Henry Kissinger – sodan ja rauhan mies 1923-2023

Henry Kissingerin ura oli pitkä ja vaikutusvaltainen, mutta myös ristiriitainen ja kiistanalainen. Hän oli Yhdysvaltain ulkoministeri ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja vuosina 1969–1977, ja hänellä oli merkittävä rooli monissa kansainvälisissä kriiseissä ja neuvotteluissa. Tässä joitakin hänen uransa päävaiheita ja niiden merkityksestä geopolitiikassa.

Kissinger syntyi Saksassa juutalaiseen perheeseen, mutta muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1938 natsien vainojen takia. Hän palveli armeijassa toisessa maailmansodassa ja opiskeli Harvardissa, jossa hän kehitti reaalipolitiikan teoriaa. 

Kissinger nousi poliittiseen valtaan vuonna 1969, kun presidentti Richard Nixon nimitti hänet kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Hän oli Nixonin luottomies ja johti salaisia neuvotteluja Kiinan, Neuvostoliiton ja Pohjois-Vietnamin kanssa. Hän oli myös vastuussa Yhdysvaltain tuesta Chilessä tapahtuneelle sotilasvallankaappaukselle, joka syrjäytti demokraattisesti valitun Salvador Allenden.

Kissinger sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973 yhdessä Pohjois-Vietnamin Le Duc Thon kanssa Vietnamin sodan rauhanneuvotteluista. Palkinto oli kuitenkin kiistanalainen, sillä sota jatkui vielä kaksi vuotta ja Kissingerin katsottiin olevan osallisena sotarikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin.

Kissingerista tuli Yhdysvaltojen ulkoministeri vuonna 1973, ja hän jatkoi tehtävässään myös Gerald Fordin presidenttikaudella. Hän pyrki edistämään liennytystä ja strategisten aseiden rajoittamista Neuvostoliiton kanssa, ja hän oli mukana solmimassa Camp Davidin sopimusta Israelin ja Egyptin välillä. Hän oli myös osallisena Kyproksen kriisissä, Angolan sisällissodassa ja Itä-Timorin miehityksessä.

Kissingerin ministerinuran jälkeen hän on toiminut konsulttina, kirjailijana, puhujana ja julkisena intellektuellina. Hän on neuvonut useita presidenttejä, kuten Ronald Reagania, George H. W. Bushia, Bill Clintonia ja George W. Bushia. Hän on myös ollut mukana perustamassa Bilderberg-ryhmää, Trilateraalista komissiota ja Kissinger Associates -yhtiötä. Hän vaikuttaa edelleen julkaisuillaan ja henkilöhistoriallaan kansainvälisessä politiikassa, ja hän on ennättänyt kommentoida muun muassa Ukrainan kriisiä, Iranin ydinsopimusta ja Kiinan nousua.

Geopolitiikan suuri nimi

Kissingerin merkitys geopolitiikassa on ollut suuri, mutta myös ristiriitainen. Häntä on arvostettu hänen strategisesta näkemyksestään, neuvottelutaidoistaan ja kyvystään luoda yhteyksiä eri maiden johtajiin. Häntä on myös kritisoitu moraalittomuudesta, salailusta, imperialistisesta asenteestaan ja tuesta sortohallituksille. Hänen perintönsä on jättänyt jälkensä maailmanhistoriaan ja nykypäivän konflikteihin.

Henry Kissingerin rooli Lähi-idän rauhanprosessissa oli merkittävä. Hän oli mukana neuvottelemassa useissa Lähi-idän rauhansopimuksissa, kuten “Sinai I -sopimuksessa” vuonna 1975, joka solmittiin Egyptin ja Israelin välillä. Sopimuksen myötä Israel vetäytyi Egyptin miehittämältä Sinain niemimaalta. 

Kissinger oli myös mukana neuvottelemassa “Sinai II -sopimuksesta” vuonna 1979, joka solmittiin Egyptin ja Israelin välillä ja jossa sovittiin mm. Israelin joukkojen vetäytymisestä Egyptin alueelta. Lisäksi Kissinger oli mukana neuvottelemassa “Camp Davidin sopimuksesta” vuonna 1978, joka solmittiin Egyptin ja Israelin välillä ja jossa sovittiin mm. Israelin joukkojen vetäytymisestä Egyptin alueelta ja palestiinalaisten itsehallinnosta.

Henry Kissinger on muuttanut kantaansa Ukrainan tilanteeseen liittyen vuosien varrella. Hän on aiemmin vastustanut Ukrainan liittymistä NATOon, mutta on myöhemmin todennut, että Ukrainan liittyminen NATOon voisi olla ”sopiva lopputulos” Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Hän on myös todennut, että Ukrainan tulisi pysyä neutraalina ja että Venäjän kanssa tulisi käydä dialogia sodan aikana.