
Urheilumaailman ikoniksi tulleen nyrkkeilijän Cassius Clayn eli Muhammad Alin elämästä antaa kattavan kuvan hänelle nimetty Muhammad Ali center Kentuckyn Louisvillessä.
Jos suunnittelee matkaa Atlantin taakse, Kentuckyn osavaltio on yksi varteenotettava vaihtoehto. Siellä Louisvillen kaupungissa pääsee siipirataslaivan kyytiin ja bourbonviskin makuun. Ehdoton vetonaula on kuitenkin Muhammad Ali Center.
Olympiavoittajan ja moninkertaisen raskaan sarjan maailmanmestarin Muhammad Alin elämä pyöri vanhoilla päivillä muunkin kuin nyrkkeilyn ympärillä. Hänen synnyinkaupunkiinsa Louisvilleen perustetussa Ali centerissä avautuu kattava kokonaiskuva nyrkkeilijästä ihmisenä.
Muhammad Ali, entiseltä nimeltään Cassius Clay, muistetaan loistavana nyrkkeilijänä ja myös rääväsuisena showmiehenä. Tätä hän oli esimerkiksi nimitellessään ja haukkuessaan vastustajiaan sekä etu- että jälkikäteen. Se oli markkinameininkiä se.
Ali ja hänen puolisonsa Lonnie (Yolanda Williams) perustivat Louisvilleen Ali centerin. Vuonna 2005 avattu keskus, museo esittelee mestarin uraa ja elämää Alin kuuden periaatteen pohjalta: confidence, conviction, dedication, respect, giving, spirituality. Suomeksi kutakuinkin: luottamus, vakaumus, omistautuminen, kunnioitus, anteliaisuus, henkisyys.
Jo lentokentällä matkustajat ottaa vastaan suuri nyrkkeilijän kuva sisääntulohallin seinällä. Ali centerin johtaja Marilyn Jackson myöntää, että Muhammad Ali on Louisvillen kaupungin brändi. Tätä mielikuvaa vahvistavat Ali-julisteet katujen lyhtypylväissä ja yhden pääkadun nimi: Muhammad Ali Boulevard. Kaupungissa voi kulkea mestarin jalanjäljillä lapsuudenkodista Cave Hillin hautausmaalle.
Kultamitali joen aaltoihin?
Louisville mainostaakin itseään Muhammad Alilla. Kaupungin yhden esitteen otsikko kuuluu: ”Ali´s Louisville. When he spoke of home…he spoke of Louisville.” Eli kun hän puhui kodista…hän puhui Louisvillestä. Ali ei tahtonut muiden kaupunkien omivan hänen ansioitaan vaan hänestä ne kuuluivat Louisvillelle.
Ali center on tulvillaan kaupungin oman pojan uraan ja elämään liittyvää aineistoa. Valokuvia, videoita, esineitä. Marilyn Jacksonin mielestä yksi niistä kiinnostavimpia on Alin Rooman olympiakisoissa vuonna 1960 voittaman raskaan keskisarjan kultamitalin kopio. Mutta miksi kopio eikä alkuperäinen?

– Kerrotaan, että Ali olisi olympialaisista palattuaan halunnut tarjota ystävilleen ruuat ravintolassa mutta heitä ei päästetty sisään. Tästä suivaantuneena Ali oli heittänyt mitalinsa Second street bridge –sillalta Ohio-jokeen, Marilyn Jackson selitti. Totta tai ei, keskuksessa halutaan ylläpitää hyvää legendaa.
Ali centerissä pitää vähän väliä pysähdellä tarkastelemaan yksityiskohtia. Yhdessä vitriinissä on Elviksen Alille lahjoittama ottelutakki. Jotenkin puheeksi tuli Alin tunnettu paluuottelu George Foremania vastaan Kongon Kinshasassa Afrikassa.
– Ali oli vähän epäröivä miten hän selviää ottelusta. Madison Square Gardenin valokuvaaja George Kalinsky vinkkasi Alille, että tämä roikkuisi köysissä ja antaisi Foremanin hakata itsensä väsyksiin, opas Amelia McGrath kertoi. Taktiikka eli rope-a-dope toimi.
Itsemurhan ehkäiseminen
Näyttelyssä Muhammad Alin inhimillisiä periaatteita valaisee hienosti iso valokuva seinällä. Kuvassa joku mies seisoo kerrostalon ikkunan ulkoreunuksella. Nähtävästi valmiina hyppäämään katuun. Ali kurkottautuu muutaman metrin päässä ikkunasta ja näyttää puhuvan kaverille.
– Miestä yritettiin saada keskeyttämään aikeensa ja lopulta joku keksi soittaa Muhammad Alille. Hän tulikin paikalle ja puhui kaverille puolisen tuntia. Ali sai hänet luopumaan tuumastaan ja vei pojan sairaalaan, opas Bess Goldy kertoi.
Alin elämänarvojen merkittävyyttä kuvaa hyvin se, että niiden pohjalta keskuksessa aiotaan työstää pakettia, jota tarjotaan kouluille opetusmateriaaliksi. Vaikka Ali oli ihonväriltään tumma ja erittäin suosittu mustan väestönosan keskuudessa, ei näitä ihmisiä keskuksessa tungeksi. Marilyn Jacksonin mukaan syy on yksinkertainen.
– Tänä päivänäkään mustien ansiotaso ei ole sellainen, että se sallisi kaikille matkustelun samalla lailla kuin muille. Tarjoamme kuitenkin sisäänpääsyn tänne edullisemmin esimerkiksi koululuokille ja työttömille.
Nyrkkeilyuransa jälkeen Muhammad Ali käytti aikaansa mm. hyväntekeväisyyteen ja hän oli jopa YK:n rauhanlähettiläs. Vuonna 2005 Ali sai presidentti George W. Bushilta Presidential Medal of Freedom -kunniamitalin, joka on korkein Yhdysvaltain hallinnon siviilille myöntämä kunniamerkki.
Hyvät ystävykset
Louisvilleläisestä tv-toimittaja-juontajasta John Ramseysta tuli Muhammad Alin monikymmenvuotinen ystävä ja luotettu. Jos Johnin kanssa sattuu juttusille, saa hyvässä lykyssä kuulla monia mieleenpainuvia tarinoita Alista.
Yksi satuttavimmista jutuista liittyy vuoden 2000 Sydneyn olympiakisoihin. John Ramsey oli Alin mukana videokameran kanssa ja teki tapahtumasta tv-pätkiä otsikolla Alin päiväkirjat. John korosti, että hän pääsi kisoihin Alin vanavedessä. Tämän kanssa aukenivat monet ovet.

Kaksikko meni tietysti katsomaan olympianyrkkeilyä. Hallissa istui 15000 ihmistä ja kun nämä huomasivat kuka tuli sisään, yleisön joukosta alkoi kuulua voimistuva Ali, Ali, Ali. No, istuimet järjestyivät aivan kehän äärelle ja miehet seurasivat amerikkalaisen voitokasta nyrkkeilyä.
Ottelun jälkeen Ali, hieman John Ramseyn yllättäen, kysyi – jututettuaan ensin voittajaa -miten pääsisi tapaamaan hävinnyttä osapuolta. Se järjestyi ja kaksikko löysi tappion kärsineen nuorukaisen pukuhuoneesta pää painuksissa ja pyyhe kaulan ympärillä.
– Ali astui sisään, napsautti huulillaan suutaan ja otti nyrkkeilyasennon. Ja sanoi, näytäs miten sinä ottelet. Kaverilta irtosi hymy ja Ali kietoi hänet syleilyynsä. Ja sanoi, että sinä näytät hyvältä ja sinusta voi tulla mestari. Jatka samaan malliin, John Ramsay kuvaili tunteikkaana ja näytti kädellään kuinka nyrkkeilijänuorukainen kasvoi hänen silmissään täyteen mittaansa.
Myöhemmin autossa Ali kertoi haluavansa vain olla mukava ihminen.
– Minun täytyi myöntää hänelle, että minulle ei ollut tullut mieleenikään mennä tapaamaan häviäjää. Sanoin, että sinä olet suurin! Hän tiesi miten tukea ihmisiä ja erityisesti alakynnessä olevia. Se oli hänen luonteessaan, dna:ssa.
Hyvän tunnelman luoja
Johnin mukaan Ali todella piti ihmisistä. Kun tämä astui sisään johonkin huoneeseen, tunnelma muuttui heti leppoisammaksi. Ali tunsi hyvin ihmisen henkisyyden.
– Oli todellinen kunnia olla hänen ystävänsä.
Muhammad Alin ja John Ramseyn ystävyyden syvyydestä kertoo se, että John pyydettiin suunnittelemaan Alin hautajaisia – yhdeksän vuotta etukäteen, vaikka eihän sitä kukaan tuolloin tiennyt. John oli valittu myös yhdeksi arkun kantajaksi. Muistotilaisuuden pitopaikka arvelutti varmaankin monia, se järjestettiin Louisvillen keskustassa urheiluhallissa. Yhden muistopuheista piti muuten presidentti Bill Clinton.
Alin viime aikojen muistelu veti tv-toimittaja John Ramseyn mielen herkäksi.
– Ali pyysi minut luokseen Scottsdaleen Arizonaan, jossa he asuivat silloin. Katselimme yhdessä Alin vanhoja otteluita ja hän kommentoi nyrkkeilyään.
Aivan kuin se olisi ollut miesten viimeinen tapaaminen. Tässä vaiheessa ojensimme Johnille nenäliinan.
Kirjoittaja Ahti Koskinen on toimittajataustainen tietokirjailija, jolta on tänä vuonna ilmestynyt Väinö Aleksanteri Kotilaisen (1887-1959) elämäkerta Unholan vuorineuvos. Varatuomari, toimitusjohtaja, ministeri, vuorineuvos, eversti ja Mannerheimin uskottu sekä Itä-Karjalan sotilashallintoalueen komentaja 1941-42.
Muita teoksia mm. Miehet jyvällä – tarkka-ampujien jatkosotaa. Kirja on laatuaan ensimmäinen koko Suomessa, ja se käsittelee suomalaisten tarkka-ampujien toimintaa jatkosodan aikana.
Koskinen jäi eläkkeelle YLE:n Helsingin aluetoimituksesta 2017. Hän ehti toimia puhetyöläisenä vuodesta 1998, jolloin hän aloitti YLE Etelä-Savon toimituksessa.
6 kommenttia julkaisuun “Muhammad Ali oli ihmisystävä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Jos en ole väärässä, hänhän kieltäytyi lähtemästä yhdysvaltojen sotaan tappamaan viattoimia!
Nostan hattua korkealla hänestä puhuttaessa. Alia yritettiin saada myös sotimaan kauas Vietnamiin, Ali selitti että miksi minun pitäisi lähteä sinne heitä tappamaan. Eivät he ole tehneet mitään pahaa meille.
Mielenkiintoinen historiikki. Yritin löytää köyttä saadakseen kiinni, miten ko artikkeli kytkeytyisi Naapuriseuran Sanomien virtaan. Ehkä se, että hyvää kannattaa laittaa kiertämään kuten Ali teki, se palautuu aina kaksin verroin takaisin. Eikä kostaa pahaa pahalla. Mene ja tiedä!
Hyvin kaukaa haettu säie NSS:n kirjoituksiin voisi olla Kamala Harris, jonka häpeilemättömät ja iloluontoiset naurukohtaukset luovat henkilöstä hyvin itsetietoisen, mutta sympaattisen kuvan, samanlaisen kuin Alilla, joka löi tarvittaessa, tarvittaessa syleili, ja kantoi mustan nahkansa ylpeästi ketään kumartelematta, lukuunottamatta ehkä Allahia.
Siihen yhtäläisyydet varmaankin jäävät; Ali oli pasifisti, Harris ”sotahaukka”, jenkkipoliitikkojen valtavirran mukaisesti, jossa päivittäisiin rutiineihin kuuluu kumartelu Ukrainalle ja erityisesti Israelille, joka tanssittaa jenkkejä pillinsä mukaan kuinka tahtoo.
Jälki ei ole ollut kaunista katsottavaa. No niin, vielä yksi yhteys Alin kehätansseihin.
Nyrkkeily on nyt kovasti keskusteluissa. Ehkä yksi nyrkkeilijä mahtuu myös näille sivuille.
Siinä mielessä Alin ”historiikki” sopii tänne erittäin hyvin, kun hän oli rauhan mies isolla R:llä. Vuonna -67 hän kieltäytyi kutsunnoista, ja vastusti julkisesti Vietnamin sotaa. Hänet tuomittiinkin vankilaan. Hän valitti tuomiosta korkeimpaan oikeuteen vedoten uskonnollisuuteensa, ja hänen tuomionsa peruttiin.