Milloinkohan eliittimme huomaa luoneensa kansanarmeijan pohjaa jäytävän mahdollisuuden? Ase- ja siviilipalvelusta kokonaan kieltäytymisen voi näet hoitaa kotosalla!
Jos ei mene armeijaan tai suorita siviilipalvelusta, kieltäytymistä seuraa kuulustelu ja oikeudenkäynti, jota saa odottaa tavallisesti useita kuukausia, joskus jopa pari vuotta.
Oikeudenkäynnistä tuomion täytäntöönpanoon menee yleensä pari – kolme kuukautta. Tällainen totaalikieltäytyjä tuomitaan joko vankeuteen tai valvontarangaistukseen.
Käytännössä valvontarangaistus merkitsee sitä, että vankilan sijasta henkilö suorittaa rangaistuksen kotonaan valvontapannalla varustettuna. Tämä mahdollisuus on ollut käytössä vuodesta 2011 lähtien.
Lailla haluttiin ensisijaisesti luoda inhimillisempi ja yhteiskunnallisesti halvempi vaihtoehto lyhyille, ehdottomille vankeusrangaistuksille.
Valtaosassa tapauksista tuomio määrätään valvontarangaistuksena. Sen ehtona on se, että vankeinhoitoviranomaiset ovat tehneet selvityksen syytetyn soveltuvuudesta siihen ennen oikeudenkäyntiä. Pisimmillään tuomion kesto on 173 vuorokautta.
Kotiarestissa asunnosta saa poistua vain ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti töihin, opiskelemaan tai osallistumaan muuhun hyväksyttyyn ”tuomitun toimintaedellytyksiä tai sosiaalisia valmiuksia tukevaan tai edistävään” toimintaan.
Aseistakieltäytyjien liitosta kerrotaan, että varsin monenlainen toiminta, joka ylittää 10 tuntia viikossa, voi täyttää osallistumisvelvoitteen, työharjoittelu tai -kokeilu jne.
Valvontarangaistukseen tuomittu voi usein esimerkiksi jatkaa entisessä työ- tai opiskelupaikassaan rangaistuksensa aikanakin.
Rangaistuksen luonteen vuoksi edellytyksenä on kuitenkin, että työ on aikataulujen ja työskentelypaikkojen suhteen hyvin ennakoitavaa.
Esimerkiksi mikään pitsakuskin tai asioimistulkin ammatti ei toki onnistu, kun työskentelypaikoista pitäisi sopia Rikosseuraamuslaitoksen kanssa jo ennen rangaistuksen alkua, ja niissä liikkumisesta laatia joka viikko yksityiskohtainen suunnitelma, liitosta selvennetään.
Aseistakieltäytyjien liiton mukaan ylivoimainen enemmistö totaalikieltäytyjistä on tuomittu pantarangaistukseen, yhteensä ainakin noin 500. Moni nuori ei vielä välttämättä tiedä tällaisesta mahdollisuudesta. Liitossa ei kuitenkaan koeta, että asiaa pidettäisiin jotenkin pimennossa, mutta eipä totaalikieltäytymisestä yleensäkään armeijan tai muiden viranomaisten tiedotusmateriaaleissa huudella.
Jos ja kun eliitti hoksaa millainen laki tuli säädetyksi, ei ihme jos kauhukuvat alkavat vilistä sen silmissä. Jos ja kun tällainen kotiaresti yleistyy kovin, esiin nousee väkisinkin kysymys, mistä otetaan sotilaat jatkossa. Onhan sitä vuosikaudet toitotettu, että Venäjä kohta hyökkää maahamme.
Harmaita hiuksia valtaapitäville tuo sekin, että terveydellisin syin vapauttaminen on nykyään hyvin yleistä. Noin neljännes ikäluokasta saa nykyään C-luokituksen: monet heistä ilman että heillä olisi mitään ulospäin näkyvää tai vaikkapa opiskelun ja työnteon estävää vammaa tai sairautta.
Terveydentilan C-luokitus (eli niin sanotut C-paperit) tarkoittaa puolustusvoimien palveluskelpoisuuden arvioinnissa vapautusta varusmies- tai siviilipalveluksesta rauhan aikana.
Luokituksen saanut henkilö siirretään suoraan varareserviin. Henkilöllä on oltava todettu sairaus, vamma tai ominaisuus, joka rajoittaa merkittävästi hänen toimintakykyään armeijaolosuhteissa.
Puolustusvoimien tilastojen mukaan ylivoimaisesti yleisin syy (yli puolet tapauksista) ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Näitä ovat esimerkiksi vakava masennus, vaikeat ahdistus- tai sopeutumishäiriöt sekä toimintakykyä selvästi alentava adhd.
Suomen Nato-jäsenyys on kasvattanut aseista kieltäytyjien määrää. Vuoden 2022 piikistä, luvut ovat nyttemmin tasaantuneet ollen edelleen historiallisen korkeita.
Kuva:Rikkoutunut kivääri, sodan vastustajien kansainvälinen symboli. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-SA 4.0
4 kommenttia julkaisuun “Mistä uudet sotilaat jos kotiaresti houkuttelee totaalikieltäytymiseen?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Armeija ja varusmiespalvelus on monipiippuinen juttu. Esimerkiksi kristityn pitäisi kaiketi uuden liiton valossa vastustaa kaikkea sotimista ja ylipäänsä ihmisen tappamista. Suomessa ja monissa muissa maissa valtaosa ihmisistä on muodollisesti kristittyjä, mutta kristinuskon opetukset loistavat poissaolollaan. No, tulikin jo mainittua sana, joka selittää käytöksen.
Hyvin yleistä on selittää puolustussodan olevan oikeutettua – käytännössä pahuutta edustavaa hyökkääjää vastaan kuten selitetään. Jos unohdetaan kristinusko ja vastaavat, niin okei, hyökkääjän tappaminen on oikein ja jopa velvollisuus. Helppoa; kukaan ei hyökkää mihinkään, joten ei ole sotia eikä tappamista sodan varjolla.
Sotia kuitenkin on eikä ole usein ollenkaan selvää, kumpi osapuoli on hyökkääjä, vaikka toki propagandalla vastapuoli saadaan siltä näyttämään. Varsinkin Yhdysvallat ja Israel ovat taitavia selittämään sotimisensa ylevillä tarkoituksilla (demokratia, ihmisoikeudet, pahan hallinnon kukistaminen, joukkotuhoaseet, terrorismin kukistaminen, jne.), vaikka ilmeiset todelliset tarkoitukset ovat taloudellisia, valtapoliittisia tai jopa maa- ja vesialueiden valtaaminen.
Ajankohtainen Ukrainan kriisi, joka muuttui vallankaappauksesta sisällissodaksi, sotilasoperaatioksi ja sodaksi, on hyvä esimerkki siitä, ettei ole selvää, kumpi osapuoli on hyökkääjä.
Länsipropagandassa ja sitä myöten mm. suomalaisten mielissä Venäjä on ilman epäilyksen häivää paha hyökkääjä ja Ukraina harjoittaa oikeutettua puolustussotaa. Ukrainan sodan kokonaisuus eli kriisin historia, lännen toimet vuosien ja vuosikymmenten mittaan sekä Ukrainan natsihenkinen toiminta huomioiden totuus on mielestäni päinvastainen. Venäjä puolustaa venäjänkielisten oikeuksia sekä suvereniteettiaan ja turvallisuuttaan lännen hyökkäystä vastaan. Ukraina on lännelle geopoliittinen työkalu. Osa Ukrainan kansasta tosin vihaa Venäjää ja venäläisiä kategorisesti, mutta valtaosa on propagandan uhreja tai pakotettuja sotaan.
YYA- ja ehkä vielä Naapurisopimuksenkin aikana Suomi oli terveellä tavalla sitoutunut puolustamaan maata kaikkia hyökkääjiä vastaan ja olemaan itse hyökkäämättä tai antamatta apua mahdolliselle hyökkääjälle. Nyt Suomi osallistuu lännen hyökkäyssotaan Ukrainassa ja saattaa osallistua muihinkin Naton ja/tai Yhdysvaltojen oikeudettomiin sotiin. Jos esimerkiksi Suomi vastaanottaa ydinaseita, Venäjä vaatii niiden poistamista, Suomi ei suostu ja Venäjä pommittaa ne, niin oliko hyökkääjä Suomi vai Venäjä?
Armeija on joissakin suhteissa modernisoitunut asenteidenkin tasolla. Yksi selkeä muutos on ollut siinä, miten potentiaalisiin varusmiehiin suhtaudutaan. Vielä 1960-luvulla (omat kokemukset 1968-1969) tavoitteena oli pakottaa jokainen jotenkin ”normaali” mies armeijan kurilla testattavaksi ja perusopetettavaksi. Mukana oli annos ajattelua, että armeijassa ”tehdään pojista miehiä”, tarpeen tulleen väkisin.
Kun armeijan kuluja haluttiin tai piti leikata, hyväksyttiin kantahenkilökunnan piirissä pikku hiljaa periaate, ettei armeijaan edes haluta ns. hankalia tapauksia, koska pienempi, mutta paremmin motivoitunut joukko korvaa laadullisesti ison ja sekalaisen sakin. Tässä ajattelussa ”hankalia” olivat sekä terveydellisistä syistä kelvottomat ettå aatteellisista syistä armeijaa vastustavat. Kun tämä segmentti jätettiin kokonaan pois, kouluttajienkin elämä helpottui.
Totaalikieltäytyjien aiemmin kohtaama armeijan kostonhenki on sekin vähän lientynyt, koska kovat rangaistukset syövät PR-toiminnan tehoa ja maksavat valtiolle suhteellisen paljon. Pantavankila on siten koneistolle mitä mainioin rangaistusmenettely, sillä kyllä sekin pikkuisen totaalikieltäytyjän elämää hankaloittaa. Ehkä sekin on tajuttu, ettei abstrakti ”maanpuolustushenki” ainakaan hyödy siitä, että varusmiespalvelun vaihtoehtona tarjotaan vankilaa.
Viisaat nuoret ihmiset eivät mene armeijaan. On parempi tehdä muuta työtä kuin kuunnella tyhjänpäivästä komentelua.
”Jos ja kun eliitti hoksaa millainen laki tuli säädetyksi, ei ihme jos kauhukuvat alkavat vilistä sen silmissä. ”
Saa nähdä kauanko Stubb jatkaa jok`ikisessä haastattelussa toistamaansa mantraa Suomella olevan Ukrainan jälkeen suurin armeija Euroopassa… (Tuon perusteella hänkään ei näe Venäjän kuuluvan Eurooppaan!)