Saksan Vasemmistopuolueen Die Linken parlamenttiryhmän puheenjohtaja Bartsch on varoittanut liittopäivien kapinallisia puoluetovereitaan vaarantamasta ryhmän olemassaoloa eroamalla ryhmästä. Hänen mukaansa vasemmisto menettää ryhmäasemansa, jos kolme kansanedustajaa lähtee ryhmästä.
Dietmar Bartsch on johtanut parlamenttiryhmää vuodesta 2015 lähtien toisena puheenjohtajana, viimeksi Amira Mohamed Alin kanssa. Ali ilmoitti äskettäin eroavansa tehtävästään kansanedustaja Wagenknechtin linjauksiin liittyvien riitaisuuksien vuoksi. Alin katsotaan tukevan Wagenknechtiä.
Sahra Wagenknecht harkitsee oman ilmoituksensa mukaan puolueen perustamista ja on joutunut puoluejohdon kanssa syviin erimielisyyksiin.
Puolueen johtoon on kuitenkin myös vedottu Wagenknechtin ottamiseksi uudelleen mukaan puolueen jakautumisen estämiseksi. Yksi mahdollisuus olisi, että Wagenknecht olisi puolueen ykkösehdokas ehdokas vuoden 2024 eurovaaleissa.
Syyskuun 2021 liittopäivävaaleissa Die Linke sai 4,9 prosenttia äänistä ja 39 paikkaa. Puolue jäi alle viiden prosentin äänikynnyksen useissa läntisissä osavaltioissa, kuten Baijerissa, Baden-Württembergissä ja Hessenissä. Die Linke on tällä hetkellä oppositiossa liittotasolla, mutta se on mukana hallituksissa Berliinissä, Bremenissä ja Thüringenissä.
Puolueen kannatus on vaihdellut viime vuosina noin 7-10 prosentin välillä, ja se on ollut vahvimmillaan itäisissä osavaltioissa, jotka olivat osa entistä DDR:ää. Puolueen puheenjohtajina toimivat Janine Wissler ja Susanne Hennig-Wellsow.
Ilmiö Wagenknecht
Sahra Wagenknecht on saksalainen poliitikko, taloustieteilijä, kirjailija ja julkaisija. Hän on ollut vuodesta 2009 lähtien vasemmistopuolueen edustajana Saksan liittopäivillä, Bundestagissa. Wagenknecht on syntynyt vuonna 1969 Jenassa iranilaiselle isälle ja saksalaiselle äidille. Hän on opiskellut filosofiaa ja väitellyt tohtoriksi vuonna 1996. Hän on ollut naimisissa Oskar Lafontainen kanssa vuodesta 2014.
Wagenknechtin poliittinen ura alkoi nuorena kommunistina, joka liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen (DKP) vuonna 1989. Hän oli myös mukana perustamassa Kommunistista Plattformia, joka oli vasemmistolainen ryhmä Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (PDS) sisällä. Hän nousi PDS:n johtoon 1990-luvun lopulla ja oli ehdolla puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2000, mutta hävisi niukasti puolueen kantaviin voimiin kuuluvalle Gregor Gysiille.
Vuonna 2007 PDS yhdistyi useiden muiden vasemmistoryhmien kanssa ja muodosti Die Linke -puolueen. Wagenknecht valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi ja myöhemmin myös Euroopan parlamentin jäseneksi.
Vuonna 2009 hän siirtyi Bundestagiin, jossa hän on toiminut Die Linke -ryhmän varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana yhdessä Dietmar Bartschin kanssa. Hän on ollut yksi puolueen näkyvimmistä ja tunnetuimmista hahmoista, joka on profiloitunut erityisesti talous- ja sosiaalipolitiikan asiantuntijana. Hän on myös kirjoittanut useita kirjoja, joissa hän on kritisoinut kapitalismia, globalisaatiota ja Euroopan unionia. Wagenknechtin You Tube -kanavalla on jopa kaksi miljoonaa seuraajaa.
Wagenknechtin linja
Wagenknechtin poliittinen linja on ollut konservatiivisempi ja populistisempi kuin monien muiden Die Linke -poliitikkojen. Hän on kritisoinut maahanmuuttoa, NATO:a, Venäjän vastaisia pakotteita ja ilmastonmuutoksen torjuntaa nykyisellä tavalla. Hän on myös kannattanut kansallismielisyyttä, suvereenisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Hänen näkemyksensä ovat aiheuttaneet ristiriitoja ja jakautumista puolueensa sisällä, ja jotkut ovat vaatineet hänen eroamistaan.
Wagenknecht on viime aikoina saanut paljon huomiota julkisuudessa, kun hän on perustanut uuden liikkeen nimeltä Aufstehen (Nouskaa). Se pyrkii yhdistämään vasemmiston, oikeiston ja keskustan äänestäjiä yhteisen tavoitteen merkeissä. Liikkeen julkilausuttuna tarkoituksena ei ole kilpailla Die Linke -puolueen kanssa, vaan tukea sitä ja muita vasemmistolaisia puolueita. Liikkeellä ei ole virallista asemaa Saksan politiikan kentässä.
Sahra Wagenknecht ei ole vielä ilmoittanut, aikooko hän perustaa puolueen. Hän on kuitenkin saanut paljon kannatusta ja huomiota julkisuudessa. Hänen kirjansa Die Selbstgerechten (Vanhurskaat) on ollut myyntimenestys. Wagenknecht on kritisoinut puoluettaan Die Linkeä liian liberaaliksi ja elitistiseksi, ja hän on esittänyt populistisiksi leimattuja näkemyksiä muun muassa maahanmuutosta, Venäjästä ja ilmastonmuutoksesta.
Poliittisen kentän uusjako mahdollinen
Wagenknechtin mahdollinen uusi puolue voisi houkutella äänestäjiä sekä vasemmalta että oikealta, sillä hän vetoaa erityisesti työväenluokkaan ja globalisaation häviäjiin. Hänen puolueensa voisi myös kilpailla äänistä Vaihtoehto Saksalle -puolueen AfD:n kanssa, joka on noussut Saksan suurimmaksi oppositiopuolueeksi yli 20 prosentin kannatuksellaan. Wagenknechtin puolueen nimeksi on ehdotettu esimerkiksi Aufstehen (Nouskaa) tai Die Neue Linke (Uusi vasemmisto).
Wagenknechtin puolueen perustaminen voisi muuttaa Saksan poliittista kenttää merkittävästi, sillä se voisi heikentää sekä Die Linkeä että AfD:ta, mutta myös muita puolueita, jotka ovat menettäneet yhteyden perinteiseen kannattajakuntaansa. Wagenknechtin puolueen vaikutus riippuisi kuitenkin siitä, kuinka paljon se saisi kannatusta ja kuinka hyvin se pystyisi organisoimaan toimintaansa. Etenkin uuden puolueorganisaation rakentaminen on Saksassa suuri kynnys puolueen perustamisen prosessissa.
+++
1 kommentti julkaisuun “Saksan vasemmistopuolue kriisissä – syntyykö maahan uusi puolue?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Artikkeli johdatti mieleen hauskan henkilöhistorian. Yhdysvalloissa vasemmistoliikkeet olivat pannassa ja kun menit armeijaan 1950-luvulla sinun täytyi allekirjoittaa vakuutus, ettet ollut mukana sellaisessa toiminnassa. Victor Grossman ruksasi rastin ruutuun vuonna 1952 ja astui palvelukseen joka vei hänet Länsi-Saksaan. Eräänä päivänä tipahti kutsu ilmoittautua kuulusteltavaksi. Victor tajusi jääneensä kiinni vasemmistolaisuudestaan ja väärä vakuutus toisi ainakin viisi vuotta kaltereiden takana. Hän päätti paeta, pääsi Itävaltaan ja ui siellä Tonavan yli paikkaan missä oli venäläisiä tai itäsaksalaisia joukkoja. Sieltä hänet toimitettiin Berliiniin ja Itä-Saksassa hän sittemmin avioitui, perusti perheen ja vietti täysipainoisen elämän. Tästä hän on kirjoittanut elämäkertansa, ”From Harvard to Karl-Marx-Allee”, joka päättyy havaintoihin maiden yhdentymisestä, eivätkä ennusmerkit lopputuloksesta ole kovinkaan hyviä.
Tarinassa tiivistyy Saksan vasemmiston pulma. Se joutui armottoman propagandahyökkäyksen kohteeksi yhdistymisen jälkeen, joka väitti sen kantavan mukanaan SED:n perintöä ja siksi se pitäisi pitää politiikasta poissa kokonaan. Tämän kovan paineen alla die Linke muuntui melko nopeasti uusvasemmistolaiseksi pehmopuolueeksi jolla oli vihertävät reunat. Sen sijaan, että se olisi ottanut lujan puolustusasenteen ja pitänyt kiinni Itä-Saksan saavutuksista se taipui häivyttämään ne näkymättömiin.
Nyt kun uusliberalismi on joutunut kriisiin ja Saksa on asettunut entistä lujemmin Yhdysvaltojen johtavaksi vasalliksi joka on vetämässä Eurooppaa syvyyksiin on selvä, että maa tarvitsisi uuden poliittisen liikkeen. Sahra Wagenknechtillä on kuitenkin jyrkkä vuori kiivettävänään. Hän ja hänen tukijansa ovat kiinnittäneet itsensä tabuihin joista on vaikea irrottautua vaikka siihen olisi tarvetta. Dilemmaa voi verrata Yhdysvaltain oppositiopolitikkoihin. Siellä kaikkea voi arvostella – paitsi yhtä asiaa: suhdetta Israeliin. Jos sen tekee on pääsy eteenpäin suljettu. Saksassa puolestaan on useita tällaisia lukkoja: Venäjä-suhde, ilmastopolitiikka, maahanmuutto – sekä sielläkin suhde Israeliin. Asioita joissa pitäisi kääntää kokonaan uusi lehti mutta ei pystytä koska sekä ulkoiset paineet kuin omat ennakkoluulot ovat esteenä.