Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) kieltäytyy yhä vastaamasta kysymykseen, aikooko hallitus muuttaa ydinenergialakia siten, että ydinaseiden tuominen Suomeen ja myös kuljettaminen Suomen alueen kautta muualle sallittaisiin.
Kansanedustaja Johannes Yrttiaho (vas) on pyytänyt hallitusta vastaamaan kysymykseen vireillä olevan ydinenergialain muutoksesta jo useampaan kertaan, mutta hallituksen ministerit ovat eduskunnassa kieltäytyneet vastaamasta kysymykseen. Näin kävi myös maanantaina, kun eduskunta käsitteli ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa.
Ydinenergialaki toteaa yksiselitteisesti, että ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty. Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) on useampaan kertaan todennut, että lakia voidaan muuttaa.
Yrttiaho toivoi jälleen kerran, että pääministeri Petteri Orpo (kok) vastaisi kysymykseen pikaisesti. Yrttiaho piti Orpon aikaisempia puheita ydinenergialain muuttamisesta epämääräisinä ja ristiriitaisina. Kansanedustajilla on tiedonsaantioikeus, mutta Yrttiahon kysymykseen hallituksen ministerit eivät ole halunneet eduskunnassa vastata.
Yrttiaho muistutti myös, että vielä tämän vuoden alkupuolella Alexander Stubb, nykyinen Suomen presidentti, vaati ydinenergialain muuttamista ja vähintäinkin ydinaseiden kauttakuljetusten sallimista Suomen alueen kautta.
”Presidentti Stubb sen paremmin kuin maamme hallituskaan ei ole toistaiseksi missään yhteydessä ilmoittanut, ettei se sallisi jatkossa ydinaseiden sijoittamista Suomeen tai ydinräjähteiden kuljettamista alueemme kautta muualle”, totesi Yrttiaho.
Yrttiaho lisäsi, ettei niin tee valitettavasti myöskään ulkoasiainvaliokunta uudessa mietinnössään hallituksen selonteossa.
”Valiokunta ei sano sanaakaan ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen. Päinvastoin valiokunta toteaa yksimielisesti, että Suomen näkökulmasta ”heikentynyt turvallisuusympäristö edellyttää puolustuksen ja pelotteen vahvistamista eritoten Naton itäisellä ja pohjoisella sivustalla”. Maininta liittyy Suomen ydinasepoliitikkaan.
Yrttiaho kysyikin, aiotaanko pelotetta nyt siis vahvistaa sijoittamalla ydinaseita Pohjois-Euroopan alueelle.
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö oli yksimielinen. Edes vihreät tai vasemmistoliitto, jotka vielä aikaisemmin mm. presidentinvaalikampanjan aikana arvostelivat Stubbin ydinasepuheita, hyväksyivät nyt ulkoasiainvaliokunnan uudet kirjaukset Suomen ydinasepolitiikasta Naton jäsenenä.
Yrttiaho piti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintöä ydinasekannanottojen suhteen suurena pettymyksenä. Kansanedustajan mielestä eräät valiokunnan kannanotot vaikuttavat olevan suoraa lainausta sotilasliiton mainosesitteestä.
”Naton ydinasepelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, liittokuntaan kohdistuvan painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan”, väittää ulkoasiainvaliokunta. Valiokunta piti myös ”tärkeänä, että uutena Nato-jäsenenä Suomi vahvistaa osaamistaan myös liittokunnan tällä politiikkalohkolla” eli ydinasepolitiikassa.
Ulkoasiainvaliokunta ei edes mainitse, ettei Nato salli jäsenmaidensa liittymistä ydinaseet kieltävään kansainväliseen sopimukseen ja että Suomi on Naton jäsenenä nykyisin äänestänyt YK:ssa sopimusta vastaan.
Vahvemmaksi vakuudeksi valiokunta muistuttaa jälleen kerran siitä tosiasiasta, ”ettei Suomi ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita ja osallistuu lainsäädäntönsä määrittämissä puitteissa laaja-alaisesti Naton toimintaan”.
Ja kun nykyisin kaikessa pitää olla mukana myös huumoria, niin ulkoasiainvaliokunta sanoo pitävänsä ”tärkeänä, että Suomi Nato-maana jatkaa korkeaa profiiliaan eri asevalvonta- ja aseriisuntakysymyksissä, Naton ydinasepelotetta kyseenalaistamatta”. Tällä fraasilla peittyy se tosiasia, ettei Suomi kannata YK:n ydinasekieltosopimusta.
Valiokunta ei myöskään torju Suomen osallistumista ydinasesotaharjoituksiin. Mietintö mainitsee Suomen osallistuvan ”liittokunnan ydinpelotetta koskevan politiikan päätöksentekoon” kertomatta kuitenkaan sitä, että Naton ydinasevaltiot Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tekevät ydinasepolitiikassa täysin itsenäisesti päätökset kaikesta, myös ydinaseiden mahdollisesta käytöstä.
”Ydinenergialain kirjaukset ovat vanhentuneita – pidäkkeitä tai lukkoja ei tarvita”
Kansanedustaja Jani Kokko (sd) piti ydinenergialain kirjauksia ”kaiken kaikkiaan jo vanhentuneina”. Hänen mielestään on ristiriitaista, että ”meillä on lainsäädännössä tällaisia pidäkkeitä tai niin sanottuja lukkoja”.
Kokon mielestä pidäkkeet ja lukot ”on tehty maailmanaikana, jolloin Neuvostoliiton ydinaseita pelättiin, pelättiin, että Neuvostoliitto tuo niitä tänne, laadittiin siinä suhteessa lakiin”.
Nato-jäsenyys on kuitenkin sosialidemokraattisen kansanedustajan mukaan muuttanut koko tilanteen.
Suomi liittyi ”vapaaehtoisesti” Natoon ”saadakseen itselleen viime kädessä tuen idän uhkaa vastaan”. Tämä tuki tulee Kokon mukaan ”toteutumaan Yhdysvaltain ja Naton kollektiivisen puolustuksen ydinasearsenaalin kautta”.
Kokon mielestä ydinenergialainsäädännön ”päivittäminen ja siitä käytävä poliittinen keskustelu olisi yksi osoitus siitä, mitenkä Suomi on astunut tavallaan ulkopoliittisesti uudenlaiseen aikaan, lopullisesti pois sieltä Moskovan varjosta”.
Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru sanoi ydinenergialain olevan ”ikään kuin häntä YYA-ajalta”. Myös Kiuru kannatti lain muuttamista. ”Kun olosuhteet muuttuvat, niin lainsäädäntöä ja tulkintoja tulevasta kannattaa muuttaa sen mukaan eli avoimin mielin kannattaa siinä suhtautua”.
Kiuru ilmaisi tukensa myös sille, että ”tietty valmius tietysti pitää olla”, ja ”kumppaneilla täytyy olla oikeus liikkua täällä niin kuin Nato-maassa on soveliasta”.
Kokoomuskansanedustaja väitti myös, ettei ”kukaan ole halukas erityisesti Suomeen ydinaseita tuomaan”. Kiuru näytti kokonaan unohtaneen, mitä presidenttinä nyt oleva Stubb sanoi vielä alkuvuodesta ydinaseista.
Perussuomalaisten Sara Seppänen: Turvallisuutemme perustuu ydinasepelotteeseen
”Emme voi valita vain rusinoita pullasta. Me olemme Nato, eli me olemme jo osa tätä ydinasepelotetta”, sanoi perussuomalaisten Sara Seppänen. Hänen mukaansa Suomen turvallisuus perustuu ”pohjimmiltaan ydinasepelotteeseen”.
Kokoomuksesta perussuomalaisiin loikannut Lapin äänikuningatar piti ”todella tärkeänä, että myös me suomalaiset sisäistämme ja ymmärrämme olevamme osa tuota ydinasepelotetta. Olisi täyttä hölmöyttä kieltää tämän pelotteen antama suoja Suomen osalta”.
Seppänen väitti vastoin parempaa tietoaan, että ”emme me voi valita, mitä suojia me nyt sieltä yhteisestä puolustusliitosta valitsemme”.
Vuosi sitten vasemmistoliiton eduskuntaryhmän enemmistö oli valmis hyväksymään Nato-jäsenyyden ehdoitta ilman minkäänlaisia kansallisia varaumia ja rajauksia, niin nyt
se antoi tukensa myös varustelumäärärahojen tulevalle ennätysmäiselle korotukselle. Sen suuruudesta päättäminen ulkoistettiin sotilasliitto Natolle.
Samalla tavoin annettiin tuki myös Naton pysyvälle sotilaalliselle läsnäololle Suomessa, Naton maavoimien alaesikunnalle ja ns. eteentyönnettyjen taistelujoukkojen läsnäololle Suomessa. Puolueista vasemmistoliitto oli myös ensimmäinen, joka oikein puoluekokouksen päätöksellä hyväksyi kesällä 2022 ydinaseiden sijoittamisen Suomeen, tosin vain sodan aikana.
Nyt – jos ydinenergialain muutos toteutuu – ydinaseita voidaan sijoittaa Suomeen myös rauhan aikana. Vasemmistoliiton ja vihreiden puoluejohdot eivät näytä tätä vaaraa lainkaan näkevän tai siitä välittävän, vaikka muiden keskeisten puolueiden johtajat kabineteissa yhdessä tätä lainmuutosta parhaillaan pohtivat.
24 kommenttia julkaisuun “Valiokunta ylisti Naton ydinpelotetta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tässä joutuu kysymään, ketä voi enää äänestää missään vaaleissa? Eduskuntapuolueet ovat kaikki valmiita sotaan. Kristillisdemokraateissakaan ei ole autuaita rauhantekijöitä ja perussuomalaiset ovat ääriglobalisteja.
Yrttiahon kaltaiset kansanedustajat ovat majakkoja pimeässä pyvästalossa. Ongelma kuitenkin on, että heitä äänestämällä tuki menee sotahulluille, mutta pelokkaille puoluetovereille. Jos vaaleissa tarjolla on läpeensä rauhantahtoinen ja Yrttiahon tapaan rohkeasti suunsa auki saava puolue, ääneni menee sille.
Minä annan ääneni Vapauden liitolle. Jos ei ole VL:n ehdokkaita, niin en äänestä ollenkaan. Pettureille en anna ääntäni.
Muun muassa edellä mainituista syistä puolueemme vakaa tarkoitus on poistaa rikoslaista kohdat “kiihotus kansanryhmää kohtaan” ja järkeistää “uskonrauhan rikkomispykälä” sellaiseen muotoon, että ainoastaan konkreettisesti uskonmenoja häiritsevä toiminta lasketaan uskonrauhan häirinnäksi.
”Uskon asiat pitäisi pitää erillään koko valtion ja kuntien elämästä!” minun kannanotto!
Tuossa oli mm. sellaisia asioita, joita en allekirjoita Heidän politiikassa. Ja toinen asia on että takinkäännös valtaan päästyään on usein nähty. Jo se että mukana on sellaisia henkilöitä joiden politiikka ei vastaa minun näkemyksiä! Toistaiseksi en äänestä, vaikka olen sitä tehnyt joka kerta noin 70 vuotta! Meidät on petetty!
Puheiden mukaan Suomen natoon liittymisprosessin aikana jopa ohjusisku Venäjältä Suomeen olisi mahdollinen, ei tapahtunut.Mitä harmia Venäjä on aiheuttanut Suomelle jäsenyyden aikana, ei tule yhtäkään todellista mieleen.Suomi on nostanut itsensä tikun nokkaan, vaikka Venäjän näkökulmasta focus on aivan muualla kuin Suomessa, kuten olemme saaneet huomata.Toivottavasti saadaan rauha aikaan Trumpin ja Puuttinin toimesta, ja sodan pääpukari porukat vastuuseen toimistaan.
Minusta Venäjältä on ehkä odotettu liian suurta luottavaisuutta Natoa ja USA:ta kohtaan.
En ole nähnyt missään esimerkiksi ilmoitettavan, että Nato olisi tarjonnut turvatakuita Venäjälle, kun on puhuttu Ukrainan Natoon liittymisestä; neuvotteleva asenne ja poliittinen realismi on tuntunut puuttuvan täysin siitä hankkeesta.
Keskustelupalstoilla näkee lapsellisia huomautuksia kuten että Nato on puolustusliitto, ei hyökkäysliitto. Venäjä-vihaaja Arja Paananen kirjoitti propagandistisesti liioittelevaan tyyliinsä Ilta-Sanomissa v. 2021: ”Venäjä on tunnetusti mestari tulkitsemaan kaiken mahdollisen uhaksi omalle kansalliselle turvallisuudelleen.” Tällä toimittaja pyrki mitätöimään ne suurvallan tuntemat turvallisuushuolet, joita presidentti Putin käsitteli esityksessään sopimukseksi Nato-kysymyksestä Itä-Euroopassa.
Georgian sodan (2008) valheellisella uutisoinnilla luotiin lännessä kuva naapurimaihinsa jatkuvasti hyökkäilevästä Venäjästä, minkä takia tarvitaan Nato turvaamaan Itä-Euroopan valtioiden itsenäisyys.
Venäjä ei menesty näissä informaatiosodissa, johtuen osittain ehkä jopa erilaisesta kirjaimistosta, mutta onneksi se menestyy oikeassa sodassa paremmin.
Kun on päästy tähän, että kaikki mikä Venäjältä tulee on valetta ja kaikki minkä luotettava media kertoo on totta, niin minkäs siinä enää tekee. Vaikka alkaisi sitten näyttää että pahuudet, joiden on julistettu liikoja tutkimatta olevan Venäjän tekosia, eivät sitä ehkä olekaan, niin ei sitä muistella eikä lueta vastuulliselle medialle viaksi. Aivan totta on, että jos rauhasta oltaisiin kiinnostuneita, niin kaikkien valtioiden turvallisuus pitäisi ottaa järjestelyiden lähtökohdaksi.
Asiaa hämärtää vielä kansalaisten lukutaidon ja sivistyksen jatkuva huononeminen, mikä aiheuttaa esim. sen, että jotkut puhuvat keisarien Venäjästä, Neuvostoliitosta ja Venäjän federaatiosta samana tai ainakin samankaltaisena valtiona, tarkoituksellisesti tai tietämättään. Ja Neuvostoliitostakin puhutaan hyvin usein viitaten nimenomaan Stalinin hallituskauteen.
Tai ei välitetäkään tehdä eroa eri venäläisten valtiomuodostumien välillä kun luetaan litaniaa Venäjän kaikkinaisesta surkeudesta ja pahuudesta. Mutta väliäkö tuolla. Uutisia ja mielipiteitä seuraamalla oppii pian, että asiattomat ja epätodet puheet eivät suinkaan ole väärin kunhan ne ovat asiattomia ja epätosia oikealla tavalla.
Muukalaisviha ja oikea rasismikin sallitaan mediassa venäläisiä kohtaan nykyään, mikä minusta on kummallista.
Niin on ja vastoin sitä, kuinka meitä aina tähän kriisiin asti on opetettu. Nyt on selvästi uusi aika ja uudet ajatukset. Tämän päivän Hesarin mielipidekirjoitus vaatii jonkin raja-aseman avaamista Venäjälle turvapaikanhakuoikeuden näkökulmasta ja sen toteutumiseksi. Mielipidettä kommentoidaan mm. seuraavasti: ”Pakko kysyä että kenen asialla nämä etujärjestöt ovat? Eivät ilmeisesti Suomen.”
Jos joku rohkenee vaatia, että Suomen olisi noudatettava kansainvälisiä sitoumuksiaan tai perustuslakia myös silloin, kun se ei palvele militarismia ja vihankylvöä, alkaa tavallisesti juuri tuollainen puhujan kyseenalaistaminen, vaikka juuri tuollaiset sitoumusten ja laillisuuden perään kyselijät parhaiten puolustavat sitä Suomea, jonka useimmat haluaisivat säilyttää.
Suomen turvallisuuden takeena ovat ennen kaikkea Venäjän ydinaseet ja toisaalta Venäjän kärsivällisyys hysteeristä rakkikoiraa kohtaan.
Ei USA, mutta eivät myöskään Euroopan länsilaidan siirtomaavallat halua ydinsotaa omalle alueelleen. Ne haluavat rajoittaa sodan ja sen uhrit mm. Suomen alueelle, eivätkä välitä ryhtyä leikkimään ydinaseilla, mikä johtaisi atomipommisateeseen niiden omissa maissa. Siten lännen ei kannata kovin helposti laukoa ydinaseita Suomesta. Sinänsä ydinaseinnostus Suomessa herkistää Venäjän liipaisinsormea, kun arvailuun ei vähäisen välimatkan takia jää aikaa.
Lännen päätöksentekijät tarvitsevat sijaissotijoita. Siihen virkaan Suomi on enemmän kuin halukas. Muistakaamme, kuinka Stubb oli innokas lähtemään mukaan Libyan pommituksiin jo paljon ennen Nato-jäsenyyttä. Onneksi muut pommittajat rauhoittelivat ylikierroksilla käynyttä ministeriä, eivätkä päästäneet häntä mukaan verijuhliin. Suomi on kuin lammaskoira, joka katsoo silmiä räpäyttämättä isäntäänsä ja odottaa lihakset väristen lähtökäskyä. Nykysuomi on Paasikiven painajainen.
Ukrainan sodassa on kyse siitä, että lännen taustavoimat haluavat vallankaappauksen avulla luonnonvaroja ja Lebensraumia Venäjältä. Nämä tavoitteet on jopa julkisesti ääneen lausuttu, vaikka valtamedia vaikenee niistä kansalaisia tyhmentääkseen.
USA:n tahdoton vasalli EU puolestaan keskittää sodan avulla valtaa Brysseliin ja luo järjestelmää, jossa kansalaiset maksavat veroja suoraan EU:lle. Kerättyjen varojen käytössä rapa roiskuu, kun kukaan ei ole vastuussa mistään. Tilintarkastajat pitävät henkensä pitimiksi suunsa tukossa. Euroopan maiden talous on kuralla, mutta poliittinen aatelisto kylpee rahassa ja hamuaa lisää valtaa demokratian nimissä.
Yhdysvaltain nykyhallinnon käsityksen EU:sta kiteytti eräällä YouTube-videolla ”kaikkien noita-akkojen äiti” Victoria Nuland, joka sanoi siinä lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Fu** EU”. Tuo onkin ainoa asia, jossa voin yhtyä Nulandin käsityksiin.
Jos joku vielä kuvittelee, että Ukraina on tässä sodassa tai ylipäätään muutenkaan suvereeni toimija, katsokoon vaikkapa tämän: https://www.youtube.com/watch?v=WV9J6sxCs5k videon. Eikä näytä olevan suvereeni toimija edes koko EU EU:n osavaltioista puhumattakaan. Nuland haistattelee EU:lla kohdassa 3:09.
Pahan valtakunta hallitsee maailmaa – vielä.
Natolla on jo ihan riittävä ydinasepelote eikä sen ylläpitäminen edellytä ydinaseiden tuomista Suomeen. Päin vastoin, koko ydinasepelotteen idea turvallisuuspoliittisena tekijänä perustuu siihen, että ydinaseet pysyvätkin vain pelotteena, koska kuten jokainen järkevä ihminen ymmärtää niin ydinsodassa ei ole voittajia, on vain tuhottu planeetta.
Ydinasepelotetta voidaankin puolustaa vain sillä, että molemmin puolisena tämä ns. ”kauhun tasapaino” hillitsee suurvaltojen halua käydä suoraan ja tuhoisaan sotaan toisiaan vastaan.
Koska ydinsotaan ryhtyminen ei ole mitenkään eettisesti tai rationaalisesti perusteltavissa, niin riski ydinsotaan ajautumisesta liittyy ennen kaikkea siihen, että paniikin vallassa tehdään hätiköiden irrationaalinen päätös vastata toisen osapuolen oletettuun ydinohjushyökkäykseen. Jotta ydinpelote toimisi turvallisuutta lisäävänä on myös ydinasevaltojen välillä on oltava riittävät jarrutusmatkat. Vastapuolella on oltava riittävästi aikaa varmistua siitä, että kyseessä on todella ydinaseilla tehty isku. Periaate on sama kuin liikenteessä, mitä lujempaa ajat, sitä pitempi pitäisi myös turvallisuusvälin olla. Tällaista laajojen puskurivyöhykkeiden turvallisuusarkkitehtuuria Suomenkin kannattaisi ajaa jos haluaisi lisätä yleistä turvallisuuden tunnetta. Yhä nopeampien ohjusten maailmassa pitäisi myös puskurivyöhykkeiden vastaavasti olla laajempia.
Kuuban ohjuskriisi vuodelta 1962 on laajimmin tunnettu esimerkki siitä, että mm. presidentti Kennedy ymmärsi hyvin tämän periaatteen ja puskurivyöhykkeiden merkityksen
https://www.jfklibrary.org/learn/about-jfk/jfk-in-history/cuban-missile-crisis
Ydinaseiden tuominen Suomeen olisi suomalaisten kannalta järjetöntä turvallisuuspolitiikkaa, koska se lyhentäisi venäläisten reaktioajan minimiin siinä tapauksessa, että Suomesta käsin uhattaisiin ydinohjusiskulla esimerkiksi Murmanskia tai Pietarin kaupunkia.
Kun Suomessa hoetaan, että Suomi ei uhkaa Venäjään niin täällä tunnutaan myös aktiivisesti unohtavan se, että venäläisillä on ihan perustelluista syistä historiallisia traumoja suomalaisten osallisuudesta Leningradin piiritykseen, jossa sotarikoksen kohteena oli koko Leningradin siviiliväestö: yli miljoona ihmistä tapettiin tietoisesti nälkään ja tauteihin aivan samaan tapaan kuin Israel nyt tekee Gazan palestiinalaisille. Venäläiset eivät ole unohtaneet ja moni muistaa yhä sukulaisiaan, jotka ovat olleet tämän suomalaistenkin avulla toteutetun joukkosurman kohteina. .Venäläisillä ei ole siten ainakaan 1900-luvun historian valossa ole mitään erityisempää syytä luottaa siihen, etteikö Suomen valtio olisi valmis surmaamaan myös miljoonittain venäläisiä siviileitä, ainakaan lähdettyään jonkun itseään sotilaallisesti vahvemman ja valtapiirinsä laajentamisesta haaveilevan valtion kelkkaan.
Toisaalta vaikka kuviteltaisiinkin, että olisi jotenkin mahdollista käydä rajoitettua ydinsotaa ilman että se pian riistäytyisi hallitsemattomaksi, niin koko Etelä-Suomi olisi kuitenkin laskeuma-aluetta Suomesta lähdettäisiin pommittamaan esimerkiksi Pietaria. Venäjällä olisi jo saastelaskeumien vuoksi erityisen korkea kynnys iskeä Suomeen ydinohjuksilla.
Uudet Oreshnik- ohjukset vaikuttavat olevan ratkaisu tähänkin pulmaan: niillä on ydinaseiden tehokkuus ilman saastuttavaa vaikutusta eikä niitä voida nykyisen ilmatorjunnan keinon pysäyttää.
Siksi ajattelen, että todennäköisin skenaario siinä tapauksessa, että ydinaseita tuotaisiin Suomeen olisi varmaankin se, että Venäjä tekisi kaikkiin Suomen sotilastukikohtiin ennalta ehkäisevät iskut Oresnik -tyyppisillä ohjuksilla.
Israel ja USA ovat pommittaneet Syyrian kaikki sotilastukikohdat maan tasalle alle kahdessa vuorokaudessa. Venäjältä menisi tuskin niinkään kauaa kun se tuhoaisi kaikki Suomen Nato-tukikohdat ohjusiskuilla. En osaa arvioida mitä niihin varastoiduille ydinkärjille tapahtuisi sellaisessa iskussa. Suomen valtio olisi sen jälkeen vain tyhjä kuori, maa ilman kykyä puolustaa itseään. Mitä siitä sitten seuraisi? Tuskin ainakaan lisääntyvää turvallisuutta suomalaisille . Syyrian kansalaisten kohtalo kauhistuttaa. Toivon mukaan venäläisten Oreshnik -pelote olisi riittävä hillitsemään jopa höyrypäisimpiä Nato- Suur-Suomesta haaveilijoita.
Hyvä kommentti. Toivottavasti Suomen, Naton ja USA:n päättävillä paikoilla ymmärretään puskurivyöhykkeiden molemminpuolista turvallisuutta lisäävä vaikutus varsinkin ydinaseita koskien. Nyt näyttää siltä, että ainakaan Suomessa ei ymmärretä. Jos Suomessa ei ymmärretä ja samaan aikaan Natossa ja Yhdysvalloissa ei välitetä, on tilanne hyvin vaarallinen sitten kun ja jos Suomeen tuodaan jonkinlaisia ydinaseita. Ainakin poliitikkojemme tahtotila näyttää olevan vielä tuhoa kohti.
Jos ydinaseita tulee Suomeen tai Venäjällä on vahva epäilys niiden olemisesta Suomessa, niin varmaan Venäjä ensin vaatii niiden poistamista tai vaihtoehtoisesti todistamista omin silmin paikan päällä nähtynä, ettei niitä ole. En tiedä sitten, kuinka nopeasti ja huomaamattomasti Suomen tulevat hävittäjät voidaan varustaa ydinasein jossain Suomen naapurimaassa, vaikka ydinaseita ei Suomen maaperällä varastoitaisikaan.
Ei Suomella ole mitään ydinpelotetta, oli tätä lakia sitten tai ei. Yhdysvalloilla on ydinpelote, ei Suomella. Jokainen kansanedustaja joka näin väittää on joko tomppeli tai epärehellinen myyrä, joka ajaa Yhdysvaltain etua Suomen kustannuksella.
Mitähän Venäjällä suhtaudutaan ydinasepelotteeseen sijoitettuna parin minuutin lemtomatkan päähän Pietarista, samalla kun Naton piirissä pohdiskellaan ennalta ehkäisevää iskua ”Venäjän uhkan” torjumiseksi? Alexander Mercouris (lontoolainen analyytiikko) siteerasi Bismarckia jotenkin näin:”Ne, jotka suunnittelevat ennalta ehkäisevää iskua Venäjälle, valitsevat itsemurhan välttyäkseen kuolemalta.” Venäjä ei jää odottamaan tuota ennalta ehkäisevää iskua, jos se näkee valmiudessa olevia ydinaseita rajallaan. Tämä on todellinen pelote, joka pelottaa ainakin minua. Ihmettelen Suomen päättäjien ajatuksen juoksua.
Ei ole olemassa ydinasepeloitetta.Tuolla ajatuksella Suomi muuttuu tuhkaksi aina Hangosta-Petsamoon.Melkoinen peloite jolla saadaan vain totaalinen tuho Suomeen.On aivan päivänselvää, että Venäjällä ei ole pienintäkään halua hyökätä Suomeen tai muuallekkaan euroopassa vaikka tätä yritetään keinolla millä hyvänsä saada lännessä aikaan.Ukrainalla ei näytä olevan minkäänlaista halua neuvotella rauhasta, jokuhan heille sellaisen ohjeistuksen antaa.On merkillistä kuinka yksi maa aiheuttaa suoranaista vahinkoa muille maille mm Suomelle, eritoten talouden mennessä täysin kuralle.Viime tiedon mukaan ukraina katkaisee kaasunjakelun vuodenvaihteessa Moldovaan, eli nyt sitten tapetaan Moldovalaiset kylmään, varsinainen rauhan ja hyväntahdon lähettiläs tämä ukrainan päämies.
Ei ”yksi maa” aiheuta vahinkoa kenellekään. Ukraina ei tee mitään, mitä Pohjois-Amerikan Yhdysvallat tai EU eivät salli tai käske sitä tekemään. Koko tässä konfliktissa on kyse vain siitä, miten USA (ja EU) saisi Venäjän mittamattomat luonnonvarat rajoituksitta käyttöönsä. Loppujen lopuksi myös EU tottelee Yhdysvaltoja kuin uskollinen rakkikoira.
Mitä pienempi rakki sitä ärhäkämmin se haukkuu. Tämä pätee erikoisesti EU:n reunavaltioihin kuten Baltian maihin ja Suomeen. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan. Nähtäväksi jää miten. Vaarana on se, että seuraava ”Ukraina” on Suomi. Toivottavasti Trump saa lopetetuksi tämän järjettömyyden ennen sitä. Jos se Kamala ”tyhjän nauraja” olisi voittanut Yhdysvaltain presidentinvaalit, meillä ei olisi toivoakaan.
Kylmän sodan aikana jenkit oli maalittanut Suomen ydinaseilla,jos konflikti olisi puhjennut Suomi olisi ollut kohde nr 1, Ruotsillahan oli jenkeiltä ”salaiset” turvatakuut.Arviolta 15kpl kaupunkeihin yms olisi nykyaikana tarvittava määrä jolla Venäjä lamauttaisi Suomen.Suomen kaupungit ovat sen verran pieniä, asia hoituu taktisilla ydinaseilla joita yleisimmin käytetettäisiin taistelukentillä.Jo puheet ydiasepeloitteesta ovat vaarallisia, se on sitä kuuluisaa oman oksan sahaamista.Ukraina hoitakoon sotkunsa jenkkien ja brittien kanssa, meidän on otettava rauhanomaisempi linja.Itse olen elänyt sota-ajan kokeneitten omaisten kanssa ja ei heidän kokemukset hurraa huutoja saanut aikaan, päinvastoin ei koskaan enää oli monen toteamus.Ilmeisesti tämän päivän sukupolville asia valkenee vasta kun tulee rautaa niskaan taivaan täydeltä, tavallaanhan se viime kerrallakin valkeni kun alettiin sotimaan.Komea on alku ja heinäksi kotiin…On selvä asia, että tuon ajan ihmiset olivat valmiiksi karaistuneempia sotaan johtuen ihan peruselämisen vaatimuksista.Maaseudulla metsätyöt ankarissa olosuhteissa justeeri ja kirves ”koneina”, maataloustyöt ilman koneita ja sähköjä, kaupungissakin lämmitettiin paljolti puulla.Kova tahtokaan ei kumoa fyysisiä ja psyykkisiä vaatimuksia, tosin tuskin Venäläiset enää lähtisivät Suomen korpiin hangessa tarpomaan vaan hoitaisivat asian muulla tavoin tarpeen niin vaatiessa.Olen aivan varma, että Urho Kekkonen tiedosti vaaran suomen ajatumisesta tulevaisuudessa kriisiin, varoittihan hän erään puolueen päästämisestä hallitukseen.
Itselläni on vähän samanlaisia ajatuksia. Olen lukenut Jukka Rislakin kirjaa ’Maan alla’, joka kertoo ’niiden nuorten miesten ja naisten valinnoista, jotka kieltäytyivät auttamasta Saksan ja Suomen sotaponnistuksia’ jatkosodan aikana. Täytyy ihmetellä, millaista päättäväisyyttä ja lujuutta on tuolloin löytynyt niin miehissä kuin naisissakin. Kyllä ihmiset oli tehty eri aineksista silloin, ainakin osa ihmisistä. Sotaromaanit blogi (wordpress.com) käsitellessään Rintalan Nahkapeitturien linjalla ensimmäistä osaa kertoo: ”Kertoja toteaa että ”isoisiemme ja isiemme sukupolvi ei kavahtanut kuolemaa”, sillä kansanmiehet eivät olleet tottuneet antamaan elämälleen suurta arvoa.” Rislakin kirjan useiden vastarintamiesten ja -naisten välinpitämättömyys kuoleman edessä tuntuisi vahvistavan tuollaisen asenteen. Sotaromaanit-blogi jatkaa: ” Päästyään kansakoulusta 12-vuotiana he olivat tottuneet tekemään ”raskasta työtä ja pienellä palkalla aamuhämäristä illan pimeään. [- -] Siviilissä metsätöissä oli monesti ollut rasittavampia päiviä.” Moni miehistä koki ensimmäisen kerran elämässään, että perheen säännöllinen toimeentulo oli turvattu.” Tuossa on sekaisin Rintalaa ja blogistia ja kysymys on tietysti kaunokirjallisuudesta, mutta kyllä romaanitkin voivat auttaa pääsemään edes jotenkin jyvälle, millaista elämä on joskus saattanut olla. Rislakin kirjan tositapahtumatkin voisivat yhtä hyvin olla fiktiivisen kirjallisuuden tapahtumia, tarpeeksi hurjia ja jännittäviä, jos sellaista nyt vaaditaan.
Asiaa pitäisi tarkastella esimerkiksi siitä näkökulmasta, sallisiko Yhdysvallat vastaavaa omilla rajoillaan. Tästähän on tosin jo kokemusperäistä tietoa Kuuban kriisin ajoilta eli EI SALLISI.
Ukrainan kriisin taustat on vaiettu ja vääristelty, mutta oikeasti yksi sen suurimpia kärjistäjiä oli Naton tuleminen Ukrainaan uhkaamaan Venäjän turvallisuutta. On Venäjän lähettyvillä muitakin uhkatekijöitä, joita se on sietänyt, mutta Ukrainan kohdalla raja tuli vastaan. Päätöstä sotilasoperaation aloittamisesta helpotti varmasti myös se, että länsi torjui Venäjän yritykset ratkaista asia diplomatialla. Ja olihan Venäjällä tietenkin jopa velvollisuus suojella Donbassin venäläisväestöä.
Suomen sanotaan olevan maantieteellisesti jopa vieläkin vaarallisempi uhka Venäjälle kuin Ukraina. En tietenkään tiedä, kuinka valtavan pitkä pinna Venäjällä on räksyttävää naapuriaan – entistä ystäväänsä – kohtaan, mutta oletan, ettei Venäjä tule sallimaan ydinaseita Suomessa. Toivottavasti päättäjät – jos ei Suomessa niin Venäjällä ja Yhdysvalloissa – tulevat järkiinsä ja tekevät selkeän sitovan päätöksen ydinaseettomasta Suomesta – mieluiten saman tien ydinaseettomasta Pohjolasta.
Eikö oikeuskanslerin toimenkuvaan kuulu osallistua kyseisen asian ratkaisemiseen? Saa sellaisen vaikutelman, kuin Yrttiahoa pyritään hallituksen taholta mollaamaan julkisesti.
Nyt jos koskaan pitäisi kansan nousta kapinaan näistä ydinaseiden Suomeen ottamisista. Toivottavasti Trump ja Putin sopivat asian ilman Stubidoa ja muita Suomen kusipää reppanoita. Jokainen, joka kannattaa ydinaseiden Suomeen kuskaamista, on vietävä hoitoon ja sen jälkeen syytteeseen valtiopetoksesta. Voin kuvitella, että mediat, YLE, HS ja muut vessapaperin tuhlaajat pitävät aiheesta kovan mekkalan ja valehtelun.
Kansa, älkää antako periksi.