IZVESTIJA: Miksi Suomi korvasi puolueettomuuden NATO-jäsenyydellä?

Laajalevikkinen venäläislehti IZVESTIJA on julkaissut laajan Suomea ja maan uutta tilannetta käsittelevän artikkelikokonaisuuden. Julkaisemme ohessa osan artikkeleista.

Suomen puolueettomuus on vuosikymmenten ajan korostanut monin tavoin maan ainutlaatuista kansainvälistä tunnustusta ja tuonut maalle konkreettista poliittista ja taloudellista hyötyä.

Vuonna 2023 kaikki on kuitenkin muuttunut, ja nyt Helsingin edessä on tarve paitsi sopeutua uuteen todellisuuteen, myös lisätä puolustusmenoja kansantalouden epävarman tulevaisuuden edessä. Miksi Suomi riisti itseltään etuoikeutetun aseman ja kuinka paljon se maksaa siitä, Izvestija pohtii.

Neljän täysimittaisen sotilaallisen konfliktin jälkeen Neuvostoliiton kanssa, 25 vuoden aikana, joiden seurauksena ajatus ”Suur-Suomesta” haudattiin, maan poliittinen eliitti alkoi vähitellen muodostaa puolueettomuuden käsitettä.

Lisäksi sodanjälkeisenä aikana tämä tehtiin todella suvereenin ulkopolitiikan puitteissa, riippumatta lännen pyrkimyksistä integroida Pohjois-Eurooppa Naton rakenteeseen. Muuten, Norjan, Islannin ja Tanskan liittyminen Pohjois-Atlantin liittoon vuonna 1949 tuhosi ajatuksen Skandinavian puolustusliitosta, organisaatiosta, jonka luominen voisi vahvistaa koko alueen neutraalia asemaa.

Juho Kusti Paasikiven ja Urho Kaleva Kekkosen hallitusten ponnistelut ovat tuottaneet tulosta. Yli 70 vuoden ajan Suomi ei vain pysynyt poissa kylmän sodan keskeisistä ristiriidoista, vaan myös osallistui menestyksekkäästi niiden ratkaisemiseen. Juuri Kekkosen aloite vaikutti vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjan, itse asiassa yleiseurooppalaisen hyökkäämättömyyssopimuksen, hyväksymiseen.

Samaan aikaan Suomi kehitti asemaansa käyttäen aktiivisesti taloudellisia suhteita molempiin osapuoliin. Oli kaksi laajaa kauppasopimusta – Euroopan talousyhteisön (EU:n edeltäjä ETY) ja Keskinäisen neuvoston kanssa. Talousapu (CMEA). Toisaalta ”kahdella laudalla pelaaminen” pelasti Suomen suurelta osin 70-luvun talouskriisin seurauksilta, toisaalta se lähetti sen historian syvimpään lamaan Neuvostoliiton ja Neuvostoliiton romahtamisen seurauksena, markkinoiden kadotessa.

Käänne uuteen politiikkaan

Vuoden 1991 jälkeen kaikki muuttui. Helsinki ja Tukholma alkoivat vähitellen osallistua kumppanuusohjelmiin (”Partnership for Peace”) ja NATO-hankkeisiin. Suomi sai ensimmäisen kutsunsa allianssiin jo vuonna 1994, ETYK: n (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön) Budapestin huippukokouksen aattona.

Washingtonissa ja Brysselissä kukaan ei piilottanut halujaan Pohjois-Euroopan suhteen. Myöhemmin apulaisulkoministeri Victoria Nuland myönsi, että valmiuttaan hyväksyä Suomi ja Ruotsi ilmaisi ainakin viisi Yhdysvaltain presidentin hallintoa , joissa hän työskenteli, eli George W. Bushin ajoista lähtien. Suomi teki aktiivista yhteistyötä Naton kanssa jo kauan ennen virallista liittymistä kaikilla mahdollisilla aloilla, toteaa Venäjän Baltian tutkimusliiton puheenjohtaja Nikolai Meževitš.

– Suomalaiset diplomaatit lopettivat sanan ”neutraalius” käytön jossain 90-luvun puolivälissä, he puhuivat mieluummin ”ei-blokki-statuksesta”, mutta yhteistyö Naton kanssa alkoi Suomen irtautuessa Pariisin rauhansopimuksesta (1947 – Toim.). Neuvostoliitossa uskottiin, että Helsinki ei koskaan uskaltaisi tulla viholliseksi tällaisen historiallisen kokemuksen jälkeen. Lisäksi Suomi sai selviä etuja läsnäolostaan ​​sekä Neuvostoliiton että Venäjän talousalueella, Nikolai Meževitš kommentoi.

Uusi sukupolvi ruorissa

Suomalaisten poliitikkojen ”kultaisen sukupolven” eläkkeelle jäämisen jälkeen sen tilalle tuli ihmiset, joiden pätevyydestä on objektiivisia epäilyksiä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää viime aikoina esiin tulleisiin faktoihin Suomen hallituksen jäsenten oudosta, mutta jollain tapaa samalla tyylillä säilyneestä käytöksestä.

Ensin Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlerkreutz nauhoitti videon, jossa hän soittaa sellolla melodiaa kappaleesta ”Chervona Kalina”, joka on UPA:n (Ukrainan nationalistinen natsimielinen sissijoukko vm.1942) yhteistyökumppaneiden epävirallinen hymni (tunnistettu äärijärjestöksi ja kielletty Venäjällä).

Sitten selvisi, että valtiovarainministeriön päällikkö Riikka Purra kirjoitti salanimellä rasistisia kommentteja sosiaalisessa mediassa. Sävellyksen viimeisteli SDP:n uusi johtaja Antti Lindtman, joka on kuvattu julkaistuissa kuvissa alasti, natsitervehdysmiesten (ja yhtä alastomien) ympäröimänä.

Entinen hallituksen johtaja Sanna Marin tuli tunnetuksi myös osallistumalla yhden Oikeistosektorin (Venäjällä kielletty ukrainalainen äärijärjestö) johtajista Kotsjubailon hautajaisiin, joka tunnetaan tarinoistaan, kuinka hänen ”sotilaansa ruokkivat koiria venäläisten lasten luilla”.

– Eliitin rappeutumisesta voidaan puhua turvallisesti. On ymmärrettävä, että vastustajamme ei ole Suomen kansa, vaan sen poliitikot, jotka tuhoavat Venäjän ja Suomen välisiä suhteita hämmästyttävän pitkäjänteisesti, tutkija sanoi.

Baltia ja arktinen alue

Suomen läsnäolo Natossa varmistaa allianssin kahden strategian: Itämeren ja arktisen alueen toteutumisen. Ensimmäisessä tapauksessa Helsingin suora osallistuminen on enemmän sanoissa kuin teoissa. Helsinki on nyt paljon enemmän huolissaan 1 100 kilometrin maarajan turvaamisesta Venäjän kanssa kuin Itämeren muuttamisesta ”NATO-sisämereksi”.

Samanaikaisesti diplomaattisuhteiden jyrkän heikkenemisen valossa Venäjän federaatioon Suomessa alkavat keskustelut mahdollisesta vetäytymisestä vuoden 1940 sopimuksesta, jonka yhtenä pointtina on Ahvenanmaan demilitarisoitu asema. Tämän ehdon noudattamista valvoo Venäjän diplomaattinen edustusto Maarianhaminassa. Presidentti Sauli Niinistö ei tuoreessa haastattelussa sulkenut pois sen sulkemista.

Arktisen alueen osalta Suomella on todellakin sekä teknologinen perusta että jopa oma (ja erittäin laaja) kehitysstrategiansa alueella. Kaikenlainen sotilaallinen toiminta, mukaan lukien amerikkalaisten sotilastukikohtien sijoittaminen sen alueelle, saa kuitenkin riittävän vastauksen itänaapuriltaan. Suomella ei 70 vuoden aikana ollut aavistustakaan siitä, millainen uhkien tasapaino on todellisuudessa. Natoon liittyminen tuo mukanaan suuria sotilaallisten valmiuksien uudelleenjärjestelyjä, huomauttaa Nikita Belukhin, nuorempi tutkija IMEMO RAS:n Euroopan politiikan tutkimuksen laitokselta.

”Täysi mittakaava selviää muutaman vuoden kuluttua, kun kaikki Pohjoismaat suunnittelevat lisäävänsä puolustusmenoja jossain määrin. Käytännön puolella kiinnitetään paljon huomiota siihen, että palataan niihin asejärjestelmiin, joista luovuttiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, jolloin ulkomaanoperaatiot olivat etusijalla. Lisäksi puhumme valvontajärjestelmistä Venäjän laivaston toimille Itämerellä, asiantuntija sanoi.

Aktiiviset neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä Yhdysvaltain armeijan saapumisesta maahan. Newsweek kirjoittaa mahdollisesta puolustusyhteistyösopimuksen solmimisesta, jonka mukaan Pentagon saa oikeuden sijoittaa merkittävää taisteluinfrastruktuuria Suomen alueelle.

Asiasta on kerrottu neuvotellun syksystä 2022 lähtien, eikä vain Suomen, vaan myös Ruotsin ja Tanskan kanssa. On todennäköistä, että näiden sopimusten kohdat vastaavat suurelta osin Yhdysvaltain arktisen strategian painotuksia. Oikeudelliselta kannalta amerikkalaisilla tukikohdilla on todennäköisesti hieman erilainen asema, Nikita Belukhin korostaa.

– Muodollisesti näitä pidetään logistiikkapisteinä tai toimituspisteinä. Tällä hetkellä emme puhu pysyvistä sotilasleireistä. Arktisen alueen osalta päärooli jää tässä tapauksessa Norjalle, hän uskoo.

Vaikka suomalaiset kannattavat Nato-jäsenyyttä, ulkomaisen sotilaiden läsnäolosta ei ole tällaista yksimielisyyttä. Tammikuussa tehdyt mielipidetutkimukset osoittivat, että vain 39 % vastaajista kannattaa Naton pysyvän tukikohdan perustamista.

Suomalaisille on kerrottu, että he maksaisivat uuden turvallisuusrakenteen, Nikolai Meževitš huomauttaa.

– Suomesta tulevan tiedon perusteella voimme päätellä, että he ovat jo hyväksyneet kaikki suhteiden katkeamiseen liittyvät kielteiset seuraukset. Ensin katoavat energia ja matkailu, sitten muut teollisuudenalat, asiantuntija arvioi. – Maatalouden osalta se suuntautui pääasiassa Venäjälle, koska sen tuotteet olivat liian kalliita Eurooppaan. Tietysti turvamarginaali on olemassa, mutta se ei suinkaan ole ääretön. Suomalainen yhteiskunta oli varma, että Natoon liittymällä se valitsee voittajien puolen. Nyt se on hieman hämmentynyt.

Puhdas suomalainen itsemurha

Helsingin päätösten valitettavan seuraus tulee olemaan taloudelliset seuraukset. Kuten jo mainittiin, 70-luvun puoliväliin mennessä Neuvostoliitosta tuli tasavallan tärkein kauppakumppani. Jopa neljännes Suomen viennistä suuntautui Neuvostoliittoon. Mutta jopa Neuvostoliiton romahtamiseen liittyvän syvän kriisin jälkeen Suomi ja Venäjä pystyivät luonnollisista syistä pian solmimaan kauppasuhteet.

Venäjä oli 2010-luvun puoliväliin mennessä jatkuvasti Suomen viiden parhaan viennin ja tuonnin joukossa, ja projektit kehittyivät aktiivisesti muun muassa laivanrakennuksessa, konepajateollisuudessa, metalliteollisuudessa ja jopa nanoteollisuudessa.

 7. heinäkuuta Sauli Niinistö havaitsi, että yrityksellä ”peräytyä” Venäjältä taloudellisesti oli hyvin erityisiä epämiellyttäviä seurauksia. – Ehdottomasti kaikki suomalaisyritykset lähtivät Venäjän markkinoilta, mutta tämä ei tuottanut tulosta, hän sanoi. – Olemme yksi harvoista maista, jotka ovat tässä tilanteessa. Valitettavasti tämä mekanismi näyttää olevan tehoton, Niinistö totesi.

On paljon epämiellyttävämpää ymmärtää, että kahdenvälisten suhteiden, myös taloudellisten, entiselle tasolle ei ole mahdollista palata tulevina vuosina. Maan talous on jo tuntenut poliittisten päätösten negatiiviset vaikutukset. Bloombergin mukaan Suomi joutui taantumaan vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä katastrofaalisten tilastojen mukaan, mikä johtui pääosin viennin voimakkaasta laskusta.

Suomi avasi päätöksellään todella uuden luvun historiassa. Jos se kuitenkin lopulta osoittautuu virheeksi, on paljon vaikeampaa palauttaa tilanne alkuperäiseen asetelmaan.

Tekstin ja kuvien lähde Izvestija, otsikointi ja lyhennys toimitus.

+++