkerammin. ”Eurooppa” ei enää taida diplomatian taitoa, sen he osoittivat pettämällä Venäjän Minskin sopimuksella ja kehtasivat vielä ylpeillä petoksellaan ja siksi heidät on suljettu ulos. Se näkyy myös kokouspaikan valinnassa, Riyadh Saudiarabiassa. Onhan se ironian huippu, että saudit osaavat jo diplomatiaa paremmin kuin eurooppalaiset. Katkaistuaan kaikki suhteet Venäjään Euroopasta pääsee Venäjälle enää Turkin kautta. Yhdysvaltalaiset matkustavat Moskovaan edelleenkin varsin ahkerasti, heille se ei ole suurikaan mutka lentää Istanbulin, Dohan tai Dubain kautta jossa voi samalla levätä yli yön ja shoppailla paluumatkalla.
Suomella olisi jo ollut toimiva ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Se tietysti oli käytännössäkin koeteltu ja Keijo Korhosen tekstin mukaan ”George F. Kennan kiitteli Kekkosen ulkopolitiikan taitavuutta Suomen ottaessa huomioon suurvaltanaapurinsa säälliset turvallisuustarpeet.”
Ne, jotka on tulleet Kekkosen jälkeen ei vissiin oo ollut sitten riittävän taitavia. Tai maallikon näkökulmasta, olisi ollut vaikea olla taitamattomampi.
”Helsingin henki on kuopattu ja aktiivisena lapiomiehenä toimi jo edellinen Suomen presidentti nykyisen jatkaessa lapiointia entistä ahkerammin. ”Eurooppa” ei enää taida diplomatian taitoa, sen he osoittivat pettämällä Venäjän Minskin sopimuksella ja kehtasivat vielä ylpeillä petoksellaan,,,”
Jetsulleen näin!