Haukat kaartelevat ihmiskunnan yllä.
Mihin iskeä raatelukyntensä,
mistä nyhtää mannaa.
Ei väliä uhreista,
nyt raivoavat viidakon kuninkaat.
Hyvästi sivistys.
Oliko sitä.
Vain teeskentelyn ja ulkokultaisuuden välivaihe,
kunnes Janus käänsi näkyviin hirviökasvonsa
Kuolema niittää runsasta satoaan,
ihmisaivojen nerokkailla tuotteilla.
Uusia tappokoneita kehitellään vimmaisesti.
Kiire, kiire on kuoleman sanansaattajilla
Marjat ovat kypsyneet runsain sadoin.
Kurjet kouluttavat poikasiaan.
Edessä pitkä, vaarallinen matka,
kuka keväällä palaa, kuka ei.
Päivä, päivältä syö pimeys valon tilaa.
Valo vähenee minimiin ja palaa hitaasti takaisin
Täydellinen pimeys vallitsee
sotahulluuden sumentamissa päissä.
Sinne ei päivä paista,
ei kuu kumota.
Järjen valon sammuttua päät kumisevat mustaa tyhjyyttään.
2 kommenttia julkaisuun “Sivistyksen silmänlume”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Annikki, kiitos koskettavasta runosta. Ja siitä että tuot tänne (takaisin) sydämen lämpöä ja inhimillisyyden valoa, mikä on ollut lehden perustajan Mauno Saaren ydinsanoma ja lähtökohta. Lehti kaipaa palaamista Maunon luomille juurille.
Kiitos maailman nykymenoa kuvaavasta runosta!