Britannian entinen pääministeri Boris Johnson tapasi Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin viime viikolla republikaanien puoluekokouksessa Milwaukeessa. Lyhyestä keskustelustaan Trumpin kanssa Johnsonilla oli julkisuuteen vain yksi viesti: Ukraina ja länsi voivat luottaa Trumpiin, tuki Ukrainalle jatkuu.
Johnson suuntasi sanansa ennen kaikkea niille, joiden mielestä republikaanien presidenttiehdokas ja mahdollinen tuleva presidentti olisi uhka Yhdysvaltain Ukrainalle antaman sotilaallisen tuen jatkumiselle tai Yhdysvaltain jäsenyydelle sotilasliitto Natossa. Johnsonin mielestä kumpikaan ei ole totta.
Johnson kertoi Trumpin tukevan Ukrainaa. ”Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi vahva ja päättäväinen tukiessaan maata ja sen demokratiaa”. Johnson sanoi Trumpin ymmärtävän, että Ukrainan häviö sodassa olisi massiivinen tappio myös Yhdysvalloille.
Britannian entinen pääministeri oli myös vakuuttunut siitä, että Trump haluaa lopettaa Ukrainan sodan suurin piirtein lännen ehdoilla. ”Uskon, että Trump lopettaa sodan ehdoilla, jotka sopivat sekä Ukrainalle että lännelle”.
Harva enää muistaa, että ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump aloitti Ukrainan sotilaallisen tukemisen myös sellaisilla aseilla, joita presidentti Barack Obama kieltäytyi antamasta Ukrainalle.
Trump onkin monta kertaa myöhemmin muistuttanut, että hän presidenttinä tuki Ukrainaa mm. panssaritorjuntaohjuksilla.
Obamaa ja varapresidentti Bidenia Trump arvosteli mm. heikosta reagoinnista vuoden 2014 Krimin tapahtumiin. ”Kukaan ei presidenttinä ole ollut kovempi Venäjää kohtaan kuin minä”, Trump muistaa sanoa myös nykyisin.
Kun Zelensky ja Trump keskustelivat äskettäin puhelimessa, esillä oli myös Trumpin mahdollinen vierailu Ukrainassa, vaikka ajankohdasta ei toistaiseksi ole sovittu.
Zelenskyn lehdistösihteeri Serhii Nykyforov kuitenkin halusi mainita presidenttien keskusteluista yhden mielenkiintoisena pitämänsä Trumpin toteamuksen: ”Älkää uskoko vääriä uutisia siitä, että hänen voittonsa presidentinvaaleissa olisi hyödyllistä Venäjälle”.
Vaikka Trumpin ns. rauhansuunnitelmaa Ukrainan ja Venäjän sodan lopettamiseksi ei ole julkistettu ja ehkä kattavaa suunnitelmaa ei vielä ole olemassakaan, suunnitelman nimi kuitenkin tiedetään. Se on pahaenteinen ”Rauha voiman avulla”.
Johnson ”paljasti” Trumpin rauhansuunnitelman
Uudessa kolumnissaan brittiläisessä Daily Mail-julkaisussa Johnson kertoi muutama päivä sitten, minkälainen Trumpin Ukrainaa koskeva ns. rauhansuunnitelma saattaa olla. Ei siis ehkä ole, mutta saattaa olla.
Johnsonin oli kuitenkin pakko tehdä se varaus, ettei hän tiedä tarkasti, mitä Trump aikoo tehdä, mutta sanoo kirjoituksessaan kertovansa, mitä Trump voisi tehdä. Ja ehkäpä ennen kaikkea, mitä hänen pitäisi tehdä. Johnsonin roolin tuntien kolumnista selviää, mitä Ukrainan johto juuri nyt haluaa.
Johnsonin mukaan ensiksi Trump antaisi Ukrainalle luvan pommittaa Venäjää rajusti läntisillä aseilla ilman minkäänlaisia rajoituksia. Pitkälle kantavilla ohjuksilla iskettäisiin kohteisiin syvällä Venäjällä. Näin Britannian entisen pääministerin mukaan vahvistettaisiin Ukrainan ja lännen neuvotteluasemia tulevissa neuvotteluissa Venäjän kanssa. Pommitusten takia Venäjän presidentin Vladimir Putinin olisi Johnsonin mielestä taivuttava neuvottelemaan.
Venäjän olisi Johnsonin mukaan ”Trumpin suunnitelmassa” vetäydyttävä ainakin niihin asemiin, joissa se oli ennen helmikuussa 2022 alkanutta sotaa. ”Ja muu osa Ukrainasta olisi julistettava alueeksi, jonka asemasta päätettäisiin tulevaisuudesssa”. Ukrainan pitäisi päästä myös EU:n ja Naton jäseneksi niin pian kuin mahdollista.
Johnson varoittaa myös Venäjän sotilaallisesta voitosta. Se olisi Yhdysvalloille ”suunnaton tappio, jonka Trump ymmärtää”. Putinin uhka muita maita kohtaan kasvaisi heti ja Ukrainan häviö johtaisi Johnsonin mukaan myös Kiinan uhan kasvuun Taiwania vastaan, samoin Hizbollahin uhan kasvuun Israelia vastaan.
Vastineeksi rauhasta Johnson arvioi Trumpin voivan tarjota Putinille Ukrainassa asuvien venäjänkielisten kansalaisten suojelua ”erityistoimilla”, joita hän ei tarkenna. Ja Venäjälle voitaisiin antaa mahdollisuus liittyä uudelleen G7-maiden yhteistyöhön. Suhde Natoonkin voisi olla ”mahdollista normalisoida”.
Johnsonin ”Trumpin mahdolliseksi rauhansuunnitelmaksi” kuvailema kytkös kiihdyttäisi heti sotatoimia ja laajentaisi sotaa. Lännen Ukrainalle antama aseavu lisääntyisi heti tuntuvasti ja länsiaseita voitaisiin heti käyttää ilman nykyisiä rajoituksia myös iskuissa syvälle Venäjän alueelle.
Muu osa ”rauhansuunnitelmasta” on pelkkää koristetta.
Johnson on Ukrainan johdon lobbari
Johnson toimii nykyisin Ukrainan nykyhallinnon ja ennen kaikkea presidentti Volodymyr Zelenskyn julkiskuvan kirkastajana. Johnson pitää ahkerasti yhteyttä sellaisiin tahoihin, joilla on merkitystä Ukrainan lännestä saaman mittavan poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen tuen jatkamisessa. Tästä syystä hän tapasi myös Trumpin, vanhan ystävänsä.
Suomalaisessa mediassa ei liene kertaakaan mainittu, että sotaisista puheistaan tunnettu Yhdysvaltain neokonservatiiveja aina myötäillyt Johnson on tällä haavaa Ukrainan lobbari. Ehkäpä suomalaismedia vaikenee asiasta siksi, että samaan lobbariryhmään kuuluu myös sotahaukkana tunnettu entinen pääministeri Sanna Marin (sd).
Ukrainan johto on aloittanut oman hymykampanjansa, tosin hampaita kiristellen. Kohteena on nyt erityisesti Trump. Vielä jokin aika sitten Zelensky ja muut ukrainalaiset poliitikot arvostelivat Trumpia kovasanaisesti Ukrainaa koskevista lausunnoista. Trump on puhunut ajoittain hyvinkin kriittisesti Ukrainan mittavasta tukemisesta.
Ukrainan johto ymmärtää, että kyse on nyt viimeisistä hetkistä mahdollisen presidentti Trumpin saamisessa myötämieliseksi Ukrainan sotaponnisteluille. Siksi sekä Trumpiin että hänen lähipiiriinsä yritetään nyt kaikin keinoin vaikuttaa. Sillä asialla oli liikkeellä myös Johnson.
Ukrainan varapääministeri Olha Stefanishyna väitti, että Johnson tapasi Trumpin pelkästään omasta aloitteestaan, mutta piti tätä hyvänä, koska Johnson on varapääministerin mukaan hyvin perillä siitä, mitä Zelensky ja ”kaikki ukrainalaiset” ajattelevat. ”Meidän pitää arvostaa hänen rohkeuttaan”.
Johnson on vieraillut Ukrainassa senkin jälkeen, kun hänet oli siirretty pois Britannian politiikan keskiöstä. Viime vuoden syyskuussa, palattuaan viikkoa aikaisemmin vierailultaan Ukrainasta, Johnson vaati julkisesti Trumpia jatkamaan Yhdysvaltain mittavaa sotilaallista tukea Ukrainalle, jos tulee uudelleen valituksi maansa presidentiksi.
Trumpiin yrittävät vaikuttaa myös muut Ukrainan amerikkalaiset ystävät; kaikkein aktiivisimpana sotakiihkoilijana tunnettu senaattori Lindsey Graham, joka haluaisi lähettää Ukrainaan entistä tehokkaampia aseita ja poistaa kaikki rajoitukset aseiden käytöstä. Senaattori on neuvonut Ukrainan asevoimia myös tuhoamaan Krimille johtavan Kertsinsalmen sillan.
Trumpin entinen ulkoministeri Mike Pompeo, joka johti hetken aikaa myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelua CIA:ta, kuuluu hänkin Ukrainan amerikkalaisiin ystäviin.
Heidän molempien on arvioitu olevan myös Ukrainan palkkalistoilla olevia lobbareita.
Ukrainan mittavan sotilasavun jatkamisen puolesta on jo pitkään puhunut myös Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Mike Johnson. Hän piti huolta siitä, että runsaan 60 miljardin dollarin aseapupaketti sai myös Trumpin tuen ja hyväksyttiin, vaikka enemmistö republikaanijäsenistä vastustikin uutta tukipakettia.
Ukrainalla oli selvästi myös oma ehdokas Trumpin varapresidentiksi. Huonosti harkituista nimityksistään ensimmäisellä kaudellaan tunnetuksi tullut Trump ei nyt kuitenkaan valinnut Ukrainan tukemaa ehdokasta, floridalaista senaattoria Marco Rubiota, vaan päätyi pitkän harkinnan jälkeen nuoreen senaattoriin James David Vanceen.
Republikaanisenaattorien keskuudessa Vance on tullut tunnetuksi Ukrainan sotilaalliseen tukeen kaikkein kriittisimmin suhtautuvana lainsäätäjänä. Ainakin toistaiseksi.
Johnson kaatoi jo saavutetun yhteisymmärryksen Ukrainan ja Venäjän välillä
Kovin moni lännessä ei tiedä sitä, että Britannian pääministerinä Johnson piti huolta siitä, ettei Ukrainan johto saanut hyväksyä Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvotteluissa Istanbulissa keväällä 2022 saavutettua yhteisymmärrystä sotatoimien lopettamisesta, Venäjän vetäytymisestä eräiltä Ukrainan alueilta ja Ukrainan pysymisestä jatkossa Nato-jäsenyyden ulkopuolella.
Johnson kävi pikakäynnillä Kiovassa 9.4.2022 ja ilmoitti, ettei Ukraina saa hyväksyä yhteisymmärrystä, vaan sen on jatkettava sotaa. Hän puhui myös Yhdysvaltain nimissä.
Turkin silloin ulkoministeri Mevlut Covusoglu, joka maansa presidentin Recep Tayyip Erdoganin tavoin toimi isäntänä Ukrainan ja Venäjän välisissä keskusteluissa, kertoi minulle jo vuoden 2022 toukokuun alussa, etteivät Britannia ja Yhdysvallat halunneet Ukrainan hyväksyvän neuvotteluvaltuuskuntien valmistelemaa sopimusta, vaan halusivat jatkaa sotaa ”viimeiseen ukrainalaiseen” saakka.
Menestyksekkäitä neuvotteluja Ukrainan puolelta Istanbulissa johtanut David Arakhamia kertoi marraskuussa 2023 Britannian pääministerin henkilökohtaisesti estäneen Istanbulin rauhansopimuksen hyväksymisen.
Arakhamian mukaan Johnson ilmestyi ennalta ilmoittamatta Kiovaan ja ilmoitti, ettei sopimusta pidä hyväksyä ja että sotaa on jatkettava. Arakhamia johtaa Zelenskyn parlamenttiryhmää Ukrainan radassa.
9 kommenttia julkaisuun “”Ukraina ja länsi voivat luottaa Trumpiin””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suomen entinen pääministeri Sannan Marin Sanna Marinhan se lausui, että Suomi on voittanut kaikki käymänsä sodat Venäjää vastaan. Tämän ja Ukrainan kriisiä koskevien lausuntojensa valossa häntä ei voida pitää minään sotahaukkana, vaan syystä tai toisesta lähinnä sotakiimaisena hanhena, joka hourailee asioista joista ei tiedä mitään.
Istuva presidentti Alexander Stubb, oli hänkin samoilla linjoilla ja taisi lukumääräisesti nimetä peräti 30 voitettua sotaa, yksilöimättä näitä sotia millään tavoin. Lainatakseni ilmaisua ”kuovi” Väinö Linnan ”Tuntemattomasta Sotilaasta”, niin Stubbia lausuntojensa perusteella voisi nimittää vaikkapa ”sotakuoviksi”, vaikka korpraalikuvernöörin nimityskin on osuva ja todenmukainen. Kuvernementin hallinto vaan ei ole Suomessa, mutta kullekin arvostuksensa mukaan, vaikka eivät olisikaan kaikki muumit veneessä. Sama se, mitkä ovat kyvyt, kun ylin komento jo on maan ulkopuolella.
Toisaalta tässä komentoasetelmassa piilee toivon kipinä sikäli, että jos tarkastellaan esim. Ukrainan tapahtumia, niin sotilaallisesti tämä nk. ”Länsi” on jo sotkeutunut omaan näppäryyteensä, jossa merkittäviä voittoja kirjataan vain mediasodassa ja puheissa, mutta ei todellisuudessa. Projisoituna Pohjoiskalotin alueelle, Ukrainan malli Suomen osalta tulee päätymään katastrofiin. Toivottavasti sitten, kun järki voittaa hourailut, niin tapahtumat ja niiden syyt syypäineen selvitetään ja analysoidaan kunnolla, eikä lakaista maton alle kuten 1918 jälkeen tai kirjoiteta todellista kuvaa uudeksi sen jälkeen kun on tultu toiseksi sodassa ”neukkulaa” vastaan. Urheilukilpailuissa hopeamitali on hyvinkin arvostettava, etenkin jos se on saavutettu kansainvälisillä areenoilla, mutta sodassa toiseksi tulleelle sanellaan ehdot. Jos nyt jo kertaalleen hävinnnyt toistamiseen tekee saman skitsofreenisen virheen sotkiessaan ilmansuunnat vihollistensa osalta keskenään, niin ei ole paljoa ymmärrystä enää odotettavissa.
Kolumnissaan Jaakko Laakso kuvailee Johnsonin käsitystä Trumpin rauhansuunnitelmasta seuraavasti:
** / ”Johnsonin oli kuitenkin pakko tehdä se varaus, ettei hän tiedä tarkasti, mitä Trump aikoo tehdä” ** / Johnson ei siis tiedä, mutta kailotus kyllä jatkuu.
** / ”mutta sanoo kirjoituksessaan kertovansa, mitä Trump voisi tehdä. Ja ehkäpä ennen kaikkea, mitä hänen pitäisi tehdä.” ** / Ts. ”Lontoosta” jo yliheivattu yksilö haluaisi määrätä Washingtonia tekemään sitä, mihin Lontoo ei itse pysty. Tähän liittyy tiettyä komiikkaa sikäli että kun Washingtonkaan ei oikein pysty. Eikä yksistään sisäpoliittisista ongelmista johtuen, joissa kumpikin taho kamppailee.
Lainaan vielä Laaksoa:
** / Johnsonin mukaan ensiksi Trump antaisi Ukrainalle luvan pommittaa Venäjää rajusti läntisillä aseilla ilman minkäänlaisia rajoituksia. Pitkälle kantavilla ohjuksilla iskettäisiin kohteisiin syvällä Venäjällä. ** /
Jos näin todella tapahtuisi, niin mikä ihme panisi ajattelemaan, että tällaisten tapahtumien jälkeen nk. Lännessä olisi enää ”neuvottelevia” tahoja, tai paikkoja neuvottelujen järjestämiseksi. Eikö looginen johtopäätös olisi, että kynnys on ylitetty ja nyt tulee sitten turpiin kunnolla, ja sen jälkeen sanellaan kuka tekee ja mitä tekee. Aikanaan olisi voitu neuvotella, mutta se ei lännelle sopinut. Puheet on nyt puhuttu, ja lupaukset rikottu. Nyt on aika panna asiat järjestykseen. Ajatuskin siitä, että Venäjä nykyisten konjunktuurien vallitessa pilkottaisiin paloihin, joita sitten jaettaisiin kuin läänityksiä kaikille lännen imperialistien kavereille, on täysin epärealistinen. Siitä huolimatta poliittinen Suomi eliitteineen näyttää roikkuvan tässä ajatuksessa kiinni. Muustahan ei voi olla kysymys, koska muutoinhan Suomen täysin idioottimaisen politiikan harjoittamiselta puuttuisi konkreettinen tavoite. Tällaisiin tavoitteisiin viittaisivat myös presidentti Stubbin Karjalaa koskevat lausahdukset. Stubbin isovanhemmat joita hän karjalaisiksi juurikseen nimittää, olivat Stubbin kylästä Pedersören Ähtävältä todennäköisesti paremman elämän toivossa Karjalaan muuttaneita siirtolaisia. Jos samaa logiikkaa karrikoidusti sovellettaisiin nykyaikaan, niin jokaisen ulkomailla, esim. USA:ssa välilaskun tehneellä olisi ameriikkalaiset juuret.
** / Näin Britannian entisen pääministerin mukaan vahvistettaisiin Ukrainan ja lännen neuvotteluasemia tulevissa neuvotteluissa Venäjän kanssa. ** /
Tämä kyllä kuvastaa ajatusmaailmaa, jossa imperialismi jälleen loistaa läsnäolollaan. Venäjän ja Ukrainan väliset neuvottelut voisi jotenkin vielä ymmärtää, mutta mitä länsi tässä neuvottelukumppanina Ukrainan asiassa tekee, ellei sillä ole pitkällemeneviä omia intressejä Ukrainan suhteen. Mistä länsi siis neuvottelisi Venäjän kanssa kyseenalaisilla neuvotteluresursseilla.
Lännen resurssit on nähty siinä miten taloussanktiot purevat. Sukkahousuista on revitty kaikki mahdollinen Venäjän lannistamiseksi, eikä sillä ole saavutettu muuta kuin Venäjän vaurastuminen, ja multipolaarisen maailman nopeampi integroituminen, joka sinänsä on hyvä asia. Tässä valossa on pian historiaa se yhteisö, jonka tunnusmerkkinä on pippeliään pitelevä poika kuseksimassa, -juuri ja juuuri yli omien varpaittensa. Kaari ei pian enää riitä ja suihkukin hajoaa ympäriinsä kuin kasvimaan sadettimesta. Sama koskee myös Natoa, johon Suomen poliitikot joko hädissään tai ahneuttaan saivat Suomen maksumiehenä liitetyksi.
Kuka siis neuvottelee ja mistä rauhasta, missä, milloin ja millä argumenteilla ja vieläpä kyseenalaisin eväin, jos Johnsonin selitysten mukaiset skenaariot menisivät konkretian asteelle? Johnsonin hourailut ovat tässä vailla realistisia perusteita.
—
** / Britannia ja Yhdysvallat eivät halunneet Ukrainan hyväksyvän neuvotteluvaltuuskuntien valmistelemaa sopimusta, vaan halusivat jatkaa sotaa ”viimeiseen ukrainalaiseen” saakka. ** /
Tämä voidaan nähdä myös niin, että kaikki Ukrainan mineraali-, energia ja viljelysmaaresurssit, joita vielä ei ole kaapattu, kupataan läntisen hegemonian haltuun. Asia pitää vain nähdä oikeassa valossa. Swedutkin ovat siellä kuin korppikotkat haaskalla. Tässä yhteydessä voitaisiin todeta tiettyä analogiaa ja tulevaisuuden kuvia myös Suomen osalta.
Kun tota elämään kyllästyneen näköistä mörköä katsoo, niin ei voi olla varma kummalta puolelta hilserajaa ukko on enemmän sekaisin. Laajennettu itsemurhako lienee tähtäimessä..
Miten olisi tällainen rauhansopimus: Venäjä pitää siihen liittyneet alueet ja sallii Ukrainan liittyä Euroopan unioniin, mutta ei Natoon. Lisäksi sovitaan erikseen Ukrainan turvatakuista ja siitä, ettei Ukrainan kautta kohdistu Venäjään sotilaallista uhkaa. Rauha voisi syntyä tältä pohjalta hyvinkin nopeasti.
Toki vielä parempi, jos pystytään sopimaan laajemminkin Euroopan turvallisuusjärjestelyistä. Siinä yhteydessä Suomi saisi tilaisuutensa irrottautua typerästä Venäjän sotilaallisesta uhkaamisesta.
Lopulta on kysymys siitä, jatkaako USA yritystään kaataa Venäjä ja jos jatkaa, niin miten. Jos ei jatka, niin tie on auki vaikka minkälaisille Euraasian mannerta (ja koko maailmaa) hyödyttäville järjestelyille, jotka saisivat Suomenkin kellokkaat piilottamaan taas russofobiansa odottamaan otollisempia aikoja.
Lännen propagandassa pelotellaan ”Venäjän voiton” seurauksilla. En usko Venäjän suunnittelevan mitään hyökkäyksiä minnekään Ukrainan vihollisuuksien jälkeen. Venäjän tahtoma rauhan tilahan tarkoittaisi mm. paikallisen väestön tahdon toteutumista Venäjään jo liittyneillä alueilla ja siitä sopimista, ettei Venäjää uhkailla jatkossa Ukrainasta käsin.
Se mitä tapahtuu Ukrainan sotimisen jälkeen, riippuu nähdäkseni ennen muuta siitä, miten USA-Nato sulattaa tilanteen. Jos yritykset kaataa Venäjä jatkuvat, saattaa jatkua sotiminenkin – jos ei konkreettisesti, niin sodan vaara ainakin sekä sodan kaltainen tilanne talouspakotteineen ja propagandoineen.
Venäjälle merkittäviä Venäjän ulkopuolisia alueita ovat tietääkseni ainakin Abhasia, Etelä-Ossetia ja Transnistria. Jos vihollisuudet jatkuvat, Venäjälle voi tulla kiusaus tai tilaisuus vakiinnuttaa niiden asema vaikkapa liittämällä ne itseensä, mikäli niiden asujaimisto niin haluaa. Ääritapauksessa Ukrainasta voi tulla sisämaavaltio.
Mutta siis asiallinen rauha Ukrainaan, niin uskoakseni Venäjän puolelta ei ole mitään esteitä suhteiden normalisoimiselle länsimaiden kanssa. Suomi tosin saattaa olla pitkään erityinen ongelma, mikäli USA ei tule järkiinsä ja saa Venäjää vakuuttuneeksi Suomesta käsin muodostuvan sotilaallisen uhkan vähäisyydestä. Suomeen valehtelemalla aikaansaatu russofobia on tietysti ongelma sekin.
Viime tietojen mukaan ukraina alkaa olla romahduspisteessä.Orban uumoili että Venäjä lyö kohtapuolin pykälää suurempaa silmään ja kehoitti pikaisesti rauhaneuvotteluihin ukrainaa.Nyt tulee kyllä mieleen kääntää Johnsonin väitteet toisinpäin, niinkuin yleensäkkin lännen väitteille on käynyt.Johnsonin puheisiin en luota en sitten yhtään.Hän on tasonsa näyttänyt mikä ei ole kovinkaan mairitteleva.Kuten olen sanonut. Venäjän asearsenaalin tietäen olisi lännen kannattanut jättää ukraina liittämättä sijais-sotaan.Venäjällä on kokemuksensa hyökkääjistä ja on aivan varmasti niihin oppinut varautumaan.Pinta-alaltaan noin suurella maalla kuin Venäjä on, on pidettävä äärimmäinen varautuminen mahdollisen hyökkääjän varalta ja ei ole epäilystäkään etteikö näin olisi.Kekkonen totesi aikoinaan Neuvostoliiton murskaavan Suomen yhdessä yössä niin halutessaan, tokkopa tilanne on nykyään juuri kummoisampi.Tositilanteen tullessa päälle tuskin puhutaan kovinkaan voimaannuttavasta kokemuksesta.Luulot on luuloja ja tositilanteet tositilanteita.
ex-PM Johnson on siis nykyään globalistien lobbari jonka tehtävä on levittää WEST:in ”ilosanomaa” kaikkeen maailmaan. Muusikkopiireissä tiedetään miten raskasta on pudota suosikista tuntemattomuuteen. Sitä eivät kaikki kestä ja tuloksena on itsemurhia. Ehkäpä hra Johnson yrittää kynsin hampain roikkua näyttämöllä koska sieltä putoaminen on narsistille kauhistus.
Jotenkin tuntuu, että Ukraina on alkanut menettää luottamusta länteen. Jos Ukraina ja Venäjä olisivat tehneet rauhan Turkissa, niin tilanne kentällä olisi aivan toinen. Nyt on Ukrainan joukot murtumaisillaan, joukot ovat vähentyneet ratkaisevasti. Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba lähti kiireellä Kiinaan neuvottelemaan Venäjän rauhanehdoista, jotta tietäisivät ehdot neuvotteluihin, kun Venäjä on pöydän toisella puolella. Yhtäkaikki, Venäjän saavutetut alueet mukaan lukien Krim, tulevat jäämään Venäjän hallinnolle. Mitä pidempään sota kestää, sitä enemmän Ukraina menettää alueita sekä valtavan määrän joukkoja.
Muistelen lukeneeni Venäjänkin ilmaisseen, että se ei usko Trumpin valinnan lopettavan sotaa.
Enpä oikein usko Johnsonin juttuja. Kyllä kai nyt jokainen ymmärtää sen, mitä siitä seuraa, jos Venäjää aletaan pommittaa ns. lännen sanelemaan rauhaan. Myös Trump ymmärtää tämän, paremmin kuin moni muu Amerikassa. Jos Trump valitaan presidentiksi, Ukraina saa tyytyä siihen, mitä sille tarjotaan. Sitä paitsi koko sota voi olla pian päätöksessään.