Länsimainen valtamedia on halunnut pitää täysin erillään sodat Gazassa ja Ukrainassa, vaikka niissä molemmissa toinen osapuoli toimii käytännössä Yhdysvaltain valmistamilla ja maksamilla aseilla, joista edistyneimpiä hallitaan Yhdysvalloista käsin.
Sekä Ukrainan että Israelin kyky käydä täysimittaista sotaa Venäjää ja Hamasin sissijoukkoja vastaan olisi olematon ilman tätä toimeksiantajaa, jollaisena itse itsensä maailmanpoliisiksi nimennyttä Yhdysvaltoja on pidettävä. Pentagonin periaatteena on välttää omien miesten tapattamista viimeiseen asti, koska Vietnamissa kärsittiin nöyryyttävä tappio siitä huolimatta, että sinkkiarkkuja virtasi kotimaahan poliittisesti aivan liikaa. Kuolleita oli oman arvion mukaan 58 193 ja lisäksi yli 300 000 haavoittui. Jotta mistään hyökkäyskohteesta ei tulisi uutta Vietnamia, nykyään jonkin muun valtion kansalaiset joutuvat kuolemaan yhdysvaltalaisten sijasta: ukrainalaiset, venäläiset, palestiinalaiset ja israelilaiset.
Entinen brittidiplomaatti ja MI6-tiedustelupalvelun toimihenkilö Alastair Crooke on vastikään julkaissut artikkelin Closing Hatches Before Rains Founder the Western Vessel (kirjaimellisesti ”Sulkemassa luukkuja ennen kuin sateet upottavat länsimaiden aluksen”), jossa hän puntaroi rinnakkain tilannetta Palestiinassa ja Ukrainassa. Edellisessä taistelut ovat eskaloitumassa palestiinalaisten kansanmurhasta avoimeen sotaan eteläisessä Libanonissa toimivaa Hizbollah-järjestöä ja samalla Irania vastaan, Ukrainassa puolestaan uhkaa Venäjän sotilaallinen voitto, jota Yhdysvallat ei voi ilman ydinsodan välitöntä uhkaa estää.
Ennen marraskuisia presidentinvaaleja Yhdysvallat ei haluaisi mitään häiritseviä yllätyksiä, mutta tilanne ei ole pelkästään Pentagonin ja Washingtonin päätettävissä. Julkinen sitoutuminen sekä Israelin että Ukrainan ”voittoon” pakottaa Atlantin takaiset päättäjät pitämään uppoavan paattinsa pinnalla kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin.
Alastair Crooke johtaa Beirutissa sijaitsevaa ajatuspajaa nimeltä Conflicts Forum. Yhdysvallat on leimannut Crooken Venäjän agentiksi, mutta niinhän se tekee jokaiselle, joka uskaltaa kritisoida suurvallan ulkopolitiikkaa. Kun Crooke painostettiin syksyllä 2003 eroamaan MI6:n palveluksesta (kun israelilainen sanomalehti oli paljastanut hänen salaisen statuksensa), Ison-Britannian lähetystön edustaja kiitti häntä erinomaisesta työstä vaikeassa tehtävästä vaikeissa olosuhteissa.
Seuraavassa on poimintoja Crooken havainnoista ja johtopäätöksestä aiheesta kiinnostuneille suomenkielisille. Koko artikkeli englanniksi löytyy yllä olevan linkin takaa. Peruskäännökset olen tehnyt tekoälysovelluksella ja muokannut ja lyhentänyt lopullisen osuuden itse.
* * *
Alastair Crooke:
Israel on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen sodassaan Palestiinaa vastaan ottamalla Gazan kaistan haltuunsa. On todennäköistä, että tämä alue avataan juutalaisten asutukselle ja liitetään Israeliin. Pohjois-Gazaan jäävät palestiinalaiset asukkaat karkotetaan. Netanjahu ja hänen kannattajansa näkevät tämän elinikäisenä saavutuksena: Israelin alueen laajentamisena ensimmäistä kertaa 50 vuoteen vetäytymisten jälkeen. Tämä tulee olemaan Israelin oikeiston ’sionistinen vastaus’ 7. lokakuuta tapahtuneisiin hyökkäyksiin.
Länsimaisessa valtamediassa ei ole juuri pantu merkille, että nykyisen Israelin hallituksen vallassaolon aikana [Itamar] Ben Gvir on aseistanut 10,000 hengen vahvuisen militanttien israelilaisten joukon, joka on terrorisoinut palestiinalaisia Länsirannalla. Miehitettyjen alueiden poliisi on jo Ben Gvirin määräysvallassa. Samalla kun Ben Gvir on koonnut ’Juudean valtion uutta armeijaa’, valtiovarainministeri [Betzalel] Smotrich, joka johtaa aluehallintoa, on antanut alueen hallinnan suljetulle, oikeistolaiselle messiaaniselle liikkeelle, joka vastaa vain yhdelle henkilölle: Smotrichille (joka on Länsirannan kuvernööri kaikilta osin paitsi muodollisesti).
Smotrichin ja Israelin hallituksen tavoite on aiheuttaa palestiinalaishallinnon romahtaminen, estää palestiinalaisvaltion perustaminen ja antaa seitsemälle miljoonalle palestiinalaiselle kolme vaihtoehtoa: kuolla taistellen, muuttaa johonkin toiseen maahan tai elää ikuisesti alamaisina suuressa Israelin valtiossa.
Epäilyksettä ”Lopullinen suunnitelma” palestiinalaisten kohtalosta on jo käynnistetty. Se tarkoittaa Länsirannan asukkaiden terrorisointia, jotta he luopuisivat maistaan, Länsirannan sosiaalisten rakenteiden tuhoamista – kuten Gazassa ja taloudellisia pakotteita koko palestiinalaista yhteisöä kohtaan – kuten Gazassa.
Kun ei ole diplomaattista sopimusta, jonka perusteella Hizbollah poistuisi pysyvästi Etelä-Libanonista, Israelilla on vain kaksi vaihtoehtoa: Gazan tulitauko, joka saattaisi rauhoittaa sen pohjoisrajan, tai tarkoituksellinen eskalaatio pohjoisessa kaikkine seurauksineen. Ajatus siitä, että Hizbollah saataisiin jotenkin houkuteltua pois Libanonin rajalta, oli epärealistinen. Israelin huomio on joka tapauksessa kääntynyt pohjoiseen.
Vaikka Washington on sitoutunut tukemaan Israelia kaikissa konflikteissa Iranin tai Hizbollahin kanssa, se on kuitenkin huolissaan. Korkea-arvoiset amerikkalaiset virkamiehet ovat ilmaisseet pelkonsa siitä, että täysimittainen sota Hizbollahia vastaan johtaa valtaviin vahinkoihin Israelin sisäpuolella, varsinkin jos Iran ja sen liittolaiset osallistuvat taisteluihin. [Iran ei ole vieläkään kostanut Israelin suorittamia salamurhia näyttävällä tavalla. – HP]
Iranin hankkimat kehittyneet venäläiset puolustustarvikkeet ovat hankaloittaneet tilannetta Yhdysvaltojen kannalta merkittävästi. Uudet aseet saattavat muuttaa tilannetta, kun ne yhdistetään Iranin omiin ohjusvarastoihin. Moderni sota on kokenut vallankumouksen. Läntinen ilmaherruus on saatu kuriin.
Yhdysvallat on (epäviisaasti) sitoutunut osallistumaan kaikkiin konflikteihin, jotka ulottuvat Libanoniin ja Iraniin – ja tämä itsessään todennäköisesti uhkaa Kamala Harrisin vaalimenestystä, kun muslimiäänestäjien viha kasvaa keskeisissä Yhdysvaltain vaa’ankieliosavaltioissa. Tämä tilanne synnyttää synkän varjon valtavasta ’mustasta joutsenesta’, joka kiertää Lähi-idän yläpuolella Yhdysvaltain vaaleihin asti.
Samoin Ukrainan sota pitää sisällään odottamattomia epämiellyttäviä yllätyksiä.
Presidentti Putin totesi tällä viikolla Vladivostokin Itäisessä talousfoorumissa, että myös Ukrainan sota on käännekohdassa – samalla tavalla Lähi-idän tilanteen kanssa. Venäjä on kääntänyt sotilaallisen tilanteen edukseen vastauksena Kurskin operaatioon. Moskova kieltäytyi sille tarjotusta vedätyksestä, jolla Venäjän reservejä olisi siirretty Donbasin rintamalta Kurskiin. Putin selvensi Vladivostokissa, että Zelenskyi ei saavuttanut mitään Kurskin offensiivilla. Venäjän joukot ovat vakauttaneet tilanteen Kurskissa ja alkaneet työntää hyökkääjää pois rajaseuduiltaan, kun samaan aikaan Donbasin rintamalla on saavutettu merkittäviä alueellisia voittoja.
Kiovan poliittiset rakenteet säilyttävät todennäköisesti zombimaisen olemassaolonsa, vaikka niiden olemassaolon tarkoitus riisutaan, niin kauan kuin Bidenin hallinto pystyy tilanteen hallitsemaan – kasvojen pelastamiseksi vaaleihin asti. Kiovan poliittisten rakenteiden muuttaminen tekisi todennäköisesti kaikki ’sovittelut’ tarpeettomiksi. Uusi (puhdistettu) hallinto Kiovassa todennäköisesti toteaisi, ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa kuin antautuminen taistelukentällä, tarjota muodollista puolueettomuutta ja rajoituksia tulevalle militarisoinnille. Moskova kykenee keskustelemaan tästä ukrainalaisten kanssa ilman ’apua’ ulkopuolelta.
Esiin nousee tietenkin väitteitä, ettei Yhdysvallat voi hyväksyä Ukrainan sotilaallisen toimintakyvyn täydellistä romahtamista vaaleja edeltävinä kuukausina. Tämä on retorisella tasolla totta. Siksi Putin pitää sovittelutarinaa elossa.
Länsi tulee lykkäämään sovitteluratkaisua, jotta nykyinen russofobinen Kiovan hallinto pysyisi hengissä mahdollisimman pitkään – ja jotta jäätyneen konfliktin käsite pysyisi joidenkin BRICS-kokoukseen osallistuvien mielissä. Jäädytetyn konfliktin ehdotus on kuitenkin ansa, joka rakentaa perustan tuleville painostusmekanismeille Venäjää vastaan.
Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tiedustelupalvelujen johtajat saattavat leikkiä ajatuksella iskeä syvälle Venäjälle ATACMS-ohjuksilla, mutta näillä toimenpiteillä, jotka perimmältään pyrkivät terrorisoimaan Venäjän siviiliväestöä ja heikentämään Putinin suosiota, korostetaan enemmän lännen strategista epäonnistumista.
Sota on hävitty, ja taistelu ’pakotetun teeskentelyn’ ylläpitämiseksi murenee, paljastaen kaikille sen valheellisen todellisuuden.