Donald Trumpin voitto Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa on nostattanut mediamaailmassa myrskyn, jolle tuskin löytyy vertaista kylmän sodan päättymisen jälkeisistä vuosista. Myrskyn mittoja kasvattaa Ukrainassa ratkaisuaan kohti etenevä sota.
Nyt tuhannet ja tuhannet tarkkailijat osaavat kertoa, miten Trumpin nousu muuttaa kaiken. Muutoksen etumerkistä kuitenkin vallitsee syvällisiä erimielisyyksiä. Trumpin lupaukseen sodan lopettamisesta yhdessä vuorokaudessa suhtaudutaan lempeän ymmärtäväisesti. Kukin lukee lupauksia tavallaan.
Tulevan presidentin tekemien henkilövalintojen arvioidaan antavan viitteitä hänen tulevan politiikkansa suunnasta. Yhdysvaltojen sisäpolitiikan kannalta Trumpin huomio näyttää suuntautuvan lähinnä liittovaltion kulujen vähentämiseen. Taloudessa tärkeintä ovat tullit. Ulkopolitiikassa henkilövalinnat nostavat päävihollisiksi Kiinan ja Iranin. Venäjän suhteet ja siinä yhteydessä Ukrainan sota ovat Trumpin puheiden perusteella hoidettavissa presidenttien kesken. EU on Trumpille tuskin olemassa.
∞ ∞ ∞
Ukrainan tulevaisuus on pitkälti Trumpin ja hänen tulevan hallintonsa käsissä. Yhdysvallat on ollut maan suurin tukija sekä aseistamisen, että rahoittamisen suhteen. Tarkkailijat arvailevat ja poliitikot nyökyttelevät suostumustaan vastuiden ottamiseen, jos Yhdysvallat vetäytyy tai olennaisesti vähentää tukeaan Ukrainalle.
Sivullisen lehdenlukijan on mahdotonta ymmärtää, miten laaja ja sokea suostumus sotimisen jatkotukeen voi olla tottakaan? Euroopassa ei ole kovin montaa maata, jotka kykenevät varustelumenojaan kasvattamaan vaarantamatta oman maansa ja kansansa elinoloja. Lähinnä ajattelen Saksaa ja omaa maatamme. Saksa on paitsi hallituskriisissä, myös syvässä yhteiskunnallisesssa ja taloudellisessa murroksessa. Väestön mielestä poliittiset valtapuolueet eivät edusta kansan enemmistöä ja sen etuja. Vuoden vaihteen jälkeiset vaalit eivät tuo ratkaisua ongelmiin.
Suomessa kansalaiset saavat seurata poliittista spektaakkelia, jossa musta on valkeaa ja valkea sysimustaa. Hallituksen pääasiallinen huoli on, miten leikkaukset jaetaan tulevina vuosina ilman, että varustelua ja Ukrainan tukemista jouduttaisiin jarruttamaan. Maan presidentti kiertää ympäri maailmaa lupailemassa suomalaista rahaa kohteisiin, joista täkäläinen terveyskeskuksessa vuoroaan odottava veronmaksaja ei ole ikänään kuullutkaan. Mutta Suomi on kokoaan suurempi. Sen pitää näyttää.
∞ ∞ ∞
Trumpin ilmestymisen myötä on kuitenkin tapahtunut tärkeä käänne. Nyt sana ”rauha” esiintyy sekä asiantuntijoiden, että poliitikkojen puheissa. Rauhasta on lupa puhua, rauha on sopivaa. Outona ja lähes unohdettuna sana kaipaa kuitenkin määreitä kuten ”oikeudenmukainen”, ”Ukrainan suunnitelman mukainen”, ”ilman alueluovutuksia” ja niin edelleen.
Rauhan kaihtamisen syyksi on kerrottu itsestään selvyytenä, ettei naapurimaan presidentti neuvottele. Hän tottelee vain voimaa. Ja se tarkoittaa aseita. Mutta aivan kuin merituuli kääntää purjeen, on Trumpin nousu tuonut kuvaan toisenlaisen Putinin. Hänen kanssaan voikin neuvotella ja ehkä sopiakin. Hyvin laajalti asiantuntijat kuitenkin pelkäävät, että sopiminen tapahtuu ylätasolla, voimakkaiden johtajien kesken, Ukrainaa kuulematta. Eikä sopimukseen voi luottaa.
∞ ∞ ∞
Tässä kohdassa on hyvä viheltää peli poikki, aikalisä. Nimittäin kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mitä naapurimme johto, presidentti miehistöinen, todellisuudessa ajattelee. Suomalaisten julkkisasiantuntijoiden mukaan Putinilla on pelikirja. Sen mukaan tapahtuu kaikki, mikä tapahtuu. Minä en usko. Venäjä on perinteisesti ratkaisuissaan pragmaattinen. Tilannetta arvioidaan ja linjaa korjataan tarpeen mukaan. Tulevia siirtoja ei suunniteltu eilen.
Jotkin asiat ovat varmoja. Venäjä on Ukrainasta kiinnostunut, eikä sieltä lähde. Myös Yhdysvallat on Ukrainasta kiinnostunut. Sen miljardöörit näkevät maassa suuria mahdollisuuksia, kunhan sota saadaan loppumaan. Luultavasti Trumpin näkökulma on juuri tämä. Mutta myös läntinen Eurooppa ja EU ovat syvästi asianosaisia – ja maksajia. Valitettavasti EU on suurvaltapolitiikassa vain poliittinen fiktio. Tie rauhaan Ukrainassa aukeaa vain, jos mukana neuvotteluissa ovat Venäjän ja Yhdysvaltojen ohella myös Ranska ja Saksa, Ukrainan johtoa unohtamatta.
Ne, jotka kokevat Venäjän kanssa neuvottelemisen ongelmalliseksi joutuvat miettimään tyylikysymyksiä. Jos neuvottelua halutaan, sen tulee tapahtua diplomaattisia muotoja noudattaen. Neuvottelukumppaniin tulee suhtautua tasaveroisena ja arvokkaana. Vaikka asiat ja edut riitelevät, neuvottelijat eivät voi riidellä.
En tiedä, onko vuosia jatkuneiden herjausten ja tietoisten loukkausten jälkeen enää mahdollista päästä sivistyneen kanssakäymisen tasolle suuren politiikan huipulla. Venäjä kyllä vastaa keskusteluun, kun siihen suhtaudutaan sellaisena, kuin se todellisuudessa on. Suurvalta, jota ei voi puhua pois kartalta.
19 kommenttia julkaisuun “Media myrskyssä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ukrainan liikkumavara rauhan neuvotteluiden suhteen on nykytilanteessa olennaisesti jo kaventunut myös siksi, että maa on ottanut niin paljon velkaa sodan pitkittämiseksi. Ukraina on myös jo myynyt luonnonvarojaan ulkomaisille sijoittajille. Käytännössä sen itsenäinen päätäntävalta on hyvin rajallinen jollei se tee jotain hyvin radikaalia päätöstä ja esim. kansallista omia luonnon varojaan, jossa tapauksessa se tietysti joutuisi heti länsimaisten pakotteiden alaiseksi.
Länsimaat USA:n johdolla laittavat pakotteita voimaan nopeammin kuin ehtivät sanoa ne ääneen. Pakotteilla ne ampuvat omiin varpaisiinsa. Hidasälyisinkin lopettaa naulaamisen jo kivunkin takia, kun vasara osuu omaan peukaloon.
Ongelma taitaakin olla siinä, että länsimaiden johtoeliitti istuu kansalaistensa housuilla tuleen. Sodan uhrit eivät hetkauta edes kristillisiä puolueita puhumattakaan muista. Kaduilta sotaan ja kuolemaan raahatuista nuorista miehistä ja heidän omaisistaan ei tehdä traagisia dokumentteja mediaan. Sodan todellisuus pidetään kaukana ja sotaa jatketaan milloin USA:n vaalien takia, milloin USA:n vallanvaihtoa odotellen ja joka tapauksessa mm. rahanpesun ja sotateollisuuden voittojen takia.
Ulospääsy pakotteista on kuitenkin tarjolla. Liittymällä BRICS-yhteisöön pääsee väljemmille vesille.
Kovasti epäilen, ett`ei Ukraina koskaan tule maksamaan velkojaan, kuten eivät muutkaan maat. No ehkä Suomi tekee poikkeuksen.:)
Tynkä-Ukraina ei koskaan edes pysty maksamaan velkojaan, jos sinne syydetyt sadat miljardit (dollareina) ja vastaavien summien edestä saatu sotakalusto lasketaan velaksi. Koko maa luisuu Black Rockin ja muiden pääomakeskittymien omaisuudeksi. Niiden intressissä ei myöskään ole velkojen maksu vaan jäljelle jääneen Ukrainan tehoryöstö.
Itä-Ukraina eli nyttemmin siis Venäjä ei luonnollisesti sodan voittajana mitään Ukrainalle maksa. Venäjä on kylläkin jo aloittanut Donbassin maakuntien jälleenrakennuksen entistä ehommaksi. Luonnollisesti se maksaa kuten sotakin, jota Venäjä on käynyt. Lännelle ei kuitenkaan tipu edes myötätuntoa.
Yleensä maailman itsenäiset maat ja niiden johtajat ajattelevat ensin itseään eivätkä suinkaan maksa toisten maiden sotien kustannuksia. Suomi tekee tässäkin poikkeuksen.
Toisen maailmansodan häviäjänä Suomi niin ikään teki poikkeuksen ja maksoi sotakorvaukset pennilleen. Sillä kertaa se kuitenkin kannatti tuomalla luottamusta kaikkialta maailmasta maalle, joka maksaa velkansa. Myös Neuvostoliiton suuntaan korvausten maksu oli kannattavaa. Suomen oli polkaistava mm. uutta metalliteollisuutta miltei tyhjästä. Se taas käynnisti maan nousemisen köyhästä maatalousvaltiosta kehittyneeksi teollisuusvaltioksi. Lisäksi itänaapurissa avautuivat laajat uudet markkinat Suomen tuotteille.
Jos Suomi nyt maksaa Ukrainalle kuuluvia kuluja tms (kuten on jo tehnytkin ainakin aseiden osalta), seuraa sitä vain ivallista naurua maailman lehtereiltä maailman hölmölälle.
Eurooppaa on kyllä heikennetty henkisen ja talodellisen konkurssin partaalle, mutta Venäjä on vahvistunut sotilallisesti, talodellisesti ja geopoliittisesti. Venäjän ei tarvitse enää odotella länsimaiden suunnasta yhteistyötä, vaan se voi keskittyä rakentamaan kansainvälistä yhteisöä sellaisten suurten ja pienten maiden kanssa, jotka ovat olleet länsimaisten siirtomaavaltojen riistettävinä. Väestöpohjaa, raaka-aineita, henkistä ja tuotannollista kapasiteettia niissä on enemmän kuin länsimaissa.
Suomen suhteen sotilaallisesti tilanne on myös selkiytynyt. Suomessa on USA:n sotilastukikohtia ja miehitysjoukkoja, ja myös sodanjohto on amerikkalaisten käsissä. Siispä kriisitilanteessa Venäjä ei käsittele Suomea Suomena, vaan osana USA:n hyökkäysrintamaa, joka on ensi tilassa neutraloitava. Huimat, historiatunneilta lintsanneet johtajamme ovat suorastaan ylpeilleet tällä eturintama-asemalla. Niinistön elämäntyön tuloksena Suomi ei ole enää Suomi.
Hyvin sanottu!
Arvola on varmaan oikeassa, vaikka itse olen taipuvainen ajattelemaan, että Venäjä ja Ukraina voisivat sopia rauhasta ihan kaksistaankin, ainakin alustavasti. Onhan tämä ollut niin hölmöä, ettei oikein sanat riitä kertomaan. Koko juttu olisi aivan helposti voitu välttää tai keskeyttää monta kertaa alkaen vuodesta 2014, mutta USA-Nato ja Ukrainan natsihenkiset voimat halusivat toisin.
Ei olisi kannattanut ainakaan ajatellen inhimillisiä kärsimyksiä ja aineellisia menetyksiä. On vaikea kuvitella, mitä vaikka USA:n kabineteissa suunnitellaan. Ehkä siellä tullaan jo siihen johtopäätökseen, että on heitettävä pyyhe kehään ja otettava arvokkaasti se, mitä on vielä otettavissa. Ehkä siellä ollaan jopa tyytyväisiä, onhan Ukrainan kriisi ollut valtava piristys sen aseteollisuudelle ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, Venäjää ja Eurooppaa on heikennetty eivätkä ne pitkään aikaan tee yhteistyötä.
Niinhän ne sopivatkin kahdenkeskisesti jo keväällä 2022, mutta Boris Johnson saapui Kiovaan ja soppari revittiin roskikseen. Toiseksi Zele ei ole enää Ukrainan laillinen ressa ja Putin ei neuvottele sellaisten kanssa.
Eivät sopineet. USA ja Englanti ovat koko ajan vetäneet yhtä köyttä ja samaan suuntaan (Trumpin valintaan asti). Sen sijaan Ukrainan johto säikähti pahan kerran, kun venäläiset olivat yhtäkkiä Kiovan porteilla ja allekirjoittivat sopimuksen hätäpäissään. Sitten tuli USAn ”tilapäinen lähettiläs” Boris ja sai keinolla, jota emme tiedä (mutta jonka voimme arvata) Ukrainan perumaan rauhansopimuksen.
Venäläisillä oli Kiovan ympärillä muutama kymmenen tuhatta sotilasta. Ei sellaisella joukolla miljoonakaupunkia edes uhata. Koko manööveri oli taitavaa hämäystä, johon pelkurinäyttelijä kumppaneineen meni.
Venäjä veti joukkonsa Kiovan läheisyydestä heti, kun sopimus oli allekirjoitettu. Silti Ukraina sai tilaisuuden väittää, että esimerkiksi Buchassa venäjän armeija olisi tappanut joukoittain siviilejä, vaikka sen sotilaat olivat poistuneet sieltä jo 3-4 vuorokautta ennen väitettyä tapahtumaa.
Siviilejä kyllä Buchassa joukkomurhattiin, mutta ei venäläisten toimesta. SBU tai muut Ukrainan joukot siellä tappoivat Ukrainan venäläisiä (erikoisesti niitä, jotka olivat suhtautuneet venäläisiin ystävällisesti). Muutenkin tämä sota on mennyt niin, että Ukraina suorittaa terroritekoja (ja muita sotarikoksia) ja syytää niistä Venäjää (joskus niinkin, että syyte on tullut julki jo miltei ennen itse tapausta – nopeita journalisteja siellä).
Sori, menivät sanat solmuun tuossa edellä alussa. Venäjä ja Ukraina tosiaan sopivat kahdenkeskisesti rauhasta Turkissa, mutta sehän taas ei sopinut USAlle tai Englannille.
Buchan veriteolla oli mielestäni suuri merkitys tässä informaatiosodassa, se käänsi ihmiset Suomessa entistä enemmän Venäjää vastaan. Kukaan lännessä ei kyselyt todisteita, ja luotettaviksi lähteiksi milloin mihinkin asiaan ovat sodan kuluessa kelvanneet vaikkapa Ukrainan valtakunnansyyttäjä tai Ukrainan asevoimiem edustajat.
Buchan jälkeen uskottiin mitä tahansa. Mitä isompi valhe, sen helpommin se menee läpi, kuten natsien propagandassa ajateltiin. Se perustuu sellaiseen psykologiaan, että koska ihmiset ovat itse tottuneet valehtelemaan yleensä vain pienistä asioista, heidän on vaikea uskoa, että suuri valhe voisi olla valhe.
Kaasuputkien räjäytyksestä kiihkoiltiin keskustelupalsoilla ja syytettiin Venäjää – nyt kukaan ei mainitse sitä enää, kun se paljastui lännen teoksi.
Muuten, onko tarkoitus, että kommentit näkyvät vain kirjautuneille? Niin näyttäisi ainakin usein olevan. Tästäkin ketjusta näin äsken vain ne kommentit, jotka katsoin eilen kirjautuneena, en uusia, kun en ollut kirjautunut.
Kuten Serbian pommittamista edelsi ja oikeutti Račakin verilöyly. Ei ole mitään väliä sillä, onko jokin tapahtunut totta sellaisena kuin se yleisölle kerrotaan. Vaikutukset voivat kuitenkin olla huomattavan kauaskantoisia, kun muokataan ihmisten käsityksiä jostain kansasta tai valtiosta. Valheilla, vaikka saadaan ehkä tekosyy jonkin kieron suunnitelman toteuttamiselle, rakennetaan myös tulevia vaikeuksia.
Ei ole tarkoitus, että juttuihin ja kommentteihin pääsee vain kirjautumalla.
Ongelma voi olla oman laitteen hitaus eli on hyvä näyttöä päivittää.
Kyse voi olla myös ongelmista palvelimessa(Zoner), en ole saanut selkoa. Ja kolmas ongelma voi olla ”ulkopuolinen” sorkkiminen meidän systeemissämme.
Yksi asia on varma : Suomea ei niissä neuvottelupöydissä nähdä joissa rakennetaan uutta maailmanrauhaa. Asialliset ja diplomaattiset neuvottelut eivät rääväsuisia tomppeleita kaipaa.
Suomi on lisäksi niin pieni lilliputti maailman mittakaavassa typerine tuuliviiri poliitikkoineen, että ei tämä maa muutoin kiinnosta kuin hyötymistarkoituksessa ja siihenhän Suomi antautuu selälleen kuin koira omistajansa edessä.
Mistä se johtuu, että etenkin vasemmistoliiton edustajat saavat heti raivarin, kun aletaan puhua rauhasta?
Ovat sairaita. Vietävä hoitoon. Myös muutkin.
Minusta vielä enemmän tuosta raivostuvat ns. vihreät. Rauha ja kansainvälinen rauhanliike ovat olleet poliittisen vasemmiston agendalla pitkälti yli sata vuotta. Nyt siitä ei ole jälkeäkään. Myös työväen asia jää näköjään toiseksi woketukselle eli kaiken maailman LGBT… vouhotukselle yms. Ei voi muuta kuin todeta, että ns. vihervassarit ovat valevasemmistoa. Sekin tosin sopii tähän totuuden jälkeiseen aikaan.
Suomessa kaivattaisiin nyt kipeästi jotain Sahra Wagenknechtin kaltaista silmien avaajaa.
Yhdyn ”kaipaukseesi”..
”Suomessa kaivattaisiin nyt kipeästi jotain Sahra Wagenknechtin kaltaista silmien avaajaa.”