Syynä demokraattisen puolueen vaalitappioon senaattori Bernie Sanders sanoi keskiviikkona pitävänsä sitä, että puolue on hylännyt työläiset. Neljännen kerran senaattiin uudelleen valitun Sandersin mielestä kenellekään ei pitänyt olla kovinkaan suuri yllätys, että tämän jälkeen työläiset hylkäsivät demokraattisen puolueen.
Vermontin osavaltiota edustava 83-vuotias senaattori totesi demokraattisen puolueen olleen muutosta haluavien vihaisten amerikkalaisten kanssa eri mieltä muutoksen tarpeesta. Kansalaiset olivat Sandersin mukaan oikeassa.
Sanders, joka toimii Yhdysvaltain senaatissa nykyisin kahdesta pääpuolueesta riippumattomana edustajana, piti tuhoisana ennen muuta demokraattisen puolueen kampanjastrategiaa, joka hänen mukaansa heijasti kasvavaa irtiottoa työväenluokkaan kuuluvista amerikkalaisista.
Myös Yhdysvaltain jatkuvaa sotilaallista tukea Israelille Sanders arvosteli kovasanaisesti todeten useimpien amerikkalaisten olevan tuesta eri mieltä.
Senaattori sanoi Yhdysvaltain lähettävän Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun hallitukselle miljardeja dollareita sen Palestiinan kansaa vastaan käymän sodan tukemiseen. Israelin hallitusta Sanders luonnehti ”ääriainesten hallitukseksi”.
Sanders, joka on pariin otteeseen pyrkinyt myös demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi, epäili etteivät puolueen johtajat ole valmiita ottamaan opiksi vaalitappiosta. Hän sanoi epäilynsä johtuvan siitä, että demokraattista puoluetta kontrolloivat suuren rahan intressit ja hyvin palkatut konsultit.
5 kommenttia julkaisuun “BERNIE SANDERS: HÄVIÖN SYY ON TYÖLÄISTEN HYLKÄÄMINEN”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Demarit ovat hylänneet palkanansaitsijat, kun kaikki rahat on ohjattava Ukrainan tappovehkeisiin!!
Sanders tuntee dem. puolueen tuhoisat sidonnaisuudet epäilemättä oikein hyvin, joten on vaikea uskoa, että puolue ryhtyisi aktiivisesti ajamaan työläisten etuja. Ainakin se olisi iso muutos Biden hallinnon aikaiseen linjaan, joka keskittyi syytämään rahaa Ukrainaan ja Gazan pommittamiseen samalla kun kotimaan sosiaaliset ongelmat jätettiin hoitamatta. Turha kuvitella, että se oli jokin vahinko. Se oli poliittinen valinta, jonka hintana oli republikaanien värisuora (presidentti, Korkein oikeus, senaatti ja kongressi).
Sanders mainitsee myös ehdottoman tuen Israelin toteuttamalle kansanmurhalle. Emme vielä tiedä, ratkaisiko kamppailun jo muslimiäänestäjien menettäminen, mutta ei se ainakaan merkityksetöntä ollut. Varsinkin nuorempien äänestäjien keskuudessa kansanmurhan tukeminen ei ole ollenkaan suosittua. Näiden nuorten äänet menivät todennäköisesti Jill Steinille. Sen dem. puolue tiesi jo etukäteen, mutta AIPACin lahjontaraha varmisti sen, että puolue mieluummin hävisi vaalit totaalisesti kuin luopui Israelin tukemisesta. Sekin oli poliittinen valinta.
Olisikohan yksi tärkeä syy demokraattisen puolueen huonoon vaalimenestykseen myös siinä, että puolue on vuoden 2008 jälkeen sivuuttanut sen menettelyn, jolla se olisi voinut varmistaa, että puolueen presidenttikandidaatiksi nousee myös kansan suosiota nauttiva ehdokas? Demokraattipuoluella on viime aikoina ollut tapana sivuuttaa kansan suosiota nauttinut ehdokas ja korvata se talouseliitin ja pysyvän valtion suosiota nauttivalla ehdokkaalla: Kansan suosiota nauttinut Bernie Sanders itse joutui syrjäytetyksi puolueensa ehdokkuudesta 2016-17 ja tilalle tuotiin Hillary. Sama meno jatkui näissäkin vaaleissa: esivaaleja ei pidetty, RF Kennedyä ei päästetty lähellekään demokraattien ehdokkuutta ja epäsuosittu Biden korvattiin katastrofaalisen vaaliväittelyn jälkeen vain pikaisesti niin ikään epäsuositulla Kamalalla, jonka suosiota pyrittiin median avulla pumppaamaan keinotekoisesti ylöspäin.
Työläisten hylkääminen (!) on ollut muotia jo vuosia myös Suomessa (, EU:ssakin). Pörssihän sanelee nykyään taloudenpidon raamit.
Toisaalta onhan niiden pakko ottaa opiksi pärjätäkseen seuraavissa vaaleissa. Vaihtoehto on oikeastaan vain jotenkin huijata vaalikarjaa, mutta se on vaikeaa kun vastassa on voimakas vaihtoehto, joka pyrkii ja pystyy paljastamaan huijaukset. Toisin on Suomessa ainakin mitä tulee ns. ulkopolitiikkaan ja – ikävä kyllä – myös joihinkin muihin tärkeisiin kysymyksiin.
Oman käsitykseni mukaan ratkaisevia asioita olivat myös siirtolaispolitiikka ja liberalismin nimellä kulkeva kehityskulku kohti totalitaarista yhteiskuntaa. Esimerkiksi kristityt äänestivät pääosin Trumpia. Ei siksi, että Trumpia pidettäisiin uskovaisena, vaan koska hänen ajamansa politiikka nähtiin vapauksien kannalta paljon parempana vaihtoehtona kuin Harrisin politiikka, joka nähtiin tukahduttavana.