SUOMI UUDELLEEN PUOLUEETTOMAKSI

Donald Trump on ollut USA:n presidenttinä tuskin kuukautta, mutta hän on ehtinyt aiheuttaa Euroopalle jo kaksi shokkia. Ensimmäinen tuli Trumpin lausunnoista, joitten mukaan Kanada, Grönlanti ja Panama tulisi liittää osaksi USA:ta.  Tämä aiheutti Euroopassa ”Katsokaa, keisarilla ei ole vaatteita!” -paniikin, ja Helsingin Sanomien kommentaattorikin parahti epäuskoisena: ”Tämä ei ole se NATO, johon Suomi liittyi!” 

Maa järkkyy jalkojen alla, kun ”läntiset arvot”, joita edistämässä ja puolustamassa eurooppalaiset poliitikot ovat NATO-lippujen alla marssineet, ovat osoittautuneetkin vain ohueksi savuverhoksi, jonka takaa ovat nyt paljastuneet USA:n kovat ja kylmät yksityiset edut – selvästi erilaiset kuin eurooppalaisten edut, ja usein näille täysin vastakkaiset.

Toinen shokki tuli, kun Trump käynnisti Ukrainan rauhanneuvottelut puhelinsoitolla Putinille, ja hänen ministerinsä kävivät esittelemässä tilannetta Euroopassa. Trump sanoi suoraan, että Ukrainan sota on USA:n edellisen hallinnon haluama, valmistelema ja provosoima sijaissota Venäjää vastaan, ja se ei olisi koskaan syttynyt, jos hän olisi ollut presidenttinä. 

Tämä on todellinen täyskäännös aikaisempaan viralliseen retoriikkaan, jonka mukaan sodan ainoana syynä on Venäjän laajentumishalu ja Putinin mielivaltainen ja provosoimaton hyökkäys.

Ajatus sijaissodasta ei sinänsä ole uusi, vaan monet politiikan tutkijat niin Euroopassa (prof. Sakwa, prof. Diesen) kuin USA:ssakin (prof. Mearsheimer, prof. Sachs) ovat alusta lähtien olleet tätä mieltä, mutta heidät on tähän asti länsimediassa leimattu Kremlin propagandisteiksi. Lisäksi Trump ja hänen ministerinsä totesivat, että sota on käytännössä jo hävitty – mihinkään niistä tavoitteista, joita Ukraina ja NATO ovat asettaneet, ei tulla pääsemään. 

Ukraina joutuu myöntymään alueluovutuksiin, siitä ei tule NATO:n jäsentä vaan puolueeton, eikä USA tule lähettämään joukkoja avuksi eikä osallistumaan sodan jälkihoitoon, vaan se jää Euroopalle. Euroopan turvallisuus ei enää kaiken kaikkiaan ole USA:n ykkösprioriteetti, joten Euroopan on parasta heti alkaa pitämään parempaa huolta itsestään.

Tällainen äkkikäännös on luonnollisesti aiheuttanut Euroopassa koko joukon hysteerisiä reaktioita ja syytöksiä Trumpille Euroopan pettämisestä. Suurin osa Euroopan poliittisesta eliitistä on kahlinnut itsensä ja uransa jatkon tiukasti Ukrainan sotaan, ja päästäminen siitä irti vaikuttaa mahdottomalta. Niinpä yleinen reaktio rauhanneuvottelujen käynnistymiseen on ällistyttävästi ollut se, että sotaponnistuksia Ukrainassa täytyy nyt entisestään lisätä, ja Euroopan täytyy ryhtyä varustautumaan entistä tehokkaammin – samaa kuin ennenkin, mutta enemmän. 

Kukaan ei tunnu ajattelevan, että Trumpin skandaalipaljastus USA:n roolista Ukrainan sodan varsinaisena alkuunpanijana muuttaa tilanteen kokonaan toiseksi: Vladimit Putin ei olekaan sellainen mieletön valloittajadiktaattori, minä länsimedia on vuosia hänet esittänyt. Euroopan valkyyrioiden Kallaksen, Baerbockin ja von der Leydenin toistamalta tuomiopäivän sanomalta, että jos Putinia ei nyt pysäytetä, niin hän hyökkää seuraavaksi syvemmälle Eurooppaan, on kerrassaan pudonnut pohja pois.

Paljastus koskee Suomea erityisen paljon: olihan meillä puolueettomana maana yli 70 vuotta hyvät naapurisuhteet ensin Neuvostoliittoon ja sitten Venäjään, ja kun luovuimme puolueettomuudestamme ja liityimme NATO:on, ainoana perusteluna sille oli väite, että Suomen turvallisuustilanne oli ratkaisevasti muuttunut Venäjän ennakoimattoman ja provosoimattoman valloitushyökkäyksen vuoksi; Venäjään ei voinut enää luottaa, vaan se saattaisi hyökätä Suomeenkin milloin vain, ja siksi tarvitsimme lisäturvaa. 

Trumpin paljastus kertoo, että tämä ei lainkaan pitänyt paikkaansa: Suomen tilanne EI ollut muuttunut – puolueeton Suomi oli ja olisi edelleen Venäjälle erittäin hyödyllinen puskurivyöhykkeenä – eikä Suomen tilannetta voinut mitenkään verrata tilanteeseen Ukrainassa, missä USA oli vuosikausia juonitellut tilanteen kärjistämiseksi konfliktiin asti.

Trump voi, kenties Nobel-kiilto silmissään, haaveilla nopeasta rauhasta, mutta se riippuu paljon siitä, kuinka realistinen kuva hänellä on tilanteesta. Siinä suhteessa neuvottelut voivat osoittautua mutkikkaiksi: Venäjä on useaan otteeseen ilmaissut halunsa neuvotella laajemmasta kokonaisuudesta, eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelystä, jolla kyettäisiin luomaan pysyvä rauhantila Venäjän länsi– ja Euroopan itärajalle. 

Tämä koskettaa myös Suomea, koska sen asema on Ukrainan jälkeen seuraavaksi suurin kivi Venäjän kengässä. Moni suomalainen poliitikko uskoo sellaiseen joulupukkiin, että USA tulee Suomeen puolustamaan sitä Venäjää vastaan, vaikka todellinen syy on mahdollisuus painostaa ja uhata Venäjää. 

NATO- ja DCA-sopimusten avulla USA pääsee nyt uhkaamaan keskeisiä solmukohtia Pietaria ja Murmanskia, ja tämä on varmaan Venäjästä melko sietämätöntä. Niinpä Suomen kysymys tulee mahdollisesti myös nousemaan esille Ukrainan rauhanneuvotteluissa. Kun USA on nyt oman ilmoituksensa mukaan vähentämässä panostusta Euroopan ”puolustamiseen”, on epävarmaa, mahtaako mitään tukikohtia Suomeen koskaan tullakaan.

Suomella itsellään olisi nyt mahdollisuus ottaa todella merkittävä askel Euroopan turvallisuustilanteen parantamiseksi sanoutumalla irti DCA- ja NATO-sopimuksista ja julistautumalla uudelleen puolueettomaksi. 

Suomen vienti mukaan näihin sopimuksiin on perustunut tietoon, joka on osoittautunut paikkansapitämättömäksi: virheestä ei ole vielä ehtinyt kuitenkaan aiheutua vakavaa haittaa, ja se voidaan korjata. Valitettavasti Suomen nykyisellä, sotauhon makuun päässeellä hallituksella tuskin on tähän tarvittavaa henkistä joustavuutta. 

Sotauhon vastapainoksi tarvittaisiin rauhanoppositio, joka ajaisi puolueettomuuden asiaa. Puolueettomuutta kannatti vielä muutama vuosi sitten lähes 70% suomalaisista yli puoluerajojen, emmekä me ole hävinneet minnekään. Sellaisille aloitekykyisille poliitikoille puoluekannasta riippumatta, jotka haistavat tuulen nyt kääntyneen, olisi tässä oivallinen liike johdettavaksi.

Oululainen emeritusprofessori Kari Kuutti on Naapuriseuran uusi kolumnisti.