Netanyahun ja Trumpin sota

Aamuvarhaisella lauantaina tuli ensiksi uutinen, että neuvotteluissa Iranin ja USA:n välillä oli tehty läpimurto. Iran oli suostunut luopumaan rikastetun uraanin varastostaan. Toinen uutinen vähän myöhemmin kertoi Israelin hyökänneen Iraniin ”ehkäisymielessä”. Jälkimmäistä uutista täydennettiin miltei heti ilmoituksella, että myös USA oli hyökännyt useisiin kohteisiin Iranissa.

Myöhemmin kävi ilmi, että ensimmäisellä iskulla oli  tarkoitus tuhota Iranin toimiva johto. Iranin uutistoimisto vahvisti sunnuntaina aamuyöllä , että ajatollah Ali Khamenei ja useita hänen perheenjäseniään oli tapettu ohjusiskuissa. Yhdysvallat ja Israel eivät ole salanneet, että hyökkäyksen tavoitteena on Iranin hallinnon kaataminen.

Iran vastasi hyökkäykseen iskemällä ohjuksilla Israeliin ja USA:n Persianlahdean alueella eri arabimaissa oleviin amerikkalaistukikohtiin.

Yöllä pidetyssä YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa Venäjän edustaja Vasili Nebenzja piti Israelin ja Yhdysvaltain hyökkäystä Iraniin osoituksena todellisesta diplomatian petturuudesta. Hyökkäys Irania vastaan alkoi, kun neuvotteluja vielä käytiin. Nebenzja totesi juuri samoin tapahtuneen myös heinäkuussa 2025, kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin.

Israelin ja USA:n hyökkäystä Iraniin oli odotettu ja pelätty jo jonkin aikaa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli tämän vuoden alussa määrännyt Iranin ympärille runsaasti hävittäjäkalustoa ja sotalaivastoa, jonka ytimessä oli kaksi lentotukialusta saattueineen. Iranin lähialueille on koottu huomattava sotilaallinen voima, mutta ennen kaikkea ohjusiskuja ja ilmasta tapahtuvia pommituksia varten. Maajoukkoja ei hyökkäyksessä ilmeisesti aiota käyttää.

Nyt aloitettu sota on ennen kaikkea Israelin ja maan pääministerin Benjamin Netanyahun sota, jota Yhdysvallat voimallisesti tukee. Iran ei sotaa ole halunnut. Iran on koko Netanyahun poliittisen uran ajan ollut hänen päävihollisensa ja ohitttamaton este suur-Israelin luomiselle. Yksin ei Israel kuitenkaan kykene Irania voittamaan. Siksi Yhdysvallat ja sen presidentti oli välttämättä saatava mukaan hyökkäykseen.

Trump on presidentti, joka on ollut valmis myöntymään Israelin toiveisiin aina hyökkäystä myöten. Trump pelkää ensi syksyn välivaaleissa menettävänsä enemmistöasemansa USA:n kongressissa ja senaatissa. Siksi hyökkäys voi olla ainoa ja ehkäpä myös viimeinen mahdollisuus yrittää muuttaa tilannetta.

Trumpin hallituksessa ja taustajoukoissa on ollut sekä Irania vastaan käytävän sodan kannattajia että sen vastustajia. Asevoimien johdossa on ollut sodankäyntiin kohdistettuja varauksia. Trumpia on myös varoitettu siitä, etteivät Yhdysvaltain asevoimat ole valmiita pitkään sotaan. Presidentti on kuitenkin askel kerrallaan taipunut niin Israelin johdon kuin omien Israel-haukkojensa painostukseen. Menestyksekäs sota voisi parantaa Trumpin horjuvaa asema syksyn välivaaleissa. Ironista kyllä, juuri tällaisesta tempusta Trump aikoinaan moitti kahta aiempaa presidenttiä; sekä Barack Obamaa että Joe Bidenia.

Israelin hyökkäys tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun Iranin ja USA:n välisissä neuvotteluissa oli tapahtunut edistystä. Kun Israelin puolustusministeri kertoi iskun olleen ”ennaltaehkäisevä”, hän itse asiassa puhui totta. Tarkoitus oli ehkäistä mahdollinen rauhansopimuksen syntyminen ja saada näin USA mukaan sotaan.

Sodan kulku tähän asti

Sotaa on toistaiseki käyty erityisesti pitkän kantaman ohjuksilla. USA:n laivasto on ampunut kymmeniä Tomahawk-ohjuksia eri puolilla Irania oleviin kohteisiin. Israel on tehnyt ohjuksilla iskuja ennen muuta Teheraniin. Iskut ovat kohdistuneet erityisesti Iranin johtajiin, tutkiin ja sotilaallisiin kohteisiin. Yksi Tomahawk-ohjus on tuhonnut tyttökoulun ja tappanut kymmeniä koululaisia Minabissa etelä-Iranissa. Iranin sisäosissa tapahtuneista räjähdyksistä osa on voinut olla maassa yhä toimivien ja nyt aktivoitujen terroristisolujen asettamia pommeja.

Iran on vastannut pitkän kantaman ohjuksilla. Se on kyennyt iskemään lukuisiin USA:n tukikohtiin ainakin Bahrainissa, Qatarissa, Arabiemiraateissa ja Kuwaitissa. Iran on tehnyt myös ohjus- ja drooni-iskuja ainakin Israelin lentokentille ja Haifan satamaan. Iran on myös ilmoittanut aloittavansa iskut USA:n laivastoa vastaan. Iran sanoo myös sulkeneensa Hormuzin salmen pysäyttääkseen öljykuljetukset Persianlahdella.

Sota näyttää siirtyneen vaiheeseen, jossa kumpikin puoli yrittää tuhota vastustajan puolustus- ja hyökkäysresursseja. Keskeisessä asemassa ovat erilaiset tutkajärjestelmät, joilla ohjataan ilmatorjuntaa. Ne pyritään tuhoamaan ensimmäiseksi. Iran on ilmeisesti kyennyt Bahrainissa tuhoamaan yhden neljästä Lähi-idässä olevasta ennakkovaroitukseen tarkoitetusta merkittävästä tutka-asemasta. Jos Iran kykenisi tuhoamaan ne kaikki, se olisi Israelin ilmapuolustukselle paha isku. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin Iranin oma ilmatorjunta toimii. Myös Tomahawk-ohjukset voivat olla torjuttavissa, vaikkakin siihen vaaditaan tehokasta kalustoa ohjusten matalan lentoradan vuoksi.

Miten sota jatkuu?

Israelin ja USA:n pommitukset tulevat varmasti aiheuttamaan Iranille merkittäviä tappioita. Jos Iran kestää sodan alkuvaiheen, sen asemat pitemmässä kulutussodassa ovat vahvemmat. Iranilla on kallioon kaivetuissa luolavarastoissa suuret määrät ohjuksia, joita on hyvin vaikea tuhota.

USA:n ja Israelin varastot ovat rajallisemmat. On arvioitu, että Tomahawk-ohjuksia on käytössä noin 500 kappaletta. Maksimissaan kyse on silloin viidestä sadasta tuhotusta rakennuksesta, tutka-asemasta tai ohjusyksikösä.

Iran on hyvin suuri maa; kokoluokaltaan suurin piirtein yhtä suuri kuin Espanja, Ranska, Saksa ja Italia yhteensä. Pommeja tarvitaan paljon ennen kuin niiden vaikutus alkaa olla koko maalle tuhoisa. On esitetty arvio, että USA kykenisi Irania vastaan vain parin viikon intensiiviseen sodankäyntiin, ennen kuin sen ammusvarastot alkavat loppua.

Lähipäivät näyttävät miten käy. Sota voi loppua yllättävän nopeastikin: USA ei toisen maailmansodan jälkeen ole käynyt yhtään sota ”tasavertaista” vastustajaa vastaan. Eli sellaista, joka kykenee aiheuttamaan hyökkääjälle yhtälaisia tappioita. Sellainen Iran saattaa kuitenkin olla puolustaessaan itseään.

Vahvistamattomat huhut kertovat, että Trump olisi jo tunnustellut mahdollisuutta välittömään aselepoon. Sota voi kuitenkin jatkua pitkäänkin. Myös sellainen vaara on olemassa, että Israel – jonka väestö ei ole koskaan joutunut kestämään ”oikean” sodan vaaroja ja vastuksia – tuntee lopulta joutuneensa ajetuksi nurkkaan ja ottaa käyttöön ydinaseet.

Venäjä, Kiina ja Brasilia ovat tietenkin selvin sanoin tuominneet hyökkäyksen. Mutta niin ovat tehneet myös Tanska, Ruotsi, Norja ja Espanja. EU:n Kaja Kallas ja Ursula von der Leyen sitä vastoin tuomitsevat Iranin. Kummalle puolelle Suomi loppujen lopuksi asettuu?