Siirtomaaisännät
Kun kaukomaita ryöstää voi ei enää, kääntyi katseet itänaapurimme perään. Nuo jälkeläiset herrain siirtomaiden, ahneet
Runot
Arjen iloja sotamaassa
Etsin ilon hippusia, hamstraan toivon rippeitä. Kissat, kirjat, kukkaset, arkeen iloa antavat, yli synkkien
Syysmietteitä
Lehtien kultainen sade syysaamussa. Ihmiselämä ei niin kummallista. Kuin tuuleen lentävä lehti maan tomua
Sivistyksen silmänlume
Haukat kaartelevat ihmiskunnan yllä. Mihin iskeä raatelukyntensä, mistä nyhtää mannaa. Ei väliä uhreista, nyt raivoavat
Maaliskuun taikaa
Oi aamua maaliskuun, Iloa kevään ja kevätkuun. Joutsenet joikuen ylitse lentää, sulapaikkoja tähystäin. Luon
Ahneuden korkea veisu
Kuin jäätyneen järven pinta on tämä kansa hiljaa, kun sitä teuraalle viedään. Pahuus on
Sotahuutajat
He huutavat sotakiima huuruissaan. Aseita, aseita lisää vaan, tämä riitä ei meille ollenkaan, on sotaa