
Pääsiäisenä on ylösnousemus ja kirkastumisen ihme tapahtunut myös Iltalehden toimituksessa, hallelujaa.
Tunnettu kansainvälisten suhteiden teoreetikko, Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer antoi tylyn arvion tasavallan presidentti Alexander Stubbin arvopohjaisesta realismista Iltalehden äskettäin julkaisemassa haastattelussa.
Tähän Stubb vastaa samaisessa lehdessä:
”Stubbin mukaan Naton luonne muuttui kylmän sodan jälkeen ja sen painotukseksi tuli rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta.
– Naton laajentuminen tapahtui, kun kylmän sodan aikaiset Neuvostoliiton satelliittivaltiot halusivat lisäturvaa täysin ymmärrettävistä syistä. Laajentuminen ei kuitenkaan ollut aggressiivista. Nato ei ole koskaan hyökännyt toiseen maahan”.
En viitsi kommentoida hänen kaikkia viittä vastaustaan Mearsheimerin esittämiin väitteisiin arvopohjaisen realismin tuhoavasta voimasta, koska kaikki vastaukset ovat kopio Euroopan narratiivista. Mutta se on sanottava, että Stubbin väite, ettei Nato ole koskaan hyökännyt toiseen maahan, on räikeä valhe.
Miten tasavallan presidentti on voinut unohtaa sodan Afganistanissa, jossa käytettiin ensimmäisen kerran Naton 5. artiklaa? Miten hän on unohtanut Jugoslavian pommitukset, Libyan tuhoamisen, Syyrian sodan ja lukuisat muut Naton sodat?
Minkä arvoinen presidentti meillä on, kun hän näin uskomattomasti valehtelee?
Vai onko maan johdossa niin raukka mies, että hän vain mielistelläkseen eurooppalaisia sodanlietsoja johtajia toistaa yhä uudelleen mantraa, jonka mukaan Venäjä ja Putin ovat pahoja? Ja mitä viisasta valtiomiesmäisyyttä on julistaa julkisesti – myös Yhdysvaltain presidentille –, että tärkeimmän naapurimme johtajaan ei voi luottaa?
En muista vastaavaa tyhmyyttä ja röyhkeyttä ennen esiintyneen Suomessa. Alexander Stubbin pitäisi ehdottomasti lopettaa vihan ristiretki ja harjoitella toden puhumista.
26 kommenttia julkaisuun “Stubbin tulisi harjoitella toden puhumista”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suomen perustuslaissa – eikä missään muuallakaan – ole säädetty eduskunnalle tai muulle valtioelimelle toimivaltaa rikkoa yksipuolisilla ja massiivisilla hyökkäyksellisillä puolustushankinnoilla Suomen valtiota edelleen muuttumattomana lakina sitovaa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta ja sopimuksessa Suomen armeijalle asetettuja rajoitteita ja hankintakieltoja.
Varsinkin kun rauhansopimuksen perustarkoituksena oli taata pysyvästi Pietarin alueen strategiset intressit, joiden unohtamista mm. Mannerheim piti Suomen hallituksilta katasroofina
Moskovassa muistetaan huomennakin, miten Suomen hallitus satuili 21.11.1990 nootissaan Moskovalle ettei Suomen hallituksen Pariisin rauhansopimusta koskeva ykispuolinen julistus 21.9.1990 koskee Suomen puolustusvoimain suunnitelmia tai ydinaseiden hankintakieltoa tai Suomen ulkopolitiikan muuttumatonta peruslinjaa liittoutumattomana valtiona.
Puolustusministeri Elisbeth Rehn lähetettiin vielä heinäkuussa 1991 Moskovaan satuilemaan kolleegalleen, marsalkka Dimitri Jazoville, kaksimoottoristen MiG-29 hävittäjien olevan edelleen mukana Suomen valtion uusia torjuntahävittäjiä koskevassa tarjouskilpailussa vaikka Suomi oli pyytänyt lumetarjouskilpailuunsa tarjoukset vain Ranskasta, Ruotsista ja Yhdysvalloista yksimoottorisista hävittäjistä (Helsingin Sanomat/STT 10.7.1991).
Rehn ei muistanut kertoa Moskovassa kolleegalleen tosiasiaa, että jo heinäkuussa 1988 Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen oli tehnyt Suomen valtion lukuun Pentagonin ja Suomen kenraalien valtuuttamana kaupat Finnairin hovihankkijan, McDonnell-Douglasin, suunnittelemista ja valmistamista, Pariisin rauhansopimuksen Suomelta kieltämistä 67 kaksimoottorisesta F-18 hyökkäyspommittajasta. McDonnell-Douglas ja Finnair perustivat 15.8.1988 yhteisen Fait-yhtiön sovitun F-18 Suomen kaupan toimeenpanoa ja välityspalkkioita varten Yhdysvaltojen Wilmingtonissa. Välityspalkkiot olivat 300 miljoonaa dollaria ja tuhat 3-vuotista stidendiä seitsemän Pentagonin ja aseteollisuuden osin rahoittaman yhdysvaltalaisyliopiston koulutusohjelmiin Suomen eliittien jälkikasvuille.
Yhdysvaltojen Helsingin suurlähettiläs Dean Rusk opasti aikoinaan Suomen hallituksia ettei pienen maan kannata hankkia sellaisia aseita, joita jokin suurvalta kokee itselleen uhaksi, muuten joutuu itse maalitauluksi.
Suomen valtion F-18 ja F-35A höykkäyspommittajien ja niiden Uralin kantaman risteilyohjusten hankintoja (127 pommaria ja 500 ydinaseen kantamiseen ja laukaisemiseen Venäjälle soveltuvaa tonnin ja kahden tonnin painoista risteilyohjusta) reilun 18 miljardin hankintakuluin ja 70 miljardin elinkaarikustannuksin uhkaa nyt takavarikointi ja ulosottotoimet.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Afganistanin ja Libyan sotatoimissa NATO:n lähettämillä joukoilla oli YKn turvallisuusneuvoston mandaatti. Jugoslavian hajoamissodissa NATO oliosallisena ilman YK-mandaattia. Syyriassa ei ole ollut mitään NATO-operaatiota vaan USA:n omia sotaoperaatioita.
Kannattaa muistaa, että Alexander Stubb valittiin tasavallan presidentiksi loppujen lopuksi varsin niukalla erolla Pekka Haavistoon. Puolet äänestäjistä ei luottanut Stubbin kykyihin. Jos äänestys toistettaisiin nyt, tulos voisi olla toinen, koska Stubb on näyttänyt olevansa ”jämerä” vain EU:n ja USA:n pomoja mielistellessään.
Mutta siitä ongelmasta Stubb ei pääse, että lähitulevaisuudessa voi odottaa hetki, jolloin hänen täytyy valita euroführer von der Leyenin ja Donald Trumpin välillä. Jos neuvottelut aseiden vaikenemisesta Ukrainassa tuottavat myönteisen tuloksen, tuo hetki voi tulla eteen hyvinkin nopeasti. Pitäisin silti ihmeenä, jos Stubb hylkäisi selvin sanoin Trumpin. Luultavasti kuulemme jatkossakin puhetta, joka ei perustu totuuteen vaan toiveisiin.
Tsuktsa kirjoitti:
”Ryöstön uhri antoi Jesselle kiltisti lompakot ja medaljongit, sillä eihän hän voinut tietää käyttääkö Jesse asetta, vai ei.”
Keskustelupalstoilla ihmiset ihan tosissaan sanovat, että Venäjä ylireagoi Ukrainan Nato-hankkeisiin, koska eihän Nato hyökkäisi, vaikka saisikin Ukrainan jäsenekseen. Todisteena tästä esitetään Naton nimikin: ”puolustusliitto”. 🙂
Myös perustellaan Naton laajenemista Itä-Eurooppaan sillä, että nämä valtiot tarvitsivat suojaa ”aggressiivista Venäjää” vastaan.
Tämän ihmiset uskovat kyselemättä, koska Venäjästä on annettu jo ennen Ukrainaa se kuva, että se ”hyökkäilisi” naapurivaltioihin, Georgian sodan (2008) ja Transnistrian konfliktin (1992) perusteella. Näköjään jälkimmäisestä puhutaan Wikipediassa nykyään myös ”Moldovan-Venäjän sotana”, varmaan tarkoituksena korostaa Venäjän sotaisuutta. Se kesti puoli vuotta, kuutisensataa kuolonuhria.
Venäjän konflikteissa rajanaapurien (Moldova, Georgia, Ukraina) kanssa on yhteisiä piirteitä kuten etniset, kielipoliittiset ja uskonnollisetkin ongelmat valtaväestön ja venäjänkielisen vähemmistön välillä. Länsi sanoo niitä ongelmia Venäjän lietsomiksi ja vain tekosyiksi Venäjälle päästä puuttumaan naapurivaltioiden asioihin. Venäjä sanoo niiden olevan todellisia.
Suurin osa ihmisistä on valinnut EU:n ja Ylen version sen kummemmin kaivautumatta historiaan.
Naton nimi ”puolustusliitto” ei todista yhtään mistään. Kyseinen liitto ei ole koskaan puolustanut mitään eikä ketään. Edes sen ainoan kerran, kun Nato-maahan on hyökätty (Argentiina Malvinas-saarille Nato-maa UK:n kimppuun 1980-luvun alussa) Nato ei puolustanut UK:a. UK taas voitti yksinkin Argentiinan. Mahdolliset sodat on aina paras pitää paikallisina ja niiden lopettamiseen pitäisi panostaa kaikki mahdollinen.
Sen sijaan Naton pääosakas Yhdysvallat ja sen vanavedessä useat muut Nato-maat ovat hyökkäilleet jatkuvasti sinne sun tänne Naton perustamisesta lähtien. Tämä ”puolustusliitto” (de jure) onkin todellisuudessa (de facto) hyökkäysliitto. Tälläkin hetkellä Nato hyökkää Ukrainan sijaissodassa Venäjää vastaan ja EU:n diktatuurissa suunnitellaan jo hyökkäämistä itse Venäjälle (eli III maailmansotaa).
Nato ei suinkaan tuo turvaa edes jäsenilleen. Päinvastoin se vaarantaa esimerkiksi Suomen turvallisuuden. Jos syttyy EU:n ”halukkaiden” ansiosta virallisesti sota Naton ja Venäjän välille, Suomi joutuu väistämättä taistelutantereeksi. En ole koskaan pitkän ikäni aikana pelännyt yhtä paljon kuin viimeisten parin kolmen vuoden aikana. En edes silloin 1960-luvulla, kun Neuvostoliitto vei ohjukset Kuubaan ja koko maailma pelkäsi ydinsodan alkavan. Silloin asiaa hoitivat kuitenkin järkipoliitikot molemmilla puolilla ja pääsivät järkiratkaisuun.
Myöhemmin minulle selvisi, että koko konflikti oli Nikita H:n suunnitelma saada naton ohjukset pois Turkista ja sehän toimi. Mitään todellista vaaraa ei edes ollut (kuin korkeintaan ”herkkäsormiset” sotahullut kenraalit puolin ja toisin).
Nyt ”vallan kahvassa” ovat EU:n sotahullut russofoobikot ja ”Amerikan pelle” Trump, joka ei näytä lukeneen riviäkään maailmanhistoriaa puhumattakaan, että olisi ottanut siitä oppia. Mitä vain voi tapahtua, kun nämä ovat asialla. Kenties emme enää näe huomispäivää. Onneksi sentään edes Venäjällä on täysjärkinen valtion johto.
Niin ja unohdin sanoa, että EU on hävitettävä ennen kuin se hävittäää meidät kaikki.
Ylen vika, eikä se ota mistään vastuuta!
Stubb puhuu itsenäisestä Ukrainasta. USAn junaileman Maidanin vallankaappauksen jälkeen tuskin voi puhua itsenäisestä maasta.
Stubbia ei tässä aiheessa voi syyttää valehtelusta. Afganistan on ainoa maa, jonka kanssa Nato on ollut järjestönä sodassa, mutta peruste oli puolustautuminen hyökkääjää (Al Qaida, Taliban) vastaan. YK siunasi ”puolustuksen” mm. Venäjän myötävaikutuksella. Muita mainittuja terroripommituskampanjoita ei ole suoritettu Naton nimissä vaikka useiden, muttei kaikkien Nato-maiden toimesta. Ne ovat olleet kansainvälisen lain vastaisia, mutta ”sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen” mukaisia.
Sääntöpohjainen maailmanjärjestys ilmeisesti tarkoittaa kansainvälisen oikeuden noudattamista. Kansainvälinen oikeus on kahden tai useamman valtion välillä solmittu sopimus.
1997 Venäjä ja Ukraina solmivat sopimuksen, jonka kuudennen pykälän mukaan sopimusosapuolet eivät tee sopimuksia kolmannen osapuolen kanssa toista sopimusosapuolta vastaan. Eivätkä anna käyttää aluettaan toisen osapuolen turvallisuuden vaarantamiseen.
Sopimuksen mukaan osapuolet myös sitoutuvat rajoittamaan sotilaallista voimaansa.
Sekä lupaavat suojella vähemmistökansojen asemaa.
Ukrainan hallinto rikkoi näitä sopimuksia. Tosin sopimuksethan ovat voimassa vain siihen asti kun osapuolet niitä noudattavat.
Muinaisissa lännenelokuvissa Jesse ryösti junaa, pitäen revolveria uhrin otsalla. Ryöstön uhri antoi Jesselle kiltisti lompakot ja medaljongit, sillä eihän hän voinut tietää käyttääkö Jesse asetta, vai ei.
Eli kun Ukrainan hallinto antoi vastoin sopimusta alueensa kolmannen osapuolen käyttöön ja tämä osapuoli varusti sotilaallisia hyökkäystukikohtia Venäjän rajalle ja rakensi logistista infrastruktuuria sodankäynnin tarpeisiin. Niin eihän sitä voi tietää oliko niitä tarkoitus käyttää Venäjää vastaan, vai olivatko ne rakennettu ihan muuten vaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Suomikin on kunnostautunut antamalla alueensa kolmannen osapuolen käyttöön naapurimaahansa suuntautuneeseen hyökkäykseen. Jopa useammankin kerran.
Kuvaava vertaus ja hyvä kommentti muutenkin. Sitä vain jäin pohtimaan, että eikös länsimaiden jalustalle nostama ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys” tarkoita päinvastoin kansainvälisen oikeuden hylkäämistä. Ainakin esimerkiksi Lavrovin mukaan kukaan ei tiedä mitä se edes tarkoittaa. Toisin sanoen kyse olisi länsimaiden keksimästä hyvältä kuulostavasta termistä, jonka varjolla ne ohittavat kansainvälisisissä järjestöissä sovitut periaatteet.
Stubbin ja Kosovon presidentin tapaamisesta Iltalehti 23.4. uutisoi tuttuja kliseitä pyöritellen:
”Stubbin mukaan on selvää, että Venäjä ymmärtää vain voimaa. Stubb korosti, ettei Venäjän hallinnon ja Vladimir Putinin puheisiin voi luottaa. Kosovon presidentti Osmani- Sadriu sanoi, että on olemassa miljoonia syitä, miksi Putiniin ei voi luottaa, muttei yhtään syytä, miksi Putiniin voisi luottaa.”
Näköjään Stubb edelleen uskoo, että Suomen ei tarvitse hänen presidenttiaikanaan solmia suhteita Venäjään, kun puhuu noin avoimen röyhkeästi.
Lisäksi Stubb markkinoi edelleen tätä ajatusta, jota Jeffrey Sachsin nimitti ”vauvan geopolitiikaksi”:
”Uskon vahvasti, että pitkällä aikavälillä Ukrainalla tulisi olla oikeus itsenäisenä valtiona päättää, mihin järjestöön se haluaa kuulua.”
Eikös Etyjin julistamiin periaatteisiin kuulu se että mikään maa ei saa vahvistaa turvallisuuttaan niin, että se muodostaa uhkan jollekin toiselle maalle? Etyjin puheenjohtajana ulkoministerikaudellaan toimineen Stubbin luulisi tietävän tämän. Ja ymmärtävän ihan arkijärjelläänkin.
On suorastaan surkuhupaisaa, kuinka Euroopan ”halukkaiden” maiden johtajat todella tuntuvat projisoivan kaiken oman kieroutensa venäläisiin. Suomella ei ollut mitään syytä olla luottamatta venäläisiin. Silti diplomatia hylättiin ensimmäisenä ja nyt kun kaikista ponnisteluista huolimatta strategista tappiota ei Venäjälle onnistuttukaan aiheuttamaan, on aloitettava vimmattu aseistautuminen.
Lännen valtamedian mielipiteenmuokkauksessa toistuu usein tuo sanonta: ”Venäjä ymmärtää vain voimaa”. Tätä Ukrainan puolustusministerin Rustem Umarovin ja Stubbin lausuntoa siteerataan näköjään siellä täällä maailman mediassa.
Tämä on hassu väite, jos on lukenut siitä, kuinka Venäjä monta vuotta ennen sotaa yritti taata oman turvallisuutensa diplomatian keinoin.
Propagandan kielipelin mukaan käännämme lauseen siis vastakohdakseen: ”Länsi ymmärtää vain voimaa.” Siltähän se näyttääkin. Vastako sitten Euroopan diplomaattiset pyrkimykset alkavat, kun Venäjän joukot ovat Galiciassa Länsi-Ukrainassa?
Kun mainitsit Kosovon, tuli heti mieleen tapahtumat Kosovon sodan aikoina. Jos vaihtaisimme siinä Kosovon paikalle Ukrainan Donbassin ja Krimin, Yhdysvaltojen (ja Nato-maiden) paikalle Venäjän ja Ukrainan paikalle Serbian, saisimme lähes täydellisen analogian.
Länsimaissa vallitsee siis kaksinaismoraali, joka sallii ”lännelle” sellaisen, mitä se ei missään tapauksessa salli Venäjälle (tai muulle maailmalle). Kaikki tuo heijastaa 500 vuotta vanhaa kolonialismiajattelua länsimaissa. Vaikuttaa siltä, että elämme nyt murrosaikaa, jolloin lännen harjoittama kolonialismi/imperialismi vihdoin romahtaa. Jo oli aikakin.
Epäselväksi jää lieneekö tuo millään asteella selvää esimerkiksi Stubbille. No, Siperia opettaa – lopulta Stubbiakin.
Lausuma :
”Stubbin mukaan on selvää, että Venäjä ymmärtää vain voimaa. Stubb korosti, ettei Venäjän hallinnon ja Vladimir Putinin puheisiin voi luottaa. Kosovon presidentti Osmani-Sadriu sanoi, että on olemassa miljoonia syitä, miksi Putiniin ei voi luottaa, muttei yhtään syytä, miksi Putiniin voisi luottaa.”
on tahallisesti populistinen eikä perustu objektiivisiin mittareihin koska:
1. Yleistys ilman määriteltyjä käsitteitä (”Venäjä ymmärtää vain voimaa”)
Lainaus esittää koko Venäjän valtion toimintalogiikan yksiselitteisenä ja muuttumattomana ilman tarkkaa määritelmää siitä, mitä ”voima” tässä tarkoittaa (sotilaallinen, taloudellinen, poliittinen?). Väite on yksinkertaistus monimutkaisesta kansainvälisestä tilanteesta ja edustaa enemmän retoriikkaa kuin analyysia.
2. Tunnepohjainen liioittelu ja äärimmäinen ilmaisu (”miljoonia syitä, mutta ei yhtään syytä luottaa”)
Lausuma käyttää voimakasta liioittelua (”miljoonia syitä”), mikä korostaa tunteisiin vetoamista faktapohjaisen perustelun sijaan. Ehdoton väite siitä, ettei ole yhtään syytä luottaa, sulkee pois kaikenlaisen tilannekohtaisen harkinnan ja tekee lausahduksesta populistisen iskulauseen.
3. Henkilöityminen ja demonisointi ilman kriittistä erittelyä (Putinin ja Venäjän hallinnon täysi epäluotettavuus)
Lausunnossa ei tehdä eroa eri toimijoiden, hallinnon tasojen tai mahdollisten poliittisten prosessien välillä, vaan se henkilöittää koko ongelman Putiniin ja hallintoon yleisesti. Tällainen yksinkertaistus korostaa viholliskuvaa ja kärjistää vastakkainasettelua ilman analyyttista pohjaa.
Hyvä erittely.
Kummallista, että meidän korkeakoulutetut toimittajamme eivät pysty huomaamaan näitä propagandistisia keinoja, joita nämäkin puhujat käyttävät. Missä kriittinen journalismi?
”Vai onko maan johdossa niin raukka mies, että hän vain mielistelläkseen eurooppalaisia sodanlietsoja johtajia toistaa yhä uudelleen mantraa, jonka mukaan Venäjä ja Putin ovat pahoja? Ja mitä viisasta valtiomiesmäisyyttä on julistaa julkisesti – myös Yhdysvaltain presidentille –, että tärkeimmän naapurimme johtajaan ei voi luottaa?
En muista vastaavaa tyhmyyttä ja röyhkeyttä ennen esiintyneen Suomessa. ”
Viimeiseen lauseeseen voisi sanoa, että en minäkään, -pitäisi jatkaa vielä, että samanlaista kusipäisyyttä.
Kysymys kokonaisuudessaan on siitä että joillain on intressinsä Suomen suhteen ja sitä ajamaan on asetettu keulakuva, jota Stubb pyrkii edustamaan. Stubb on sieltä käsin pystyyn paskannettu lapamato, joka pysyy kasassa vain ympärilleen luotujen kitiinikuoriensa ansiosta, jotka nyt ovat globaalirealismin kehyksissä hajoamassa.
Kun se tapahtuu, niin tämmöisistä ei ole Suomen johtohahmoksi, kun ei ole nytkään.
Stubb edustaa intressipiirejä, joilla ei ole mitään tekemistä Suomen hyvinvoinnin kanssa
”narratiivista. Mutta se on sanottava, että Stubbin väite, ettei Nato ole koskaan hyökännyt toiseen maahan, on räikeä valhe.”
Myöskään se natottajien aikoinaan ahkerasti viljelemä väite, että ”Yhteenkään Nato-maahan ei koskaan ole hyökätty” on valhe.
Jos minulle joku tuli tuota väittämään, esitin väittäjälle kaksi kysymystä. 1. Onko UK Nato-maa? 2. Hyökkäsikö Argentiina 1980-luvun alussa UK:n hallitsemille Malvinas-saarille (lännessä paremmin tunnettu nimellä Falkland-saaret)?
Näin väittäjä joutui itse toteamaan valehdelleensa mikäli tunsi vähänkään lähihistoriaa. 🙂
No, nythän Venäjä on todistanut, että se on voittamassa sotaansa (de facto) koko Natoa vastaan. Myös Nato lakkaa olemasta, kun nämä kahinat on päristelty. Kun Yhdysvallat lähtee livohkaan Natosta, jäljelle ei jää mitään merkittävää.
”Lisäturvaa ymmärrettävistä syistä”. Pitäisi ymmärtää professorinakin esiintyneen Stubbin, ettei kysymys ole mistään vakuutuskaupoista. Jos ja kun kaikki hankkivat lisäturvaa liittoutumisesta ja varustautumisesta, on lopputuloksena turvattomampi maailma kaikille, kuten nyt nähdään. George F Kennan piti 90-luvulla päätöstä Naton itälaajenemisesta traagisena virheenä: ”Tietysti Venäjän puolelta seuraa paha reaktio ja silloin meikäläiset sanovat, että Venäjä on aina ollut tuollainen, mutta se on yksinkertaisesti väärin.”(Kirjasta Vakaus vaakalaudalla) .
USA on käytellyt Natoa, Nato-liittolaisiaan ja erilaisia rahoittamiaan ’kansalaisjärjestöjä’ maailmanvallan tavoittelussaan, minkä asian pitäisi tohtorismiehelle olla myös tuttu. Liittolaissuhteen kehittyminen vaati omaksumaan isäntämaan valheet, joiden mukaan nyt ulkopolitiikkaa tehdään. Mutta jos asiat joiden mukaan toimitaan eivät ole totta tässä maailmassa, niin ei toiminnan lopputuloskaan voi olla muuta kuin huono. Miten se menikään, ”Kaiken viisauden alku…”
Eikä kyse ole vain hyökkäämisestä, vaan uhkaavan sotilaallisen voiman käyttämisestä painostuskeinona sekä toki tarvittaessa myös puolustautumiseen ja tilaisuuden tullen hyökkäämiseen.
USA oli vienyt ydinohjuksiaan Italiaan ja Turkkiin (jos muistan oikein). Neuvostoliitto vastasi aikomalla viedä omia ohjuksiaan Kuubaan. Tuskin Neuvostoliitolla oli tarkoitus hyökätä Yhdysvaltoihin, mutta silti ohjukset Kuubassa olivat sille niin kova pala, että sytytti melkein maailmansodan estääkseen niiden tulon. Silloiset johtajat estivät sodan niin, että USA vei ohjuksensa pois Turkista ja Neuvostoliitto perui ohjusten viemisen Kuubaan. Korjatkaa, jos meni väärin.
Vuosien mittaan USA-Nato oli useaan otteeseen pettänyt lupauksensa olla laajentamatta Natoa ja Venäjä oli toistuvasti sanonut, ettei salli Ukrainan liittymistä Natoon. Tällä kertaa ei ollut järkeviä johtajia, jotka olisivat estäneet sodan. Päinvastoin kaikki viittaa siihen, että USA-nato halusikin sodan Ukrainaan heikentääkseen Venäjää uhraamatta omia sotilaitaan.
Toden sanoaksemme Venäjällä oli riittävän järkevä johto sodan estämiseen ja sen lopettamiseen mahdollisimman pian. Putinhan ehdotti joulukuussa 2021 turvallisuussopimusta, jonka länsi hylkäsi ilman neuvotteluja. Keväällä 2022 Venäjä ja Ukraina pääsivät alustavaan sopimukseen sodan lopettamiseksi, mutta taas länsi kiiruhti estämään rauhanaikeet.
Olemme varmaan tehneet jotakin todella väärin ansaittuamme tuon.
Entä jos Stubbi onkin niin tyhmä, että luulee puhuvansa totta. Olisi mukava tietää, että mistä hän saa tietonsa. Jos siellä hänen lähellään onkin joku petturi, joka kertoo ja kuiskaa Stubbille asiat. Ja tämä reppana uskoo kaiken. Häneltä pitää suoraan kysyä, että miksi hän puhuu palturia. Hänen henkilökohtaiset mielipiteet eivät kiinnosta, vaan TOTUUS asioista. Onko kukaan sanonut Stubbille, että hän tekee omilla puheillaan ja käytöksellään vain itsensä hölmölandian presidentiksi.
”Onko kukaan sanonut Stubbille, että hän tekee omilla puheillaan ja käytöksellään vain itsensä hölmölandian presidentiksi.”
Vahinko on jo tapahtunut..:):)
Demokratian irvikuva hevonhampaineen!!
Stubbilla on käsitykseni mukaan liian pieni puku ja liian suuri suu, useampien ihmisten makuun.