Ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat vallanneet pääosan suomalaisesta kaivostoiminnasta. Kuva Kittilän kultakaivoksesta, jonka omistaa kanadalainen kaivosyhtiö Agnico Eagle Mines Limited.

Onko Suomi Euroopan Kongo?

Suomella on huomattavat luonnonvarat. Täältä löytyy myös nykyisen teknologiakehityksen ja vihreän siirtymän tarvitsemia kriittisiä raaka-aineita, kuten kobolttia, litiumia, nikkeliä ja kuparia. Lisäksi Suomesta löytyy harvinaisia maametalleja.

Geologian tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa on tunnistettu 67 Euroopan unionon alueen kriittisten raaka-aineiden esiintymää. Nämä raaka-aineet ovat EU:lle strategisesti elintärkeitä, ja niitä löytyy runsaasti Suomen maaperästä.

Ulkomainen monikansallinen kaivosteollisuus on jo pitkään haalinut ahnaasti Suomessa jalansijaa. Useissa paljon julkisuutta saaneissa tapauksissa suomalaisille on jäänyt lasku ja ympäristö on kärsinyt kaivostoiminnan seurauksista. Esimerkkejä ovat Hituran, Oriveden ja Laivakankaan kaivokset.

 

Kuvassa Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-allas vuodelta 2012.

 

Myös Talvivaara on äärimmäisen surullinen esimerkki kaivostoiminnan vakavista ympäristöongelmista, vaikka se ei olekaan iulkomaisessa omistuksessa.

Suomen kaivospolitiikassa ja suhtautumisessa ulkomaisiin yrityksiin on ongelmallisia piirteitä. Suomi on tarjonnut kansainvälisille kaivosyhtiöille mahdollisuuksia hyödyntää kansallisia mineraalivarojaan edullisin ehdoin. Samalla voittoja ja taloudellista hyötyä valuu ulkomaille, kun taas yhteiskunnalle, kunnille ja valtiolle jäävien hyötyjen sekä ympäristövastuiden välinen tasapaino on ongelmallinen ja epäreilu.

Ruotsi puolestaan on rakentanut vahvaa kansallista teollista kokonaisuutta. Sen keskeisiä toimijoita ovat valtion kokonaan omistama kaivosyhtiö LKAB, teräsyhtiö SSAB ja valtion omistama energiayhtiö Vattenfall. Tavoitteena on vahvistaa kotimaista teollisuutta, osaamista, jalostusta ja taloudellisen arvon syntymistä Ruotsissa. SSAB ei kuitenkaan ole valtion omistama yhtiö.

Ulkopoliittisen instituutin vuonna 2024 julkaiseman selvityksen mukaan valtaosa Suomen metallimalmikaivoksista on ulkomaisessa omistuksessa. Sama koskee merkittävältä osin myös jalostusta ja kierrätystä. Kun kaivos on ulkomaisen konsernin omistuksessa, strategiset investoinnit, osingot ja konsernin sisäiset rahavirrat eivät ole yksinomaan Suomen päätettävissä.

Vertailun vuoksi voidaan tarkastella Suomen ja Kongon demokraattisen tasavallan kaivospolitiikan yhtäläisyyksiä seuraavasta taulukosta.

Yhtäläisyys Suomen ja Kongon demokraattisen tasavallan välillä on ennen kaikkea taloudellinen kysymys: miten luonnonvarojen arvo jakautuu kaivosalueen, valtion, yritysten ja kansainvälisten omistajien välillä?

Suomen kaivospolitiikassa on piirteitä, joita voidaan verrata kolonialismin eli siirtomaavallan taloudelliseen toimintalogiikkaan. Tutkimuksessa tällaisista ilmiöistä käytetään muun muassa käsitteitä uuskolonialismi ja ekstraktivismi. Vertailu liittyy ennen kaikkea siihen, kuka hallitsee luonnonvaroja, kuka saa niiden tuoton ja kenelle jäävät toiminnan haitat.

Yhtäläisyyksiä voidaan nähdä etenkin ulkomaisessa omistuksessa ja päätösvallassa, luonnonvarojen tuottaman taloudellisen hyödyn mahdollisessa valumisessa ulkomaille, ympäristöhaittojen jäämisessä paikallisten kannettaviksi sekä paikallisten vaikutusmahdollisuuksien rajallisuudessa. Molemmissa tapauksissa on aiheellista tarkastella myös sitä, millä ehdoilla kansainvälinen pääoma hyödyntää luonnonvaroja.

Suomella on kuitenkin teollista osaamista ja jalostuskapasiteettia, jota voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän kotimaisen arvonlisän kasvattamiseen. Kysymys kuuluukin: miksi emme hyödynnä tätä mahdollisuutta täysimääräisesti?

Suomen luonnonvarojen pitäisi vahvistaa Suomen kansan taloutta, teollisuutta ja hyvinvointia. Suomen ei pidä tyytyä Euroopan raaka-ainevaraston rooliin.

 

Otsikkokuva: Kallerna. Kittilän kultakavos. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY-SA 4.0

Kuva tekstissä: Kuvaaja tuntematon. Talvivaaran kipsisakka-allas. Lähde Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY-SA 4.0

 

 

 

2 kommenttia julkaisuun “Onko Suomi Euroopan Kongo?”

  1. ”Miksi emme hyödynnä tätä mahdollisuutta täysimääräisesti? Suomen luonnonvarojen pitäisi vahvistaa Suomen kansan taloutta, teollisuutta ja hyvinvointia. Suomen ei pidä tyytyä Euroopan raaka-ainevaraston rooliin.”

    Suomessahan johtavat poliitikot ja sitä myöten maan linja on sellainen, että oma maa ensin -ajattelu on vahingollista vai miten se meni. Positiivinen syrjintä on samaa kategoriaa. Arvioisin, että varsinkin kokoomus, demarit, vassarit, ruotsalaiset ja kristilliset vähät välittävät Suomesta senkään vuoksi, että EU on heidän kotimaansa (ellei sitten Ruotsi ruotsalaisten ja USA kokoomuslaisten). Persuissa ja kepulaisissa on samanlaista väkeä ja joka tapauksessa ne peesaavat muiden isänmaatonta linjaa.

  2. ”Suomen luonnonvarojen pitäisi vahvistaa Suomen kansan taloutta, teollisuutta ja hyvinvointia. Suomen ei pidä tyytyä Euroopan raaka-ainevaraston rooliin.”

    Ei tietenkään. Ainoastaan kehitysmaat tekevät niin. Suomen naapurit hallitsevat omia luonnonvarojaan. Länsi on yrittänyt murskata Venäjän ja varastaa luonnonvarat, kuten on käynyt muuallakin.

Vastaa