Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Friedrich Merz vetivät vesiperän yrittäessään nostaa Washingtonin keskusteluissa tulitauon voimaansaattamisen ennakkoehdoksi Venäjän, Ukrainan ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamisille jatkossa.
Ns. halukkaiden koalitio, johon Suomikin kuuluu, piti Washingtoniin saakka lähtökohtana Venäjän pakottamista sanktioilla tulitaukoon. Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia kannustetiin samalla toimimaan Venäjää vastaan ja aloittamaan uudelleen Ukrainan laajamitttainen sotilaallinen tukeminen ”sodan voittamiseksi”. Neuvotteluja voisi käydä vasta silloin, kun Ukraina on ”riittävän vahva” poliittisesti ja sotilaallisesti. Myös Suomen presidentti Alexander Stubb korosti lähes tulkoon jokaisessa esiintymisessään, että presidentti Vladimir Putin ymmärtää vain voimaa. Ja ettei Venäjän presidenttiin voi ylipäänsä luottaa.
Vaikutti hetken siltä, että sodan jatkamista ”oikeudenmukaisen rauhan” verukkeella ajava ”halukkaiden koalitio” oli saamassa myös Trumpin tuen ehdotuksilleen. Trump uhkasi Venäjää uusilla ”ennennäkemättömän kovilla” sanktioilla. Heinäkuun lopulla Yhdysvaltain presidentti jopa totesi, että Venäjällä on vain kymmenen päivää aikaa taipua tulitaukoon. Hän tehosti uhkavaatimustaan ilmoituksella, että Yhdysvallat ottaa käyttöönsä ns. sekundaariset sanktiot kaikkia niitä maita vastaan, jotka ostavat Venäjältä energiaa. Kiina, Intia, Brasilia ja Turkki eivät kuitenkaan olleet valmiit uhkauksista huolimatta lopettamaan energian tuontia Venäjältä.
Trump ymmärsi varsin pian, ettei Venäjä taivu uhkavaatimusten edessä. Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio totesi myöhemmin, että uudet sanktiot olisivat olleet samalla päätepiste rauhanneuvotteluille. Sota jatkuisi ja voisi laajeta yhteenotoiksi jopa Yhdysvaltain ja Venäjän välillä. Alaskassa käydyissä keskusteluissa Putinin ja Trumpin kesken kaikki muuttui. Keskusteluja rauhasta päätettiin jatkaa ja etsiä uusia tapoja sodan lopettamiseksi neuvotellen. Tavoitteeksi asetettiin rauhansopimus, joka takaisi kestävän rauhan.
Rubio totesi tiistaina, ettei Yhdysvallat aio enää tukea Ukrainan sodankäyntiä sen paremmin antamalla maalle aseita kuin rahaakaan. Asekauppaa Yhdysvallat aikoo sitä vastoin jatkaa. Ulkoministerin mukaan Euroopan Nato-maat maksavat aseistuksesta, jota ne hankkivat Yhdysvalloilta ja siirtävät Ukrainalle.
”Emme tarvitse tulitaukoa”
Washingtonissa Yhdysvaltain presidentti Trump tyrmäsi heti kättelyssä vaatimukset tulitauosta ennakkoehtona neuvotteluiden jatkamiselle.
Trump ilmoitti ensiksi Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille ja myöhemmin myös Valkoisen talon eteisessä vuoroaan odotelleille eurooppalaisille kumppaneilleen yksiselitteisen selvästi, ettei tulitauko voi olla ennakkoehto neuvotteluiden jatkamiseksi Venäjän kanssa. ”Mielestäni emme tarvitse tulitaukoa”, Trump sanoi.
Yhdysvaltain presidentti viittasi tekemiinsä sopimuksiin, joita hän väitti tänä vuonna syntyneen peräti kuusi. ”En tehnyt ainoatakaan tulitaukoa.” Hän sanoi myös ymmärtävänsä maita, jotka eivät sellaista ole halunneet. Tulitauko mahdollistaa Trumpin mukaan asevoimien vahvistamisen ja tuloksena on myöhemmin sodankäynnin jatkaminen. Rauhanneuvotteluita voidaan hänen mukaansa käydä ja niitä myös pitää käydä silloinkin, kun taistelut vielä jatkuvat.
Trump ja Putin kannattavat Ukrainan ja Venäjän suorien neuvottelujen jatkamista
Trump kertoi Washingtonissa käytyjen keskustelujen jälkeen aloittaneensa heti valmistelut Venäjän ja Ukrainan presidenttien tapaamisen ja myöhemmin myös kaikkien kolmen presidentin yhteistapaamisen järjestämiseksi. Tavoitteena on hänen mukaansa järjestää molemmat huippukokoukset jo lähiaikoina. Trump myös kiitti ”hyvästä tapaamisesta” eurooppalaisten kumppaniensa kanssa. Trump soitti myös varmemman vakuudeksi Putinille kesken Washingtonin tapaamista.
Putinin neuvonantaja Juri Ušakov kertoi tiistaina sekä Yhdysvaltain että Venäjän presidentin antaneen tukensa Moskovan ja Kiovan välisten suorien neuvotteluiden jatkamiselle. Ukrainan ja Venäjän valtuuskunnat ovat tavanneet toistaiseksi vain kolme kertaa.
Putin ja Trump keskustelivat myös mahdollisuudesta nostaa sekä Ukrainan että Venäjän valtuuskuntien tasoa. Venäjän valtuuskuntaa johtaa Vladimir Medinski, joka Putinin neuvonantajana on Kremlin arvoasteikossa ministeriä korkeampi. Ukrainan valtuuskuntaa johtaa tällä hetkellä maan entinen puolustusministeri Rustem Umerov, joka nimitettiin heinäkuussa kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston sihteeriksi.
Toistaiseksi on epäselvää, millä aikataululla ja missä mahdolliset tapaamiset presidenttien välillä voisivat tapahtua. Joka tapauksessa ne vaativat toteutuakseen huolellista ennakkovalmistelua.
Venäjä hyväksyy turvatakuut, mutta ei halukkaiden koalition asevoimia Ukrainaan
Alaskan huippukokouksessa käydyissä keskusteluissa Venäjän presidentti Putin näytti vihreää valoa keskustelujen aloittamiselle mahdollisen rauhansopimuksen turvatakuille. Vaikka Putin ei ollut fyysisesti läsnä Washingtonin tapaamisessa, Trumpin keskustelu eurooppalaisten kumppanien kanssa keskittyi miltei yksinomaan Venäjän Alaskassa tekemiin aloitteisiin, ennen kaikkea kysymykseen turvatakuista.
Trump totesi eri Euroopan maiden olevan valmiit antamaan turvatakuut Ukrainalle. Turvatakuita koordinoisi Yhdysvallat. Washingtonissa ei sitä vastoin keskusteltu varsinaisesti eri Nato-maiden mahdollisuuksista lähettää asevoimia Ukrainaan, vaikka ”halukkaiden koalitio” on asiaa selvittänyt jo usean kuukauden ajan.
Suomessa Yleisradion kanavalla tiistaina käyty ajankohtaiskeskustelu käsitteli sekin turvatakuita. Yksikään keskustelija ei näyttänyt olevan selvillä siitä, että jo Istanbulin huippukokouksessa vuonna 2022 Venäjän ja Ukrainan valtuuskunnat olivat keskustelleet myös turvatakuista. Ne mainitaan myös yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka Britannian pääministeri Boris Johnson ja Yhdysvaltain silloinen presidentti Joe Biden hieman myöhemmin kaatoivat estäen Ukrainaa jatkamasta keskusteluja rauhasta. Venäjä ilmoitti jo silloin olevansa valmis hyväksymään turvatakuut, mutta edellytti myös Venäjän saavan takuut itselleen. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut vuodesta 2022.
Vielä kummallisempaa oli, etteivät ”asiantuntijat” pohdiskelleet lainkaan sitä, hyväksyisikö Venäjä ylipäänsä sen, että Ukrainaan lähetettäisiin ”halukkaiden koalition” joukkoja turvatakuiden nimikkeen alla. Ulkoministeri Sergei Lavrov on tavan takaa muistuttanut siitä, ettei Venäjä hyväksy Ukrainalle sotilaallista apua antavien maiden asevoimien sijoittamista alueelle. Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova piti nyt välttämättömänä muistuttaa Venäjän kannasta.
Jos ja kun rauhansopimus Ukrainan ja Venäjän välillä syntyy, YK löytää varmasti riittävän määrän halukkaita maita lähettämään rauhanturvaajia maista, jotka eivät ole tukeneet kummankaan maan sodankäyntiä.
Ranskan presidentti esitti jo vuoden 2024 alussa, että Nato-maiden joukkoja siirrettäisiin Ukrainaan, mutta ei saanut hankkeelleen tukea Naton sisällä. Vielä silloin presidenttinä toiminut Sauli Niinistö ilmoitti Suomen vastustavan ulkomaisten joukkojen lähettämistä Ukrainaan, ja totesi myös, ettei Suomi aio lähettää asevoimiaan Ukrainaan.
29 kommenttia julkaisuun “Macron ja Merz vetivät vesiperän”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Sadussa Pinocchiolta venyi nenä, kun hän valehteli. Tässä ”todellisessa” maailmassa Stubbidolta näyttävät venyvän sormet.
https://x.com/MTVUutiset/status/1957815464832434255
😂
Olisiko Stubb sittenkin liskoihminen..?
Eräässä haastattelussa Douglas Macgregor kommentoi ”lähetystön” kokoonpanoa. Hänen mielestään Valkoisen talon pitkän pöydän ääressä tulisi olla kaikki Ukrainan naapurivaltiot, ja Saksa…
Suomen tasavallan presidentti jatkaa historiallisten analogioidensa sarjaa. Nyt mennään jo sotavuosilta historian hämärään. Venäläiset eivät enää ole kasakoita, jotka vievät kaiken irtaimen, kuten hänen edeltäjänsä päätteli vaan hunneja. Wall Street Journalin 18.8 mukaan A. Stubb oli Valkoisen talon suljetussa istunnossa luonnehtinut kahta kaupunkia Itä-Ukrainassa linnakkeiksi hunneja vastaan. Presidentti Trump oli selvästi noteerannut asian.
Hunnit olivat tunnettuja raakalaismaisuudestaan ja siksi Saksan keisari oli vedonnut samaan kielikuvaan ja kehoittanut taistelemaan kuten hunnit kun hän lähetti joukkonsa tukehduttamaan Boxeri-kapinaa Kiinassa v. 1900 vaiheilla, saavuttaen huudolleen myös joukkojensa vastakaiun jotka eivät raakuuksiaan pidätelleet. Tämän seurauksena brittien pilakuvasto teki saksalaisista hunneja ensimmäisen maailmansodan aikana.
Toisin sanoen Stubb on väkevästi russofobian vallassa. Itse en oikein ymmärrä, miten russofobia eroaa rasismista. Mielestäni ei mitenkään.
Tekniikka ja Talous -sivusto kertoo USA:n kongressille tehdystä raportista. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että Venäjä ei todellakaan ole tässä sodan vaiheessa mikään ”underdog”.
Raportin mukaan Venäjä on kehittänyt ballististen ohjustensa teknologiaa niin, että ne kykenevät muuttamaan lentorataansa sekä liikehtimään tavallisen ballistisen lentokaaren ulkopuolella.
”Niinpä Patriot-torjunnat ovat vaikeutuneet: esimerkiksi 28. kesäkuuta Venäjä ampui Ukrainaan seitsemän ballistista ohjusta, joista Ukraina ampui alas vain yhden. 9. heinäkuuta ammutuista 13 ohjuksesta Ukraina ampui alas tai harhautti seitsemän.
Heinäkuun aikana Venäjä alkoi myös laukaista ohjuksia ja hyökkäyslennokkeja eri korkeuksilta sekä niin, että ne piirittivät Kiovan ennen lähestymistään kaikilta suunnilta.
Valokuitudronejen käyttöä etulinjassa Venäjä on entisestään lisännyt. Droneja käytetään uusilla tavoilla, esimerkiksi varustamalla ne ylöspäin räjähtävillä panoksilla. Dronet jätetään sitten maahan sopiviin paikkoihin, joissa ne toimivat eräänlaisina panssarintorjuntamiinoina.”
Näyttäisi siltä, että halukkaiden koalitio edelleen halukkaasti kallistuu sodan jatkamisen puoleen. Sitä ei vain voi enää avoimesti julistaa. Eihän siitä ole kovinkaan kauan kun paras neuvottelu oli sotatantereella neuvotteleminen. Tavoitteena kun oli Venäjän talouden ja asevoimien syvä vahingoittaminen ja sitä kautta hallituksen vaihdon aikaansaaminen. Nämä tavoitteet kummittelevat edelleen keplottelijoiden mielessä samalla kun heillä on hyvin epärealistinen käsitys sodan kulusta.
Trumpilla saattaa olla paremmat sotilaalliset neuvonantajat vaikka ideologiset silmälaput eivät heillekään ole vieraita. Trumpin levottomat irtiotot ennen Alaskan kokousta saattoivat olla oman opposition harhauttamista, näin ainakin sopii toivoa.
Zelenskin lausunnot eivät osoita minkäänlaista halua kompromissien tekoon ja eilen Naton Rutte ja Suomen ulkoministeri Valtonen löivät lisää löylyä lupaamalla Ukrainalle tietä ja paikkaa Natoon, joka paikka juurikin on ollut koko konfliktin ytimessä ja josta Yhdysvaltain omat diplomaatit toistuvasti olivat varoittaneet sen johtavan avoimeen yhteenottoon. Noidankehä alkoi Yhdysvalloissa jo 90-luvulla ja tutun kaavan mukaan. Haetaan yliotetta toisesta valtapuolueesta olemalla ulkopolitiikassa sitä haukkamaisempi olettaen, että uhoaminen vetoaa äänestäjiin. Ensin iskivät demokraatit Clintonin johdolla, sitten Bush nuorempi korotti panoksia ja sitten vuorostaan Obama ja häntä tukeneet Biden ja H. Clinton. Löytääkö Trump lopulta jarrukahvan ?
Toisaalta tämä kriisi on paljastanut poliitikkojen mielipiteet ja kasvot. Kansan pitäisi pitää vain huolta siitä, että takit ovat piilossa takinkäännön estämiseksi. Syylliset esille ja tuomiolle.
Tapaamisesta tehdyssä videossa ”halukkaiden koalition jäsenet, vai pitäisikö sanoa ”kennelin”, jossa Suomeakin edusti nuori ja ”powerful” TP Stubb, -vakuuttivat kukin vuorollaan rauhantahtoaan, ja toimivansa rauhan edistämiseksi.
Tähänastisen toimintansa valossa kaikkien näiden toimet rauhan syntymisen edistämiseksi ovat rinnastettavissa toimintaan, jossa palomies tulipalon sammuttamiseksi ruiskii lisää bensiiniä palopesäkkeisiin, tai sulkee vesihanat.
Tämä väite on perusteltavissa sillä, että jos Venäjän esittämiä argumentteja olisi ajoissa kuunneltu, Ukrainan katastrofia ei olisi syntynytkään. Minskin sopimukset rauhan aikaansaamiseksi kaatuivat ”kennelin” itsensä toimesta. Katastrofiin syypäät ovat tässä nyt tuputtamassa itseään framille rauhan enkeleinä. Kysymyksessä olevat halukkaat ovat Naton jäsenvaltioita, jotka eivät noudata edes yhteisen Allianssinsa artikloja. Viittaan tässä artkloihin 1 ja 2.
Suomen osalta on erityisesti mainittava artikla 8, jolla on maan tavan mukaisesti pyyhitty persettä, kuten muillakin Suomen ratifioimilla kansainvälisillä sopimuksilla.
Mitä sitten tulee TP Stubbin lausahduksiin, niin Stubb syyllistyy jälleen kerran Venäjän ja Neuvostoliiton sekoittamiseen keskenään, ja osoittaa jälleen ”ymmärtämättömyytensä” geopoliittisten faktojen ja tapahtumien suhteen. Suomi oli suurvaltapolitiikan pelinappula ja v. 39 kun läntiset tahot järjestelivät intressejään, britit etunenässä aivan kuten Ukrainassa nyt, ja menetti sitten rauhanteon yhteydessä alueitaan, jossa yhteydessä pakotettiin hyväksymään todellisuus. Perimmäisenä syynä oli kumppanuus Saksan kanssa. Rajaa itänaapurin kanssa on edelleenkin 1300 km jonka merkityksen TP Stubb:kun voisi alkaa sisäistää. Saksan uhka on vaihtunut Natoksi, jossa rauhantahtoiset Merz ja von Leyen uhoavat neljännen valtakunnan nousua EU: n reikäisen sateenvarjon suojissa. Tähän näyttää olevan Suomessakin yhteistä tahtoa ja aatteessa myötäelämistä. Näyttää siltä että tällä hetkellä Suomessa on pysyvä vajaus kansakunnan hyväksi toimivista johtajista poliittisella sektorilla. On vain globalistien puhe”torvia” ja oman edun tavoittelijota, joiden käsittämät perspektiivit ovat puoli vaalikautta eteen ja taaksepäin.
Valitettavasti.
Subbin olisi pitänyt sanoa, että pakon edessä Suomenkin asiaan löytyi ratkaisu, vaikka ei suomalaisille alkuun niin mieluinen. Kun pakko poistui, kaikki mitä olisi voitu menneestä oppia hylättiin ja antauduttiin taas pelinappulaksi suurvaltapeliin. Stubbia kuunnellessa kaikki kuulostaa niin helpolta ja keveältä, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia vaikeana aikana. Hän pikemmin esittää presidentin roolia kuin on sellainen. Ehkä siinä on kaikki, mitä itsensä länteen integroinut Suomi tarvitsee tai mikä on mahdollista.
Sääli Suomen kansa puolesta. Kansa on johdateltu taas Venäjä-vihaan propagandalla. Nyt tilanne on sillä tavalla lukkiutunut tai solmussa, että melkein kukaan – vaikka tietäisi ja ymmärtäisi enemmän kuin annettaisiin tietää ja ymmärtää – ei uskalla ilmaista muuta kuin Venäjä-vihaa, koska muutoin on suuressa vaarassa menettää yhteiskunnallisen ja sosiaalisen asemansa.
Hyvä yhteenveto tuoreista tapahtumista. Siis ensin rauha ja sitten rauhansopimuksessa sovittujen asioiden toteuttaminen. Kaiken sotimisen ja Venäjä-vihan jälkeen (oik. kaiken sen jälkeen, kun USA-Nato on yrittänyt vuosikaudet kaataa Venäjän mm. Ukrainan kautta) on ymmärrettävää ja oikeudenmukaista, etteivät Venäjän vihollismaat vie joukkojaan Ukrainaan millään verukkeella.
Puolutusvoimien entinen komentaja, kokoomuksen kansanedustaja Jarmo Lindberg puhui tänään radiouutisissa: ”Turvatakujen yksityiskohtia ei kannata turhaan avata Venäjälle. Välttämättä ei pidä Venäjältä lupaa kysyä, vaan päättää, että Ukraina turvataan ja ilmoitetaan se sitten Venäjälle eikä välttämättä kerrota, miten se turvataan, vaan tehdään Venäjälle selväksi, että tähän tulee selvä vaste.”
Onko tämä realistista puhetta sotilaalta? Minusta tämä kuulostaa lapsenomaisen – tai itsepäisen – epärealistiselta. Suostuisiko Venäjä turvatakuisiin, joiden luonteesta ei sovita tarkasti? Voisiko Venäjä hyväksyä, että sitä vastaan käytyä sotaa rahoittaneiden valtioiden sotilaita sijoitettaisiin Ukrainaan? Mitä seuraavaksi ehdotetaan? Nato-tukikohtaa turvatakuiksi??
Lindberg kannattaa myös talouspakotteiden jatkamista ja esittää olettamuksen, että nimenomaan talouspakotteet ovat saaneet Putinin neuvotteluihin.
Lindberg elää täysin lännen luomassa narratiivissa, ja ajatukset ovat sen mukaiset. Sama koskee lähes koko poliittista eliittiämme. ”Rapakon takana” moni ekonomisti pitää niin NATOn, kuin EU:nkin näivettymistä lähivuosina todennäköisenä.
Lindbergillä näyttää olevan pysyvä ongelma siinä, ettei hän hahmota omaa asemaansa, etenkään entisten tekemisensä suhteen.
Mielestäni Lindberg toiveajattelee luullessaan, että turvatakuusopimuksen voisi pitää osittain salassa Venäjältä. Venäjähän on sopimuksen toinen osapuoli.
Omituinen asenne sopimuksiin. Näinkö kestävää rauhaa rakennetaan Lindbergin mielestä?
Luulen, että Venäjä tutkii jokaisen pilkun paikankin sopimuksessa.
Niin ja nyt meni möläyttämään, että taas aiotaan kieroilla. Eikö se pitänyt olla Venäjä, johon ei voi luottaa? Tosin Venäläiset ovat sanoneet, että enää heitä ei petetä. Pelin henki on käynyt selväksi, paperi on paperia ja vaikka olisi millainen sopimus, niin mihinkäs vetoat kun nämä nilviäiset taas alkavat juonittelunsa. Tässä tapauksessa pätee se ”luottamus hyvä, kontrolli parempi”.
En ole ikinä käynyt Venäjällä, tunne yhtään venäläistä, osaa venäjää tai opiskellut mitään Venäjästä. Silti minulla(kin) on sellainen käsitys, että Venäjällä ollaan tarkkoja sopimusten kanssa ja niitä noudatetaan, jos suinkin mahdollista.
Lindberg uskoo samaan taktiikkaan kuin Minskin sopimuksessa. Perusasia on kuitenkin aina sama: Venäjän kanssa ei neuvotella. Hinnalla ei ole mitään väliä. Täysi sekopää.
Eivät Lindberg ja vastaavat tavallaan tyhmiä ole. Jos pidettäisiin älykkyystesti, saattaisivat pärjätä oikein hyvin. Se vain ei mittaa moraalia eikä asenteita. Sinänsä järkevien ihmisten käytöksensä muuttuu moraalittomaksi heidän russofobiansa eli Venäjä- ja venäläisvihansa seurauksena.
Kokonaisuuden voi yksinkertaistaa yhteen kysymykseen: Miksi ei voida vain olla ystäviä, käydä reilua kauppaa, jne.? Oman käsitykseni mukaan Venäjä, Kiina ja ylipäänsä valtava enemmistö maailman maista olisi tähän halukas, mutta USA-Nato järjestää niille ongelmia yrittäessään säilyttää tai jopa vahvistaa ylivalta-asemaansa.
”Oman käsitykseni mukaan Venäjä, Kiina ja ylipäänsä valtava enemmistö maailman maista olisi tähän halukas, mutta USA-Nato järjestää niille ongelmia yrittäessään säilyttää tai jopa vahvistaa ylivalta-asemaansa.”
Yhdyn näkemykseesi!
Alla oleva on sinulle tarkoitettu…
Ukko on sotahullu ryssänvihaaja
Euroopan päämiehet ovat kuin oppilaat rehtorin kansliassa nuhdeltavina…Trump näyttää valtansa tällaisissa asetelmissa.
Samalla kun Trump näyttää luopuneen pyrkimyksestä dominoida Venäjää (eli USA:n pitkän aikavälin ajattelutavasta), eurooppalaiset vasallit ovat kauhuissaan mahdollisuudesta, että heidän olisi pakko ryhtyä kohtelemaan Venäjää asiallisesti. Trumpin koirakouluun kerääntyneet EU-johtajat ja brittien Starmer pitivät Washingtonissa leukansa kurissa (Meloni ei tosin ilmeistään), mutta heti sen jälkeen on alkanut länsimediassa tavaton Venäjän vastainen kampanjointi, johon myös Suomen TP Stubb on innolla osallistunut. Tiivistäen voisi sanoa, että Euroopassa pyritään sabotoimaan aktiivisesti kaikkea, mikä voisi edistää kestävän rauhan saavuttamista. Trumpille tuskin kerrotaan kaikesta, mitä Euroopassa puhutaan ja kirjoitetaan, jotta hän ei menetä malttiaan.
On selvää, ettei Putin tule osallistumaan neuvotteluihin, joissa on valmiiksi vihamielinen ja ”taipumaton” asenne. Se on ajanhukkaa tilanteessa, jossa tilanne sotarintamalla on Venäjälle suosiollinen. Putin istuu pöydän ääreen Zelenskyin kanssa vasta, kun tämä on halukas tunnustamaan tosiasiat ja etsimään sodan päättäviä ratkaisuja. En itse usko, että sellaisia neuvotteluja on tulossa. Mutta jos Ukrainan presidentin henkilö vaihtuu (Zelenskyi on lakisääteisten presidentinvaalien järjestämisen), tilanne voi edistyä nopeastikin.
Trumpin linjaus, ettei USA anne Ukrainalle enää taloudellista ja sotilaallista tukea, mutta eurooppalaiset saavat ostaa jenkkiaseita Ukrainalle, panee Euroopan pomot ikävään tilanteeseen. Trumpin linjauksen voi nimittäin lukea myös niin, että sotaa Ukrainassa saa jatkaa vain siten, että Eurooppa ostaa aseensa USA:sta. Trump ei hyödy poliittisesti eurooppalaisilla aseilla käydystä sodasta Ukrainassa. Europomot joutunut nyt päättämään, käyttävätkö he kaiken irrotettavissa olevan rahan ensin aseisiin ja sitten seuraavassa vaiheessa jälleenrakennukseen. Jokainen vuorokausi kasvattaa kokonaislaskua, jonka Trump selvin sanoin paalutti kokonaan Euroopan vastuulle.
Jos nyt Euroopasta löytyisi joku valtiomiestason toimija…
Näyttää liian hyvältä! Ett`ei vaan aseteollisuuden lobbarit ”heitä kapuloita” Trumpin rauhanvankkureiden rattaisiin..
Taitaahan Unkarissa ja Slovakiassa olla valtiomiestason toimijoita, mutta ei kait muualla. Jos minä esimerkiksi olisin Ukrainan presidentti, pyytäisin Venäjältä anteeksi kaikkea maassa vallinnutta Venäjä-vastaisuutta ja korjaisin asian. Sopisin Venäjän kanssa pikimmiten rauhan kutakuinkin Venäjän vaatimin ehdoin sillä lisäyksellä, että myös taloussuhteet palautetaan. Suhteet länsimaihin pysyisivät hyvinä mikäli Ukrainasta riippuu, mutta Venäjä-vastaisen toiminnan jatkumista Ukrainassa en sallisi. Sitten jäisi vain se ongelma, miten säästäisin oman henkeni uusnatseilta ja muilta Venäjä-vihaajilta.
Hevonhampaalta ja variksenpelättimeltä russofobiasta jätepaperituotteita!
Maallikko sanoisi eilistä visiittiä Valkoiseen taloon, että ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä”. Eteenpäin mennään, mutta hyvin pienin askelin.
Yksi seikka on jäänyt esille, nimittäin se, että Zelenskyllä on jonkinlainen pakkomielle tavata Putin henkilökohtaisesti. Saattaahan se olla tämä, että Zelenskyllä on jonkinlainen psyykkinen pakkomielle päästä neuvottelemaan maapallon voimakkaimpien johtajien kanssa. Mutta sitten kiinnittäisin huomiota sellaiseen turvaseikkaan, että jos Ukrainan murhaosaston laborantit ovat antaneet ja kiinnittäneet Zelenskylle vaatteisiin sellaisen myrkkyneulan tai vastaavan, jolla pystyisi äkkiä pistämään myrkyn Putiniin. Toivon mukaan kaikki mukana olijat tarkastetaan hyvin huolella, jotta mitään sellaista ei pääse tapahtumaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, mutta varmasti viimeinen kerta mikäli Zelensky yrittäisi jotain hullua keksiä.
Sitten vielä Trumpista, että Trump arvostaa ja kunnioittaa vain suuria johtajia, kuten Putin ja Xi. Haluaa olla maapallon suurimpien johtajien kaltainen. Putin on Trumpin mielestä n:o 1 ja kohtelu on mukaista, kuten nähtiin viime viikolla Alaskassa.