Suomi-Venäjän seuran johto on kieltänyt seuran osastoilta kaikenlaisen yhteistyön Venäjän suurlähetystön kanssa ja matkat Venäjälle. Yksi osasto toimii toisin. Helsingissä Kallio-Vallillan-Venäjä-seura matkustaa kaveriporukalla Venäjälle ja käy joka Voiton päivänä venäläisten sotilaiden haudalla.
”Meillä on pitkät perinteet yhteistyöstä Venäjän kaupallisen edustuston kanssa. Emme halua unohtaa heitä”, Reino Jaakkola, Kallio-Vallilan Venäjä-seuran kunnianpuheenjohtaja kertoo.
Hän on parhaillaan risteilymatkalla Venäjällä Moskovasta Kazaniin. Se on hänen normaalia elämäänsä. Hän on järjestänyt yli 150 matkaa Venäjälle vuodesta 1993. Vuodessa matkoja on tehty keskimäärin 4-5.

”Tämä matka tehdään kaveripiirissä. Seura vastustaa Venäjän matkoja”, Jaakkola muistuttaa. Volgan risteilyllä on mukana parikymmentä suomalaista, joista valtaosa on Kallio-Vallila-Venäjä-seuran jäseniä.
Ystävyyttä jatketaan
Reino Jaakkola kiistää olevansa riidoissa Suomi-Venäjä-seuran johdon kanssa. Hän ei pidä siitä, että Suomi-Venäjä-seura pudotti nimestään ystävyys-sanan kesän yleiskokouksessaan Kainuussa.
”On ajankohtaista kysyä, onko ystävyys oikeasti aikansa elänyttä”, Jaakkola pohtii.
Jaakkola reagoi toimimalla. Hän tekee yhdessä Jaana Niinikorven kanssa sitä, mitä he osaavat parhaiten. ”Meidän Venäjän matkojen tuntemusta ei voi löytää muualta Suomesta”, hän sanoo.
Jaana Niinikorvella on matkatoimisto Finnsov Tours, joka on erikoistunut Venäjän ja entisen Neuvostoliiton alueen matkoihin. Yhdessä he tekivät matkan Krimille vuonna 2019, josta seura irtisanoutui.

Tämän kesän Volgan risteily on myös kiellettyjen matkojen listalla. Sen sijaan matka Georgiaan viime vuonna oli sallittu ja menestys. Myös tuleva matka Uzbekistaniin uutena vuonna on yhdistyksen matka, sillä se suuntautuu Venäjän ulkopuolelle. Ilmoittautuneita on jo riittävästi, niin että matka toteutuu.
Takana loistava tulevaisuus
Reino Jaakkola on Suomi-Venäjän seuran veteraani, jolla on työhistoriaa järjestössä 40 vuotta. Hän oli aluksi Suomi-Neuvostoliitto-seuran (SNS) Helsingin piirijärjestön toiminnanjohtajna. Seuraavat 30 vuotta hän on ollut Kallio-Vallila-Venäjä-seuran puheenjohtaja, kunnes luovutti valtikan Jaanalle tänä kesänä.
Neuvostoliiton hajotessa SNS-seuralla oli noin 100 vakituista työntekijää. Sillä oli 10 piirijärjestöä Suomessa ja jokaisessa piirijärjestössä oli useita työntekijöitä.
”Piirijärjestöissä oli toiminnanjohtaja ja tiedotus- ja kulttuurisihteeri. Kulttuuritapahtumia järjestettiin vuosittain 40-50. Toiminta oli hyvin aktiivista”, Jaakkola kertoo historiasta.
Piirijärjestöt pitivät yhteyttä kuntiin ja kaupunkeihin ja järjestivät muun muassa ystävyyskaupunkitoimintaa, joka on nyt kokonaan lopetettu. Parhaimmillaan Venäjällä kävi 400 000 suomalaista turistia vuosittain.
Tuho lähes täydellinen
SNS-seuralla on parhaimmillaan ollut yli 100 000 jäsentä. Suomi-Venäjä-seuralla oli vielä helmikuussa 2022 Venäjän sotilaallisen erikoisoperaation alettua noin 10 000 jäsentä. Nyt maksaneita jäseniä on noin 4000. Kallio-Vallilla-Venäjä-seurassa on 400 jäsentä. Se on seuran suurin osasto. Keskusjärjestöllä on kuusi työntekijää. Kaikki piirijärjestöjen toimitilat keskeisillä paikoilla suurten suomalaisten kaupunkien keskustassa on myyty. Pääkonttori Helsingin Merihaassa on myyty. Toimisto on nyt siirtynyt vuokralle ”eliittialueelle” Katajanokalle.
”Seuraavana on menossa valtionavut”, Jaakkola ennustaa.
Suomi-Venäjä-seura sai valtionapua tänä vuonna puoli miljoonaa euroa. Valtiovarainministeri Riikka Purra uhosi vielä kansanedustajana olleessaan, että Suomi-Venäjä-seuran voisi lakkauttaa.
”Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos sanoo, että suurten valtionapujen aika on ohi myös muiden kohdalla”, Jaakkola jatkaa.
Hän muistuttaa, että Suomi-Venäjä-seuran apurahaa on kyynisesti luonnehdittu rahaksi, joka on tarkoitettu seuran ”suuren menneisyyden purkamiseen”.
”Jotakin on vielä jäänyt purkamatta. Ensi vuonna apurahaa tulee tuskin puolta tästä vuodesta”, hän ennustaa.
Etsiessään syitä Suomi-Venäjä-seuran kutistumiselle Jaakkola katsoo toimintaympäristön muuttuneen oleellisesti. Neuvostoliitto hajosi ja vasemmisto kadotti suosionsa.
”Vasemmisto on nykyisin paljolti Venäjä-vihamielistä”, hän sanoo.
Jotakin seurasta jää
Reino Jaakkola ei usko, että Suomi-Venäjä-seura katoaa kokonaan. Hän ei koe myöskään uhkana Naapuriseuraa, jonka päätoimittaja Mauno Saari perusti pitämään yllä hyviä naapurisuhteita kaikkiin naapureihin, myös Venäjään. Moni Venäjä-seurasta eronnut on liittynyt Naapuriseuraan. Naapuriseuralla on nyt noin 800 jäsentä.
”Suomessa tarvitaan järjestö, joka pitää yllä suhteita viralliseen Venäjään”, Jaakkola sanoo.
Jaakkolan mielestä Suomi-Venäjä-seuran keskusjohto seuraa valtionhallinnon kantaa Venäjään, kun Kallio-Vallillan Venäjä-seura haluaa toiminnallaan jatkaa vanhoja perinteitä.
”Me olemme Venäjä-yhteistyön puolesta”, hän sanoo.
Kaikki sodat loppuvat joskus.
”Kenen kanssa kuvitellaan neuvoteltavan, kun sota loppuu. Se on aina virallinen Venäjä. Me emme voi olla muiden kanssa tekemisissä kuin virallisen Venäjän kanssa”, Jaakkola painottaa.
Naapuriseura ei kalastele

Naapuriseura syntyi spontaanina reaktiota järjettömälle vihapolitiikalle, jota valtio ja media ovat toteuttaneet yksissä tuumin, seuran puheenjohtaja Mauno Saari kertoo.
– Me tuomitsemme sodan, kaikki sodat. Mutta jos Eu-Suomi olisi johdonmukainen, sen pitäisi tietysti katkaista suhteet Venäjän lisäksi moneen muuhun maahan. Valtiollisten suhteiden katkaisun lisäksi nyt on haluttu katkaista myös ihmisten väliset yhteydet. Tämän tuhon suuruutta eivät poliitikot eikä mediapamput näköjään lainkaan käsitä.
– Millä eväillä elämää aiotaan jatkaa sitten, kun Ukrainan sota joskus päättyy? Vaikka valtiot sotivat, niiden kansalaisten pitäisi voida jatkaa elämäänsä ja inhimillistä yhteydenpitoa, että säilyisi toivo ja edes jokin pohja tulevaisuudelle.
– Naapuriseura on kaikesta puoluepolitiikasta irrallaan oleva vapaa kansalaisjärjestö. Emme ole kalastelleet jäseniä miltään taholta. Teimme tästä päätöksen heti alussa. Meille saa tulla, jos hyväksyy toimintamme periaatteen, eli rauhan ja hyvän naapuruuden joka ilmansuuntaan, Mauno Saari sanoo.
3 kommenttia julkaisuun “Henki pihisee vielä Suomi-Venäjä-seurassa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Myöskin Salon osasto vaalii joitakin asioita.Venäläisten sotavankien muistomerkistä pidetään huolta.Keväisin viedään aina uudet kukat muistomerkille.Voitonpäivänä käydään myös paikalla.Kaikkiaan muistomerkki on hyvässä kunnossa! Matti Hannila.
Kiitos Leena. Henki myös pihisee ihmisten välisisissä kanssakäymisissä. Kylmä sota odottaa oven takana, pienempi paha se kuin suursota Amerikan ja Venäjän kanssa. Viipuri oli aikoinaan Suomen satama kauttakulkureitti maailmaan.
Toiveeni on vielä matkustaa Viipuriin, sukujuurilleni.
T. Piia Teittinen-Laine
Onneksi on ihmisiä, joilla on pyrkimys rauhaa kohti. Mutta kyllä jouset on kiristetty äärimmilleen, eivätkä ne taida laueta ilman sotaa Suomenkaan osalta.