Kolmas maailmansota on jo alkanut

Teksti: Richard C. Cook

Olemme nähneet monta uhkaavaa varoitusta siitä, että kriisit Ukrainassa ja Lähi-Idässä ovat vaarassa eskaloitua Yhdysvaltojen ja sen “liittolaisten” sekä vastustajien Venäjän, Iranin ja Kiinan välillä – kolmen maan, jotka Yhdysvaltojen sotilaallinen propaganda virallisesti leimaa “uhkiksi” tai “vastustajiksi”. Näiden välittömässä tuntumassa iskukohteina olisivat Pohjois-Korea, Venezuela sekä koko joukko globaalin etelän aidalla istuvia maita. 

Olen sitä mieltä, että kolmannen maailmansodan kuuma vaihe itse asiassa alkoi jo, kun presidentti Joe Biden astui virkaan 20.1.2021. 

Osuvampi nimi Yhdysvaltojen johtamalle ryhmälle on anglo-amerikkalais-sionistinen imperiumi, jonka tavoitteena jo yli sadan vuoden ajan on ollut maailman totaalinen haltuunotto. 

Viimeaikaisissa varoituksissa kolmas maailmansota tarkoittaa globaalia ydinasekonfliktia. Mutta itse asiassa ensi-iskun suunnittelu Venäjälle on ollut esillä jatkuvasti koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. 

Jos voidaan sanoa, että kolmas maailmansota jo on alkanut, väitän, että voimme yhtä lailla sanoa, että imperiumi ja sen globalistinen ideologia ovat jo kärsineet tappion. Imperiumi on luhistumassa. Globalistit perääntyvät paniikissa, yrittäen suojata selustansa melulla, uhkilla, provokaatioilla ja uholla. 

Entä mitä tämän jälkeen? Väitän, että prosessi jatkuu ja se näyttäytyy Yhdysvaltojen toisena sisällissotana, jota voidaan pitää ensimmäisen sisällissodan 1861-65 jatkumona. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään; historia toistaa itseään pitkänä aaltoliikkeenä, joka nojaa samoihin perusvoimiin. 

Eurooppa on myös alkanut vapautua imperiumista, jolle se on ollut alisteisena vuosisadan ajan. Venäjän ohella seuraava keskipiste Euroopan historian uudessa vaiheessa on todennäköisesti saksankielinen maailma. 

Mutta räjäyttääkö imperiumi maailman ennen sitä ? 

Missä on sodanjulistus 

Vaikka Yhdysvallat käytännössä on ollut sodassa jonkun kanssa lähes keskeytyksettä sitten toisen maailmansodan, kongressi ei milloinkaan ole julistanut “sotaa” – seikka, joka on enemmän kuin vain semanttinen. Hyväuskoist ihmiset ovat vaatineet tällaista julistusta, koska he tarkastelevat asioita erään jo unohdetun asiakirjan kautta, nimittäin Yhdysvaltojen perustuslain. 

Sodan julistamisen sijaan kongressin on esittänyt monta voimankäyttöön valtuuttavaa julkilausumaa, kuten Tonkininlahden julkilausuma Vietnamin sodan aikana tai v. 2001 annettu valtuutus käyttää sotilaallista voimaa 11. syyskuun jälkeen. 

Pian 11. syyskuun tapahtumien jälkeen Yhdysvallat tunkeutui Afganistaniin ja Irakiin, pommitti Libyaa, lähetti jihadisteja sijaissotureina Syyriaan sen laillista hallitusta vastaan vailla kongressin valtuutusta. 

Nämä konfliktit tulivat sen jälkeen, kun U.S./U.K./NATO olivat tuhonneet Jugoslavian päättäen tehtävänsä Bill Clintonin määräämillä Serbian pommituksilla. Eikä tule unohtaa Yhdysvaltojen tukea lukemattomille “värivallankumouksille”, joiden taustavoimina toimivat CIA ja muut ”syvän valtion” elimet, mukaan lukien NGO:t, ei-valtiolliset järjestöt, joita Soros ja hänen koplansa ovat rahoittaneet, sekä lukuisat “ajatushautomot” kuten RAND, jota käytettiin kaatamaan tottelemattomia hallituksia “demokraattisten” katumielenosoitusten ym. avulla. Yhdysvaltojen tuki jihadistiryhmille kuten ISIS on myös ollut yhtenä välineenä, kuten Syyriassa sekä Venäjää vastaan Georgiassa ja Ukrainassa. 

Joten miten tässä hulluuden ja epäselvyyden ympäristössä on mahdollista päätellä, milloin joku sota on saanut alkunsa ? 

Ongelma tuli entistä vaikeammaksi, kun aloitteet, kuten Wolfowitz’in doktriini (1992) avasivat oven ennaltaehkäiseville iskuille maita kohtaan, joiden voitiin olettaa suunnittelevan Yhdysvaltojen vahingoittamista. 

Miten tällaiselle edes olisi voitu hakea kongressin hyväksyntää ? Ja sitä paitsi ensi-isku Venäjälle olisi vaikea suorittaa yllätyksenä sillä aikaa, kun kongressi käsittelisi asiaa! 

Semantiikka syrjään: monet ounastelevat, että täysimittainen kuuma sota voi olla tuloillaan, eikä kyseessä olisikaan nyt vaihe, jossa Yhdysvallat vain napsii helpoiksi kuvittelemiaan saaliita. 

Toimittaja Pepe Escobar kuvaa tapahtumia viimeiseksi mittelöksi imperiumin – tai kuten hän sanoo “hegemonin” –  ja Euraasian välillä, jossa RIC eli Venäjä, Intia ja Kiina ovat keskiössä ja BRICS+ ryhmä tukijoina. 

Escobar kirjoittaa Lähi-Idän kriisin näkökulmasta, että Hegemoni laskelmoi maailmansodan varaan voidakseen pysäyttää moninapaisuuden tulon. Hegemoni tukee Israelin kansanmurhaa Gazassa välttämättömänä pahana voiton saavuttamiseksi Lähi-Idässä, ajatellen, että kukaan ei välitä siitä sen jälkeen, kun sodasta tulee maailmanlaajuinen. 

Ukrainan konflikti 

Ukrainan konflikti on välikäsisota Venäjää vastaan Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten toimesta. Siinä sadattuhannet ukrainalaiset sotilaat kuolevat tyydyttääkseen Yhdysvaltojen pyrkimyksiä heikentää Venäjää ja saada aikaan hallituksen vaihdos Moskovassa. Sen jälkeen Venäjä voitaisiin balkanisoida ryhmäksi pienvaltioita, jotka alistettaisiin lännen talousmahdille. 

Ukrainan konflikti on jatkumoa Yhdysvaltain tavoitteelle aiheuttaa Venäjälle strateginen tappio ja siten saavuttaa lopullinen voitto vastakkainasettelussa, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja jatkui Neuvostoliiton hajottua NATO:n laajentamisella kohti Venäjän rajoja. Lopulta NATO:on pääsyä odottivat Ukraina ja Georgia. Valko-Venäjääkin ahdisteltiin jotta voitaisiin tuoda ydinaseet Venäjän portille. 

Oikeastaan vastakkainasettelu Venäjän kanssa ulottuu historiaan, taisteluun vaikutuspiireistä Britannian kanssa. Kyseessä oli ns. “great game”, jossa britti-imperiumi pelkäsi, että laajeneva Venäjän keisarikunta vaarantaisi heidän hegemoniansa Lähi-Idässä ja Intiassa. Napoleon yritti valjastaa Venäjän itselleen sodissaan Britanniaa vastaan, mutta epäonnistui. Kun ensimmäinen maailmansota koitti, heikentynyt ja nöyryytetty Ranska oli tullut alisteiseksi britti-imperiumille.

 Tämän päivän eurooppalainen sota alkoi Yhdysvaltojen tukemalla Maidanin vallankaappauksella v. 2014. Ukrainan puolueeton hallinto syöstiin vallasta, jonka jälkeen NATO aloitti Ukrainan asevoimien AFU:n aseistamisen ja kouluttamisen. Samalla alkoi AFU:n hyökkäys venäjänkielistä Donbassin aluetta vastaan, joka johti v. 2022 tapahtumiin. 

Hyökkäys Donbassiin sekä Ukrainan, Saksan ja Ranskan kieltäytyminen tukea ja toimeenpanna YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymää Minskin sopimusta johti Venäjän invaasioon Donbassissa ja sotilaalliseen erityisoperaatioon helmikuussa 2022. Venäjä liitti vuonna 2014 itseensä Krimin, jossa sen Mustan meren satama Sevastopol sijaitsee, ja v. 2022 lVenäjään liitettiin neljä maakuntaa Itä-Ukrainasta. Jokaista liitosta edelsi kansanäänestys. 

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden leimasi Venäjän invaasion “provosoimattomaksi”.

Yhdysvaltojen perinteisenä käytäntönä on pitkään ollut houkutella vastapuoli hyökkäämään ensin, jotta voidaan vakuuttaa äänestäjille, ettei Yhdysvalloilla tai sen asevoimilla ollut asian kanssa tekemistä. Näin teki esim. presidentti Rooseveltin hallinto kun se houkutteli Japanin hyökkäämään Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Samalla tavalla provosoitiin Venäjä hyökkäämään Ukrainaan. (Näitä tapahtumia käsittelen uudessa kirjassani “Our Country, Then and Now”. Clarity Press 2023). 

Yhdysvallat ja sen NATO-kumppanit kiistävät olevansa sodan osapuolia Ukrainassa. Mutta ilman valtavia rahavirtoja, ammuksia ja muuta tukea, kuten Venäjään kohdistuvia sanktioita, Ukraina olisi joutunut taipumaan viikoissa ellei päivissä. 

Venäjään kohdistuneet sanktiot ja esimerkiksi Nord Stream -kaasuputkiston sabotaasi ovat heikentäneet Saksan, Britannian ja EU:n talouksia. Sitä vastoin Venäjä on hyötynyt joutuessaan turvautumaan suurempaan omavaraisuuteen sekä voidessaan avata uusia markkinoita Venäjän kaasulle ja öljylle. 

Väite, etteivät Yhdysvallat ja NATO-partnerit ole osapuolia sodassa, on valhe, jota Yhdysvallat, Britannia ja heidän kaikukammio-mediansa toistavat. Ja se tosiseikka, että sota on tuonut kaksi ydinaseistettua suurvaltaa kasvokkain konfliktissa, joka ainakin Venäjälle on eksistentiaalinen, saanee meidät vakuuttuneeksi siitä, että kolmas maailmansota on jo tuloillaan. 

On lisäksi todettava, että jos Ukraina sortuu, sen mukana sortuu NATO, ja että ilman NATO:a Yhdysvallat joutuu palaamaan erilliseksi mahdiksi. (Parhaan arvion Ukrainan konfliktista on kirjoittanut Andrei Martyanov jonka kirjaa “Americas Final War” olen parhaillaan käymässä lävitse.) 

Israel ja Lähi-Itä 

Tämä tuo meidät Israelin ja Lähi-Idän pariin. 

Minä muiden mukana yllätyin Hamasin hyökkäyksestä Israeliin 7. lokakuuta 2023. Tällä hetkellä ei vielä tarkkaan tiedetä missä määrin Israelilla oli ennakkovaroitus hyökkäyksestä, tarkoittaen, että antamalla sen tapahtua IDF tavallaan teki “väärän lipun hyökkäyksen”. 

Toiset, mm. eräät tahot Hamasista, ovat todenneet, että kyseessä oli ennaltaehkäisevä isku Israelia kohtaan, joka jo oli valmistelemassa kansanmurhaan johtavaa hyökkäystä palestiinalaisia vastaan nopeuttaakseen Eretz Israelin syntyä ja Gazan rannikon öljy- ja kaasuesiintymien kaappaamista sekä uuden kanavan rakentamista Punaiselta mereltä Välimerelle. 

IDF:n massiivinen vastaisku, jonka suuri osa maailmaa näkee vahvistavan Israelin pyrkimyksiä kansanmurhan läpiviemiseksi sekä Gazassa että Länsirannalla, paljasti  Israelin epätoivon, jollaista ei oltu nähty sitten v. 1973 Yom Kippurin sodan. Kuten Ukraina, Israel ei tulisi toimeen päivääkään ilman Yhdysvaltojen taloudellista ja aseellista tukea, jonka takuuvarmana toimittajana Yhdysvaltain hallitus on – sekä presidentti että kongressi – johtuen AIPAC’in ja Israelin lobbausryhmän voimasta. Tämä voima on yhtä vahva joskaan ei yhtä näkyvä Britanniassa. 

Uutena asiana läntisen yleisön tietoisuuteen on kuitenkin noussut “Vastarinnan akseli” sekä Israelissa että sen ympärillä. Se käsittää Hamasin lisäksi ei-valtiollisia toimijoita Libanonissa – Hizbollah – sekä Jemenissä – Houtit, Ansar Allah – sekä PMU -miliisit Irakissa; kaikki nämä Syyrian ja Iranin hallitusten tukemina. 

Lokakuun 8. 2023 jälkeen Hizbollah, Jemen ja Iran ovat osoittaneet, kuinka haavoittuvainen Israel on ohjushyökkäyksille. Maastamuutto Israelista kasvaa päivä päivältä, ja kymmenet tuhannet on evakuoitu kodeistaan samalla kun Israelin talous on romahtamassa. 

Kuten Pepe Escobar on indikoinut, Benjamin Netanjahun johtama Israelin hallitus näyttäisi yrittävän saada aikaan suuren alueellisen sodan Yhdysvaltojen ja Iranin välillä, joka johtaisi kuumaan alueelliseen yhteenottoon tai maailmansotaan. 

Netanjahulla on Yhdysvaltain uuskonservatiivien, neoconien, tuki koska nämä ovat yrittäneet vuosikymmenet saada aikaan sota Irania vastaan. 

Omat yhteyshenkilöni alueella ovat kertoneet, ettei heillä ole epäilystäkään siitä, että “uudisasukasvaltio” Israel on lähellä tuhoutumista. Yksityiskohtaisempi selitys löytyy Fadi Lama’n artikkelista hänen Substack-sivustollaan: Israel: The Jewish Settler State in the Levant: A Prognosis”. (Katso myös verkkojulkaisu “The Cradle” ja sen sotaa koskeva sarja.)

 Tällä hetkellä uhan alla on projekti, jonka monet katsovat olleen tavoitteena koko sionismin historian ajan. Sen mukaan rabbien Talmudin hallitsijat jonain päivänä hallitsisivat koko ihmiskuntaa. Ovathan he jo vallanneet ideologisesti Yhdysvallat, Britannian ja suuren osan Länsi-Eurooppaa. 

Mikä ironia olisikaan, että heidän kotipesänsä – Israel – lakkaisi olemasta, lopputulos jota monet kommentaattorit pitävät mahdollisena ellei todennäköisenä. (Laajempi selostus kriisin historiallisista juurista ja klassinen lähde on brittijournalisti Douglas Reedin “The Controversy of Zion.)

Onko siis kolmas maailmansota alkanut?

 Minun käsitykseni mukaan Israelin ja Lähi-Idän tilanne lisättynä Ukrainan konfliktillalla, jotka molemmat ovat tulleet kiehumispisteeseen Biden’in astuttua virkaan, yhdessä merkitsevät kolmannen maailmansodan alkamista. Koska näyttäisi, ettei Yhdysvallat hallitse tilannetta, hullut voisivat hyvinkin heittäytyä ydinaselaukaisimen päälle sen sijaan, että tyytyisivät imperiumin luhistumisen tuomiin seuraamuksiin. Toinen tekijä on Yhdysvaltain dollarin valta-aseman menettäminen BRICS+ ja muiden toimijoiden kautta. 

Olosuhteet jotka ovat johtaneet lännen kokemaan paniikkitilaan dokumentoidaan loistavalla tavalla Fadi Lama’n kirjassa: “WHY THE WEST CAN’T WIN: From Bretton Woods to a Multipolar World” (Clarity Press 2019). 

Kirjoittaja Richard C. Cook on eläkkeellä oleva liittovaltion analyytikko, joka työskenteli presidentti Jimmy Carterin hallinnossa, NASA:ssa ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriössä. Cook paljasti aikanaan avaruussukkula Challengerin tuhoutumisen todellisen syyn todistamalla, että tarina viallisista 0-renkaan liitoksista oli tekaistu. Työskenneltyään valtiovarainministeriössä Cook teki toisen merkittävän paljastuksen osoittaessaan USA:n rahajärjestelmän tuhoisat puutteet. American Monetary Instituten neuvonantajana hän kannatti Federal Reserve -järjestelmän lakkauttamista.