Viisi vuotta sitten Espanjan ulkoministeri selitti, miksi hänen maansa on toistaiseksi vastustanut oikeistopopulismin seireenilaulua.
”Meidät on rokotettu sisällissodassa ja Francon diktatuurin pitkinä vuosina”, Josep Borrell kertoi toimittajalle haastattelussa Washingtonissa väittäen, että Espanjan myrskyisä kokemus antidemokraattisesta, fasistisesta hallinnosta rokotti sen naapurimaansa nousevan liberalismin ja jonkinlaisen eurooppalaisen nativismin ”virusta” vastaan.
Puoli vuosikymmentä myöhemmin Borrell, nyt Euroopan unionin huippudiplomaatti, saattaa pohtia, tarvitseeko maanosa – ja erityisesti hänen kansakuntansa – tehosteannoksen, Washington Post pohdiskelee.
Äärioikeisto on saanut 10-15 prosenttia Espanjan äänistä. Se ei ole enää Espanjan politiikan marginaalissa ja voi lehden mukaan määrittää maan seuraavan hallituksen kohtalon ja asialistan.
Espanjan kehitys merkitsee vasta viimeisintä lukua laajemmassa eurooppalaisessa tarinassa, WP arvioi.
Illiberaalit nationalistit hallitsevat jo Italiassa, Puolassa ja Unkarissa ja tukevat hallituksia Suomessa ja Ruotsissa. Äärioikeisto kasvaa voimakkaasti Itävallassa ja Saksassa, jossa Vaihtoehto Saksalle eli AfD ohittaa hallitsevat sosiaalidemokraatit ja heidän liittolaisensa vihreät.
Washington Postin mukaan liikkeiden etenemiseen ei ole yhtä ainoaa selitystä. Esimerkiksi saksalainen politologi Michael Bröning viittasi ”luottamuksen romahtamiseen” poliittisiin instituutioihin sekä näköalattomuuteen jota monet erityisesti Saksassa, tuntevat.
Tässä tilanteessa vieraita kulttuureja vieroksuvat äärioikeistolaiset saavat tunneperäistä tukea enemmän kuin perinteiset kollegansa.
Keskustaoikeisto heikkenee
Washington Post toteaa, että äärioikeisto on useissa Euroopan maissa vallannut tai syrjäyttänyt aiemmin vallassa olleen keskustaoikeiston. Havainnollisin tapaus on Italia.
Sen pääministeri Giorgia Meloni johtaa puoluetta, joka voi jäljittää poliittisen linjansa Italian 1900-luvun uusfasistiseen liikkeeseen. ”Ero valtavirran oikeiston ja äärioikeiston välillä on hämärämpi”, italialainen äärioikeistotutkija Pietro Castelli Gattinara selitti haastattelussa viime vuonna WP:n mukaan.
Euroopan äärioikeisto on entistä lähempänä valtaa ja vaikutusvaltaa mantereella. Tilanteen tajuavat poliitikot kehottavatkin jo solidaarisuuteen ja konservatiivisen, isänmaallisen vaihtoehdon luomiseen ”patrioottien” keskuudessa Euroopassa.
”Meillä on tapana idealisoida EU, luontaisesti edistyksellinen tai jopa kosmopoliittinen projekti – mikä tekee siitä näennäisesti yhteensopimattoman äärioikeistolaisen ajattelun kanssa”, kirjoitti Hans Kundnani, vanhempi tutkija Chatham Housessa, Lontoossa toimivassa ajatushautomossa.
IImplisiittinen usko EU:n ”kosmopolitiikan ilmaisuun” on saattanut sokaista analyytikot muille poliittisille mahdollisuuksille, mukaan lukien eurooppalaisen projektin omaksuminen. Se liittyy enemmän hänen kutsumaansa ”etnoregionalismiin” tai kapeaan eurooppalaiseen identiteettiin, joka liittyy ”valkoisuuden ideaan”, Kundnani katsoo.
Äärioikeisto on jo koneiston sisällä
Toisin kuin aikaisempien ruumiillistumisiensa pinnallinen euroskeptisismi, uusi Euroopan äärioikeisto käyttää yhä enemmän Eurooppaa, sen instituutioita ja ylivoimaista neuvotteluvoimaa omaksi hyödykseen.
Espanja aloitti EU:n puheenjohtajamaana tässä kuussa. On olemassa selvä mahdollisuus, että äärioikeiston tukema hallitus voi pian olla komentavassa asemassa ajamaan politiikkaa Brysselissä, Washington Post summaa arvionsa.
+++
2 kommenttia julkaisuun “Washington Post: Äärioikeistolainen Euroopan unioni voi olla nurkan takana”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”saksalainen politologi Michael Bröning viittasi ”luottamuksen romahtamiseen” poliittisiin instituutioihin sekä näköalattomuuteen jota monet erityisesti Saksassa, tuntevat. ”
Koska nykyinen demokratian muoto kärsii inflaatiota ja menettää painoarvoa, sen edustaja yrittävät pitää kynsiin ja hampaiden kiinni vallasta. Se on entistä enemmän muuttumassa totaaliliberalistiseksi demorkatuuriksi. Tästä syystä luottamus romahtaa ja nopea paikkaaminen ei toimi, koska eliitillä on kapea katse tulevaisuuteen
Tätä sanotaan englanniksi ”red herring”iksi, punaiseksi silakaksi. Se on sama juoni jonka varas tekee poistuessaan ”ottakaa varas kiinni”. Käänetään huomio toissijaiseen asiaan. Vaaraa voi tulla oikeuspopulisminkin suunnalta, suurin vaara tulee kuitenkin nykysiltä valtapiireiltä jonka äänitorvi Washington Post (WP) on. Ei ole sotaa jota WP ei olisi kannattanut koska sota on bisnestä jonka tuotto sataa suoraan taustavoimien laariin.
Pakistanilaissyntyinen kirjailija-historioitsija Tariq Ali kuvaili nykypolitiikan tilaa ja pani kirjansa otsikoksi ”Äärimmäinen keskusta”, ”The Extreme Centre”. Politiikan voimat ovat hakeutuneet kohti keskiviivaa mutta sen sijaan että politiikan sisältö olisi tullut maltilliseksi se on päinvastoin saanut äärimmäisiä muotoja jotka muistuttavat totalitarismia. Sotien lisäksi tästä on kuvaavana todisteena koronakriisin toimet länsimaissa. Eräs äärimmäisistä maista oli kuinka ollakaan Saksa jossa vanhat refleksit heräsivät henkiin kuin napista painamalla. Ja tätä pakkopaitapolitiikkaa ei ollut toimeenpanemassa oikeistopopulistit vaan keskustavoimat suurella konsensuksella. Saksassa jahdattiin toisinajattelijoita kuin pahimpia rikollisia. Oli median ajojahtia, oli vangitsemisia ja ilmeisesti jopa murhia kuten silloin kun eräs tutkija oli väittänyt injektioiden sisältävän grafeeniyhdisteitä. Yleensä väite torjutaan vastaväitteellä ja sen todistamisella mutta kyseinen väittäjä otettiin turvallisuuspoliisin huostaan josta päästyään hän välittömästi kuoli kotonaan salaperäisiin oireisiin. Maailmankuulu mikrobiologi Sucharit Bhakdi sai syytteen ”antisemitimistä” koska kukaan ei kyennyt haastamaan häntä väittelyyn. Edes vanhukset eivät säästyneet koronapoliisin toimilta kun heitä häädettiin pois puistojen penkeiltä koska he istuivat liian lähellä toisiaan.
WP mainostaa EU:n Joseph Borrellia huippudiplomaatiksi. Hahhah. Tämä on se setä joka osoitti diplomatian taitojaan toteamalla, että ”Eurooppa on puutarha jonka ulkopuolella on viidakko”. Viesti levisi kautta maailman ja Borrell sai kuulla kunniansa, ansaitusti. Borrell on myös tehnyt itsensä tunnetuksi sylkemällä kohti Kiinaa ja tietysti Venäjää. Borrell on Ukrainan sijaissodan kiivas kannattaja. Äärimmäinen joka suhteessa ja enemmän kuin kukaan tunnettu oikeistopopulisti. Itse asiassa kun EU-parlamentissa on nostettu korona-kissa pöydälle tutkittavaksi niin mukana on ollut näkyvästi muutama ”oikeistopopulisti”. EU-parlamentissa kun hieman asiayhteydestä riipuuen saadaan parhaimmillaan kokoon kymenen rehtiä edustajaa.