Olen kuun tytär
tähtien lapsi.
Matkalla äänettömään avaruuteen.
Lajini uhoaa ja tuhoaa,
pullistelee kuin sammakko,
ei ymmärrä mitättömyyttään.
Ei edes aikansa rajallisuutta,
kuin rikkaruoho lajien kirjossa.
Syksy on puhdistanut puut,
auringon säteitten osuessa,
maisema kirkkaan selkeä.
Odotan kuuraista pakkasaamua.
Timanttien loistetta puissa ja pensaissa.
Pimeän peitteen ilon hetkiä