Kallis matka kuilun reunalle

Suomi on etsinyt turvallisuutta ja vaurautta Natosta ja Yhdysvalloista. Tuloksena on turvattomuus ja talouden rapautuminen. Näin arvioi kansainvälisen poliitikan tutkija Dan Steinbock Naapuriseuran Sanomille.

Nato-jäsenyyden julkilausuttuna tavoitteena oli tehdä Suomesta ”turvallisempi ja vauraampi”, sanoo tutkija Dan Steinbock.

Kansainvälistä politiikkaa tarkasti seuraava ja alan kiistaton asiantuntija muistuttaa laajassa artikkelissaan, että Suomea johtaa nyt sodanjälkeisen historian oikeistolaisin hallitus.

Samanaikaisesti ja Nato-jäsenyys on lisäämässä sekä turvallisuuskustannuksia että turvallisuusriskejä, jotka uhkaavat myös Suomen asema hyvinvointivaltiona. Kirjoittaja toteaa Suomen menestyneen jo aikaisemmin heikosti.

The Economist mainitsi Suomen sijoittuneen 35 maan vertailussa aivan loppupäähän.

Steinbock arvioi jännitteiden sekä Suomessa että sen rajoilla ovat kasvussa. ”Osittain tämä on seurausta Suomen talouden pitkäaikaisista rakenteellisista haasteista. Osittain kyse on Ukrainan sodan vaikutuksista”. Osittain se on myös tulosta määrätietoisista poliittisista toimista; eli ohjatusta ”strategisesta jännitteestä”, kirjoittaa Steinbock.

Samankaltaisissa tapauksissa muissa maissa tavoitteena on ollut käyttää yleistä turvattomuuden tunnetta jotakin kohderyhmiä vastaan sortohallinnon tukemiseksi. Kun geopolitiikalla korvataan kehitys, hyvinvointi kärsii, mutta yhteisen vihollisen odotetaan ”yhdistävän kansakunnan”. Suomen tapauksessa viholliseksi on valittu Venäjä.

”Oikeistolaisin hallitus toi mukanaan poliittisen kuohunnan”

”Heti kun hallitus aloitti toimintansa, seurasi sitä myös poliittinen kuohunta”, sanoo Steinbock ja viittaa elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan ja hänen seuraajansa Wille Rydmanin rasistisiin lausuntoihin ja pitää molempia perussuomalaisia äärioikeistolaisina. 

Steinbock muistuttaa tilanteen vielä pahentuneen kolmen muun äärioikeistolaisen ministerin väestönvaihtopuheista ja perussuomalaista puoluetta johtavan Riikka Purran vanhoista kirjoituksista.

Tutkija toteaa hallituksen poliittisen kannatuksen kutistuneen ja sen toiminnan ennen muuta ammatillisesti järjestäytyneiden työntekijöiden oikeuksien ja taloudellisten etuuksien heikentämiseksi johtaneen mittaviin lakkoihin. ”Nyt hallituksen ministerit kutsuivat ammattiliittoja ”mafiaksi” kuten Suomen pimeällä 1930-luvulla”.

Steinbock mainitsee kokoomuksen yrittävän yhdistää hallituksen rivit Alexander Stubbin presidentinvaalikampanjalla huolimatta hänen läheisistä suhteistaan Orpon hallitukseen ja sen politiikkaan. ”Ja heti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Stubb kosiskeli äärioikeistoa, jota hän tarvitsi voittaakseen”.

Tutkija mainitsee edellisen hallituksen nuoren sosialidemokraattisen pääministerin, Nato-jäsenyyttä tukeneen Sanna Marinin tulleen palkatuksi kiistanalaiseen, mutta vauraaseen  Tony Blair -instituuttiin, ”vaikka jotkut sen rahoittajista ovat samoja venäläisiä oligarkkeja, joita vastaan hän Suomen pääministerinä lupasi taistella”. Steinbock toteaa instituutin lobbaavan sellaisten valtioiden puolesta, joita entinen pääministeri on syyttänyt ihmisoikeusloukkauksista.

”Samaan aikaan haasteet ovat lisääntyneet Suomen 1 340 kilometrin pituisella rajalla Venäjän ja Yhdysvaltain johtaman Naton kanssa ja sekä taloudelliset että geopoliittiset riskit ovat kasvussa”. Uusi presidentti joko korjaa tai rikkoo kokonaan suhteet Venäjään.

Steinbock kuvaa kirjoituksessaan presidenttiehdokkaita ja presidentinvaalitaistoa. Pekka Haavistoa pidetään tutkijan mukaan ”konsensusta tavoittelevana ja erittäin asiantuntevana”.

Stubb ja yhteys CIA:han

Steinbock käy lävitse yksityiskohtaisesti myös Stubbin uraa ja sanoo siinä olevan aukkoja.

”Vaikka Stubb myöntää, ettei hänellä ”todennäköisesti ole referoituja tieteellisiä artikkeleita”, hän väittää julkaisseensa noin 30 akateemista artikkelia ja lähes 20 kirjaa”.

Outona tutkija pitää Stubbin Yhdysvalloissa viettämää aikaa ja suhdetta venäjäntutkimukseen erikoistuneen Furman-yliopiston professoriin William J. Laveryyn ja hänen perheeseensä. Laveryn kerrotaan olleen yhteydessä Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun CIA:han. Stubbin kämppäkaverina Euroopassa oli myöhemmin Laveryn poika.

Lavery ei Steinbockin mukaan ole tuntematon CIA:ssa. Vuonna 1988 Robert Gates, silloinen CIA:n apulaisjohtaja, kirjoitti hänelle lämpimän henkilökohtaisen kirjeen, joka poistettiin salaisuusluokituksesta, mutta vain osittain kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Steinbock toteaa Stubbin muistelmissaan kuvanneen suhdettaan Yhdysvaltain tiedustelupalveluun moniselitteisesti: ”CIA:n kunniaksi voi sanoa, että sillä on hyviä agentteja: heti iski hampaansa kaveriin, josta tulisi myöhemmin Suomen pääministeri”.

Stubb opiskeli myöhemmin Eurooppa-yliopistossa Bruggessa. Siellä hän ystävystyi ”kiinnostavan amerikkalaisen naisen kanssa”. Naisen nimi on Valerie Plame. Stubbin mukaan he pitivät yhteyttä vuosia.

Plamen oman ilmoituksen mukaan Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991 CIA lähetti hänet ensin London School of Economicsiin ja sitten Bruggen Eurooppa-yliopistoon. Plame työskenteli peitetehtävässä myös Brysselissä ja hänen tehtävänsä oli värvätä tiedottajia tiedustelupalvelulle ja kerätä samalla tiedustelutietoa.

Stubbista tuli Euroopan unionin komission puheenjohtajan Romano Prodin neuvonantaja Brysseliin.

Stubbin kertoman mukaan yhteys Plameen päättyi vuonna 2003, kun eräät republikaanit paljastivat amerikkalaisnaisen CIA:n agentiksi. Vuoto paljastuksesta oli lähtöisin Yhdysvaltain ulkoministeriöstä ja varapresidentti Dick Cheneyn esikunnasta ja se julkaistiin Washington Post-lehdessä. Stubbin yhteyshenkilöstä on tehty jopa elokuva The Fair Game, joka perustuu Plamen kirjoittamaan kirjaan.

Steinbock kertoo myös Stubbin noususta kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ilman jäsenäänestystä ja väittää kokoomuksen järjestävän Stubbille EU-komissaarin salkun, jos hän ei tule valituksi presidentiksi.

”Haukkamaisilla asenteilla kilpaillaan presidentinvaaleissa”

Geopoliittisten jännitteiden vuoksi Suomen presidenttiehdokkaat kilpailevat Steinbockin mukaan ”haukkamaisille asenteilla”, mutta toisin kuin Haavisto, Stubb kannattaa myös ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Koko vaalikampanjaa Steinbock kuvaa Nato-jäsenyyden taustoittamaksi.

Steinbock kysyykin, miksi Nato-jäsenyys on onnistunut ”kaappaamaan” koko presidentinvaalikampanjan.

Kylmän sodan ajan Suomi säilytti puolueettomuuden ja pysyi sotilaallisesti liittoutumattomana, muistuttaa tutkija. Nato-jäsenyys nousi keskusteluun vasta kylmän sodan päätyttyä, sen jälkeen, kun  Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan (PfP) ja Euroopan unioniin (EU) 1990-luvun puolivälissä.

Steinbock toteaa Suomen allekirjoittaneen Naton kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan – eli ns. isäntämaasopimuksen – vuonna 2014. ”Vaikka hallitus sanoi, ettei se ollut askel kohti jäsenyyttä, se oli”. Ja sen jälkeen jokaista askelta käytettiin laillistamaan seuraava askel ”tarpeellisena”.

Tutkija viittaa Stubbin erityisavustajan Joni Arvosen Yhdysvaltain suurlähetystölle antamaan ja vuotosivusto Wikileaksin paljastamaan lupaukseen, että kokoomus on valmis viemään Suomen sotilasliitto Naton jäseneksi jo seuraavan hallituksen aikana, jos puolue johtaa hallitusta.

Steinbock referoi myös pääministeri Matti Vanhasen valtiosihteerinä toimineen Risto Volasen varoitusta, jonka mukaan turvallisuusviranomaiset eivät enää toimineet hallituksen valvonnassa.

”Se oli upea herätyssoitto maltilliselta keskustapuolueen veteraanilta, joka syytti Suomen sotilas- ja poliisijohtoa epälojaalisuudesta”, sanoo Steinbock.

Hänen mukaansa Volanen näki Nato-jäsenyyden ja siihen johtavan prosessin jo kymmenen vuotta ennen jäsenyyden toteutumista.

Nato-jäsenyysprosessia Steinbock kuvaa tapahtumaksi, jossa jäsenyyden mahdolliset riskit jätettiin sivuun.

”Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1990-luvun puolivälissä, se luopui suuresta osasta finanssi- ja rahapoliittista itsemääräämisoikeuttaan”, sanoo tutkija todeten EU-jäsenyydestä kuitenkin järjestetyn neuvoa-antavan kansanäänestyksen. 

”Kun Suomi liittyi Natoon, se luovutti suuren osan sotilaallisesta ja turvallisuussuvereniteetistaan pois. Mitään kansanäänestystä ei kuitenkaan järjestetty”.

”Medialla keskeinen rooli Nato-prosessissa”

Medialla on ollut Steinbockin mukaan keskeinen rooli Nato-jäsenyysprosessissa.

Steinbock toteaa, että Maailman lehdistönvapausindeksin (WPFI) mukaan Suomi on muiden Pohjoismaiden tapaan kärkipäässä. ”Mutta indeksi ei välttämättä ole niin läpinäkyvä kuin se väittää olevansa”.

Tutkija muistuttaa median keskittyneen Suomessa merkittävästi eli huomattava osa mediaa on samoissa käsissä. Lisäksi indeksi ei huomioi suomalaista ”mediapoolia”, jonka jäseninä ovat kaikki merkittävimmät tiedotusvälineet. ”Sitä rahoittaa valtio Huoltovarmuuskeskuksen kautta”. Virallisena tavoitteena on turvata  työskentelyolosuhteet ”vapaalle ja monipuoliselle medialle”.

Steinbock viittaa ”suomalaisiin  kriitikkoihin” ja ennen muuta toimittaja Mauno Saareen, joka on työskennellyt Suomen johtavissa mediayrityksissä. Saari on korostanut Mediapoolin perustamisen ajoittuvan yhteen Euroopan hybridiuhkien torjunnan huippuyksikön perustamisen kanssa.

”Täällä vallitsee sota-aikaa muistuttava sensuuri, vaikka Suomi arvostelee voimakkaasti maita, joissa media on valtion omistuksessa”, tutkija referoi Saarta.

Steinbock kuvaa myös muutosta kustannustoiminnassa, jota sitäkin hallitsevat keskeiset mediat ja siten Mediapoolin jäsenmediat.

Muutos näkyy myös mielipideilmastossa. Vuoden 2023 lopulla tehtyjen kyselyjen mukaan yli puolet Suomen väestöstä oli vakuuttunut siitä, että maan on valmistauduttava sotaan. Jouluaattona  ulkoministeri Elina Valtonen varoitti, että Venäjän hyökkäys on mahdollinen seuraavien vuosien aikana.

Taloudellinen eroosio jatkuu

Steinbock toteaa Suomessa odotetun vahvan koronaepidemian jälkeien elpymisen horjuneen pitkäaikaisten rakenteellisten haasteiden vuoksi, joita ovat lisänneet Venäjän Ukrainan hyökkäyksen heijastusvaikutukset.

”Energian korkeammat hinnat siirtyivät ydinhintoihin, mikä pitää yllä inflaatiota. Palkkojen kasvu pysyi maltillisena, mutta julkisen sektorin paineet johtivat lakkoaaltoihin”.

Vuoden 2023 pysähtymisen jälkeen talouden toimeliaisuuden odotetaan heikkenevän edelleen. ”Elpymisen sijaan taloustilanne on surkea, mikä heijastaa väestön ikääntymistä ja tuottavuuden hidasta kasvua. Lisäksi tasaisesti kasvava julkisen talouden alijäämä saattaa todennäköisesti lisätä julkisen velan riskiä”.

Haitallista kehityssuuntaa pahentavat Steinbockin mukaan Nato-jäsenyydestä johtuvat korkeammat ”turvallisuuteen liittyvät” kustannukset eli sotilasmenojen kasvu, joka todennäköisesti jatkuu myös keskipitkällä aikavälillä.

Steinbockin mukaan ennen vuoden 2008 finanssikriisiä ja sitä seuranneita velkakriisejä Suomen kilpailukyky ja innovatiivisuus olivat edelleen maailmanluokkaa. Maailman johtavan matkapuhelinvalmistajan Nokian pääkonttorina Suomi hyötyi kokonaisesta toimittajien, operaattoreiden ja palveluntarjoajien ekosysteemistä.

Nokia puolestaan hyötyi myös suuresti Suomen poliittisesta puolueettomuudesta ja vahvasta asemasta nopeimmin kasvavissa nousevissa talouksissa. Toisin kuin kaikki kilpailijansa, se sai yli 99 prosenttia tuloistaan Suomen ulkopuolelta.

Nykyään Suomi ei ole enää kymmenen kilpailukykyisimmän talouden joukossa, toteaa tutkija.

Steinbock kirjoittaa, että vuosikymmen sitten Suomi oli riippuvainen Venäjästä, jonka osuus tuonnista oli 18 prosenttia ja viennistä 10 prosenttia. Nykyään yksi riippuvuus on korvattu toisella. Kun Venäjän tuonti on romahtanut ja vienti Venäjälle on vähentynyt, tuonti Yhdysvalloista on lisääntynyt suhteellisesti noin 50 prosenttia ja vienti Yhdysvaltoihin 30 prosenttia.

Samaan aikaan Suomen kauppa nousevien talouksien kanssa on pysähtynyt toistaiseksi Kiinaa lukuun ottamatta, joka sekin on nyt Nato-lojalistien toimien kohteena.

Sotilasmenoissa huima nousu

Steinbock arvioi tulevina vuosina sotilaallisen riippuvuuden Yhdysvalloista todennäköisesti kasvavan.

Suomen vuoden 2024 budjetin mukaan puolustusmenot ovat noin 6,2 miljardia euroa, mikä on lähes viisi prosenttia enemmän kuin vuonna 2023. Suomi keskittyy nyt uusien aseiden ja asejärjestelmien hankkimiseen ja turvallisuuteen Venäjän rajalla, jossa ennen Nato-jäsenyyttä oli suhteellisen rauhallista.

Riippuvuus Yhdysvalloista kasvaa nopeasti kasvavan militarisoinnin myötä. Steinbock muistuttaa Suomen pyrkineen kylmän sodan aikana tasapainottamaan hävittäjähankintojaan idän, lännen ja kotimaisten tuottajien välillä.

Yhdysvaltojen siteet ovat peräisin 1990-luvulta McDonnell Douglasin kalliista F/A-18C/D Hornetien ostoista. Suomen F-35-ohjelma alkoi vuonna 2021, kun se tilasi Lockheed Martinilta 64 F-35A-hävittäjää. Kauppa on Suomen kaikkien aikojen suurin.

Sitä pidettiin Suomessa ”välttämättömänä”, vaikka sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti kritiikki kohdistui F-35-ohjelman ennennäkemättömään kokoon, monimutkaisuuteen, kasvaviin kustannuksiin ja toimitusten viivästymiseen.

Steinbock toteaa Suomen varustelumenojen nousseen kolmessa vuodessa lähes 70 prosenttia. Ongelmana on, että menojen noustessa tulot eivät ole kasvaneet samalla tavoin. Suomen BKT kasvoi vain 0,1 prosenttia vuonna 2023 ja sen odotetaan kasvavan 0,8 prosenttia vuonna 2024.

Nato-jäsenyyden sanottiin tuovan turvallisuutta ja vaurautta pieneen Pohjoismaahan, muistuttaa tutkija.

”Silti rajakitkan, hybridiuhkien, jopa ydinaseriskien kasvaessa Suomen talouden eroosio on uusi todellisuus. Samaan aikaan hyvinvointivaltio on oikeistolaisen hallituksen tulen alla. Tulojen ja varallisuuden polarisaatio laajenee”, varoittaa Steinbock.

Nato-jäsenyys vaatii kuitenkin tutkijan mukaan lisää militarisointia tulevina vuosina.

Voit lukea koko artikkelin osoitteessa  https://worldfinancialreview.com/making-or-breaking-finlands-future-a-behind-the-facade-look-at-finland-after-the-2024-election/

Tohtori Dan Steinbock on Difference Groupin perustaja. Hän on työskennellyt Intian, Kiinan ja Amerikan instituutissa (USA), Shanghai Institute for International Studiesissa (Kiina) ja EU Centerissä (Singapore).

Katso lisää: https://www.differencegroup.net/